tiistai 23. kesäkuuta 2015

"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa." — Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Bongasin tuon otsikon sitaatin ja samalla sain riisuttua osan "täydellisen äidin" viitasta jota olin alkanut jo kutoa harteilleni. Ihmiselle, jonka pitää olla heti täydellinen kaikessa uudessakin, on hankalaa ajatella, että ei tarvitse. Tämän olen tiedostanut itsessäni koko raskauden ajan, siis sen riskin, että kompastun täydellisen äidin viittaan. Eli toivotaan, ettei täältä löydy muutaman viikon päästä supermutsia vaan ihmetyksen vallassa oleva äiti joka on hämillään vauvasta joka on syntynyt heidän perheeseen. Ei tarvitse suorittaa. 


Juhannus meni rauhallisesti, mukavasti, kotona ystävien ja sukulaisten vieraillessa. Ei tarvinnut itse lähteä mihinkään. Nautin ulkoilmasta niin paljon, että nyt sitten olen flunssan kourissa. On muuten tosi kiva juttu sairastaa kun laskettuun aikaan on pari hassua viikkoa jäljellä... 

Viime postauksen ylpeily hyvin sujuneesta, vaivattomasta raskaudesta kostautui. En ole vielä kertaakaan ollut niin kipeä mitä olin loppuviikosta. Vauvan käännöshän sujui hienosti, joo. Vauva keksi minne päin kannattaa alkaa itseään punkea. Onnistuisiko jos tulisi nivusesta läpi? Entä jos ottaisi jonkun hermon tuolta alaselästä ja runnoisi sitä niin, ettei äiti voisi päivään laskea painoa oikealle jalalle? Pitäisikö herättää äiti keskellä yötä kipeään supistukseen? Sellainen veijari siellä siis. Yhtenä iltana huusin vedet silmissä kun olin varma, että joku sahaa sisäreittäni pieniksi paloiksi. En osannut tehdä kivulle mitään, joten ratkaisin tilanteen nauramalla. Auttaisikohan se synnytyksessäkin? Toisaalta tämä on niin hullua, kun vaikka miten kipeää tekisi niin silti kuitenkin ymmärtää, että liikkeet on hyvästä ja niitä odottaa. Viime yönä en saanut tukkoisen olon takia nukuttua kuin tunnin pätkissä, lonkkiin koski ja kyljen kääntäminen oli sellainen operaatio, että olin aina sen jälkeen ihan hikinen ja hengästynyt. Silti kuitenkin makoilin suht tyytyväisenä ja "kuuntelin" alavatsalla tuntuvaa vauvan hikottelua.

Eilen kävin jälleen neuvolassa ja vauva on parkkeerannut nyt oikeaan asentoon. Itse asiassa terveydenhoitaja epäili, ettei päästä edes laskettuun aikaan asti. Jännitys tiivistyy siis. Olin lukenut jo ennen vauvan käännöstä, että "käännetyt vauvat" saattavat ottaa vauhtia kääntymisestä. Minulla oli paino hieman tippunut, ei kuulemma tarvitse syömisten kanssa pihtailla. Onnistuu! :D 

Ei sitä kyllä takaapäin edes huomaa! :D
 



A on nyt lomalla ja toimii miun henkilökohtaisena hovikuljettajana kun ajaminen ei itseltä enää luonnistu mahan takia. Paljon on katsottu leffoja ja oltu lomalla. Tänään lämmitettiin sauna keskellä päivää :D Uskon tämän flunssan olevan merkki siitä, että minun pitää ihan oikeasti nyt rauhoittua lepäämään. Ylihuomenna alkaa kattoremontti, mitenhän sitä osaa rentoutua siinä paukkeessa? 


Flunssaa syyttäen, jääköön tämä kirjoitus näin lyhyeksi ja vain raskauspainotteiseksi. Muuhun ei nyt kykene. Kuvia juhannukselta, enjoy:
Olohuoneen valo juhannuksena :)






Lenkkeilyä Saran kanssa en jätä, niin kipeä en sentään ole ollut ;)


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

"Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä." - Oscar Wilde

Minä haluaisin kirjoittaa elämäni suunnitelman etukäteen. Osaltaan sitä jo teenkin, suunnittelen miten asiat tulee menemään ja sitten harmittaa, kun ne ei menekään kuten MINÄ haluaisin. Vaikka olisin miten hyvän käsikirjoituksen väsännyt, niin aina tulee jotain sotkemaan ja pitää improvisoida. Eikö olisi sama improvisoida jo suoraan? Mennä tilanteen mukaan ja hyväksyä se, ettei kaikkea voi suunnitella etukäteen. Olisihan se paljon järkevämpää. Kyllä. Mutta minäpä en olekaan aina järkevä ihminen. Tylsäähän se elämä sitten olisi :)

Piti ihan luntata mitä sitä on viimeksi kirjoitellut. Edellisen kirjoituksen jälkeen olen nähnyt paljon ystäviä, valittanut oloani ja vauvakin on käännetty. Aloitetaan kuitenkin ystävistä. Kuluneen viikon aikana luonani on käynyt kaksi ihanaa ystävää. Olen aina erittäin otettu siitä, että joku ajelee tänne metsän keskelle ihan vaan minun seurani takia :D Toisen ystävän kanssa oli ihana jutella kaikesta muustakin kuin vauvajutuista ja toisen kanssa pitikin kerrata lähes vuoden tapahtumat kun ei olla aikoihin nähty. Siinähän sitä päivät vierähtikin. Pääsin myös pyörähtämään työpaikkani juhlissa moikkaamassa "työystäviäni". Enkä olisi malttanut lähteä juhlista ollenkaan pois. Ei tätä elämää kyllä jaksaisi ilman ystäviä. Ei sitten mitenkään. Kaikeksi onnekseni ystäväpiiristäni löytyy myös raskaana olevia ystäviä, joilta saan vertaistukea tähän äidiksi tulemiseen. Olen onnekas siinäkin. 
Mahan kanssa jammailua Nightwishin tahdissa ;)


Edellisessä kirjoituksessa kerroin olevani menossa Nightwishin keikalle. Keikka oli hyvä, jaksoin illan hyvin, mutta humalaiset ihmiset; tutut, kaverit, puolitutut ja tuntemattomat saivat minut ajoittain raivon partaalle. Vinkki: älä mene kopeloimaan odottavan naisen vatsaa. Se, että olet humalassa ei myöskään anna oikeutta siihen. Vinkki nro 2: älä kerro omia tarinoitasi siitä, miten olet haljennut lähes kahtia synnytyksessä tai miten vaikeaa sinun raskausaikasi oli. Se ei ole minun vikani ja jos olen lähtenyt viettämään iltaa, niin en välttämättä jaksa kuunnella kokemuksiasi. Vinkki nro 3: älä kerro muka-hauskoja vitsejä siitä, miten minun kannattaisi "rajoittaa suklaan syöntiä kun vatsa noin kasvaa". Usko pois, tiedän vatsan kasvaneen, siellä on vauva jonka pitäisi syntyä kuukauden päästä. Vinkki nro 4: "nuku nyt kun vielä voit" on viimeinen lause jonka raskaana oleva nainen haluaa kuulla. Onko joku muka ajatellut valvoa koko raskausajan? Voiko ihminen nukkua varastoon? Luuletko,  etten nukkuisi joka yö kellon ympäri jos en joutuisi yöllä heräämään vessaan, vauvan potkuihin, selkäsärkyyn, lonkkakipuihin tai hikoiluun? Ja miksi oletetaan, että vauva nukkuu huonosti? On niitäkin vauvoja, jotka nukkuvat yönsä parilla heräämisellä. 

Eri asia on kuulla positiivisia kokemuksia niistä asioista jotka itselle on ajankohtaisia. Esimerkiksi viime kirjoituksen jälkeen sain kuulla positiivisen kokemuksen vauvan kääntyilystä ja siitä, miten vauva oli syntynyt lopulta "oikein päin" vaikka pyörikin paljon. Välillä kun tunnen vauvan liikkuvan ja lähellä on ystävä tai joku muu läheinen niin olen kysynyt, haluaako hän kokeilla vatsaani. Minun keho, minä päätän. Piste. 

Työkaveri oli tehnyt ihanat lapaset ja villasukat :)
Kävimme reilu viikko sitten ultrassa jossa lääkäri totesi vauvan todellakin olevan perätilassa. Kuitenkin vauva liikkui ultratessakin niin paljon, että päädyttiin vielä odottelemaan tajuaisiko kääntyä viikon aikana oikein päin. Noh, viikon ajan vauva pyöri ja kääntyili, lopputuloksena kuitenkin oli taas toissa päivänä ultratessa perätilassa. Päädyttiin kokeilemaan vauvan kääntämistä polilla. Toimenpide oli hyvin mielenkiintoinen ja se sujui yli odotusten. Ei tehnyt kipeää eikä vauva ollut moksiskaan siitä, että hänet väkisin pyöräytettiin toisin päin. Lääkäri epäilikin, että vauva on niin tottunut pyörimään, että saattaa hyvinkin pyörähtää vielä takaisin perätilaan. Olin erityisen otettu siitä, että sain kehuja omasta rentoudestani toimenpiteen aikana. Tein joogassa opettelemiani hengitysharjoituksia ja keskityin leuan rentona pitämiseen. Toimi.

Seuraavana päivänä eli eilen olo olikin sitten kuin jyrän alle jääneellä. Ei varmaan ollut fiksu ajatus käydä käännöksen jälkeen vielä illalla tunnin metsälenkillä :D Eilinen meni siis lepäillessä. Vauva hakee selvästi paikkaansa ja liikkeet tekee ajoittain kipeää. Kävin neuvolassa eilen ja terveydenhoitaja sanoi, että kroppani on kuin luotu raskautta varten ja hän toivoo, että saamme paljon lapsia kun kroppani kestää raskauden niin erinomaisesti. Valvotun yön ja mielettömien lantion alueen kipujen takia teki mieli tirpaista nekkuun sitä tätiä :D. Mutta joo, paino oli laskenut parissa viikossa hieman, hemoglobiini oli noussut 140:een, ei turvotusta, vatsan kasvukin oli hieman taittunut alaspäin. Nyt on painoa tullut raskausaikana +13kg. 

Uskon hyvän fyysisen lähtökunnon olevan ratkaisevana tekijänä siihen, miten hyvin tämä raskaus on mennyt. Kauhutarinat virtsankarkailusta, aikaisin alkaneista supisteluista, raajojen jäykkyyksistä ja liikuntakyvyn menetyksestä ovat onneksi jääneet kohdallani vain kauhutarinoiksi. .Olen koko raskausajan liikkunut säännöllisesti, pitänyt huolta erityisesti keskivartalon lihaksistosta, syönyt monipuolisesti ja terveellisesti (jonka uskon vaikuttavan elimistön hyvinvointiin ja unen laatuun) ja oppinut jopa kuuntelemaan kehoani ja levännyt silloin, kun olen lepoa tarvinnut. Ei täysin oireetonta raskautta varmaan olekaan, mutta koen päässeeni helpolla.  Olen elänyt elämääni enkä ole hautautunut sohvan pohjalle odottelemaan vauvan syntymää. Ja viimeisimpien ultrien mukaan vauvakin voi erinomaisesti. 

Juhannusviikko on alkanut sateisena. Mietittiin eilen A:n kanssa, että meidän juhannus ei eroa tavallisesta viikonlopusta. Käydään omassa puusaunassa, grillataan jos sää sallii ja nautitaan kesästä. Mökille ei uskalleta lähteä, se kun sattuu sijaitsemaan saaressa ja ajatus siitä, että joudun öisin ramppaamaan ulkovessassa ei kauheasti houkuta ;). Mansikkajuustokakun ajattelin tehdä ja ehkä korkataan pullo alkoholitonta kuohuvaa. Juhlistetaan A:n alkavaa lomaa. Ihanaa, kun ei tarvitse viettää enää päiviä yksin. 


mahtavat värit täällä iltaisin!


Juhannuskissa Valtsu :)

Hyvää juhannusta kaikille! :)







keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

"Elämässä pitää olla lämpöä, onnea ja hellyyttä." - Alfred de Musset

Noniin, nyt on kotiuduttu reissusta. Siihen saattaa sitten vierähtää tovi jos toinenkin kun seuraavan kerran päästään A:n kanssa kahdestaan reissaamaan. Kotiuduttiin siis jo sunnuntai-iltana ja sen jälkeen on arkeen kuulunut auton huoltoa ja sen laskusta seurannutta itkua, lounasta ystävien kanssa, hierojalla käyntiä, neuvolassa käyntiä ja siitä seurannutta pientä paniikkia, mutta eipä mennä vielä asioiden edelle... 

Aloitetaan miun ja A:n reissusta. Lähdettiin perjantaina junalla kohti Helsinkiä jossa meitä odotti Sokos Hotel Tornista varattu huone kahdeksi yöksi. Junamatka meni yllättävän kivuttomasti johon varmasti vaikutti minun seksikäs varustautuminen tukivyöllä ja tukisukilla ;). Käytiin syömässä ihanassa nepalilaisessa ravintolassa ja otettiin pieni päiväunikooma hotellihuoneessa ennen olympiastadionille lähtöä. Stadionilla oli pientä hässäkkää istumapaikkojen suhteen ja ravasimme stadionin rappusia ylös ja alas niin kiitettävästi, että meikäläiseltä meinasi kunto loppua. Nitro Circus oli kuitenkin ihan huippu show! Lauantai alkoi tietenkin hotellin aamiaisella ja voin vannoa, ettei parempaa aamiaista ole vielä tullut Suomen hotelleissa vastaan... tuoreet sämpylät, lämmin savulohi, tuoreet hedelmät ja marjat...mmmmm....siitä suunnattiin A:n kanssa Korkeasaareen jossa menikin 3h ihmetellessä ja nauttiessa lämmöstä. Kesästä. Lomasta. Illalla huomattiin, että molemmilta paloi nahka sillä reissulla! Käytiin illalla moikkaamassa siskoani ja hyvissä ajoin kutsui hotellin taivaallinen sänky. Nukuin muuten koko yön heräämättä! Sunnuntaina käveltiin Hietsuun torikirppikselle ja käveltiin pitkin Helsinkiä. Iltapäivästä piti jo hidastaa tahtia, mutta vielä jaksoi istua 4h junassa. Kaiken kaikkiaan reissu oli enemmän kuin onnistunut, olin ylpeä omasta jaksamisestani ja siitä, miten sain pääni nollattua vauvajutuista. Teki hyvää päästä hetkeksi pois kotikuvioista. Tähän väliin laitankin kuvat reissusta, juttu jatkuu sen jälkeen...


Nitro Circus, hyvä ruoka, alkoholiton mansikkadrinksu hotellin kattoterassilla, jäätee Hietsun torilla :)

Sokos Hotel Torni, alhaalla oleva kuva hotellista on otettu kattoterassilta

Kaikenlaisia kummajaisia oli Korkeasaaressa ;)
 
Hulppeat näkymät hotellin katolta!

First Family portrait <3

Semmonen reissu. Maanantai oli tosiaan maanantai kun kävin hakemassa autoni huollosta. Sinne hävisi lomarahat... onneksi A antoi miun kiukuta aikani ja sitten rauhoitteli. Pakkohan se oli huoltaa. Tiistaina menikin kirkkaasti katsastuksesta läpi. Sen kunniaksi kävin hakemassa amppelitomaatin ja amppelimansikan ja toivon, ettei hallaöitä tule enää. Kävin tosiaan myös hierojalla tiistaina ja tunnissa käsittelyyn pääsi jalat sekä niska-hartia-seutu. Hassulta tuntui kun hieronta piti tehdä kyljeltään, mutta kylläpä se tuntui hyvältä! Jalkahierontaa en ole koskaan aiemmin kokeillut ja ihmetys olikin suuri kun tajusin miten jumissa miun jalat on olleet! Sain ohjeeksi hoitaa kipeitä jalkojani kuumilla jalkakylvyillä joihin tulee merisuolaa ja koivunlehtiä. Koivunlehdet ilmeisesti auttaa laittamaan nesteet liikkeelle. Ajattelin tänään vielä kokeilla. Sain myös kehotuksen soittaa hierojalleni jos näyttää, ettei synnytys käynnisty ajallaan. Hän on kuulemma saanut vyöhyketerapialla käynnistettyä muutaman synnytyksen ja onhan se toki keholle lempeämpää kuin lääkkeillä käynnistetty. Pitääpä laittaa korvan taakse, toivottavasti ei tarvitse olla yhteydessä ;) 

...ja sieltä sitten päästiinkin vauvan kuulumisiin. Tänään kävin neuvolassa ja edelleen kaikki on miulla hyvin. Hemoglobiini ja verenpaineet on ihanteelliset jne. Vauvallakin on kaikki hyvin, sykkeet on tasaiset ja voimakkaat ja liikkuu ahkerasti. MUTTA. Jo käynnin aluksi sanoin terveydenhoitajalle, että epäilen vauvan kääntyneen väärin päin ja tunnustelun jälkeen hoitaja oli kanssani samaa mieltä. Perätilassa toinen siellä istuskeli. Jippii. Hoitaja alkoi jo puhua sektiosta ja siitä ettei ensisynnyttäjien suositella kokeilevan perätilasynnytystä johon rääkäisin, että haluan ensin varmistuksen ultralla. Sain lähetteen äitipolille ja ensi viikon maantantaina päästään kurkkaamaan miten päin vauva majailee ja onko tarvetta käännösyritykselle. Keskusteltiin hoitajan kanssa siitä, miten on yhä mahdollista, että vauva kääntyilee itsekseenkin. Noh, käynnin jälkeen soitin tietysti paniikkipuhelun A:lle joka totesi "eipäs nyt mennä asioiden edelle vaan katsotaan tilanne sen ultran jälkeen". Niin. Sitten piti soittaa vielä toinen paniikkipuhelu ystävälle joka oli samaa mieltä. Rauhotuin. Menin kotiin, pötköttelin ja jonkin aikaa jumppailin jumppapallolla. Kas kummaa, vauvan pää ja hikka tuntui taas alhaalla! Ja nyt tässä illan aikana on liikkunut taas huimasti enkä ole yhtään kärryillä miten päin tuolla ollaan. Todennäköisesti siis ehtii kääntyä vielä monta kertaa, mutta on se kiva kuitenkin päästä sinne ultraan maanantaina. Sen ultran jälkeen päästäänkin jäämään suoraan synnytysvalmennukseen. 

Lauantaina ollaan menossa Nightwishin, Sonata Arctican ja Children of Bodomin keikalle, saa nähdä miten päin vauva on tuollaisen hevikattauksen jälkeen! :D Keikalle on tulossa paljon kavereita, ihana nähdä heitä <3 

Eikä muuten haittaa yhtään, ettei ole helle! Kesän tekee kasvit, tuoksut, äänet. Muutaman kymmenen metrin päästä pihasta bongatut karhun jäljet ja kissojen kantamat vaskitsat ulkorappusilla. Vastaleikatun ruohon tuoksu. Valoisat illat ja yöt. Oma asenne. 

Mikä sinulle kertoo, että on kesä?