tag:blogger.com,1999:blog-14927425383990411862024-03-05T08:34:42.239-08:00 Onnen hetketArjen pieniä onnen hetkiä etsimässä...
K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.comBlogger112125tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-1014774939132338512022-03-01T00:16:00.000-08:002022-03-01T00:16:18.004-08:00"Rohkeus ei aina ole suurieleistä. Joskus rohkeutta on se hiljainen ääni, joka päivän päättyessä sanoo … huomenna yritän uudestaan." — Mary Anne Radmacher<p>Pitkästä aikaa täällä. Lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin kirjoittaneeni vuonna 2017, että "olen jopa lähtenyt jälleen kerran miettimään lisäopintoja, kenties ylempi ammattikorkeakoulu kutsuu parin vuoden päästä? tai vuoden päästä?". Niinhän siinä sitten kävi, että YAMK avasi ovensa minulle vuonna 2020, ensin avoimien opintojen kautta ollessani lomautettuna. Ensimmäisen vuoden opiskelin töiden ohessa. Siinä on vaihtoehto, mitä en suosittele kenellekään. Toisen vuoden aloitin lyhennetyllä työajalla, jolloin oli jo helpompaa hallita kuormitusta. Nyt on ydinopinnot suoritettu ja yllättäen myös vakituisesta työstä otettu työvapaata ja aloitettu uudessa työssä! </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhQXOhJ4ErMKA9c8kBqtyrlOGH0Kef2Oh5JaGOmyqCiLC6-Khuhn4zJARv7n9Ps_mFEz6hGApC7TEO6x1Kdx86aNQekuLy_nF40tteC8x_y4P6icd2ee1BLyiyUOBCDV5W49BFRDEYCP0xBTIh5zqb-A_eKuiZC77YQb7WaU8MEZEFyCxpzAzwEQoxapQ=s630" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="630" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhQXOhJ4ErMKA9c8kBqtyrlOGH0Kef2Oh5JaGOmyqCiLC6-Khuhn4zJARv7n9Ps_mFEz6hGApC7TEO6x1Kdx86aNQekuLy_nF40tteC8x_y4P6icd2ee1BLyiyUOBCDV5W49BFRDEYCP0xBTIh5zqb-A_eKuiZC77YQb7WaU8MEZEFyCxpzAzwEQoxapQ=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table>Ehkä tutusta ja turvallisesta uuteen hyppääminen vaatisi ihan oman tekstinsä, nyt kun omakin pää alkaa pikkuhiljaa ymmärtää mitä on tapahtunut. Tällä hetkellä opinnoissa on menossa opinnäytetyön prosessi sekä kaksi vapaasti valittavaa kurssia, jotka voin onnekseni hyödyntää nykyiseen työhöni ja tehdä työajalla. </p><p>Tämä blogiteksti syntyi erään opintoihin liittyvän kurssin myötä. Olisin voinut tehdä myös ihan uuden blogin ja olen lupautunut kirjoittamaan myös uuden työpaikkani blogiin, mutta jostain syystä halusin herätellä henkiin tämän vanhan. Pienet onnen hetket. Niitä on paljon, muutoksista ja vallitsevasta maailman tilanteesta huolimatta. Voimat alkavat palautua, unet parantua. Uusi ajanjakso alkamassa keväänkin myötä ja olen siihen valmis. <br /></p>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-4296123987374415982018-03-23T10:51:00.001-07:002018-03-23T10:51:24.216-07:00 "En ole se mitä minulle tapahtui, olen se mitä valitsen olevani." — Psykoanalyytikko Carl Jung (1875-1961)<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Voi talvi kun ei lopu ja tiet ei sula ja mie en pääse juoksentelemaan asfaltille, kun kerrankin olisin menossa! </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLnesRORVptF6rfq0_tc1tvzeTYbFGaL9cOH_ZPHmN4jt9FGPQqCgFfqTx1U7ZcTlhKD9nUAekqgRI_KXZz0L9lXXTsxA9Plh8cCO95xyVjVgr6Tapm-kosA_OJcDqsCqnVLB7ymx6XkvL/s1600/29134579_10155635434039480_1247259863_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLnesRORVptF6rfq0_tc1tvzeTYbFGaL9cOH_ZPHmN4jt9FGPQqCgFfqTx1U7ZcTlhKD9nUAekqgRI_KXZz0L9lXXTsxA9Plh8cCO95xyVjVgr6Tapm-kosA_OJcDqsCqnVLB7ymx6XkvL/s400/29134579_10155635434039480_1247259863_n.jpg" width="300" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ei huonot lenkkeilymaisemat :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kerrankin voin sanoa, että olen pysynyt tavoitteissani! Olen liikkunut niin usein kun olen suunnitellutkin, ehkä vaan kevyemmin kuin mitä olin aikonut. Tässä kuluneen kuukauden aikana olen löytänyt itseni usein lenkiltä, kerran hiihtoladulta, kerran salilta, kerran hevosen selästä, kaksi kertaa zumbasta sekä pari kertaa kotitreenin parista. Kaikki nämä olen tehnyt siitä huolimatta, että nenä vuotaa. Muita flunssan oireita ei ole ja jaksaminen on hyvä. Yhdellä viikolla oli flunssan oireet kokonaan poissa ja silloin kokeilin juoksemista. Viime tekstissä kerroin, miten jaksoin ensimmäisellä kerralla hölkätä juuri ja juuri kaksi aurauskepin väliä. Nyt kokeilin uudestaan, ja ensimmäinen pätkä oli 7 kepin väliä! Vaikka olin ollut flunssassa ja käynyt vain kävelylenkeillä! Ilmeisesti se on totta, että kehitys tapahtuu levossa. Taas yksi hyvä syy lisää muistaa lepopäivät!</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Liikkumisten lisäksi olen löytänyt itseni töistä, ystävän kanssa kahvilta, kahden päivän ajan sängyn pohjalta vatsataudista, hoplopista, akupunktiosta... mahtuuhan tähän tapahtumia. Ihanan aktiivista arkea siis! Kaikkein onnellisin olen siitä, että olen saanut nähdä ystäviäni ja kummilapsia. Ensi viikonloppuna on luvassa lisää ystävien tapaamista, kun 2.5v uhmaikäinen menee ensimmäistä kertaa mummolaan yökylään (hui!) ja me lähdetään viettämään iltaa ystävien kanssa. Joukkoon tulee myös Australian vahvistukset, eli joudun epämukavuusalueelleni kun ympärillä puhutaan englantia ja minun odotetaan osallistuvan siihen... en tiedä jännitänkö enemmän pojan yökylän sujumista vai omaa kielitaitoani :D</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCZQ1tQ3WqKSvb2ys9fXkVJvYdd7LVk4nsjrSsrDN7b9Zv2LAQ-Z4VyoMXuvB27F1ac99nJmmoBoVbxMi7N8YG7-kvhDgOFDGG25vms79WYowqPl-LK3QBrlk2oTX3_EQB6tNeAku6rMy5/s1600/29547195_10155635434114480_1146349990_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCZQ1tQ3WqKSvb2ys9fXkVJvYdd7LVk4nsjrSsrDN7b9Zv2LAQ-Z4VyoMXuvB27F1ac99nJmmoBoVbxMi7N8YG7-kvhDgOFDGG25vms79WYowqPl-LK3QBrlk2oTX3_EQB6tNeAku6rMy5/s400/29547195_10155635434114480_1146349990_n.jpg" width="300" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Yritin ottaa pojan mukaan joogaan.... jaksoi kolme asanaa :D</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lähdettiin ystävien kanssa Jutan ilmaiseen Go fat go!- haasteeseen. Maanantaina alkoi ja vielä ollaan nälkäkuolemalta selvitty. Oma whatsapp-ryhmä tsemppaa ihan älyttömästi myös. Kaikesta runsaasta liikunnan ja veden juonnin lisäämisestä huolimatta miun paino on vaan jatkanut nousuaan, eli dieetti tuli hyvään saumaan. Samalla pidän tätä kokeena, jos ei paino ala tippumaan niin varmaan jossain välissä on käytävä lääkärin juttusilla. Kun eikös kaiken järjen mukaan vähempi syöminen + enempi liikkuminen = painon putoaminen? Annan kropalleni aikaa huhtikuun loppuun. Mutta väitän, että paino junnaa sokerin ansiosta. Ja stressin. Tai siis stressiä ei enää juurikaan ole, mutta aiheesta luettuani olen saanut tietää, että pitkäaikainen stressi (minulla viime syksystä helmikuuhun) nostaa stressihormonin kortisolin pitoisuutta elimistössä, joka osaltaan voi aiheuttaa painonnousua. Nyt yritän siis pitää huolta myös laadukkaasta unesta, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Ja tietenkin kunnollisesta ruuasta. Uskon, että näillä eväillä elimistökin laskee kierroksistaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ai niin! Vuosia vaivannut niska-hartiajumi + päänsärky on saanut vihdoin helpotusta! Purentakisko on vihdoin käytössä <3 Akupunktiossa käydessäni mietittiin hoitajan kanssa, että milloin pureminen on alkanut... en muista yhtään, mutta stressitilanteessa se aina pahenee. Aikuisiällä alkoi. Sain tehtäväksi miettiä, että tapahtuiko elämässä jotain kriisiä silloin, kun tuo alkoi. Olisiko kyse siis tunnemuistosta joka aiheuttaa jännitystä... jään tätä pohtimaan, olisihan se hienoa, jos kyseessä olisikin jokin käsittelemätön asia jonka käsittely auttaisi vielä lisää tähän ongelmaan eikä purentakiskoa tarvitsisi loputtomiin käyttää. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tänään vietettiin pojan kanssa vapaapäivää ja oli hauskaa! Ulkoiltiin aamulla reilu tunti, käytiin pajunkissat etsimässä ja tehtiin uusi pulkkamäki. Päiväunien jälkeen lähdettiin uimahalliin ja se se vasta hauskaa olikin! Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Polarin aktiivisuusranneke, kyllähän tuolla tuli kulutettua. Onneksi äitini lähti mukaan niin pääsin itsekin uimaan muutaman altaan mitan. Kello on 19.30 ja mittari näyttää päivän kulutukseksi 2000kcal ja 15000 askelta. Ei huono vapaa päivä!</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Huomenna on luvassa virpomavitsojen tekoa ja sunnuntaina saan luvan vastustaa kiusausta virpomiskierroksella. Inhoan askartelua, mutta eiköhän noista jonkinlaiset risut tule :D</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Huomenna aion käydä myös hölkkäämässä ja ylihuomenna sitten pitkällä kävelylenkillä ennen iltavuoroon menoa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ihanaa viikonloppua kaikille! <3</span><br />
<br />
<br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-9564887320488967472018-02-21T10:49:00.003-08:002018-02-21T10:49:51.764-08:00 "Jos sinulla olisi ystävä, joka puhuisi sinulle samalla tavalla kuin sinä joskus puhut itsellesi, pyörisitkö pitkään sellaisen tyypin kanssa?" - Rob Bremer<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Otsikon sitaatti puhutteli erityisen paljon. Olen nimittäin puhunut itselleni negatiiviseen sävyyn jo pitkään, eikä se ole johtanut mihinkään. Joten ehkäpä on aika muuttaa äänensävyä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Viime viikko oli lomaviikko, joka meinasi mennä mönkään, kun perheen 2.5-vuotiaalle nousi kuume päivää ennen Helsinkiin lähtöä. Taas oltiin tilanteessa, jossa asiat eivät menneet miten minä olin suunnitellut. Piti perua reissu Hoplopiin ystävien kanssa. Ärsytti ja suututti. Mutta siitä selvittiin ja reissuun päästiin. Junamatka kahdestaan uhmaikäisen kanssa meni yllättävän helposti. Ja Hoplopiin päästiin reissun jälkeen. Kylläpä loma tekikin hyvää. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPqakulnCZfVsLDrXeLNudvdZx8cPwiAEJeMAUBXI_RJjym28VJX_S0yMS4oGh9yUhjg2jzMID2krMJ2HNGacoDxWfCshiGb1LTIgBrbHavta2nIv2vVqwOahhyHzM07fp7PILrHxahww/s1600/toiminta.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPqakulnCZfVsLDrXeLNudvdZx8cPwiAEJeMAUBXI_RJjym28VJX_S0yMS4oGh9yUhjg2jzMID2krMJ2HNGacoDxWfCshiGb1LTIgBrbHavta2nIv2vVqwOahhyHzM07fp7PILrHxahww/s320/toiminta.jpg" width="307" /></a>Liikunnan lisääminen arkeen on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen innostunut tavoitteellisesta lenkkeilystä vaikka vauhti onkin vielä surkean hidas. Ajattelin, että aloitan peruskunnon lisäämisestä ja aluksi vain kävelen lenkkejä. Selasin facebookissa yhtä juoksemiseen liittyvää foorumia ja sieltä yksi kommentti jäi kuitenkin mietityttämään: </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><b>"jotkut haluaisivat, toiset aikovat...mutta vain se joka juoksee, juoksee.". </b></i></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ja niin minäkin sitten tein. Helsingissä ollessa lainasin siskon lenkkikamoja ja kävin lenkillä. Siellähän oli sulat jalkakäytävät ja nollakeli, lähes keväinen sää. Alamäet hölkkäsin ja pystyin siihen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kotiin tultua kävin lenkillä ja hölkkäsin kaksi aurauskepin väliä ja kävelin yhden. Hölkkäsin taas kaksi väliä ja kävelin yhden. Ensimmäiset juoksupätkät tuntui ihan hirveiltä. Siis aivan kauheilta. Ei tästä hittolainen tule mitään. Mutta sitkeästi jatkoin ja loppulenkistä kävi mielessä jo ajatus, että kyllähän tässä juoksisi pidemmätkin pätkät. Mutta maltoin onneksi mieleni enkä ahnehtinut. Lenkin pituus oli 5km ja aikaa siihen meni 41 minuuttia. Ja tie oli tasaista. Ilmeisesti menin tarpeeksi rauhallisesti, kun vatsaan ei pistänyt kertaakaan eikä mihinkään sattunut. Aiempien vuosien takaa on jäänyt muistijälkiä em. vaivoista. Seuraavana päivänä kävin palauttavalla kävelylenkillä, johon kuului kuitenkin jyrkän mäen kiipeäminen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lenkin jälkeen tulee hyvä olo, mutta toisaalta mielessä pyörii silloin myös ajatus: Miten hitossa koskaan jaksan juosta 10 kilometriä, ilman että välillä tarvitsee kävellä?!</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Olen ajatellut mennä viikot seuraavanlaisella treenaamisella: </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">1krt/vko zumba </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">1krt/vko ratsastus</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">2krt/vko juoksu/kävely</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">1krt/vko lihaskunto</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> 2krt/vko vapaa</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaMnJY7-slGxMmfihcX1SAjJ3B8PIMEwwKq6TUQkSNPaM6kMHAh7e36bLAs5LK9wUd7hDkhmFOS9U4pNsifgeQucsnD2yyXFi7ZxXLUx1VmsgtL6z74m0wNcUsFJqXPWQlZvTOvBFyAmLe/s1600/28168595_10155550612949480_990089785383146141_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaMnJY7-slGxMmfihcX1SAjJ3B8PIMEwwKq6TUQkSNPaM6kMHAh7e36bLAs5LK9wUd7hDkhmFOS9U4pNsifgeQucsnD2yyXFi7ZxXLUx1VmsgtL6z74m0wNcUsFJqXPWQlZvTOvBFyAmLe/s400/28168595_10155550612949480_990089785383146141_n.jpg" width="400" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Aamulenkillä maanantaina. Metsällä on ihmeen rauhoittava voima!</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jos jostain syystä zumba tai ratsastus jää välistä niin sitten voi lenkkien määrää lisätä. 2 vapaata päivää viikossa on ihan ehdoton, vaikka miten tekisi mieli treenailla. Palautuminen on ihan yhtä tärkeää, kuin treenaaminenkin. Hassua puhua treenaamisesta, kun käytännössä kyse on rapakunnon kohottamisesta. Mutta kyllähän treenaaminen kuulostaa paljon hienommalta, eikö ;). Zumba ja ratsastus ovat lajeina sellaisia, että syke nousee ja hengästyn, mutta eri lihakset pääsee töissä kuin juoksussa. Eli hyvää vaihtelua siis. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Haluan edelleen olla tarkka siitä, ettei liikunta ole pois minun ja perheen yhteisestä ajasta. Joten lenkillä käyn iltavuoropäivinä kun poika pitää viedä kuitenkin aiemmin hoitoon, lihaskuntoa teen illalla pojan mentyä nukkumaan, ratsastamassa käyn viikonloppuna pojan päiväunien aikaan jne. Ja kyse on kuitenkin vain 1-2h kerrallaan. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Se on muuten jännä juttu, että kun liikkuu enemmän niin tulee syötyä myös paremmin. Ei voi syödä ihan miten sattuu, kun sitten liikunta tuntuu raskaammalta. Vettäkin tulee juotua enemmän. Nice. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Välillä itseäni ihan naurattaa tämä intoiluni 10 kilometrin juoksusta. Ihan kuin olisin jollekin maratonille treenaamassa. Mutta minulle tämä on varmaan yhtä iso juttu. Jos tällä hetkellä jaksaa juosta 1km putkeen, niin kyllähän tuo tavoite aika älyttömältä kuulostaa. Mutta uskon itseeni ja siihen, että pystyn tähän! </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nyt innostusta hidastaa talviflunssa jota osasin odottaa. Flunssa on iskenyt AINA, kun olen lisännyt liikuntaa tai katsonut tarkemmin syömisiäni. AINA 1-2 viikon sisään. Kenties elimistö puhdistuu entisestä? </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tänään työnohjauksessa oli puhetta stressistä ja saimme arvioida omia "stressifaktoreita" eli osa-alueita joista stressaannumme eniten. Ilokseni huomasin, että stressitasot itselläni nousee enemmänkin omasta toiminnastani kuin esim. ihmissuhteista tai työstä. Eli sehän tarkoittaa sitä, että itse voin vaikuttaa niihin asioihin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ps. painokin on lähtenyt tippumaan, kas kummaa vaikka olen muutaman suklaapatukankin tässä syönyt. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Onko teillä ollut mahdottomalta tuntuvia tavoitteita?</span><br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-57424509500638669212018-02-11T10:45:00.000-08:002018-02-11T10:45:07.575-08:00"Elämä ei tarjoa vakuuksia, vain valintoja, ei varmuutta, vain seurauksia. Ei ennustettavia tuloksia, vain etuoikeuden yrittää." -Tim Conner<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Blogissa ja elämässäni on muutoksen tuulet puhaltamassa niin kovalla vauhdilla, että humina vain käy korvissa! </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEOMdOIx1bFREnW2IgwxDIzm5bRULzRFbNGY600nERnnlLDphspZCBqxzyg7PUqEeUdPyLXZfkAkDERJRwTvpq4uAibrU13obga8e1O__adYANINF9xHmQyMcV5-iAKfOYd27f2PcNoiKu/s1600/27540129_10155491397214480_8807836546311520916_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEOMdOIx1bFREnW2IgwxDIzm5bRULzRFbNGY600nERnnlLDphspZCBqxzyg7PUqEeUdPyLXZfkAkDERJRwTvpq4uAibrU13obga8e1O__adYANINF9xHmQyMcV5-iAKfOYd27f2PcNoiKu/s320/27540129_10155491397214480_8807836546311520916_n.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ystävä kyseli kuulumisiani tammikuun puolessa välissä. Vastasin, että "ei tänne kummempia, tasasen seesteistä niin alan jo oottelee, et mistähän rysähtää." Tästä 11 päivän päästä meidän rakas Sara-koira lähti pilven reunalle, paikkaan jossa voi haukkua pikkulintuja ja juosta keppien kanssa ilman kipuja. Saran lähtö tuli yllättäen, mutta päätös oli kuitenkin helppo. Oltiinhan me hyvästejä jätetty jo lähes vuosi. Sara oli mahtava koira ja ikävä on raastavaa. Oli kuitenkin päästettävä irti ja Saralla oli hyvä ja pitkä elämä meidän kanssa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kun oltiin Sara jätetty eläinlääkäriin ja seisoin parkkipaikalla pelkän pannan ja hihnan kanssa, niin ensimmäinen ajatus oli, että nyt on saatava tupakkaa. Järki tuli kuitenkin nopeasti mukaan ja seuraava ajatus oli, että suklaa on pienempi paha. Seuraavat kolme päivää söin niin paljon suklaata, että yöllä heräsin oksettavaan oloon. Tuli mieleen myös flashback 7 vuoden takaa hetkestä, kun olin hyvästellyt isäni saattohoitopäivien jälkeen sairaalassa. Kotimatkalla pysähdyttiin kioskille ja seisoin siellä itku silmässä jonottamassa kassalle suklaalevy kädessä. Oli muuten fazerin pähkinäsuklaata. Tunteilla on ihmeellinen tapa purkaantua. Minulla suru tarvitsee purkautuakseen itkua ja suklaata.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLpxipogbBMky7hCwScCkvJGT_6ngQberRMblRBsTFwqD_iBfJkWv_ihr4hl8Gou_1j9Np7xe7m5V-OJvWnrEDOpQXh89jIB78u4M2qnTbUFPUPzpALssD__MyqjcMYlV19F7aPSRcZq0l/s1600/28052872_10155530556889480_1076558983_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLpxipogbBMky7hCwScCkvJGT_6ngQberRMblRBsTFwqD_iBfJkWv_ihr4hl8Gou_1j9Np7xe7m5V-OJvWnrEDOpQXh89jIB78u4M2qnTbUFPUPzpALssD__MyqjcMYlV19F7aPSRcZq0l/s320/28052872_10155530556889480_1076558983_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">En halua olla enää tuo tyyppi!</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Arki on kuitenkin lähtenyt ihmeen hyvin pyörimään ja elämä jatkuu. Niinhän sen on tehtävä. Suklaaähkyn jälkeen laitoin taas ruokavalion kuntoon ja nyt uutuutena olen ottanut chiansiemenet iltapalalle smoothien seassa. Veden juomisen ja kasvisten lisäämisen seurauksena iltaturvotus on hävinnyt eikä iltavuorossakaan pääse nälkä yllättämään. Toki olen jättänyt pullat ym. vähemmälle. Zumbassa olen käynyt ja hevosen selkäänkin kiivennyt, sekä kotona tehnyt vähän jotain jumpan tapaista... edelleen tavoitteena on ollut pudottaa painoa ja kiinteytyä siten, että mahtuisin vaatteisiini ilman, että jenkkakahvat elävät omaa elämää housunreunan ulkopuolella.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Aktiivisuutta on tullut nyt mitattua Polarin aktiivisuusrannekkeella ja kyllähän sekin aika karua viestiä kertoo: työpäivinä aktiivisuus on lähes mitätöntä. Teen henkisesti kuormittavaa työtä, istun työpäivät keskusteluissa, pidän luentoa tai istun tietokoneella. Työpäivien jälkeen tulee liikuttua vain tiistaisin, kun on zumbailta. Töitten jälkeen haluan viettää aikaa poikani kanssa ja kotihommissa ilta helposti vierähtää. Onneksi on kuitenkin iltavuorot ja vapaapäivät! Iltavuoropäivänä vien pojan hoitoon klo 10 ja oma työvuoro alkaa vasta klo 13. Tässä ajassa ehdin hyvin käydä lenkillä tai salilla. Ratsastamaan ei ilman kiireen tuntia ehdi tuossa ajassa. Ja iltavuoropäivänä ehdin kuitenkin aamulla viettää pojan kanssa 3h laatuaikaa :)</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Toisaalta monesti aamuvuoron jälkeen olen laittanut miehen hoitamaan pojan nukkumaan klo 20 ja itse ehdin siinä tehdä jonkun lyhyen kotijumpan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kuitenkin koen tarvitsevani jonkun selkeämmän tavoitteen. Ja nyt olenkin päättänyt aloittaa lenkkeilyn vähän eri meiningillä. Haluaisin nimittäin juosta. Kävelylenkitkin ovat jääneet hävettävän vähälle nyt talven aikana, niin aloitettava on ihan niistä. Kummalliselta vaan tuntuu lähteä lenkille ilman koiraa. Viimeiset 14-vuotta oon käynyt lenkillä koiran kanssa. Tähän onneksi löytyi ratkaisu eräältä juoksufoorumilta: äänikirja kuunteluun ja menoksi. Latasin siis Bookbeat-sovelluksen ja eilen kuuntelin ensimmäistä kertaa elämässäni äänikirjaa samalla, kun kävin lenkillä. Ja oli muuten mahtavaa. Illalla tuli tunne, että pakko päästä huomenna lenkille, että voi kuunnella kirjaa lisää. Ja kävin lenkillä tänäänkin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kävin myös ratsastamassa ja suurimman osan ajasta sain viettää perheeni parissa. Yhteisestä ajasta kannattaa nipistää tunti tai kaksi omasta fyysisestä kunnosta huolehtimiseen, jaksaa sitten paremmin touhuta kun kunto on kohdallaan. <table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGliIN-LQSvVWORokpJOtDVWgg5y1rhOqF9T3YRqe0pIpnJMNtbT38rN6jz_yUO0OJ3BB-6H0bXMQOn-DbqI89VR3aysgqqQ2y4GZwuDey5UqAHfpMVbpTtv-1stMZwU-zyg3bzSpWS4UV/s1600/27990558_10155530557734480_770107006_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGliIN-LQSvVWORokpJOtDVWgg5y1rhOqF9T3YRqe0pIpnJMNtbT38rN6jz_yUO0OJ3BB-6H0bXMQOn-DbqI89VR3aysgqqQ2y4GZwuDey5UqAHfpMVbpTtv-1stMZwU-zyg3bzSpWS4UV/s320/27990558_10155530557734480_770107006_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mara olisi juossut 10km tänään helposti :D</td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ja tottakai elämässä pitää olla tavoitteita: aion juosta toukokuussa 10 kilometriä. Se on niin hurja tavoite, että itseäkin hirvittää. Monelta menee 10km juoksu heittämällä, mutta minä en ole koskaan juossut 5 km pidempää matkaa ja siitäkin on jo vuosia. Ja nyt on kolme kuukautta aikaa saada itsensä siihen kuntoon, että pystyy juoksemaan 10km. Ilman välikävelyjä. Onneksi miulla on liikunnallisia ystäviä ja sain ystävän tähän tavoitteeseen mukaan. Yhdessä on kivempi tsempata. Kyllä me pystytään siihen. Ja tämän myötä syömisteni ja liikkumiseni tavoite painonpudotuksesta on muuttunut. Tärkeämpi tavoite on nyt 10km juoksu, eiköhän se paino tipu siinä samassa jos on tippuakseen. Tämä on tiiättekö paljon kivempi tavoite! </span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB3EBTANObjwPQls5hhtmxbYZskrA7vikTsnMsuVRztu-iuqUSK5ogggWSSoKc4SwovkMoBLfIvNakd19Sh9ESsqFtuKQSZck78DQorETwT7d5V2xv466lhEWdG6AUx16rrWS17zGOM6G9/s1600/27934876_10155530556949480_225193887_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB3EBTANObjwPQls5hhtmxbYZskrA7vikTsnMsuVRztu-iuqUSK5ogggWSSoKc4SwovkMoBLfIvNakd19Sh9ESsqFtuKQSZck78DQorETwT7d5V2xv466lhEWdG6AUx16rrWS17zGOM6G9/s320/27934876_10155530556949480_225193887_n.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tervetuloa mukaan seuraamaan miten projekti10 edistyy! </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Huomenna lähdetään HopLopiin ystävien kanssa ja tiistaina suunnataan pojan kanssa junalla kohti Helsinkiä pariksi päiväksi. Muistinko mainita, että talviloma on alkanut :)</span><br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwsbghWn_-djaQRDgHZwLXaItLU9xJbFwNPjcdE7GkrS4lhuBwuhB6WpYAskvZOya5_hZkk_rGScNo3LHI3USCIq0rrfbXdDRnjzoITtPyCu-47QNgAxQvvvMjF8sFp1TsD8HQSbbjZpxs/s1600/27950952_10155530557414480_1459025542_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwsbghWn_-djaQRDgHZwLXaItLU9xJbFwNPjcdE7GkrS4lhuBwuhB6WpYAskvZOya5_hZkk_rGScNo3LHI3USCIq0rrfbXdDRnjzoITtPyCu-47QNgAxQvvvMjF8sFp1TsD8HQSbbjZpxs/s640/27950952_10155530557414480_1459025542_o.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Toki välillä pitää myös herkutella, niin mekin tehtiin laskiaisen kunniaksi :) Laitettiin kylläkin pojan kanssa pulla puoliksi... ne on ne pienet teot ;)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-70263489285698522662018-01-02T07:57:00.000-08:002018-01-02T07:57:46.587-08:00”Menestys on kompastelua epäonnistumisesta epäonnistumiseen ilman innostuksen kadottamista.” —Winston Churchill<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM4wVkrzOORu2lUhUlNZsLOtj8wLDjMD7v5vVjktbL4_6TLTscJESNlfoKr_K4leCukTZ2rDQ6u-uEDZkVR6UyIA75X8f3tKZ-hQ_QkKxvjkMnE7XzQcNbZu2d39de5hyphenhyphenQlhl3gPDORROZ/s1600/26510166_10155427584514480_1031171381_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM4wVkrzOORu2lUhUlNZsLOtj8wLDjMD7v5vVjktbL4_6TLTscJESNlfoKr_K4leCukTZ2rDQ6u-uEDZkVR6UyIA75X8f3tKZ-hQ_QkKxvjkMnE7XzQcNbZu2d39de5hyphenhyphenQlhl3gPDORROZ/s320/26510166_10155427584514480_1031171381_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ihanaa, lunta! </i></td></tr>
</tbody></table>
Ja taaaaas mennään! Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja onneksi taas uusi tekemisen meininki. En nyt millään jaksa kerrata koko syksyn tapahtumia, mutta kaiken kaikkiaan oli aika surkea syksy. Stressiä, kiirettä, sairastelua, rahahuolia, surua... mutta jätetään ne viime vuoden puolelle!<br />
<br />
Viime vuoden surkuttelussa havahduin, että voin taas todella huonosti. Väsyttää, ei jaksaisi, saamaton olo... kiukuttaa, pinna on lyhyt... jatkuvia päänsärkyjä ja lihaskipuja... ja taas kerran tiedän mistä se johtuu: olet mitä syöt ja teet. Olen syönyt taas todella huonosti ja jättänyt liikunnan lähes kokonaan pois. Ensin tuli flunssa, sitten ei enää olevinaan ollut aikaa eikä jaksanut. Vaatteet kiristää eikä entisiin mahdu enää mitenkään, ei enää edes sullomalla. Järkytys olikin suuri, kun joulun jälkeen astuin vaa'alle. 2 vuotta sitten tammikuussa asetin tänne blogiin julkisen tavoitteen: painon pudottaminen 6.7kg, kun lähtöpaino oli 68.7kg. Arvatkaas paljon vaaka näyttää näin kahden vuoden jälkeen? 72.3kg! Siis mitä hittoa! Eikö suklaata syömällä ja itseään laiminlyömällä tapahdukaan muutoksia? Tätähän pitää pohtia... olen muutaman kilon päässä siitä, mitä painoin ollessani viimeisilläni raskaana. Lisää huolta aiheutti se, että painoindeksikin on heittänyt nyt lihavuuden puolelle.<br />
<br />
Eli jos vielä haluaisin tuohon alkuperäiseen tavoitteeseen päästä, niin nyt pudotettavaa painoa on jo 10.3 kg! Ja tätä ei saada pudotettua millään pikadieetillä. Enkä aio totaalikieltäytyä sokerista. Mutta vähentää aion ja uskon sen auttavan alkuun.Enkä kyllä usko, että pystyisin edes 10 kiloa pudottamaan, enkä haluakaan. Sillä kaikkein kummallisinta tässä on, että ensimmäistä kertaa elämässäni koen olevani sinut kroppani kanssa. En häpeä olemassaoloani. Tähän auttoi ehdottomasti viime vuosi. Viime keväänä meillä oli työyhteisössä voimauttavan valokuvauksen projekti, enkä ollut tuolloin kuviin tyytyväinen. Kävimme projektia työnohjauksessa läpi ja silloin vasta kunnolla heräsin siihen, että näen itseni ihan väärin. Pitkäaikaisen ihanan työkaverin palaute sai minut silloin herkistymään ja miettimään. Kesälle sitten asetin uuden tavoitteen. Halusin saada kuvia, joissa tunnen itseni kauniiksi. Ja niitä sain, eikä kiloilla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Silloin kaikki kliseet loksahti tajuntaani. Ei sillä ole väliä mitä vaaka näyttää, vaan miten tunnet itsesi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-v3PM5alqRR_vzb9mRJwAbO6wpLlpx79QHWRkuy_6QLoJk3YS6UI9C771kVBgFPjAts_24x-k-_QTbxr0X562_JuSrN4i3HJtwDwhyphenhyphenAyf2HHDGdf-glKoJMzMw7vze6c0jv1QQf3E0Q1V/s1600/P8102081.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-v3PM5alqRR_vzb9mRJwAbO6wpLlpx79QHWRkuy_6QLoJk3YS6UI9C771kVBgFPjAts_24x-k-_QTbxr0X562_JuSrN4i3HJtwDwhyphenhyphenAyf2HHDGdf-glKoJMzMw7vze6c0jv1QQf3E0Q1V/s400/P8102081.JPG" width="266" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrdfCwE4RefZfO3vrsJfnZu3cUc77bST5B_KTEEotwJsqUi_H5iReAMkvMDTjuHfklpCb_nMDWFe63hcq0KKvt2ynhzHzsdzeKbjD1gYc0WA3UWi9npiui4OksLwIbU057Jb1KesGOWlge/s1600/P8102082.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrdfCwE4RefZfO3vrsJfnZu3cUc77bST5B_KTEEotwJsqUi_H5iReAMkvMDTjuHfklpCb_nMDWFe63hcq0KKvt2ynhzHzsdzeKbjD1gYc0WA3UWi9npiui4OksLwIbU057Jb1KesGOWlge/s400/P8102082.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaZt3CLkp5JmTazJpRPIUsBIhQnzoi00BvprQftOuIEPc7PAs0UnJKfzXwdrnHmOabF3mD1Bo86DJWOyvhqFOqbfOvhyphenhyphenwO6JwEwQLX1PCyQGBitJFwLL0tSiQZfJs5n7TYZCAjukbDDvlp/s1600/P8102089+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaZt3CLkp5JmTazJpRPIUsBIhQnzoi00BvprQftOuIEPc7PAs0UnJKfzXwdrnHmOabF3mD1Bo86DJWOyvhqFOqbfOvhyphenhyphenwO6JwEwQLX1PCyQGBitJFwLL0tSiQZfJs5n7TYZCAjukbDDvlp/s640/P8102089+%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Uskon, että ensimmäistä kertaa minulla on terve lähtökohta tähän uuteen projektiin. <br />
Syyskuussa liityin facebookissa sokeriton syyskuu- ryhmään ja vaikken sokeritonta tuolloin aloittanut, niin hyviä ajatuksia sieltä silti sain ja tallensin muistutukseksi pari kuvaa:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFTlA9GZ0MSqGPk0jOg6DaR1jerU__otOexloVVwCWnIXEhFk0BvU6ww_lKttaDv8NfUi1gFFHvbcjFnS6UMp0AKkv-f-t4BzdyroDWmhztk8N_MA90YQXGGY6LuBsGSfpeFc5bWNoLR0F/s1600/26235543_10155427583914480_1473366689_n.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="539" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFTlA9GZ0MSqGPk0jOg6DaR1jerU__otOexloVVwCWnIXEhFk0BvU6ww_lKttaDv8NfUi1gFFHvbcjFnS6UMp0AKkv-f-t4BzdyroDWmhztk8N_MA90YQXGGY6LuBsGSfpeFc5bWNoLR0F/s400/26235543_10155427583914480_1473366689_n.png" width="222" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSJYmpai6i78VjlgcowdKkpB2mlgvBNsblkoE-kGHoX2D-MGAI5vhDwzsaiOWk6PCpWxEKB0y5oI4SnkyCWiX9u0u1JDrYkPk5Cyxae1RsGXWeVTcQ6uiVWx9E8hMonnk4W7Nv6vEuo82H/s1600/26540000_10155427583839480_316896489_o.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="750" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSJYmpai6i78VjlgcowdKkpB2mlgvBNsblkoE-kGHoX2D-MGAI5vhDwzsaiOWk6PCpWxEKB0y5oI4SnkyCWiX9u0u1JDrYkPk5Cyxae1RsGXWeVTcQ6uiVWx9E8hMonnk4W7Nv6vEuo82H/s400/26540000_10155427583839480_316896489_o.png" width="223" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinsXS58O7MXTV4Q1oT1EEBwHuR9288eJdSu2G4G_76EGg-k1g0binAXDC6ozsUtRYMWQXCYH6SpNzCGqX3oCXAsBoWROf_sIcAr6cKzSYHpHcaKqlORj0-L8zXHeR9xFVh8t_CqNmTa9No/s1600/26637886_10155427584919480_1663313687_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinsXS58O7MXTV4Q1oT1EEBwHuR9288eJdSu2G4G_76EGg-k1g0binAXDC6ozsUtRYMWQXCYH6SpNzCGqX3oCXAsBoWROf_sIcAr6cKzSYHpHcaKqlORj0-L8zXHeR9xFVh8t_CqNmTa9No/s320/26637886_10155427584919480_1663313687_n.jpg" width="240" /></a>Ennen olen yrittänyt muuttaa kaiken kerralla; ruokavaliosta kaikki turha pois, liikuntaa hirmuiset määrät jne jne. Ja yleensä lopputuloksena on ollut se, että kroppa joutuu säästöliekille ja on altis kaikelle, joten olen ollut viimeistään kahden viikon päästä flunssassa. Nyt lähden eri tavalla liikkeelle: pienin askelin. Sain työpaikaltani joululahjaksi työkirjan tälle vuodelle ja siihen asetin tammikuun tavoitteen: liikunnan lisääminen. Lisäksi ystäväni muistutti siitä, ettei sen tarvitse olla aina paljoa. Itselleen voi antaa kiitosta arkisista asioista, kuten lumitöistä, lenkistä koiran ja lapsen kanssa jne... postissa on tulossa aktiivisuusranneke, jospa sen kautta saisin itselleni selkeämmän kuvan todellisesta aktiivisuudestani. <br />
<br />
Tämän blogin aloitin aikoinaan, lähes neljä vuotta sitten projektin tueksi. Toimikoon se tämänkin projektin päiväkirjana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqtXR8f2ncJ0NXZhZCXO9tYNb8xuCCyDHYdemglWts4xNNN588b3b8mUgyi2LzI5DBTnRjI9dyOpS9O_uSuXcst1saaQYaVuBsoiXSy7d1ch4Q5OfZalfBpw1ImHUZ6Sl9RJHpwRnrdK5l/s1600/26241115_10155427583749480_2033886082_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="879" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqtXR8f2ncJ0NXZhZCXO9tYNb8xuCCyDHYdemglWts4xNNN588b3b8mUgyi2LzI5DBTnRjI9dyOpS9O_uSuXcst1saaQYaVuBsoiXSy7d1ch4Q5OfZalfBpw1ImHUZ6Sl9RJHpwRnrdK5l/s400/26241115_10155427583749480_2033886082_n.jpg" width="327" /></a></div>
Aktiivisuutta lisää arjessa ihana 2.5-vuotias vauhtimies, jonka kanssa ei tule sohvalla makoiltua. Toisaalta tämän ihanan ei-niin-ihanat uhmakiukkukohtaukset vaativat itseltä hyvää henkistä jaksamista. Huomenna ajattelin vietää vapaapäivää menemällä poitsun kanssa päiväunien jälkeen uimaan. Käytiin syksyllä 6 kertaa 2-3-vuotiaiden uintiryhmässä ja siellä tuli kyllä mukavasti itsellekin liikettä :D <br />
<br />
Työrintamalla pääsen haastamaan itseäni tässä kevään aikana, olen lupautunut menemään puhumaan kahteen seminaariin ja ai perhana miten jännittää. Mutta tekemällä sitä varmuutta ilmeisesti saa...<br />
<br />
Voi itku miten onkaan ollut kirjoittamista ikävä. Olen kärsinyt niin
jäätävistä niska-hartiaseudun jumeista/kivuista, ettei ole ollut
mahdollisuutta istua enää kotona koneen ääressä. Töissä tulee istuttua
ihan liikaa ja työskentelyasento on huono. Lisäksi olen alkanut
viimeisen kahden vuoden aikana puremaan öisin hampaita yhteen jonka
seurauksena on päänsärkyä ja leuan alueen kipuja. Onneksi ensi viikolla
on hammaslääkäriaika ja saan vihdoin tilattua purentakiskot!<br />
<br />
Tästä se taas lähtee, pienten onnen hetkien ja onnistumisten kautta elämä kuntoon :)<br />
<br />
Onko muut aloittaneet projekteja uudelle vuodelle?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirTCjAphmdrV-q7L1PRrrYEAIQxEBjhJc_KW0Ej_Xg-1XZObpbwbFn-eyjIw8nnDCwVEz74PxfhZAo6Qces4UiLRtVg6BtDPUzub8zO0JOGXeu0qCXvFWiADJED7VYd7vQ9QcIzwHeqpG-/s1600/26235512_10155427585149480_2057041806_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirTCjAphmdrV-q7L1PRrrYEAIQxEBjhJc_KW0Ej_Xg-1XZObpbwbFn-eyjIw8nnDCwVEz74PxfhZAo6Qces4UiLRtVg6BtDPUzub8zO0JOGXeu0qCXvFWiADJED7VYd7vQ9QcIzwHeqpG-/s400/26235512_10155427585149480_2057041806_n.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nyt on se hetki, kun uskoo taas auringon tulevan esiin <3</i></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFYPsbxR_gpAdjJceCWWufL-Z83AvdOtsK8Bje-2BiP-KqpV7XrxT-xiG9SlzYZBURsM8lkdqtLJijSEALFBf0gGMTN0q4L4qsJOB5pMOd1JsNwoN9zNPqb3lsgZ9t39e_qMnUwh2i58Bu/s1600/26233962_10155427584229480_1281172949_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="750" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFYPsbxR_gpAdjJceCWWufL-Z83AvdOtsK8Bje-2BiP-KqpV7XrxT-xiG9SlzYZBURsM8lkdqtLJijSEALFBf0gGMTN0q4L4qsJOB5pMOd1JsNwoN9zNPqb3lsgZ9t39e_qMnUwh2i58Bu/s400/26233962_10155427584229480_1281172949_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nyt ollaan taas tässä vaiheessa :D</i></td></tr>
</tbody></table>
K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-44330525138981573852017-07-22T11:39:00.002-07:002017-07-22T11:39:18.004-07:00"If you can dream it, you can do it" - Walt Disney<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-UFZaF_wBWkzjMmtg1eJlT90ZyLlIWDhSJgv61Uf3QyXLUU3NSPr7m3up87G2YM6eZhr7DwnE8GYp_XKGXdU-cqE-dMXoKtxZPYvL1D76ZtigrZNt6WOLYJJCDNsYbbo5FjoF_d6Xg6nY/s1600/m%25C3%25B6kki1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-UFZaF_wBWkzjMmtg1eJlT90ZyLlIWDhSJgv61Uf3QyXLUU3NSPr7m3up87G2YM6eZhr7DwnE8GYp_XKGXdU-cqE-dMXoKtxZPYvL1D76ZtigrZNt6WOLYJJCDNsYbbo5FjoF_d6Xg6nY/s320/m%25C3%25B6kki1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juhannusaurinko mökillä</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> Well hello! Olen pitkin kesää kirjoitellut luonnoksiin avainsanoja... ajatuksena tietenkin, että niistä sitten kirjoitan ja koostan blogitekstin. Hah. Ei nimittäin ole enää mitään havaintoa siitä, mitä olen milloinkin ajatellut. Paljon on kesään mahtunut ja olen oppinut itsestäni ihan mielettömästi. Taas kerran. Se on kyllä jotenkin helpottavaa, kun tietää ettei valmiiksi tule koskaan. Parasta. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibQo567NoVs4ecyvTy-7_KjfS-G7ZFLdWAYdLFgw2RZqe6K_G6wR938Ug_xmR2wB42u9RJ-QA_xuAnjeHEMx7sjIdYEKIstou318eriuANG_iFYo5im2oOKj5C0AA8jDDACFdUtHJOQvDV/s1600/m%25C3%25B6kki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibQo567NoVs4ecyvTy-7_KjfS-G7ZFLdWAYdLFgw2RZqe6K_G6wR938Ug_xmR2wB42u9RJ-QA_xuAnjeHEMx7sjIdYEKIstou318eriuANG_iFYo5im2oOKj5C0AA8jDDACFdUtHJOQvDV/s320/m%25C3%25B6kki.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mökkielämää</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kesän aikana olen ollut aikalailla työhön orientoitunut, olen saanut lisävastuuta kesän ajaksi ja koen selviytyneeni siitä kunnialla. Olen jopa lähtenyt jälleen kerran miettimään lisäopintoja, kenties ylempi ammattikorkeakoulu kutsuu parin vuoden päästä? Tai vuoden päästä? Työrintamalla olen päässyt kehittämään itseäni ja mukaan on kuulunut myös uusia tilanteita, kuten työmatkaa Helsinkiin, markkinointia, seminaarin juontamista... Olen saanut positiivista palautetta työstäni ja se on tuntunut kieltämättä hyvältä. Ehkä töiden takia oma sosiaalinen elämä on jäänyt hieman taka-alalle, mutta se ei ole kyllä haitannut. Olen tullut siihen tulokseen, että olen loppujen lopuksi aika introvertti ihminen, joka kaipaa omaa rauhaa. Huomasin työkaverin tykkäävän facebookissa tällaisesta sivustosta, jossa kuvataan introverttien elämää ja samaistun niistä todella moneen! Teen työtä, jossa ollaan paljon sosiaalisessa kanssakäymisessä ja joudun tarkkailemaan omaa toimintaani lähes jatkuvasti. Monesti työpäivän jälkeen on "sosiaalisuusähky" enkä yleensä sovi esim vierailuja työpäivieni jälkeen, vaan jätän ne suosiolla vapaapäiville. Olen huomannut, että työpäivistä palautuminen vaatii toisinaan enemmän aikaa ja koska joudun olemaan myös jatkuvasti läsnä 2-vuotiaalle touhutoopelle niin omaa aikaa on otettava vapaapäivinä enemmän. Joskus tuntuu, että olisi helppo jos voisi tehdä työtä ns. "liukuhihnatyönä", jossa ei tarvitsisi miettiä miten oma toiminta vaikuttaa toisen elämään. Mutta harvoin tuollaista tunnetta tulee, yleensä nautin työstäni enkä kyllä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Mutta ne omat palautumistavat on löydettävä. Ja onneksi on ystäviä, joiden kanssa tavatessa työasiat unohtuu eikä haittaa jos nähdään vähän harvemminkin. </span><br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlaPcd4MMYzHFcB2hqwONs3kEUugXMMa-05xR6-8EHwScof4XkRZeZJDICYCQlOsnhdtoBZTzZPvDIRUHAFEiDtv65waV1vY98oKZngX2Yatwj4k3oGXT6z0sQ8xCZH4a6LUPKbH0bdIH-/s1600/vekararokki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlaPcd4MMYzHFcB2hqwONs3kEUugXMMa-05xR6-8EHwScof4XkRZeZJDICYCQlOsnhdtoBZTzZPvDIRUHAFEiDtv65waV1vY98oKZngX2Yatwj4k3oGXT6z0sQ8xCZH4a6LUPKbH0bdIH-/s320/vekararokki.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vekararokki!</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9TJIlU8Seqtt02AGudLcraSnyjNmc-fvYJJCA5kuOCxjXbIbTc3hrtbXIXyQGpvItFC2lkB2LYWCguaimoATAopuqAqGg1eGGJ6KkHEim0Kaz2uStfpziMMN8w3JCiXR5Iu9znAzfAu1J/s1600/rokki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9TJIlU8Seqtt02AGudLcraSnyjNmc-fvYJJCA5kuOCxjXbIbTc3hrtbXIXyQGpvItFC2lkB2LYWCguaimoATAopuqAqGg1eGGJ6KkHEim0Kaz2uStfpziMMN8w3JCiXR5Iu9znAzfAu1J/s320/rokki.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oma-aika + ilosaarirock! Pullavohvelilla <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVCYXEQL3jydxK6OXwoDVydwz6fU1UcRrV2iPa5yLbybBI4q04qKee3uJbngAKMT4XNAj8BJFNK_doBaswXgodJsU4C93Z9yVh0UYNFwBSLYwO_YFRj9DZQ6iC6OrYtKeEE6PZSjkxy7vL/s1600/vip.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="677" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVCYXEQL3jydxK6OXwoDVydwz6fU1UcRrV2iPa5yLbybBI4q04qKee3uJbngAKMT4XNAj8BJFNK_doBaswXgodJsU4C93Z9yVh0UYNFwBSLYwO_YFRj9DZQ6iC6OrYtKeEE6PZSjkxy7vL/s320/vip.jpg" width="240" /></a></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4hG9eZDytDUOiBKag-v-1DHd1Y90g_9mQKZxPSCwgsRy5lfk13TL_5m6yhOH4FeVty4B8yS7zPeWeDaQM0S1ymbyYfnHAZkcJy0fQH38oP49ma37BJFMQREkmpLHAMBYNqUBCxrj3NJFO/s1600/rokki1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4hG9eZDytDUOiBKag-v-1DHd1Y90g_9mQKZxPSCwgsRy5lfk13TL_5m6yhOH4FeVty4B8yS7zPeWeDaQM0S1ymbyYfnHAZkcJy0fQH38oP49ma37BJFMQREkmpLHAMBYNqUBCxrj3NJFO/s320/rokki1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Introvertti keskittyy ihmismassassa omiin juttuihin, kuten maisemaan :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kesän aikana olen kuitenkin muistanut pitää fyysisestä kunnostani huolta ja koen, että se on vaikuttanut erityisen paljon jaksamiseeni. Voin vihdoin sanoa oppineeni sen, että terveellinen ruoka ja riittävä liikunta varmistavat hyvät yöunet, joka taas on edellytys henkiselle jaksamiselleni. Kesällä on helppo syödä terveellisesti, kun saa edullisesti tuoreita marjoja ja vihanneksia, joita popsitaan pojan kanssa yhdessä. Toki välillä pitää myös herkutella, mutta kohtuus kaikessa. Kevään aikana ollut stressi on alkanut helpottaa, vaikkakin vieläkin välillä huomaa pinnan olevan erityisen kireällä ja unohtelen paljon asioita. Olen oppinut tunnistamaan omia stressin oireitani ja esimerkiksi seuraavasta </span><br /><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kaisa Jaakkolan tekemästä listauksesta tunnistan omat stressin oireet, kuten niska-hartiaseudun kireyden, päänsäryt, ruoansulatusongelmat, hampaiden narskuttelut ja muistiongelmat. Nämä oireet ovat helpottaneet huomattavasti sen jälkeen, kun olen oppinut yhdistämään ne stressiin ja olen niitä havaitessani yrittänyt tehdä stressiä helpottavia asioita. Piikkimatto, hömppäkirjojen lukeminen, ratsastus, juokseminen, zumba, lapsen kanssa leikkiminen, mökkeily, ystävien tapaaminen, onhan noita keinoja... ja ihmeen hyvin olen niitä käyttänytkin. Asioista luovuttaminen on ehkä se, mitä pitäisi jatkuvasti harjoitella. Kun on niin hiton armoton itselleen niin helpostihan sitä kerää sitten stressiä ja painetta sellaisistakin asioista joista ei todellakaan tarvitsisi. Mielenkiintoista tässä stressiasiassa on, etten tajunnut olevani stressaantunut ennen kuin aloin ihmetellä fyysisiä oireita. Monellahan stressin ensimmäinen merkki voi olla esim. kilpirauhashormonien muutokset, joita harvoin yhdistetään ensimmäisenä stressiin. On tämä ihmiskeho ihmeellinen kokonaisuus.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/16406992_1442901132401021_9214523428522533559_n.png?oh=a587ea04e0f6df2f5b8d386a3b8096d1&oe=59F5E09A" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="756" data-original-width="800" height="377" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/16406992_1442901132401021_9214523428522533559_n.png?oh=a587ea04e0f6df2f5b8d386a3b8096d1&oe=59F5E09A" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva lainattu Kaisa Jaakkolan fb-sivulta</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Loma olisi siis alkamassa viikon päästä. Lomassa kaipaan sitä, että saadaan viettää A:n kanssa aikaa. Oli hassua huomata, että kun olen ollut kevään aikana lähes joka viikonloppu töissä niin alettiin ihan ikävöidä sitä, että olisi kaksi päivää peräkkäin yhteistä vapaata. Laskin tuossa, että huhtikuun jälkeen olen ollut 13/19 viikonloppuna töissä. Toisaalta se on ollut ihan älyttömän hyvä, kun se on mahdollistanut arkivapaat joka viikolle ja olen saanut sitten Konstan hoitopäivinä otettua IHAN OMAA aikaa jolloin olen päässyt ratsastamaan, pitämään siivouspäivää tai ihan vaan makaamaan sohvalle päiväksi. Ja olen saanut olla yksin. Ja siltikin Konsta on "vain" 80% hoidossa, max 125h/kk. Yleensä Konsta on 4 päivänä viikossa hoidossa, joista kaksi on 8h päiviä ja kaksi 6h. Se on ollut erittäin toimiva systeemi meille. Nyt, kun mulla alkaa loma niin samalla alkaa loma myös Konstalla. Konsta on kotona 5 viikkoa, joista ensimmäiset 2 ollaan kahdestaan ennen kuin A:n loma alkaa. Me ollaan Konstan kanssa suunniteltu, että lähdetään Helsinkiin tuossa elokuun alussa. Ensimmäinen 4h junamatka kahdestaan vilkkaan pojan kanssa, wish me luck! Jännityksellä odotetaan päästäänkö tuolloin näkemään Konstan serkku, vai syntyykö hän vasta vierailumme jälkeen. Muita lomasuunnitelmia on elokuun puolessa välissä A:n ja kavereiden kanssa Stam1nan keikka, hotellihuonekin on jo varattu. Päästään kunnolla lomafiilikseen. Konsta oli ensimmäistä kertaa yökylässä tuossa ilosaarirockin aikaan ja oli mennyt niin hyvin, että uskallan kyllä jättää toistekin pojan yöksi mummolaan. Ja toki lomaan kuuluu myös pihahommia, puukuorman purkua ym. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCuAadZBilPbkWkLBBxhQNObDvAMkTwjwJF5nhAWwPyNeq3sUObwtequPySz9WZZlR4TIRwrJn9zmCbfSW78knPGKVAivXMQDqGd7WlqFh0PaAjPxmRoedc7bVInvEwTlodo3pdNdBoJP0/s1600/sade.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCuAadZBilPbkWkLBBxhQNObDvAMkTwjwJF5nhAWwPyNeq3sUObwtequPySz9WZZlR4TIRwrJn9zmCbfSW78knPGKVAivXMQDqGd7WlqFh0PaAjPxmRoedc7bVInvEwTlodo3pdNdBoJP0/s320/sade.jpg" width="240" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Elämyksiä!</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta palatakseni vielä tuohon stressiasiaan, niin sehän on pitkälti siitä miten asioihin suhtautuu. Ja sen voi itse valita. Esimerkiksi pari viikkoa sitten otti todella paljon päähän, kun auton huolto ja katsastus maksoi 500€. Se tarkoittaa sitä, että jälleen kerran saa laskea jo kauppalistaa tehdessä, että paljon rahaa menee ja kaupungin reissut pitää suunnitella sen mukaan onko vara tankata... ja niin edelleen. Mutta sitten käänsin ajatuksen. Hyvä, että oli vara se huolto maksaa ja saapahan taas hetken ajella. Rahojen jatkuva laskeminen on tuttua ja ensi kuussa taas helpottaa. Tämä on hetkellistä, niin ärsytys kuin rahattomuuskin. Eikä tässä mitään sen kummempaa oikeasti edes tarvitse. Ilosaarirockin liputkin saatiin ilmaisin, siinä oli ohjelmaa tälle kuulle. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen tuskastellut sitä, ettei ole varaa lähteä ulkomaille reissuun. Mutta onni ja uudet kokemukset voi löytyä ihan täältä metsän keskeltäkin. Olen uskaltautunut taas ratsastaessa hyppäämään Maralla pieniä esteitä ja adrenaaliniryöpyt on sitä kautta taattuja! Ihanaa, kun hevosellakin oli lähes 3 vuoden tauko hyppäämisestä ja kuitenkin oli muistissa miten homma toimii. Ja toinen esimerkki: eilen harmitti, kun olin koko päivän suunnitellut, että lähden koiran kanssa lenkille illalla. Noh, ilta tuli ja alkoi sataa kaatamalla vettä. Ja se vaan jatkui ja jatkui. Ärsytti, suunnitelma ei toteutunut. Mutta miksi ei? Laitoin lenkkikamat niskaan ja lähdin ulos kaatosateeseen lenkille. Oli lähes 20 astetta lämmintä ja hitsi miten oli siistiä! Kesäsade metsässä, tuntui kuin aika olisi jotenkin pysähtynyt. Ei kuulunut mitään muuta kuin se sade. Lenkkarit ja sukat kastui, hiukset liimaantui päähän. Mutta ei ollut itikoita eikä koira läkähtynyt. Kotiin tultua venyttelin sisällä ja huomasin, että ikkunasta näkyy sateenkaari. Kävelin kameran kanssa ulos paljain jaloin räpsimään siitä kuvia. Milloin viimeksi olet kävellyt ulkona paljain jaloin vesisateessa? Se on aika siistiä. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ja vielä asioihin suhtautumisesta: päätin, etten enää kiinnitä mitään huomiota painooni. Olen ajoittain tuskastellut, kun se ei vaan laske. Otin sitten huvikseen mittanauhan käteen ja arvatkaas mitä? Viime syksynä ennen Superdieettiä mittasin vyötärön ja painon. Siitä lähtien painoa on tippunut -1.5kg mutta vyötäröltä on lähtenyt -7cm! Siihen loppui miun vaakaan tuijottaminen. </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWNiKnBCF-BBDXu3Zt10smA-F41Rz3L3rJLkIOoZSJMaJq1Bu9HDNjWswY9C9COcPhyXOjbzlNDcAxvWRvo9eJ9cCdyCAdOhyphenhyphenTOZyXqWXf0DrODdnzTuDHJMGwH1UyBKZvOv0upg1le8OG/s1600/sateenkaari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWNiKnBCF-BBDXu3Zt10smA-F41Rz3L3rJLkIOoZSJMaJq1Bu9HDNjWswY9C9COcPhyXOjbzlNDcAxvWRvo9eJ9cCdyCAdOhyphenhyphenTOZyXqWXf0DrODdnzTuDHJMGwH1UyBKZvOv0upg1le8OG/s640/sateenkaari.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Näetkö kuvassa sateenkaaren vai myrkypilvet? Voit itse valita kumpaan huomion keskität! </span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-10038758759183253542017-05-15T11:22:00.000-07:002017-05-15T11:22:54.626-07:00"Ei ole olemassa negatiivisia ja positiivisia ihmisiä. On vain negatiivisia ihmisiä ja negatiivisia ihmisiä, jotka tekevät asialle jotain." - Tuntematon<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Perusnegatiivinen ihminen täällä hei! Ensimmäinen blogiteksti uudella läppärillä, aika jännää! Niin uhosin ja ajattelin, että kirjoittelen ahkerammin blogia, mutta ei tässä ole ehtinyt... on ollut niin paljon kaikkea kivaa ja kaikkea surullista, arkea ja luksusta, intoa ja epätoivoa, kaikkea mahdollista siis. Ihanaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Into ja virta tulee siitä, että hartiat meni lukkoon. Siitä se ihan oikeasti lähti. Hartiat ja rintaranka jumahti niin totaalisesti, että joka päivä oksetti ja päähän koski usein, varsinkin jos oli joutunut viettämään aikaa koneella töiden tai opiskelujen takia. Ja ei, en ole raskaana. Mietin vaihtoehtoja. Lääkäriin hakemaan pillereitä? Ei poista ongelmaa, hetkellisesti saattaisi auttaa, mutta kohta tilanne olisi sama. Akupunktioon? Ei ole rahaa, hyvä jos bensat saisi maksettua sinne. Mitä siis voin itse tehdä asian eteen? Googlesta löytyi onneksi paljon harjoitteita rintarangan liikkuvuutta auttamaan. Lisäksi meidän pikkukylän urheiluseura tarjosi loppukevään ryhmäliikuntatunnit maksutta. Zumbaan siis! Ensimmäisellä tunnilla noin 20min jälkeen alkoi huimata, tuntui sellainen outo "humahdus" ja kasvoja alkoi kuumottaa. Kas kummaa, veri alkoi kiertää! Vedettiin silloin Ed Sheeranin Shape of you- kappaleen tahtiin. Siitä se sitten lähti. Liikkuminen. Siitä on nyt kuukausi aikaa. Sen tunnin jälkeen oli niin hyvä olo, että päätin jatkaa kokeilua. Helpottuuko hartiasäryt todella liikunnalla? Sen tunnin jälkeen olen käynyt muutaman kerran juoksemassa, kahvakuulatunnilla, ratsastamassa ja 3 kertaa siellä zumbassa. Jumpannut kotona ja venytellyt, venytellyt, venytellyt. Enkä enää herää öisin vaihtamaan asentoa, tai kiroa, kun en jaksa nostaa 10kg painavaa taaperoa. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mitäs oivalluksia tämä liikunta on tuonut? Suurimpana sen, että olen oikeasti ensimmäistä kertaa nauttinut siitä. Ymmärsin sen, että rehellisesti sanottuna nyt ensimmäistä kertaa aloitin liikunnan ilman, että tavoitteena olisi laihtua. Halusin päästä kivuista ja huonosta olosta eroon. Ja kun ei ollut painetta, että tippuuko paino vai ei, niin suorittaminen oli poissa. Olen aiemminkin pitänyt liikunnasta ja huomannut sen vaikutuksen oloon, mutta yleensä se on lähtenyt siitä, että haluan laihtua tai "päästä kesäkuntoon". </span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipxnAnRTokvT29G-EQY8cjnZqkxejCqrZcAELl8BTq3w9JXruP_QRAf-mlbMzjmExF0R4uc3hLNLLsCVbOilFSp0Tkgg3pSxSD3bsenKK07W3tYeo_O_joR-Wlx3u1hGS4_yPjvKOQdlsb/s1600/aaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipxnAnRTokvT29G-EQY8cjnZqkxejCqrZcAELl8BTq3w9JXruP_QRAf-mlbMzjmExF0R4uc3hLNLLsCVbOilFSp0Tkgg3pSxSD3bsenKK07W3tYeo_O_joR-Wlx3u1hGS4_yPjvKOQdlsb/s320/aaa.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tämä kevät on ollut myös henkisesti todella raskas ja liikunta on auttanut päätä jaksamaan. Olen viime aikoina miettinyt ja itkenyt paljon kummityttöäni, pohtinut isoja kysymyksiä sen suhteen. Miksi kävi niin kuin kävi. Lisäksi rakkaan ystäväni äiti sairastui vakavasti viime vuonna ja seurasin kevään ajan vierestä ystävän ja perheen surua,taistelua, lopulta luopumista ja ikävää. Tämä äiti oli minullekin tuttu lapsuudesta saakka. Miten auttaa ystävää? Miten lohduttaa? Ja sairautta vierestä katsoessa nousi mieleen muistot oman isän sairaudesta, epätietoisuudesta, toivosta, joka lopulta tuntui täysin mitättömältä. Viimeiseen asti haluaa toivoa ja uskoa, mutta minun lähipiirissäni kun kukaan ei ole voittanut taistelua sairautta vastaan. Miksi sitä sitten aina uudestaan jaksaa toivoa? Noh, ystävän äidin hautajaiset oli toissa viikolla, itkin perheen surua koko päivän. Seuraavana päivänä sain kuulla, että toisen hyvän ystäväni isä on kuollut täysin yllättäen. Tämä isä oli myös meidän ystävä. Meidät on kutsuttu hautajaisiin. Minun viikonlopputöiden takia ei päästä lähtemään, mutta rehellisesti täytyy sanoa, että en varmaan olisi pystynyt muutenkaan menemään. Näkemään ystävän surua isänsä takia, suremaan itse. Jotenkin tuntuu, että ei vaan pystyisi nyt siihen. Jälleen kerran nämä kaikki asiat muistuttaa minua siitä, että koskaan ei tiedä kuka lähtee seuraavaksi. Ja jotenkin se, että nuoria ihmisiä kuolee, saa enemmän kiinnittämään huomiota siihen miten oman elämänsä viettää. Tästähän olen kirjoittanut jo miljoona kertaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Menipäs nyt synkäksi. Mutta jotenkin koen, että kaikesta huolimatta perusmielialani on ollut kevään aikana positiivinen. Olen tietoisesti rajannut itseäni ja keskittynyt viettämään aikaa perheen kanssa. Töitten jälkeen puhelin pois siihen asti, kun lapsi on nukkumassa. Otan aikaa itselleni. Olen ilmoittanut pojan hoitoon, vaikka itsellä olisi vapaa päivä. Vapaan olen käyttänyt koulutehtäviin ja liikkumiseen. Enkä ole potenut siitä syyllisyyttä. Hyvässä kunnossa oleva äiti on varmasti pojallekin miellyttävämpi kuin äiti, joka ei pysty syliin nostamaan eikä jaksa juosta perässä ulkona. Ystäviä olen nähnyt vähemmän, mutta luotan, että tosiystävät siellä pysyvät vaikkei niin usein nähdäkään. Eilen koin suurta lohdullisuuden tunnetta, kun ns. vanha ystävä otti yhteyttä ja puhuttiin puhelimessa. Ollaan nähty viimeksi viime kesänä. Päätettiin, että laitetaan yhdessä tämän toisen ystävän isän hautajaisiin adressi "meidän porukalta". Ryhmäviestiin tuli 20 henkilöä ja kaikki tuetaan yhdessä ystävää ja hänen perhettä. Se, että ei ole vuosiin tuolla porukalla nähty, ei haitannut. Se porukka ja ne muistot on kaikille tärkeitä. Ehkä joskus vielä saadaan porukka kasaan. Koen olevani todella onnekas, että minulla on niin valtavan paljon ystäviä ja kavereita, vaikken läheskään kaikkiin pidä aktiivisesti yhteyttä. Puhun myös avoimesti asioistani ihmisille, joka auttaa selviämään vaikeista kriisitilanteista. Ystävät tiesi kummitytön sairaudesta, sekä isäni sairastamisesta aikanaan. Enkä olisi selvinnyt ilman sitä, että saan purkaa asioitani heille. Joskus mietin, että olenkohan liian avoin ja tuntuu, että muilla ihmisillä on paljon salaisuuksia, joista puhuu vain puolison kanssa tai ei puhu kenellekään. Nopeasti olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että avoimuus on ollut sen arvoista. Luotan ihmisiin ja olen itse luottamuksen arvoinen. Minua ei auta se, että pyörittelee asioita yksin tai puolison kanssa. Silloin asiat lähtee kiertämään kehää eikä uusia näkökulmia tule. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">No mutta lopuksi voisin kirjoitella positiivisia juttuja, niin jää itsellekin parempi mieli. Eli olen jälleen kerran ylittänyt itseni! Palataan siis takaisin sinne zumbatunnille. Menin sinne vuoden tauon jälkeen. Olin jo tottuneesti kävelemässä sinne perimmäiseen nurkkaan, muiden taakse sellaisen seinän viereen missä ei ole peiliä. Mutta kävellessäni minut pysäyttikin tuttava, joka oli itsekin tullut pitkästä aikaa tunnille. Jäin sitten hänen kanssaan siihen. Kokovartalopeilin eteen. Enkä välittänyt siitä. Tää saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta itsetunto-ongelmiini on liittynyt peilikammo. Meillähän ei ole esim. missään asunnossa ollut kokovartalopeiliä. Ja tiedättekö, se peili ei tehnyt mitään pahaa!? Ajatella... ja ihan mahtavaa oli nähdä siellä tunnilla nainen, joka aloitti zumbaamisen pari vuotta sitten. Muistan, kun hän kävi ensimmäisiä tunteja eikä tainnut jaksaa yhtään kappaletta kokonaan, ilman omaa huilitaukoa. Ja miten muuttunut hän nyt oli! Laihtunut joo todella paljon, mutta enemmän kiinnitin huomiota siihen itsevarmaan olemukseen joka hänelle oli tullut. Hän ei ollut siellä minun viereisellä paikalla takarivissä, vaan siirtynyt eturiviin. Miten hyvä mieli voi tulla tuntemattoman ihmisen (elämäntaparemontin?) onnistumisesta! Ja kotona tehdessäni joogaa niistä englanninkielisistä ohjeista on jäänyt mieleen erityisesti se neuvo, että hymyileminen on paras tapa rentoutua. Niinpä olen ihan tietoisesti vääntänyt suutani hymyyn, joka saattaa välillä irvistykseltäkin näyttää. Mitäpä se naama mutrulla oleminenkaan auttaisi? </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.xx.fbcdn.net/v/t34.0-12/18516168_10154800942159480_416384452_n.jpg?oh=9e36a9ae88794a1d7283a507b71d9805&oe=591BA134" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://scontent.xx.fbcdn.net/v/t34.0-12/18516168_10154800942159480_416384452_n.jpg?oh=9e36a9ae88794a1d7283a507b71d9805&oe=591BA134" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Treenikaveri <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Niin. Kokeilin siis sitä, että miten liikunta vaikuttaa hyvinvointiini. Kas kummaa, vaikuttaahan se merkittävästi. Sitten aloin pohtimaan, että mitenhän hyvin voisin, jos miettisin taas syömisiäni. Pohdin edellisten päivien ruokailujani. Edellisiä viikkoja. Me syödään kotona kaikki samaa ruokaa, kohta 2-vuotias poikakin. Sanoisin, että perheemme ruokailutottumukset on kunnossa. Itse tehtyä, ei mehuja, ei pullaa ja leivoksia. Ei sokerilla makeutettuja jogurtteja jne. Joka aterialla kasviksia, marjoja, tai hedelmää. Ei syödä "mättöruokaa", vaan syön itse samaa mitä tarjoan lapselleni. Mutta mutta... mitä tapahtuu, kun lapsi menee nukkumaan, tai lapsi ei näe? Suklaapatukoita töistä kotiin ajaessa, suklaata ja leivän mussutusta, kun lapsi menee illalla nukkumaan. Työpaikan kahvipöydässä päivittäin jotain herkkua. Sokeri kuului elämään taas päivittäin jossain muodossa. Niinpä oli aika kaivaa esiin syksyiset ohjeet ruokailuista ja palata taas ruotuun. Kylläpäs muuten oli viime viikolla jäätävä päänsärky sokerin vieroitusoireena! Muuten oli helppoa, kun ei tarvinnut koko ruokavaliota myllätä uusiksi. Veden juontiin kiinnitää huomiota ja napostelut korvata säännöllisellä ruokailulla. Eilen äitienpäivänä söin hyvällä omalla tunnolla suklaata, mutta tänään ei ole ollut hankalaa olla ilman. Tasapainon löytäminen olisi tavoitteena. Olen nukkunut taas paremmin kuin aikoihin, eikä päivisin väsytä. Ihmiset hei, sokeri väsyttää ja vie ihan älyttömästi energiaa elimistöltä! Se vaikuttaa myös mielialaan, kun verensokerit vaihtelee rajusti. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Haluaisin opettaa lapselleni tervellisen suhtautumisen ruokaan. Haluaisin antaa sellaisen mallin, että joskus voi herkutella, muuten syödään terveellisesti. Se, että suklaata vedetään joka päivä, ei ole malli minkä haluan siirtyvän. En myöskään halua kauhistella jos joku läheinen juhlapäivänä tarjoaa lapselleni jotain hyvää. Siinä asetan lapsen ristiriitaiseen asemaan, miksi muut saa, mutta lapsi ei? Enkä halua tehdä asiasta lapselleni mörköä. Alle vuoden ikäisenä Konsta ei saanut sokeroituja herkkuja, mutta sen jälkeen on maistanut muutaman kerran. Lopputuloksena on, että tänä päivänä hän saattaa maistaa jäätelöä tai kakkua, mutta lusikkallisen jälkeen sanoo "ei hyvvää, kiitos". Keksejä saattaa syödä useankin peräkkäin jos niitä tarjotaan. Koen, että lapsellani on terveempi suhtautuminen ruokaan kuin minulla itselläni, pitäisikö tästä huolestua? :D</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ai niin! Unohdin hehkuttaa kirppislöytöä! Ohjatut ryhmäliikuntatunnit loppuivat kesäksi ja samoin zumba. Juuri, kun olin saanut innostuksen. Noh, paikalliselta fb-kirppikseltä bongasin Zumba fitness- pelin Wii-konsolille ja ai että miten se peli on ihan huippu! 20min ja paita on litimärkä, silti on kivaa. Parasta on, että siinä on tuttuja kappaleita ja se käy oikeasti treenistä. Tai minulla ainakin vatsalihakset huutaa hoosiannaa jo kesken kappaleen ja jalat on makaroonia kyykkäämisestä. Sillä saa helposti tehtyä 40-60 minuutin treenin. </span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mukavaa viikkoa kaikille ja muistakaa, aina voi vaikuttaa omaan asenteeseen! </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL1mVZNfO1STT2p6iXRV3A5005UBYSU0lXsGvzPYIM1Yyvtk-eId1QMLspqbY7GTdf-4Kbfrpf4HEZFIPJ2jhRICo7fLO-BFLya8nnajstAQfEJ-MYtT5SDklMG4xeMLIyMrU1sgo40PMK/s1600/blogi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL1mVZNfO1STT2p6iXRV3A5005UBYSU0lXsGvzPYIM1Yyvtk-eId1QMLspqbY7GTdf-4Kbfrpf4HEZFIPJ2jhRICo7fLO-BFLya8nnajstAQfEJ-MYtT5SDklMG4xeMLIyMrU1sgo40PMK/s1600/blogi.jpg" /></a></div>
<br /><br />
<br />
<br />
<br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-42439186664663665752017-04-14T12:52:00.000-07:002017-04-14T12:52:49.951-07:00"Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat" - Muumimamma (kirjassa Muumipappa ja meri)<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t34.0-12/17909309_10154713077349480_1290296517_n.jpg?oh=b783d1aa1f578e785e8ae01ab9eed02e&oe=58F2D6C9" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t34.0-12/17909309_10154713077349480_1290296517_n.jpg?oh=b783d1aa1f578e785e8ae01ab9eed02e&oe=58F2D6C9" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iltalenkillä 14.4.2017 klo 20, ihanan valoisaa!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Äiti-ihmisen oma aika. Sitä minä ainakin tarvitsen ja sitä olen viimeaikoina ihan kiitettävästi saanutkin. Ja kyllä sitä omaa aikaa tarvitsee jokainen, olipa äiti tai ei. Meidän arkeen ei muuten sen kummempia kuulu, ihanan tasaista tallaamista ja keväästä nauttimista. Tai siis nautitaan heti, kun kevät tänne kunnolla saapuu... tänään satoi lunta ja pakkastakin oli useampi aste. Mutta siitä omasta ajasta, niin sitä olen ihan tietoisesti ottanut. Sen ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä, mutta esim 30min kävely hiljaisessa metsässä voi tehdä mielelle ihmeitä. Olen harjoitellut myös sitä, että kesken kävelyn pysähdyn hetkeksi. Kuuntelen hiljaisuutta. Ei kuulu mitään. Se on kyllä ihanaa, kun omat ja koiran askeleet on ainoat, mitkä kuuluu hankea vasten. Ja lyhyt kävely voi tehdä ihmeitä kehollekin, jos laittaa lenkillä kropan töihin. En ole käynyt aikoihin salilla ja siitä syystä olen itselleni sanonut, että olen huonossa kunnossa. Mutta nyt olen yhdistänyt lenkkeihin jotain pientä lisäpuuhaa, kuten tänään esimerkiksi askelkyykky-kävelyn. Ai jestas kun reidet huusi hoosiannaa sen touhun jälkeen! Ja tein kotona vielä vatsojakin. Hyvä minä. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Töissä pääsin pari viikkoa sitten itselleni uuteen tilanteeseen, kun olinkin kameran "väärällä" puolella, eli kuvattavana. Kuvaus oli osa yhtä voimauttavan valokuvauksen projektia (Googlaa voimauttava valokuvaus, jos termi on vielä tuntematon!). Kuvattavana olo oli mielenkiintoista, löysin itsestäni jälleen hyvin kriittisen puolen ja vielä kriittisemmäksi muutuin, kun selasin kuvat läpi. Epävarmuus itsestä nousi vahvasti esille ja huomasin kaikki mahdolliset virheet ja kolmoisleuat. Miksi ihmeessä? Tästä kun joskus oppisi pois. Siis siitä, että etsii heti ensimmäisenä itsestään kaikki negatiiviset puolet. Olen ollut tarkka siitä, etten pojan kuullen puhu itsestäni negatiiviseen sävyyn. Miksi en voisi tehdä samoin itseni kanssa, etten itseni kuullen puhu negatiivisesti? Nyt kun katson kuvia, niin ihan hyviä niistä tuli... </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/17546648_10154672923349480_3976429286148575210_o.jpg?oh=e1e05aa1869c1d6e8d8ae422990da5db&oe=594DB3D3" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="252" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/17546648_10154672923349480_3976429286148575210_o.jpg?oh=e1e05aa1869c1d6e8d8ae422990da5db&oe=594DB3D3" width="400" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Voimauttavaa makoilua koivun päällä tohvelit jalassa :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Blogin kirjoittaminen tulee toivottavasti lisääntymään, sillä me päätettiin (=joudutaan) ostaa kannettava tietokone! Vanha pöytäkone sanoi sopimuksen irti, tätäkin näpyttelen töistä lainaamallani läppärillä. Konetta tarvitsen koulutehtävien tekoon ja jotenkin tuntuu, että niitä tulee tulevaisuudessa vielä olemaan. Tällä hetkellä avoimen ammattikorkean opintojakso on sujunut ihmeen helposti, ei ole vielä ainakaan tarvinnut stressaantua siitä. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiugTs4Rx9oaR8MInjj16aGwCUHFoErURjgYcu1ljlYf2IXNL5P84SII6I4puhyphenhyphenvQMW7XlhMt0EnOiNV_12emkQ4eBq6074lv9eFbaWPX_mwiuEs-qE9gi6umUEXpTX01GcHEz5t8JAZ9uH/s1600/IMG_1759.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiugTs4Rx9oaR8MInjj16aGwCUHFoErURjgYcu1ljlYf2IXNL5P84SII6I4puhyphenhyphenvQMW7XlhMt0EnOiNV_12emkQ4eBq6074lv9eFbaWPX_mwiuEs-qE9gi6umUEXpTX01GcHEz5t8JAZ9uH/s400/IMG_1759.JPG" width="266" /></span></a><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kodin järjestely on hyvällä mallilla, tavaraa on lentänyt roskiin useita säkkejä. Aiemmin ollaan muutettu muutaman vuoden välein, niin muuton yhteydessä on luontevasti karsittu ylimääräiset pois. Kohtaa tulee 5 vuotta täyteen tätä maalaisidylliä ja alkaa nurkat ja kaapit olla jo sen näköisetkin... </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sain eilen lahjaksi muratin joka löysi nyt aluksi paikkansa meidän keittiöstä. Saa nähdä miten käy, sillä ensimmäiset kysymykseni oli kun kasvin näin, että "mikä tää on ja mitä tälle pitää tehdä?". Palmuvehka on ainoa kasvi, joka tässä talossa on säilynyt yli puoli vuotta hengissä... mutta ainahan voi oppia uutta!</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kurakelit on täällä taas ja voitte uskoa, miten kaipaisin toista ulko-ovea meidän taloon. Suunniteltiin joskus, että kodinhoitohuoneeseen tehtäisiin uusi ulko-ovi ja terassi ulos, että sieltä pääsisi näppärästi esim kuraisen koiran kanssa suoraan suihkuun. Lottovoittoa ei meille ole vielä tullut vaikka ahkerasti lototaankin, ja kodinhoitohuoneen seinä on umpinainen. Nyt sitten näppärästi tullaan ulko-ovesta sisään kuraisen lapsen kanssa, joka ei malta riisua vaatteita vaan on ryntäämässä kaiken sen kuran kanssa ympäri taloa samalla, kun se koira tepsuttaa rapatassuissaan. Pesuhuoneeseen mennään keittiön kautta, kätevää... </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mutta tää on tätä arkea, ja tällä hetkellä nautin tästä :)</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh73tXqZKSyC3BD_Cznmu_5MszGY4E5miw1T0tNC_c03CB_FPf7IzrjJrMKZd7KEhvjaVq0Dwy7FQej15nm4oEV7PYaCCj7EPb5CaPj5n3a81lWm3vF1ZcX7KwPyQcisc6m0VCZlqYwx_jG/s1600/IMG_1756.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh73tXqZKSyC3BD_Cznmu_5MszGY4E5miw1T0tNC_c03CB_FPf7IzrjJrMKZd7KEhvjaVq0Dwy7FQej15nm4oEV7PYaCCj7EPb5CaPj5n3a81lWm3vF1ZcX7KwPyQcisc6m0VCZlqYwx_jG/s640/IMG_1756.JPG" width="426" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kurahousut, olennainen sisustuselementti! </span></td></tr>
</tbody></table>
K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-19158301191793293272017-03-16T12:09:00.002-07:002017-03-16T12:09:28.358-07:00"Seuraavana keväänä minun on herättävä ennen muita. Silloin saa olla hetken rauhassa ja tehdä mitä haluaa." -Muumimamma<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kevät on jo pitkällä, ja minä haahuilen ja ihmettelen. Tuntuu, että itsellä ei ole elämän kulkuun mitään kontrollia. Onneksi järki sanoo, ettei tuo tunne ole todellinen. Joskus vaan tapahtuu asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja silloin tekee mieli huutaa "miksi kaiken pitää aina muuttuaaaaaaa...". Muutosvastaisena ihmisenä on melkoisen raskasta elellä. Itsepintaisesti kuitenkin pidän siitä kiinni. Tässä on ollut oikeasti ihan hyvää aikaa ja olen taas tehnyt asioita, joista saan energiaa ja voimaa arkeen. </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2Ps41TmNfe_QhpphelF83uI6hsxXPhqAL0W1yltgV2lRqG1pZj4UsYh7z8_6WNSO445ELGLjtO9UMzxaEq9rjm-BzNADNhCziNKMFcbimH_kNbWl7l4TTgV52PumeFOImAKykFGfpITvI/s1600/17356932_10154627675434480_754272524_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2Ps41TmNfe_QhpphelF83uI6hsxXPhqAL0W1yltgV2lRqG1pZj4UsYh7z8_6WNSO445ELGLjtO9UMzxaEq9rjm-BzNADNhCziNKMFcbimH_kNbWl7l4TTgV52PumeFOImAKykFGfpITvI/s400/17356932_10154627675434480_754272524_o.jpg" width="400" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Taas mentiin, monen kuukauden tauon jälkeen. </span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJcFkDTvW0KFoSPPPELqetx50M0_o2fwTxheZkmZudDeCEQt41MbBhAaE-bmspI2or4auVZmlwZJRQQgN5QTpIq2AR4ictD_t-oLVTt1cfckMgTzV5DVA9vNH_FTDmRXkCuuMNtfAtHIBc/s1600/17356835_10154627674194480_1675576533_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJcFkDTvW0KFoSPPPELqetx50M0_o2fwTxheZkmZudDeCEQt41MbBhAaE-bmspI2or4auVZmlwZJRQQgN5QTpIq2AR4ictD_t-oLVTt1cfckMgTzV5DVA9vNH_FTDmRXkCuuMNtfAtHIBc/s400/17356835_10154627674194480_1675576533_o.jpg" width="400" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sairastuvalta loman alusta...</span></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7umXNV-uXgz8YD88PJ21qrWEE5hNK7gLIp76nuk8n5_8UvYTRxIYC8J3ndbZ4riLmC4lRCihWDXnaDoWPeyUzoLSt7BGM4MCOcJrvwse8aeEYFYrdjYORDeXDjEKWhYitL7euk-lHKXg/s1600/17349506_10154627673849480_1480224312_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7umXNV-uXgz8YD88PJ21qrWEE5hNK7gLIp76nuk8n5_8UvYTRxIYC8J3ndbZ4riLmC4lRCihWDXnaDoWPeyUzoLSt7BGM4MCOcJrvwse8aeEYFYrdjYORDeXDjEKWhYitL7euk-lHKXg/s400/17349506_10154627673849480_1480224312_o.jpg" width="298" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">"Ara pipi!" "Kontta hoitaa" <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Hankiratsastusta, lenkkeilyä, leikkiä lapsen kanssa ja opintojen aloitusta. Kehittymistä työntekijänä. Ystävien tapaamista. Nukkumista. Tulevaisuuden suunnittelemista. Kylläpä kuulostaa taas hienolta. Noh, kyllähän tuolta pilvilinnoista tultiin ryminällä alas. Jäin lomalle, sairastuttiin pojan kanssa räkäflunssaan. Juuri kun alkoi tuntua, että tästä selvitään niin meidän rakas Sara-vanhus sai </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">sairaskohtauksen ja muutaman päivän ajan luultiin, että joudutaan rakas päästämään jatkamaan matkaa koirien taivaaseen. Voi sitä surun ja itkun määrää. Vielä ei onneksi ollut Saran aika lähteä, vaan uskomattomasti koira piristyi ja tänään, viikko kohtauksesta, käytiin lähes tunnin lenkillä. Tuli taas pysäytys ja muistutus siitä, että elämä on tässä hetkessä eikä koskaan voi tietää, milloin se päättyy. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ajattelin aloittaa valokuvauksen uudestaan. Muutaman viikon sisällä minun pitäisi olla töissä kameran toisella puolella ja ajatus kauhistuttaa. Mutta mukavuusalueen ulkopuolelle pitäisi mennä. Joka kevät iskee uudistusvimma, joten ehkä tämä voisi olla pään sisällön uudistamista? Tiedättehän sen uudistusvimman, kun pitää uudistaa sisustus, hiustyyli, harrastukset, jne. Se mikä iskee aina keväisin, kun aurinko paistaa lapsen lähmimistä ikkunoista sisään ja näyttää talven aikana kertyneen pölyn ja peilistä näkyy se 10cm mittainen harmaa tyvikasvu ja tummat silmän aluset? Vai olenko muka ainoa keneen se iskee? Siihen muuten kuuluu se, että aletaan syömään taas vitamiineja. Heitin just viime keväänä ostamani monivitamiinit roskiin, kun niistä oli päiväys mennyt joulukuussa... ja tänään ostin uudet taas tilalle. </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDuyOwr4S0Dc5-JtPxmkyRzsQxWUvdvZ4OtGALoiAosAs5Wa8DiMPsFmaZU301SzCrkjGUWMspzJH2e8itV0MJ9lPkYG3GUxWjx-hS07JLXiQcTINPs8WXRpah8h6otu6HxgO5Z-dAqysa/s1600/17357405_10154627670659480_1381492478_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDuyOwr4S0Dc5-JtPxmkyRzsQxWUvdvZ4OtGALoiAosAs5Wa8DiMPsFmaZU301SzCrkjGUWMspzJH2e8itV0MJ9lPkYG3GUxWjx-hS07JLXiQcTINPs8WXRpah8h6otu6HxgO5Z-dAqysa/s320/17357405_10154627670659480_1381492478_o.jpg" width="239" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">uusi tukka!</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ensi viikolla pääsen kokemaan taas jotain uutta. Lähden Helsinkiin juhliin ja miesväki jää kotiin. Pyysin kyllä mukaan, mutta eivät halunneet lähteä. Joten menen yksin. Lauantaina lähtö klo 6.00, paluu seuraavana päivänä klo 18.00. Juhlista lisää myöhemmin, mutta sen verran voin kertoa, että pääsen treenaamaan valokuvausta ahkerasti ja ihanat juhlat on tiedossa. Juhlien jälkeen päästäänkin siihen uuteen asiaan. Menen yksin hotelliin! Ei ole tullut koskaan aiemmin oltua hotellissa yksin, ja odotan kyllä innolla. Mitäkö odotan, no nukkumista tietenkin! Ja aamupalaa! Pitää kyllä antaa itselle kiitosta, että ennen en uskaltanut mitään tehdä yksin. En käydä leffassa, salilla, tai missään. Aina piti olla kaveri kaikkeen. Sitten kun vaan teki asioita, niin huomasi ettei aina välttämättä tarvitsekaan toista. Ja minä olen parisuhteessa sellainen, että tarvitsen välillä välimatkaa toisesta. Eikä tätä kannata käsittää väärin, tuo mies on todella rakas ja ihanaa on tehdä hänen kanssa asioita yhdessä. Ja todella paljon tehdäänkin. Mutta on se välillä virkistävää olla hetki erossakin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se muuten tuli taas yksi vuosi täyteen tupakoimattomuutta! 3 vuotta jo! Huimaa. Silloin tämä kirjoittaminenkin alkoi. Ja vieläkin tulee hetkiä, kun tupakka käy mielessä. Viimeksi viime viikolla, kun oltiin viemässä koiraa eläinlääkäriin ja mietittiin, että tullaanko sieltä ilman koiraa takaisin. Tulin sieltä koiran ja suklaalevyn kanssa takaisin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6XFG4u1ewVieOd6Tm8f2PaW06sn81mqghopICcW62RqUc986fNsjqrPILRK9wgIXO40QXy1DtTu13TBtMbA_PCW8zScHBCBg4fz0FgH9P3rVTTi551JUT_YfhD2fdu17hOcyW6KGiAy-5/s1600/17356831_10154627670024480_1858476342_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6XFG4u1ewVieOd6Tm8f2PaW06sn81mqghopICcW62RqUc986fNsjqrPILRK9wgIXO40QXy1DtTu13TBtMbA_PCW8zScHBCBg4fz0FgH9P3rVTTi551JUT_YfhD2fdu17hOcyW6KGiAy-5/s400/17356831_10154627670024480_1858476342_o.jpg" width="298" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Hankiainen kesti kivasti poikaa...äitiä ei kestänyt! </span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Meillä muuten asuu nykyään poika 1v 8kk, joka puhua pulpattaa niin paljon että välillä korvissa soi. Ja miten toinen onkin niin innoissaan omasta puheestaan! Kuulen usein omaa puhettani ja käyttäytymistäni pojan äänessä. Ainakin kovin tomerasti se käskee "aRA TÄNNE!" kun pyytää koiraa luokseen... ihan hyvä, että tänne on ilmestynyt tuollainen pieni peili, mistä omaa käytöstä voi havannoida :D ja voi pientä miestä, kun kaikki pitää tehdä ITE. Ihan kaikki. "Ite hampaat!" "Ite ruokaa!" "Ite kattoo"... toinen on olevinaan niin iso, vaikkei edes kahta vuotta ole täällä tepsuttanut. Syliä ja haleja onkin jaeltu paljon, kun välillä taitaa itseäänkin kauhistuttaa oma kasvuvauhti. </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpvax21kHuIcNbMotAysEjMwNUcMKEVtBa_tMbriJIDCCNI2bQoKQG5XtiYvZacFmd7vAVs46S8OG8wSrXaWjbm5GcNZhoA-fW6pwLx69aXjuhlyhuvYsfHQa8o8zYsgKHoq44npzj15Yp/s1600/17357346_10154627669514480_2143115268_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpvax21kHuIcNbMotAysEjMwNUcMKEVtBa_tMbriJIDCCNI2bQoKQG5XtiYvZacFmd7vAVs46S8OG8wSrXaWjbm5GcNZhoA-fW6pwLx69aXjuhlyhuvYsfHQa8o8zYsgKHoq44npzj15Yp/s400/17357346_10154627669514480_2143115268_o.jpg" width="298" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sara täytti 13v eilen, olen onnellinen <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Voikaa hyvin ja halatkaa läheisiännne, uudistakaa jos sille on tarvetta, nauttikaa olemassa olevasta <3</span>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-22612655851828899402017-02-16T11:56:00.000-08:002017-02-16T11:56:30.970-08:00"Tästä päivästä lähtien näköalat kirkastuvat, epäonnistumisen mielenvireeseen kadonnut huumorintaju palaa. Päätän lopettaa valittamisen." - Leonard Bernstein<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6-zfqYTMBQWbDwAdDvQ9tBKwjTUW_XDZ7s2J0tBIotjLDbFjYwHUSuqxgOM4WExPImGCMpCenRcUg7McAoFN5kNkm2Cr9Fbluvml4jz5aNZ4h9KUy5TaCiriKceLX9QYx0SPFF4HRCz0b/s1600/IMG_2834.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6-zfqYTMBQWbDwAdDvQ9tBKwjTUW_XDZ7s2J0tBIotjLDbFjYwHUSuqxgOM4WExPImGCMpCenRcUg7McAoFN5kNkm2Cr9Fbluvml4jz5aNZ4h9KUy5TaCiriKceLX9QYx0SPFF4HRCz0b/s400/IMG_2834.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sieltä se aurinko nousee ja tuo värit mukanaan. Jonain pakkasaamuna kotipihan laidalta.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Otsikon mukaiseen tavoitteeseen en pääse, valittaminen ei ihan helpolla tästä moottoriturvasta lopu, mutta voihan sitä vähentämistä tavoitella. Moi taas, nyt mennään aika paljon kirkkaammilla ja positiivisemmilla ajatuksilla kuin viimeksi.Ylös on noustava, ei auta jäädä makoilemaan ja ihmettelemään. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw8q4bQZ5sF9avzY763xnndq-DlT5uitZrZjsjomp0YJR4JdKweqehfq3xZZY2BlFAxFPtljM7nEVfH6lAEy3MRHkvFkkQghuj1LZccrYEKdrXLtX8auwnd1mptRmn4fCwVOhXenB0ngoL/s1600/16683219_10154531046924480_1022225552_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw8q4bQZ5sF9avzY763xnndq-DlT5uitZrZjsjomp0YJR4JdKweqehfq3xZZY2BlFAxFPtljM7nEVfH6lAEy3MRHkvFkkQghuj1LZccrYEKdrXLtX8auwnd1mptRmn4fCwVOhXenB0ngoL/s320/16683219_10154531046924480_1022225552_n.jpg" width="240" /></a><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kävin viime kuussa Helsingissä viettämässä erittäin merkityksellistä aikaa siskoni kanssa parin päivän ajan. Junamatkat yksin oli luksusta ja oli hyvä päästä pois Pohjois-Karjalasta hetkeksi. Huomasin jo reissussa, että niskat on ihan totaalisen jumissa. Kotiin palattuani olo vain paheni. Tuntui, kun hartioilla olisi ollut painavat betonisäkit ja otin särkylääkettä monta kertaa päivässä. Ei auttanut venyttelyt, ei jumpat. Tein jopa joogaa, tai miksi sitä tällä ruholla tehtynä voisi kutsua. Arjen alettua yritin saada aikaa hierojalle, ei vapaata kellään. Mietin lääkäriin hakeutumista, niin tuskainen olo oli. Lapsen sylissä pitäminen sai kyyneleet silmiin ja oksetti. Kuulin kuitenkin suosituksia naisesta, joka tekee vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja shiatsu-hierontaa. Pakko myöntää, hyvin ennakkoluuloisena soitin hänelle ja varasin aikaa. Hän järjesti kalenteristaan tilaa, tilani kuulosti kuulemma niin akuutilta. Sitä se tosiaan oli. Seuraavana päivänä menin 1.5 tunniksi hoidettavaksi enkä ole sen jälkeen ottanut särkylääkettä. Hoito oli lempeä ja olo oli kevyt sen jälkeen. Ei se kipuja heti poistanut, mutta kykenin olemaan itseni kanssa sen jälkeen. Seuraavana päivänä kivutkin oli lähes poissa. Olen käynyt nyt kahden viikon välein ottamassa hoitoa, yhteensä siis kolme kertaa. Kehon lisäksi hoito on auttanut ehdottomasti myös mieleeni. Tottakai kivuttomuuskin vaikuttaa siihen, että on paremmalla tuulella, mutta en nyt tarkoita sitä. Ajatukseni on positiivisempia. Ensimmäistä kertaa hoitopöydällä ollessani mietin kulunutta syksyä ja olin itselleni armoton. Toisella kerralla huomasin miettiväni tulevaa kevättä. Tänään oli kolmas kerta, ja mietin tätä päivää. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqhNBdJSdu5Tlg4R7b57uMIizX5WPUQr4nAaNE5VqpfvMsKuqR_5HGgHeo1b7O35gyqvJgNwnf9Ra7MDnV63AxC1LowIFhOWdYDCH_-lsRqN8-1tjuyijj7ROOryn5MB3XVdHu2lJ9zfGw/s1600/16684730_10154531042304480_1116615777_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqhNBdJSdu5Tlg4R7b57uMIizX5WPUQr4nAaNE5VqpfvMsKuqR_5HGgHeo1b7O35gyqvJgNwnf9Ra7MDnV63AxC1LowIFhOWdYDCH_-lsRqN8-1tjuyijj7ROOryn5MB3XVdHu2lJ9zfGw/s400/16684730_10154531042304480_1116615777_n.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kävin yksin lounaalla yhtenä päivänä ja kalenteria päivittäessä huomasin, että onpas osuva kynä matkassa: "Only for writing happy thoutghts" Tuo on hotellin mainoskynä, enkä ole aiemmin edes katsonut mitä siinä lukee :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kävimme vyöhyketerapeutin kanssa keskustelua siitä, miten tunteet ja stressi vaikuttaa kehoon. Koin, että stressi alkoi laueta ja elämä hieman helpottaa, jonka seurauksena keho meni lukkoon. Samoin on käynyt, kun olen jäänyt kesälomalle: ensimmäisenä päivänä alkaa flunssa. Keskusteltiin myös raskaasta vauvavuodesta ja sainkin kuulla, että keholla menee kaksi vuotta toipua raskaudesta ja synnytyksestä ja luontaishoitojen näkökulmasta suositellaan vähintään sen verran taukoa raskauksien välillä. En ole suunnittelemassa uutta raskautta, mutta tuo oli mielestäni mielenkiintoista ja hyvin järkeen käyvää. Ja varsinkin, jos ei ole huoltanut kehoaan raskauden jälkeen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viime viikolla huomasin, että leuat on ihan jumissa ja hammaslääkärin tarkastuksessakin lekuri totesi, että ne on jännitystilassa. Tänään vyöhyketerapeutti sitten kysyi, että onko mulla lantion alueella jumeja, esim ihan alaselässä. No on, sehän on monesti ollut se ongelmakohta jota olen hoitanut ratsastuksella. Sain kuulla, että leuat ja lantio on ns yhteydessä, ja siksi synnytyksenkin aikana kehotetaan rentouttamaan leuka, että saa lantionkin rennoksi. Enpä ole nyt ratsastanut moneen kuukauteen ja sieltä alaselästä niitä jumeja tänään taas löytyi. Jään odottamaan onko sillä tosiaan vaikutusta näihin leukoihin. </span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJH3U0Gyg7Y-uPab2yLufz_ZpeDWJVqJ92xBDd7xArRoQBxxyNzagR4xZ0k5LaowX1Z8Lojwh2vSo6-M5okpIB4MN6yRzngJDwHLJne0EzZQXuz6RK8ubWEaxC4t-tXu7lxq6pUzRuZIGC/s1600/16684750_10154531043319480_686192896_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJH3U0Gyg7Y-uPab2yLufz_ZpeDWJVqJ92xBDd7xArRoQBxxyNzagR4xZ0k5LaowX1Z8Lojwh2vSo6-M5okpIB4MN6yRzngJDwHLJne0EzZQXuz6RK8ubWEaxC4t-tXu7lxq6pUzRuZIGC/s320/16684750_10154531043319480_686192896_n.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mieli on virkeä, enkä ole rajoittanut itseäni liikaa minkään suhteen. En laiskottelun, enkä herkkujen syönnin. Mutta yritän miettiä asioita järkevästi. Herkkuja kohtuudella ja nyt sain hyvän muistutuksen siitä, että kehoa pitää huoltaa. Tein viime viikolla yhtenä päivänä kahvakuulatreeniä kokonaiset 26 minuuttia ja jossain kohtaa luulin, että taju lähtee. Siinä hetkessä mietin kaihoisasti niitä aikoja, kun kävin maanantaina kahvakuulatreenissä, tiistaina zumbassa ja keskiviikkona army fitissä. Siihen päälle ratsastukset. Hitsi sitä olikin hyvässä kunnossa! Eikä ollut muuten tämmöisiä lihasjumeja! Ihan sinne ei voi tavoitteita nyt asettaa, mutta yritän nyt alkuun edes kerran viikkoon hiota kunnolla. Jaksaa paljon paremmin sitten myös touhuta tuon kasvavan ja energisen pojan kanssa. Ihana ystäväni sanoi miulle taas viime kuussa, että "oo itelles armollisempi!". Voishan tuota kokeilla, ettei asettaisikaan mitään sen kummempia tavoitteita ja raameja, vaan elelis vaan tätä elämää siten, että voi hyvin. Omista arkipäiväisistä valinnoistahan se on kiinni. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Saatiin muuten tehtyä valmiiksi se Konstan huone! Siitä tuli ihana ja itselle tuli hyvä mieli, kun sai lopultakin sen tehtyä. Laitan tän kirjoituksen loppuun kuvia. Keväälle onkin luvassa touhua ihan kodin ulkopuolelta, niin tänne ei tarvitse suunnitella projekteja. Työrintamalla on mukavasti vaihtelun tuulia </span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">puhaltamassa, pääsen huhtikuussa taas luennoimaan täydennyskoulutukseen ammattikorkeakoululle ja kesäkuussa on luvassa pientä työmatkaa Helsinkiin. Maaliskuussa on myös yksi Helsingin reissu tulossa, en olekaan koskaan aiemmin siellä näin usein ravannut. Kesällä sitten Konstakin pääsee mukaan, pitäähän se lomalla viedä Korkeasaareen. Mutta nämä kevään reissut on ihan minun omia juttuja.</span></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirkkFw7IWtcHnGvplJUvMIwn8SNUw2tmONqyeKh58lD3fJCs4VfQskaXX0W3quN7wmiCTmApr9B-TnhDRhxQJ0n45uxDJzyg9qqPPj0MxMphwUzjbIpjk5rkSATuGC-hTtU_1a1VEjrxf-/s1600/16684748_10154531046949480_1125287928_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirkkFw7IWtcHnGvplJUvMIwn8SNUw2tmONqyeKh58lD3fJCs4VfQskaXX0W3quN7wmiCTmApr9B-TnhDRhxQJ0n45uxDJzyg9qqPPj0MxMphwUzjbIpjk5rkSATuGC-hTtU_1a1VEjrxf-/s320/16684748_10154531046949480_1125287928_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän ei tarvii Konstan kaa ulkoilla yksin, kun elukat on mukana aina <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tuli muuten vielä mieleen, että toisella käyntikerralla sanoin vyöhyketerapeutille, että olin omassa kuplassa kun hän teki hoitoa. Sellaisessa horrosmaisessa tilassa. Hän heitti siihen, että hyvä etten ollut kenenkään toisen kuplassa. Niin. Siinä hetkessä en, mutta monesti miulla on taipumus mennä toisten kuplaan ja unohtaa se oma jonnekin. Silloin ajattelin, että hoitakoot muut omat kuplansa, miulla on näköjään tässä omassa tekemistä ihan tarpeeksi. Kokeilen keskittyä nyt siis tähän. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Huomenna ystäviä tapaamaan kaupunkiin, ihanaa. Mukana kummityttö 8kk, kummipoika 1v3kk ja tietenkin Konsta 1v7kk. Hulinaa luvassa siis. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Milloin viimeksi olet kurkistanut omaan kuplaan ja katsonut mitä sinne kuuluu? </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcyUoOY4Umoc6a5fMPvJamGOLeSYoNqMICIND8xjI-_cHyErOv9UIW2B4R5gKl2NhabqedW1jhWS6aowXohP9vCQGMiUAihYmh3ouAciwbgYgUSboo_pVx447SAcQDw0K16m8J4v0KzcK9/s1600/IMG_2845.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcyUoOY4Umoc6a5fMPvJamGOLeSYoNqMICIND8xjI-_cHyErOv9UIW2B4R5gKl2NhabqedW1jhWS6aowXohP9vCQGMiUAihYmh3ouAciwbgYgUSboo_pVx447SAcQDw0K16m8J4v0KzcK9/s400/IMG_2845.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh31L4mkLa2TCJcFSx7leNXr2Op5m3tMLkp-gXu1nogoDyidVkFA4XL0gR0QMroMTzhCndWSrZgLWdkdgojCSPOvwdX4a7BTOyG5rTCIG837_KtLfOXQBKgMLmVGfjlaHn7EQeFVCDIKGgo/s1600/IMG_2850.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh31L4mkLa2TCJcFSx7leNXr2Op5m3tMLkp-gXu1nogoDyidVkFA4XL0gR0QMroMTzhCndWSrZgLWdkdgojCSPOvwdX4a7BTOyG5rTCIG837_KtLfOXQBKgMLmVGfjlaHn7EQeFVCDIKGgo/s400/IMG_2850.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxMP9FWFJ4nRIbjhEkRwXTYzdPREXH8RoqZp7FihPCWefqVw42NHOWxEqEpH8D1sqXCzksP9gLGNd70Mcc79F2pTNV1cie8CO9RkYr5KhPI_vVpQb8eP9YKKXW1AhrK9nqWWzD38Z4_4Av/s1600/IMG_2856.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxMP9FWFJ4nRIbjhEkRwXTYzdPREXH8RoqZp7FihPCWefqVw42NHOWxEqEpH8D1sqXCzksP9gLGNd70Mcc79F2pTNV1cie8CO9RkYr5KhPI_vVpQb8eP9YKKXW1AhrK9nqWWzD38Z4_4Av/s400/IMG_2856.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFD6RTRCy2ZmUUgO9pTdHwaDnPw5oKFIhiLt95e_cdhWiC9htxxrCpvf7ZOoa9QMkrb-n5F2MKlggpKJQl3Cx9jUhOnxFfplRcYboox5imzkU84q9Ea192kVbEu0XsfXjcMUhMtAts_Wok/s1600/IMG_2851.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFD6RTRCy2ZmUUgO9pTdHwaDnPw5oKFIhiLt95e_cdhWiC9htxxrCpvf7ZOoa9QMkrb-n5F2MKlggpKJQl3Cx9jUhOnxFfplRcYboox5imzkU84q9Ea192kVbEu0XsfXjcMUhMtAts_Wok/s400/IMG_2851.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isojen poikien sängyssä päikkäreillä <3</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqx7n-n4ntt-xmr6vz3u3MfZwpWfefy6TVe_y8NyMCdPPElG0KmWazAQzZ7s_Nbsz3879rYREdMsAtzn7greMUaFwgACq4gxaZbuK6MwPhaBXQpAv7IW8endDmrzM0gPKLGBHIz66XgHUT/s1600/IMG_2858.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqx7n-n4ntt-xmr6vz3u3MfZwpWfefy6TVe_y8NyMCdPPElG0KmWazAQzZ7s_Nbsz3879rYREdMsAtzn7greMUaFwgACq4gxaZbuK6MwPhaBXQpAv7IW8endDmrzM0gPKLGBHIz66XgHUT/s400/IMG_2858.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Portin takaa lähtee rappuset alakertaan. Saa nähdä milloin poika alkaa nukkua yöt yläkerrassa, kun meidän makkari on alhaalla... teini-iässä? ;)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> </span>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-37934077690125063512017-01-11T11:24:00.000-08:002017-01-11T11:24:50.722-08:00"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle." - Anthony D'Angelo<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mikä hitto siinä on, että aina kun erehtyy luulemaan, että aurinko paistaa ja ei ole kuin elellä elämää, niin jostain nurkan takaa tulee jokin mieletön myrsky johon ei ole osannut varautua? Ei millään jaksaisi keräillä itseään kasaan aina uudestaan ja uudestaan. Sitten ei enää osaa nauttia auringon paisteesta, vaan odottaa seuraavaa myrskyä. Seisoo jo valmiiksi silmät kiinni ja kädet korvien päällä, odottaen rysähdystä. Sitten, kun sitä ei tapahdukaan niin pakkohan se on uskaltaa jatkaa elämää. Toiset jää siihen seisomaan ja itkemään, mutta minä en millään haluaisi olla sellainen. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tekisi mieli poistaa blogi, käpertyä itsesäälin verhoaman peiton alle ja surkutella sitä, miten en saa nykyisin mitään aikaan. Ympärillä on negatiivisuutta, voin huonosti eikä omia vahvuuksia löydy millään. Leikin pojan kanssa ja nautin siitä, mutta mitään muuta en ole tehnyt. En ole oikeasti tehnyt mitään niistä asioista, joista ennen sain energiaa. En ole käynyt ratsastamassa moneen kuukauteen, kirjoittanut, liikkunut, mitään. Ei jaksa, ei kiinnosta. Tänään meillä oli töissä työnohjaus ja siellä kuulin hyvän vertauksen: on ihmisiä, ketkä sairastavat syöpää ja haluaisivat toipua ja tekisivät mitä vaan sen eteen. Mutta sitten on ihmisiä, ketkä voivat huonosti ja heillä olisi mahdollisuus toipua, mutta he eivät halua tehdä asian eteen mitään. Minulla on mahdollisuus muuttaa tämäkin olotila, kukaan muu ei tee sitä minun puolesta. Ei huvita, enkä jaksa. Mutta oon nyt muutaman kuukauden vellonut surussa, pettymyksessä, itseinhossa ja ties missä. Voimathan se on vienyt. Olen miettinyt työpaikan vaihtoa, muuttamista onakotitalosta pois, opiskeluja ja vaikka mitä, mutta onneksi tajuan myös sen, että ulkoisia asioita muuttamalla en voi paeta tunteitani. Monesti on tehnyt mieli myös erakoitua ja olla pitämättä yhteyttä keneenkään. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mitä meidän myrskyyn sitten kuului? Jotain aivan hirveää, josta en haluaisi kirjoittaa. Itkettää pelkkä ajatuskin, mutta tiedän, että jos haluan edetä niin läpi se on käytävä. Meille todella rakas kummityttö sairastui yllättäen vakavasti ja viikon sairastamisen jälkeen hän nukkui pois 8-vuotiaana. Epäuskoa, järkytystä, ahdistusta, epätoivoa, surua. Valtavaa surua. Vihaa ja raivoa, miten niin voi käydä. Miten ihmeessä voisin tukea tytön vanhempia ja sisaruksia? Tein syksyllä olevinaan surutyötä, mutta viime aikoina olen tajunnut sen alkavan vasta nyt. Syksyn aikana kävin myös töissä, oli hautajaiset, Konstan päivähoidon aloitus, ystävän polttarit ja häät joissa olin kaason ominaisuudessa. Järjestin hautajaisia ja häitä arjen ohella. Konsta sairastui heti päivähoidon aloituksen jälkeen ja syksyn tapahtumien takia olin todella hysteerinen ja menettämisen pelko oli valtava. Jouluna oltiinkin sitten oksennustaudissa. Viime vuosi oli kaiken kaikkiaan varmasti yksi raskaimmista mitä olen koskaan käynyt läpi. Alkuvuodesta en muista paljoakaan, se oli aikaa kun en saanut nukkua. Sitten sain nukkua ja pari kuukautta meni ihan hyvin. Ja sitten mentiin taas.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/908IZPBag30/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/908IZPBag30?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></span></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> <i>Nooralle <3</i></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sen olen työssäni oppinut, että jos ihminen kaatumisen jälkeen jää maahan makaamaan, surkuttelemaan, syyttämään muita omasta kaatumisestaan ja vaatii toisia nostamaan hänet ylös, niin lopputulos on väistämättä seuraava: ne ihmiset, ketkä ovat mukana kulkeneet, eivät loputtomiin jaksa seisoa siinä vieressä. Kuunnella sitä itsesääliä ja miettiä, että miksi hitossa tuo ei nyt tee asian eteen jotain. Eihän kukaan sellaista jaksa. Lopulta ne läheiset jatkaa matkaa, sillä he tajuavat sen olevan ainoa vaihtoehto jos he haluavat jatkaa omaa elämäänsä. Minä en halua huomata vuosien päästä, että olen jäänyt maahan makaamaan ja kaikki ystävät ja läheiset ovat jatkaneet matkaa. Niinpä ystävien ja läheisten tuella nousen tästäkin. Se on ainoa vaihtoehtoni. Pakko myöntää, että kauheasti tekisi mieli jäädä vielä kieriskelemään itsesäälissä. Miettiä vaan niitä omia huonoja puolia ja moittia itseään siitä, kun ei ole saanut mitään aikaan. Rehellisesti sanottuna, en ole nähnyt itsessäni mitään hyvää moneen kuukauteen. Se on minulle tyypillistä. Kun kriisi tulee ja vaikka se ei liittyisi henkilökohtaisesti minuun millään tavalla, niin helposti kuitenkin vaivun sellaiseen tilaan, jossa huomaan sättivän itseäni. Mutta. Sitten tulee se järki. Me ei tiedetä milloin tämä elämä loppuu. Jokaisella on yksi sellainen käytettävänä. Miten haluan käyttää omani? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kyllä tästä noustaan. Hitaasti, mutta varmasti. Tämäkin oli jo alku, kun sain itseni koneelle. </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDjnCN6Oz3FaQiRENckUVfe6HJVrhyphenhyphennwi5RQveg3gCxTKNBudk7DpWkSohSx3i1aVqQvl6jrzBezRsSLY9WzDDgz0XD0UDYgWo7iIXn3l3LzqAXuTKnfHEVQN6sRB1g4Mx59UPYk_iOz-v/s1600/v%25C3%25A4ritys.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDjnCN6Oz3FaQiRENckUVfe6HJVrhyphenhyphennwi5RQveg3gCxTKNBudk7DpWkSohSx3i1aVqQvl6jrzBezRsSLY9WzDDgz0XD0UDYgWo7iIXn3l3LzqAXuTKnfHEVQN6sRB1g4Mx59UPYk_iOz-v/s320/v%25C3%25A4ritys.jpg" width="240" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Uusi vuosi, uusi harrastus?</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Huomenna jos kävisi koiran kanssa lenkillä. Meidän on pitänyt jo vuoden ajan tehdä yläkertaan Konstalle oma huone (tai siis siivota ja järjestellä se). Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin tehdä se. Mutta jos ei saadakaan ajoiksi, niin kokeilen olla sättimättä itseäni siitä. Ensi viikolla pääsen siskon luo. 4h junassa ihan yksin, kahtena päivänä peräkkäin. Otin itselleni hieman opintoja keväälle töiden ohelle. Life goes on. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Parempaa vuotta 2017 kaikille <3 Ja suuri kiitos ystävilleni, kun olette jaksaneet. Kaikki te, mutta erityisesti 4 sairaanhoitajaystävääni ansaitsee maininnat, sillä te olette jaksaneet kuunnella hysteerisiä valituksiani väsymyksestäni, keittää teetä, tsempata ja käyttää ammattitaitoanne ja selittäneet miulle syksyllä asioita, joita en ymmärtänyt. Kiitos siis Kaisa, Satu, Milla ja Salla <3 </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh968vu_n6Xy8AhFPAAM1WOWBhtm5pjg_uqLQQaAUP-miHD-n3zKgcA66tIpNVv3Yo0cVR0jbsT1I4p3Bue1N5o6omDnXXLSPu4WS6eeVfskPBBSLjuOOt8jd_SDumIgKbMEoV30veOsXCX/s1600/sara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh968vu_n6Xy8AhFPAAM1WOWBhtm5pjg_uqLQQaAUP-miHD-n3zKgcA66tIpNVv3Yo0cVR0jbsT1I4p3Bue1N5o6omDnXXLSPu4WS6eeVfskPBBSLjuOOt8jd_SDumIgKbMEoV30veOsXCX/s640/sara.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mummeli, joka oli taas yhdessä kriisissä tukena <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-31166653659735207152016-10-16T03:04:00.001-07:002016-10-16T03:04:29.215-07:00"Ei pidä koskaan yrittää olla onnellinen. On mieluummin yritettävä elää oikein, silloin onni tulee sivutuotteena." - Gustaf af Geijerstam<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tuo otsikko taas jotenkin osui ja upposi. Ei voi olettaa ja odottaa, että onni ja onnellisuus tupsahtaa tupaan. Valittamalla ei onnea saavuta. Kaikki lähtee siitä, että ottaa vastuun omasta elämästään ja ITSE toimii ja tekee asioita itsensä hyväksi. Ei voida muuttaa toisia ihmisiä eikä aina olosuhteitakaan. Näillä mennään mitä on. Jos toistuvasti huomaa olevansa pahalla tuulella, kiukkuinen, masentunut, väsynyt tai mitä vaan, niin siinä kohtaa pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, että miten voisin itse omalla <b><i>toiminnalla</i></b> muuttaa tilannetta. Monesti sorrun pitäisi-pitäisi-sitten-kun-virteen: <i>Pitäisi</i> liikkua, <i>pitäisi</i> syödä terveellisemmin, <i>pitäisi</i> olla pitämättä joihinkin ihmisiin yhteyttä kun tulee vain paha mieli jos yrittää. Alan liikkua <i>sitten kun</i> arjessa alkaa olla sille aikaa, syön terveellisemmin <i>sitten kun</i> poika nukkuu kunnolla yönsä... Suoraan sanottuna tuo on ihan paskapuhetta ja tekosyitä toisensa perään. Olen ollut vain laiska ja odottanut, että kunhan olosuhteet muuttuu niin sitten minäkin muutun. Ei se niin vaan mene. Eikä se riitä, että tietää miten <i>pitäisi </i>toimia, vaan <b>pitää </b>myös toimia.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7icVc8NTmHx-oG-9OzLKZqJYlKaWovHw8yQJDRhtz-qECQZd6NMaenEa2-CGNShAHaGdCyc5V0mjXnf6WcL2ovf6MjZOssjwOZFQvIt_W-sFKsf4PdMrgEu_6A7DC9SfF1RVNAS-lLXEg/s1600/koti_aamu1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7icVc8NTmHx-oG-9OzLKZqJYlKaWovHw8yQJDRhtz-qECQZd6NMaenEa2-CGNShAHaGdCyc5V0mjXnf6WcL2ovf6MjZOssjwOZFQvIt_W-sFKsf4PdMrgEu_6A7DC9SfF1RVNAS-lLXEg/s400/koti_aamu1.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Muista myös tarkastella omaa asennetta: näätkö kuvassa synkän metsän vai auringonnousun? Minä lähdin aamulenkillä aurinkoa kohti, se oli minun valinta :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWzh3V9nOtjDxQ-IkzW2gczh7fSdtjdwT2iSq7cAP0e3NxS5Lt6KrhfQZiMyfgI9HBU68p1tJXnEc2FqowTTw9BcseAAGam2VZSkLXNnTdPyQWH56Y3ZpeALdq10SwAGow0IlOltpfCuPN/s1600/IMG_1418.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWzh3V9nOtjDxQ-IkzW2gczh7fSdtjdwT2iSq7cAP0e3NxS5Lt6KrhfQZiMyfgI9HBU68p1tJXnEc2FqowTTw9BcseAAGam2VZSkLXNnTdPyQWH56Y3ZpeALdq10SwAGow0IlOltpfCuPN/s320/IMG_1418.JPG" width="240" /></a></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viimeksi mietiskelin haasteita. Asetin itselleni suuren haasteen ja lähdin mukaan Fitfarmin superdieettiin. Kyseessä on siis 6 viikon ohjelma jossa tulee oman tavoitteesi mukaan ruokavalio ja treeniohjelma. Näin viikon jälkeen ainoa kysymykseni on ollut, että miksi oi miksi en ole aiemmin lähtenyt tähän mukaan?! Olen aiemmin ajatellut, että koska minulla ei ole ylipainoa niin kyseinen dieetti ei ole minua varten. Enkä nytkään ajattele asiaa dieettinä, vaan sokerikierteen katkaisemisena, säännöllisen ruokarytmin tavoittelemisena ja liikunnan arkeen saamisen apukeinona. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ensimmäisen viikon jälkeen olo on mitä parhain. Ruokavaliossa on tarpeeksi vaihtoehtoja, ei pelkästään rahkaa ja raejuustoa :D Minä selvästikin tarvitsen selkeät ohjeet, että mitä syön ja milloin syön. Koska painonpudotustarvetta minulla ei ole, niin olen hieman soveltanut ohjeita. Lisännyt esim. kuitua ja hiilaria iltapalalle real-leivän muodossa ja syönyt joka aamu kaurapuuron, vaikkei ohjeissa välttämättä sitä ole sille päivälle. Olen syönyt maitoon tehtyä makaronilaatikkoa, vehnäjauhoon tehtyä jauhelihakastiketta jne... enkä ole myöskään punninnut ruokiani, en halua elää elämääni vaa'an kanssa. Tavoitteena on, että koko perhe syö terveellistä kotiruokaa ja ruokarytmi on säännöllinen. Sinänsä uuden ruokavalion omaksuminen on ollut minulle helppoa, sillä meillä ei muutenkaan syödä valmisruokia tai rasvaista ruokaa. Mutta on tässä silti ollut opettelua. Kasvisten määrä on lisääntynyt huimasti, ylimääräiset kastikkeet ja ruokakermat jääneet pois, leipää syön enää iltapalalla enkä siihenkään laita kun ohjeiden mukaisesti vähärasvaista juustoa ja kasviksia. Mutta ennen kaikkea se jatkuva napostelu on jäänyt pois. Kahvileivät, karkit, suklaat, välipalaleivät, keksit, jäätelö... </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgUJBqURP_KZdNZG8Su0O7-UubTwXzq0GEB5mQRveNA9z9Prui1p43KuLyiTaJtT2xfCGjhHn1Oa8B76Wup8j6PbYECKuziu0nsW_lKs2tyzKD47nIIrR72-PEEmMVrgzxc35wi0xARDA5/s1600/IMG_1368+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgUJBqURP_KZdNZG8Su0O7-UubTwXzq0GEB5mQRveNA9z9Prui1p43KuLyiTaJtT2xfCGjhHn1Oa8B76Wup8j6PbYECKuziu0nsW_lKs2tyzKD47nIIrR72-PEEmMVrgzxc35wi0xARDA5/s400/IMG_1368+%25282%2529.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">1.5 vuoden tauon jälkeen täällä taas!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Liikuntaa on kuulunut kuluneeseen viikkoon erittäin paljon. Olen käynyt kaksi kertaa ratsastamassa, 4 kertaa lenkillä, tehnyt kahvakuulatreenin, ulkotreenin ja käynyt vihdoin ja viimein siellä salilla! Ja kas kummaa, nämä kaikki ovat mahtuneet arkeeni töitten ohella ja aikaa on riittänyt pojan kanssa ajan viettämiseenkin. Ajattelin tähän ryhtyessäni, että hitto jos miulla on ollut aikaa löhötä sohvalla niin on miulla aikaa liikkuakin. Eikä se ole kuin 1-1.5h päivässä. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Hyvin ehtii jos vaan haluaa. Ja lepopäivätkin on tärkeitä! </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0AjCQ6qNndwUUx9YES81T8k0IOec9HzVWNo7biAfy0qEej_PrvH-lG8M5OdH87bl_3ntBRnPlm6Kiaact0_gZ33Y8I8F-wdvQ3j8AHpAyZNiFcE2lZMuq2Vo7lUDRthO6gn7gkYQUnMU/s1600/IMG_1351.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0AjCQ6qNndwUUx9YES81T8k0IOec9HzVWNo7biAfy0qEej_PrvH-lG8M5OdH87bl_3ntBRnPlm6Kiaact0_gZ33Y8I8F-wdvQ3j8AHpAyZNiFcE2lZMuq2Vo7lUDRthO6gn7gkYQUnMU/s400/IMG_1351.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marakin tietää, että vettä pitää juoda treenin jälkeen!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ja mitä muutoksia on tapahtunut viikon aikana? Vireystaso on noussut ihan mielettömästi! Herään aamulla<b> virkeänä</b>, en ole työpäivän jälkeen väsynyt enkä koe tarvetta päiväunille. Nukahdan paljon helpommin kuin aiemmin enkä heräile yöllä. Ei ole jatkuvaa makean himoa. Ei itseasiassa ole yhtään. Turvonnut olo on myös poissa ja se myös näkyy. Dieetin ohjeisiin kuului ottaa aloitusmitat ja viikon jälkeen voinkin todeta, että vyötärönympärys kaventui 4cm! Ja väitän, että se kaikki oli turvotusta. Paino on tippunut 1kg, eli jälleen voidaan todeta ettei sitä painovaakaa kannata tuijottaa liikaa kun se muutos näkyy muualla. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen kokenut Fitfarmin ammattilaisten tuen foorumilla erittäin hyvänä, saa kysyä ammattilaiselta jos jokin asia askarruttaa ja salainen fb-ryhmä mahdollistaa vertaistuen. Myönnän, että olin aika skeptinen kyseistä konseptia kohtaan, mutta sitten kuulin hyviä kokemuksia ja ajattelin ettei siitä haittaakaan ole. Ja ainakin ensimmäisen viikon jälkeen oma motivaatio on yhä tallella. Huomasin, että en todellakaan ole liikkunut riittävästi aiemmin. Minä arvioin liikunnan tehokkuuden sillä, että jos en ole hionnut kunnolla ja seuraavana päivänä ei tunnu missään niin sitten en ole liikkunut tarpeeksi tehokkaasti. Aiemmin olen sortunut siihen tekosyyhyn, että "kyllähän sekin on hyvä, jos edes vähän käy kävelemässä jne". Ei se ole yhtä hyvä. Ja suositushan olisi, että aikuiset parantaisivat kestävyyskuntoa lenkkeilemällä jne useana päivässä viikossa yhteensä vähintään 2.5h ja sen lisäksi lihaskuntoa tulisi kohentaa ainakin 2 kertaa viikossa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLsQn2X6pwPIGItmuMrzmuvrR9zIu3j0XkAmEOYUAZTsD8f0uNhLbuhN8qSyG9DnfxJ4-EJtcSa9bbPLKLMDHjVSHDuS7uN6yHf2eZhLnbjm6R5n7_OUGUuePk2lBYFf5VP4q11sxXgqgB/s1600/IMG_1406.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLsQn2X6pwPIGItmuMrzmuvrR9zIu3j0XkAmEOYUAZTsD8f0uNhLbuhN8qSyG9DnfxJ4-EJtcSa9bbPLKLMDHjVSHDuS7uN6yHf2eZhLnbjm6R5n7_OUGUuePk2lBYFf5VP4q11sxXgqgB/s320/IMG_1406.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt ehtii äitikin arpoa kasvisostastolla ;)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tuo unenlaadun parantuminen tuli minulle täytenä yllätyksenä. Ihan käsittämätöntä miten virkeä olo voi olla päivisin! Jälleen kerran suosittelen uniongelmista/väsymyksestä kärsiviä kiinnittämään huomiota omiin syömisiin ja siihen, että liikkuuko tarpeeksi! Mielestäni jokaisen lääkärinkin pitäisi patistaa ihmiset liikkumaan ja syömään oikein eikä määräillä unipillereitä...</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Saa nähdä millainen fiilis on viikon päästä, mutta nyt </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> on hyvä! Kuluneella viikolla ehdin näiden treenien ym lisäksi nähdä ihanaa ystävää ja hänen tytärtään kun olivat pitkästä aikaa täällä päin käymässä. Muskarissa käytiin ja naapurikaupungissa toisen kaverin luona. Eli sosiaaliselle kanssakäymisellekin on aikaa riittänyt ;) </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Liikkukaa ihmiset liikkukaa, ja syökää hyvin :)</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimKpwH6j-nK3z0gqd6G43PMP42cFKJzyfwxqm0TKGZX4izAX13o3Wc0zoWHeSB7rDbjtZZ5XJ7GFq7n4fyN_rg3vhZjPVDRsRBlofFC4QD4UUHIunj-UsiZqK0P6ZoA1wI3n3-SBmDlQxu/s1600/konsta+ikkunassa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimKpwH6j-nK3z0gqd6G43PMP42cFKJzyfwxqm0TKGZX4izAX13o3Wc0zoWHeSB7rDbjtZZ5XJ7GFq7n4fyN_rg3vhZjPVDRsRBlofFC4QD4UUHIunj-UsiZqK0P6ZoA1wI3n3-SBmDlQxu/s640/konsta+ikkunassa.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Aiheeseen liittymätön, mutta ah niin ihana kuva. Pienellä miehellä oli ihmettelemistä, kun peltoa kynnettiin :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> </span>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-20110661877985773432016-09-24T03:44:00.002-07:002016-09-24T03:44:26.395-07:00Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa. - Rudyard Kipling<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Milloin olet viimeksi ylittänyt itsesi? Tehnyt jotain sellaista, joka vaatii paljon rohkeutta? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä pidän itseni haastamisesta. Vaikka jännittää ja mietityttää, ehkä ahdistaakin, niin enemmän yleensä harmittaa jos jokin asia jää toteuttamatta. Puhuttiin yhtenä päivänä kotona siitä, miten edellisellä Saksan reissullamme minä uskalsin neuvoa jollekin saksalaiselle tien rautatieasemalle. Ja tein sen siis saksaksi. Minä, joka olen joskus lukiossa lukenut pari vuotta saksaa ja kirjoittanut siitä ylioppilaskokeessa huonoimman mahdollisen arvosanan. Mutta olisiko ollut parempi, että minä olisin oman pelkoni takia jättänyt neuvomatta tietä? Mitä minulle olisi voinut tilanteessa sattua? Ei niin yhtään mitään. Tämä kyseinen ihminen kiitti avusta ja kertoi ymmärtäneensä minun ohjeeni. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minua harmittaa suuresti ihmiset, ketkä antavat omien pelkojensa takia elämän lipua ohi. Ehkä on unelmia, mutta niitä ei uskalleta toteuttaa. Ei uskalleta tehdä asioita yksin, vaan joka asiaan pitäisi olla kaveri mukana. Miksi? Olen huomannut, että vaikka minulla on paljon ystäviä niin kaikkia ei kiinnosta samat asiat kuin minua. Ja se on mielestäni äärimmäisen hyvä asia, että jokaisella saa olla ne ihan omat kiinnostuksen kohteet. Niinpä olenkin käynyt yksin katsomassa elokuvan, käynyt kahvilla yksin, aloittanut harrastuksia, käynyt koulutuksia. Nämä kaikki asiat olisi jääneet tekemättä, jos olisin antanut omien jännitystilojeni ja pelkojeni ottaa vallan. Mitä olisin sen ajan tehnyt? Istunut kotona ja voivotellut, miten elämä on tylsää ja ankeaa? Miksi jättää kokeilematta, jos jotain parempaa voisi olla luvassa? Jos meille on annettu yksi elämä, miksi jättää se käyttämättä? Vaikka se vaatisikin, että pitää lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Kukaan muuhan sitä meidän puolestamme tee, vaan se pitää tehdä itse. Kukaan muu ei ole vastuussa elämästämme, kuin me itse. Ja rohkeuskin on kuin lihas; se kasvaa vain jos sitä käyttää. Sitä ei voi kukaan ulkopuolinen antaa. Ja pitää aloittaa pienistä teoista. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUfamKnvy-iaveZnA2pmW9aDWjUAB1Im5Na5jS34pLArkN75PPp_h3t7BiO-ADTXqK1wNa3t4xQ8YxhNDZ0p0cTo-Q4vNBewSvNYTQU0AIPVs9SuYN6ppYGndrYmKOEjdvgrJF1kp8yBWo/s1600/go.skimresources.com.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUfamKnvy-iaveZnA2pmW9aDWjUAB1Im5Na5jS34pLArkN75PPp_h3t7BiO-ADTXqK1wNa3t4xQ8YxhNDZ0p0cTo-Q4vNBewSvNYTQU0AIPVs9SuYN6ppYGndrYmKOEjdvgrJF1kp8yBWo/s400/go.skimresources.com.jpg" width="400" /></a></div>
<br /><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen miettinyt, miten haluaisin jatkossa itseäni haastaa. Työelämässä tartuin uuteen haasteeseen, vaikkakin se pelottaa ja jännittää jo etukäteen. Mutta silti olen kuitenkin asiasta innoissani. Minua on pyydetty luennoimaan työstäni eräässä täydennyskoulutuksessa. Jos tämä toteutuu, niin tulen kyllä kertomaan miten meni. Esiintymispelkoisena ihmisenä koen ottaneeni ison askeleen. Kuitenkin näissä tilaisuuksissa minulla on se "työminä" päällä. Tilanteessa minun ei tarvitse olla omana itsenäni, vaan kerron asiasta josta minulla on tietoa. Se helpottaa hieman. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta miten haastaisin itseäni arjessani, tänä päivänä? Sinne kuntosalille menemisestä on tullut yksi haaste. En vaan olevinaan löydä aikaa tai mielenkiintoa. Pohjalla siellä on kuitenkin taas pelko ja jännitys. Mitä minusta ajatellaan, jos menen sinne? En ole enää yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen, itse asiassa olen täysin rapakunnossa enkä mahdu enää vanhoihin treenivaatteisiini. Mutta eipä tässä nyt muu auta, kuin kaivaa vanhat verkkarit jostain ja puskea itsensä sinne. Sitä kuitenkin haluan tehdä ja tiedän, että siitä tulee hyvä mieli, kun tekee jotain hyvää itsensä eteen. Ja tiedän, että ne muut siellä eivät kiinnitä huomiota minuun, he ovat siellä itsensä takia eivätkä kyttäämässä, että milloin tämä rapakuntoeukko raahaa itsensä sinne. Edes minä en ole niin itsekäs, että ajattelisin kaikkien huomion kiinnittyvän heti minuun kun astun salin ovista sisään :D </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Entäs pidemmän ajan haaste? Unelma? Jonain päivänä aion lähteä ulkomaille ihan yksin. Vaikka vain viikonlopuksi. Mennä lentokentälle yksin, hoitaa lähtöselvityksen, lennon, siirtymisen kentältä hotellille, ravintolassa ruokailun ja kaupunkiin tutustumisen ihan yksin. Liikkumisen ja asioinnin englanniksi. Minähän en puhu englantia, reissuissa ollessamme A on hoitanut puhumisen ja minä olen ollut pääosin hiljaa. Vitsi miten olisinkin itsestäni ylpeä, jos selviäisin tuollaisesta reissusta! Toiset ovat matkustelleet paljon ja heille tällainen on varmasti arkipäivää, mutta minulle tuo on sellainen asia, johon uskallus ei ole vielä riittänyt. Vaikka pidänkin matkustelusta mieheni kanssa, joka on ihan mahtava matkakumppani, tai ystävien kanssa matkustamisesta, niin silti haluaisin kokeilla, pärjäisinkö ihan yksin. Ja nauttisinko reissusta yksin? Kokisinko oloni yksinäiseksi ja turvattomaksi vai olisinko iloinen siitä, että nään uutta kaupunkia ja kulttuuria? Tähän en saa vastausta muuten, kuin kokeilemalla. Se ei tapahdu tänä vuonna, eikä ehkä ensi vuonna, mutta varmastikin joskus. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Haastan lukijat pohtimaan, mitä olette jättäneet pelkojenne takia toteuttamatta? Muutto uudelle paikkakunnalle? Leffassa käynti? Yksin bussilla matkustaminen? Parisuhteen solmiminen tai eroaminen? Uuden harrastuksen aloitus? Työn hakeminen? Kahvilaan yksin meneminen?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ja mitä pahaa OIKEASTI voisi tapahtua, jos menisitte pelkoa päin? Toteuttaisitte unelmaa? Jos se ei onnistu tai tunnu hyvältä, niin ainakin voisi jatkaa elämää tietäen, että on yrittänyt. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mitäs tänne metsän keskelle arkeen muuta? Valokuvausta pitkästä aikaa! Syksy Syksy Syksy! Kuluneen viikon aikana olen nähnyt myös paljon ystäviä vapaapäivinäni. Nyt alkoi vapaa viikonloppu ja olin suunnitellut, että käyn ajamassa Maralla kärryillä ja oikeasti pusken itseni sinne salille. Olin suunnitellut myös, että käyn huomenna katsomassa kaverin kuukauden ikäistä vauvaa. Noh, eipä taas asiat menneet kuin minä olin suunnitellut, vaan tänään heräsin aamulla kurkkukipuun ja tukkoiseen, väsyneeseen oloon. Ajattelin kerrankin kuunnella kehoani ja pysytellä sisätiloissa viikonlopun. Enkä rehki. Ensi viikolla on täysi työviikko ja A lähtee neljäksi päiväksi työporukan kanssa Saksaan, joten kädet on täynnä pojan, eläinten ja kodin hoidon suhteen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Paljon kivoja juttuja on tulossa/menossa, lenkkeilystä on vihdoin tullut lähes päivittäinen rutiini, ruokailut on taas kohdillaan, lähdetään ystävien kanssa parin tunnin issikkavaellukselle reilun viikon päästä, koiravanhus Sara on taas ollut säännöllisten lenkkien ansiosta paremmassa kunnossa... Flunssasta huolimatta mieli on hyvä, ei voi valittaa. Ai niin! Keksin taas yhden asian missä on mennyt pieleen ruokalujen suhteen! Olen syönyt/napostellut janooni! En huomaa tunnistavani janon tunnetta, mutta nyt olen pakottanut itseni juomaan enemmän ja olen huomannut, ettei ole enää niin suurta tarvetta jatkuvasti napostella jotain. Mahtavaa tehdä tällaisia huomioita :)</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1YZMYPJaXIkN4Pe20tlFK_ZZlM55iRseYHuPFB764YFpUpj8vk2dur0JSkSRvFTgwxXL-m11cFruntkfyN9BolE5yGZlLReXAu8u-P3O0LQGx8NNUBCHzMe7OXbc1KpPfwsU3T1_9xOio/s1600/koti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1YZMYPJaXIkN4Pe20tlFK_ZZlM55iRseYHuPFB764YFpUpj8vk2dur0JSkSRvFTgwxXL-m11cFruntkfyN9BolE5yGZlLReXAu8u-P3O0LQGx8NNUBCHzMe7OXbc1KpPfwsU3T1_9xOio/s640/koti.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koti, mökki metsän laidassa <3</td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXt_-Gcj2h2fbk_vmZ6lED0C_hZFi6zwQEKLQsl3Q0E9DUDT7xgT4xD7KA3L49cmg1xcF7_KfFkZUbIX4t24wLNCqkZ5f1HDkRvQ_3RXqNLpIr-GSr2xnfHLJnpsh_ehDpCzgH1ROaY4JJ/s1600/lenkkipolku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXt_-Gcj2h2fbk_vmZ6lED0C_hZFi6zwQEKLQsl3Q0E9DUDT7xgT4xD7KA3L49cmg1xcF7_KfFkZUbIX4t24wLNCqkZ5f1HDkRvQ_3RXqNLpIr-GSr2xnfHLJnpsh_ehDpCzgH1ROaY4JJ/s640/lenkkipolku.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän lenkkipolku :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-2E4ZOSIfCm6627g5OzcPxbNsPrje_eLQC-CrmnaLMrJLZI1eg3fPyWE1AB7-1l8EbNJ_bVK6CVO-2HPeJlCiAcpN1SAgM3V1KD-zkl8iXm9zoEBvTwB7KHFHbdriQESTF0w4IT4AZCc/s1600/sara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-2E4ZOSIfCm6627g5OzcPxbNsPrje_eLQC-CrmnaLMrJLZI1eg3fPyWE1AB7-1l8EbNJ_bVK6CVO-2HPeJlCiAcpN1SAgM3V1KD-zkl8iXm9zoEBvTwB7KHFHbdriQESTF0w4IT4AZCc/s640/sara.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaspFhzFdyR-0VeX1WqrobFunL4r7nU7Q9iSri7ZvucCnszrE1WxCPgbUfr4hyV1vpRpVj1y1BqdVOKt40YWv4gzesbsWvPwXL7dGd5Mb9apHthgO7qcNhUoE20CnZ8TSuMwNlGYwb9lA6/s1600/sara_konsta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaspFhzFdyR-0VeX1WqrobFunL4r7nU7Q9iSri7ZvucCnszrE1WxCPgbUfr4hyV1vpRpVj1y1BqdVOKt40YWv4gzesbsWvPwXL7dGd5Mb9apHthgO7qcNhUoE20CnZ8TSuMwNlGYwb9lA6/s640/sara_konsta.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nää kaks <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-37160050634511440002016-09-15T12:52:00.000-07:002016-09-15T12:52:47.341-07:00 "Oppikaa ajattelemaan, ennen kuin kirjoitatte." - Nicolas Boileau<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viime tekstin jälkeen tuli jotenkin typerä olo. Oma teksti tuntui naurettavan lapselliselta ja pinnalliselta ja meinasin lopun siitä poistaakin jälkikäteen. Mutta olkoon, ei aina voi olla fiksu aikuinen... ehkä olisin kuitenkin voinut ajatella enemmän, ennen kuin kirjoitan. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt ei ole mitään tiettyä teemaa mielessä, mutta kirjoittaa pitää. Mies lähti lintumetsälle iltapäivällä, poika meni puoli tuntia sitten nukkumaan. Minä laitoin ulos lyhtyihin kynttilät ja ajattelin istua hetkeksi ajatusten ääreen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ihan ensimmäisenä pitää hehkuttaa sitä, että tässä talossa VIHDOIN nukutaan!!! Poika lopetti yöheräilyt minun töiden alkamisen kunniaksi. Tuntuu mahtavalta. Olen saanut nukkua heräämättä yli 7h unia, ehkä aamuyöstä nappaan pojan omasta sängystä kainaloon, mutta muuten täällä nukutaan. Maailma näyttää ihan erilaiselta levännein silmin katsottuna. 8kk sitä valvomista kestikin. Töiden aloitus on väsyttänyt ja en voi edes kuvitella tätä väsymyksen määrää jos vielä yöt valvottaisiin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSsl5c9KuDRioWNecwhJYS3T7tgP15FCBX9jjWJACxrUAXL_bpLYScc9yNDMrHn4vp62dYIviZ2A25lr3ySyhgxLBobGylsxpvkRTK3dU3uVgcU4yc9SFkkrE3CWkmh6enzbHls9RiQsQ3/s1600/kiire.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSsl5c9KuDRioWNecwhJYS3T7tgP15FCBX9jjWJACxrUAXL_bpLYScc9yNDMrHn4vp62dYIviZ2A25lr3ySyhgxLBobGylsxpvkRTK3dU3uVgcU4yc9SFkkrE3CWkmh6enzbHls9RiQsQ3/s320/kiire.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Niin, se töiden aloitus. Töihin palasi täydellinen suorittajatyöntekijä, jonka pitäisi omasta mielestään handlata työt heti samalla työtahdilla kuin ennen äitiyslomalle jäämistä. Ja töitten jälkeen pitää ehtiä nähdä kavereita, vierailla mummojen luona pojan kanssa, lenkkeillä, käydä muskarissa, viestitellä ystävien kanssa pojan mentyä nukkumaan... onneksi ystäväni tuntee minut ja yksi heistä sanoi suoraan, että nyt taitaa olla liian kova vauhti. No niinhän se oli. Stop. En muuten lähtenyt sinä päivänä enää töitten jälkeen lenkille. Ja töissäkin hölläsin. Sen verran otin töitten aloituksesta stressiä, että ensimmäisen työviikon aikana oli joka päivä päänsärkyä ja vatsakin meni ihan sekaisin. Työkaveri sanoi, ettei minusta näkynyt stressaaminen mitenkään ulospäin. Pitäisi opetella senkin näyttämistä. Ehkä se tulee vielä. Mutta nyt helpottaa kun sain kiinni noista fyysisistä oireista. Uskon siihen, että kroppa kertoo pitkälti siitä, missä kunnossa meidän pään sisus on. Ja minulle kroppa kertoi, että "rauhoitu nyt hyvä ihminen!". </span><br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">En ole käynyt ratsastamassa tai missään yksin töitten aloituksen jälkeen. En ole ehtinyt, tai siis olisin, mutta olen halunnut viettää aikaa pojan kanssa. Kun vuoden vietti 24/7 yhdessä, niin nyt tuntuu, että ollaan jatkuvasti erossa. Vaikka todellisuudessa ero on 8h/pv. Huomenna on vapaapäivä ja päätin, että menen ratsastamaan päiväuniaikaan. Tulee kyllä tarpeeseen tuulettaa päätä. Ajattelin lähteä metsälenkille tai vähintäänkin painelemaan pitkin peltoja... ja illalla lähdetään A:n kanssa kaupunkiin syömään ja katsomaan Teit meistä kauniin- elokuvaa. Odotukset on korkealla, Apulanta on ollut meidän molempien lempibändi ihan sen alkuvaiheilta saakka. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">En tiedä saako niin sanoa, mutta minusta tuntuu, että olen jollain tapaa parempi äiti pojalleni nyt, kun käyn töissä. Ihan eri tavalla jaksaa innostua pojan touhuista ja olla läsnä. Ja kyllä se vaikuttaa omaankin jaksamiseen, kun aamuisin on syy katsoa peiliin, kammata hiukset ja tulee lähdettyä kotoa. Kotona ollessa täällä metsän keskellä oli ihan sama minkä näköisenä tuolla ulkona hiihteli menemään. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Liikuntaa olen kovasti yrittänyt harrastaa, välillä jumppaillut ja käynyt lenkillä. 1-vuotiaan mielestä on todella hauskaa, kun meikäläinen tekee askelnousuja hiekkalaatikon reunalla, haarahyppyjä tai kyykkykävelyä poika sylissä. Välillä pitää improvisoida :D Mutta kun kävin töiden puolesta pyörähtämässä tutulla kuntosalilla, niin tuli kyllä kaipuu sinne. Raskausaikana kävin salilla vähintään 2krt/vko. Synnytyksen jälkeen en ole käynyt kertaakaan, eli yli vuoteen! Ehkä tässä syksyn mittaan löytyy aikaa siihenkin. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Toivon, että jokainen pysähtyisi joskus kuuntelemaan omaa kehoaan. Mitä se sinulle kertoo? Voiko se hyvin? Jos ei, niin voiko mielesi hyvin? </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeMoy0QQVUNG9Ev3xwWRvE3VQA8fc6tftItcKFg7eFFMkQfDJ_uAnG2GhDYarm-Lx_bQPmIOtchmb3FE1o8QwzXtMmFiz04jxrQWJn8ytVf9254zBZN_Gs4R-xW96epoXDzey-HkjQZISO/s1600/viivi%2526wagner.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeMoy0QQVUNG9Ev3xwWRvE3VQA8fc6tftItcKFg7eFFMkQfDJ_uAnG2GhDYarm-Lx_bQPmIOtchmb3FE1o8QwzXtMmFiz04jxrQWJn8ytVf9254zBZN_Gs4R-xW96epoXDzey-HkjQZISO/s640/viivi%2526wagner.gif" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Meilläkin A tietää tasan, mistä narusta kannattaa vetää ;)</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> </span>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-71330547733003776602016-08-29T12:52:00.000-07:002016-08-29T12:52:46.148-07:00"Univaje lihottaa ja saa meidät toimimaan tollojen tavoin, tutkimuksetkin sen todistavat." - Kaisa Jaakkola kirjassaan Hyvän olon hormonidieetti<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Blogiteksti nro 100, aiheena uni. Unesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta nyt paneudun siihen vielä hieman syvemmin. Tämä teksti tulee sisältämään myös itsesääliä, pinnallisuutta, turhamaisuutta ja lapsellisuutta, lue siis omalla vastuulla ja pidä ärsytyskynnys korkeana. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sain jo keväällä ystävältäni lainaan Kaisa Jaakkolan kirjan Hyvän olon hormonidieetti. Kävin reilu vuosi sitten kuuntelemassa Kaisaa hyvän olon messuilla (teksti siitä <a href="http://pienetonnenhetket.blogspot.fi/2015/03/sisainen-turvattomuus-johtaa.html" target="_blank">tämän linkin takana</a>) ja pidin hänen tavastaan kertoa asioita yksinkertaisesti. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn, koska elämäni oli liian kiireistä sohvalla maaten ja huonosti syöden. Ystäväni oli tulossa käymään ja nostin kirjan esille palauttaakseni sen. Aloin kuitenkin lukea sitä. Sehän imaisi mukaansa. Siinähän oli hyviä juttuja. Ja ensimmäisenä niistä tarttui silmään UNI. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_6slWFqTLqe3OZsXNGwfA8NtqbV8tlQYii13KqK1Gtphcee7uOkkCPp2pXAkonnGaP-JMVJbhaEY-TuojRQAz_dSam2Id6jcBH_McwaDWCQ9QnzUAxHNW9-q7Ol6gvDvo36YhXexGG2ft/s1600/1760247.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_6slWFqTLqe3OZsXNGwfA8NtqbV8tlQYii13KqK1Gtphcee7uOkkCPp2pXAkonnGaP-JMVJbhaEY-TuojRQAz_dSam2Id6jcBH_McwaDWCQ9QnzUAxHNW9-q7Ol6gvDvo36YhXexGG2ft/s400/1760247.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen ollut ärsyyntynyt niinkin pinnallisesta asiasta kuin omasta painostani ja varsinkin vyötäröllä olevasta renkaasta. Kuten on tullut jo hyvin selväksi, lapseni ei ole nukkunut viime marraskuun jälkeen kun max 4h pätkiä ja olen ollut väsynyt. Vaikka olen yrittänyt laihduttaa, kilot eivät ole karisseet. Olen pitänyt itseäni epäonnistuneena, kun en päässyt tavoitteeseen. Kaisa Jaakkola toi kuitenkin kirjassaan esille sen, että liian vähäinen nukkuminen kohottaa ylipainon riskiä, Tutkimusten mukaan huonosti nukkuvien naisten rasva kertyy erityisesti vyötärön ympärille, kun uni on liian vähäistä ja laadultaan huonoa. Unta pitäisi saada yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksan tuntia. Minä olen viimeksi nukkunut sen verran raskaana ollessani. Siitä on yli vuosi. Ehkä siinä on myös yksi syy siihen, miksi paino ei tipu? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen jo aiemmin elämässäni huomannut, että riittävä liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat edesauttaa unta ja nukahtamisvaikeuksia. Olen tehnyt töitä oman uneni eteen ja koen jotenkin ärsyttävänä sen, että jotkut ihmiset vaan hakee lääkäristä pillereitä unettomuuteensa, eivätkä edes yritä korjata unta omilla elintavoillaan. Heillä olisi mahdollisuus nukkua laadukasta unta, jos he harrastaisivat säännöllisesti liikuntaa ja katsoisivat mitä suuhunsa laittavat. Vaikka minä liikkuisin miten paljon ja söisin miten terveellisesti, minulla on silti monta kertaa yössä heräilevä lapsi häiritsemässä untani. Katkera, minäkö?! Eeeen kai? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Toinen suuri tekijä mikä vaikuttaa uneeni, on ruutuaika. Luetko sinäkin tätä tekstiä illalla sängyssä, kirkas näyttö senttien päässä silmistä? Kaisa Jaakkolakin nostaa esille sen, että makuuhuoneessa ei tulisi enää tuijottaa mitään ruutua. Itse asiassa ruutuaika olisi hyvä rajata pois jo ainakin tunti ennen nukkumaan menoa. Olen rajannut ruutuajan lapseltani, pikku kakkosen jälkeen ei tv:tä katsota. Miksi en rajaa sitä myös itseltäni? Miksi istun klo 22.12 koneen ääressä kirjoittamassa blogia? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sitten se itsesääliosuus. Palasin tänään töihin, olin jopa ostanut uuden puseron töihin paluun kunniaksi. En ole ostanut itselleni raskauden jälkeen uusia vaatteita, suurentunut vaatekoko on ahdistanut liikaa. Olen kuitenkin saanut itseäni viime aikoina liikkeelle, ja pari kiloa on tippunutkin. Tuntui ihan hyvältä. Sitten se lause tuli. Se, mitä jo aiemmin kirjoitin pelkääväni:</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">"<i>No kieltämättä mietin, että joko on toinen tulossa, kun <b>oot jonkin verran pyöristynyt</b></i>".</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> Tiedättekö, huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei tarvitse mainintaa omasta pyöristymisestään. Eikä varmaan kukaan muukaan. Mutta ai että se kolahti ja kirpaisi ja sai vatsan muljahtamaan ympäri. Se oikeasti näkyy niin selvästi. Olen tottunut siihen, että aikuisiällä minun ulkonäköäni ei ole kommentoitu suuntaan eikä toiseen. Olen huomaamattoman näköinen, eikä minussa ole mitään erikoista mikä pistäisi silmään. Enkä ole kehuja kaivannutkaan. Tiedän olevani hyvä muissa asioissa, olen esimerkiksi hyvä ystävä. Mutta en ole kyllä mitään negatiivistakaan aikuisiällä muistaakseni kuullut. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, että ne kommentit jäi sinne lapsuuteen ja nuoruuteen, jossa kuulin niitä ihan tarpeeksi. Olin ajatellut, että aikuisiän voisin keskittää niiden haavojen hoitamiseen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ-0cG-SszDok8kGKrEfy42S1q1af8B3hEO2k7FfcTwtAjH_WM2sMmi9arjRUj-e2GD-eRg0znKr4rBjBj8c6K-Tyb3O6GI_yuu9Km_nSDvfiVVo1MWmzlXIdnhHqGu2rHJijEY3NBuOSc/s1600/tula2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ-0cG-SszDok8kGKrEfy42S1q1af8B3hEO2k7FfcTwtAjH_WM2sMmi9arjRUj-e2GD-eRg0znKr4rBjBj8c6K-Tyb3O6GI_yuu9Km_nSDvfiVVo1MWmzlXIdnhHqGu2rHJijEY3NBuOSc/s400/tula2.jpg" width="298" /></a></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tätä lausetta kuitenkin tarvitsin. Menee pitkään päästä siitä yli, mutta tarpeeseen se tuli. Nyt ei ole enää tekosyitä. Nyt panostan laadukkaaseen ruokaan ja lisään liikuntaa. Aloitin sen heti ja lapsen nukkumaan menon jälkeen tein hyvän treenin. Pidän huolen itsestäni ja huolen siitä, ettei kenelläkään ole enää koskaan aihetta sanoa, että olisin pyöristynyt. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tiukka viikko tulossa. Töitä perjantaihin asti, sitten viikonloppu yksin pojan kanssa. Onneks voidaan lenkkeillä ja saan 9kg lisäpainon selkääni Tula-kantorepun avulla ;)</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx0GcyV-NWrzDgcOeKfKIQZleVCIDNIOrmZrRa-_F_7lXnQR190JIkzxzCSYV5CjTjxGaBgNEvNJAkfp3YJvXNa4S6NG1mAxNsOi_5yuWpm6ue5TIKIvAU0oAYzVJH-I6S1sD5JNmyUzaL/s1600/MjAxNC1mYmVhYTI4ZjM4NmU3ZDMz.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx0GcyV-NWrzDgcOeKfKIQZleVCIDNIOrmZrRa-_F_7lXnQR190JIkzxzCSYV5CjTjxGaBgNEvNJAkfp3YJvXNa4S6NG1mAxNsOi_5yuWpm6ue5TIKIvAU0oAYzVJH-I6S1sD5JNmyUzaL/s400/MjAxNC1mYmVhYTI4ZjM4NmU3ZDMz.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-55009751252160142202016-08-18T12:57:00.000-07:002016-08-18T12:57:30.479-07:00"Elämässä saattaa tulla vaihe, jossa kuljemme taaksepäin edetessämme." - Jean-Jacques Rousseau<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-1yoloLu9ePfUsJrtXPDpAxKocH3aIgGx_y7Tn9xWSO8MjDzcCbjUq4f43M8kFvzNXJKDQDtpl4_bOtuiQAWmZcCB1LpbvOoNxIf_WlzEilusZ16JWDPhV8T8Dothl-VQ4klz2g0WDDsO/s1600/viiviwagner.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-1yoloLu9ePfUsJrtXPDpAxKocH3aIgGx_y7Tn9xWSO8MjDzcCbjUq4f43M8kFvzNXJKDQDtpl4_bOtuiQAWmZcCB1LpbvOoNxIf_WlzEilusZ16JWDPhV8T8Dothl-VQ4klz2g0WDDsO/s640/viiviwagner.jpg" width="640" /></a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Oijoi miten hyvin tuo Viivi & Wagner kuvaa minun viime aikaista toimintaani! Laiskuus on iskenyt taas pahemman kerran, mitään en saa aikaiseksi ja omatunto soimaa tekemättömistä töistä. Ja sitten kiukuttaa. Viime aikoina eniten on kiukuttanut rakkaan aviomieheni käytös, hän kun ei lue ajatuksiani. Ihme tyyppi. Onneksi ymmärsin katsoa peiliin ja sieltähän se ongelman ydin taas löytyi: kiinni oleva suu. Mikähän siinä on niin vaikeaa, avun pyytämisessä ja omien tunteiden sanoittamisessa? Onhan siinä tietysti se, ettei tule niin usein tilaisuutta heittäytyä marttyyriksi ja kailottaa kovaan ääneen, miten paljon on joutunut yksin uurastamaan... ;)</span></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">SyksySyksySyksy tulee! Olen niin innoissani, kun ilmat viilenee ja tekee mieli laittaa lenkkitossut jalkaan ja kirmailla taas pitkin metsäteitä. Kuten moni varmasti muistaa, olen todellakin syksyihminen. Kynttilöitä, viileitä ilmoja, luonnossa kauniita värejä, vesisadetta. Ihanaa. Pääsee taas ratsastamaankin, kun ötökät ja helle ei ole riesana. Tähän tulevaan syksyyn kuuluu myös kokopäivätöiden aloitus reilun viikon päästä. Kylläpä jännittää. Ei niinkään se työ, vaan se, miten saan arjen pyörimään töiden ohella. Onneksi A jää pojan kanssa vielä syksyksi kotiin, ei tarvitse vielä miettiä hoitopaikkaan kuskailuja yms. Mutta missä välissä harrastan? Missä välissä nään ystäviä? Haluan töitten jälkeen viettää aikaa pojan kanssa ja levätäkin varmaan jossain välissä pitäisi? Noh, eiköhän se arki rakennu omalla painollaan. </span></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Liikunnan puute alkaa näkyä ja tuntua kropassa. Löllömaha jäi muistoksi raskaudesta/vauvavuodesta ja valitettavan usein se on niin turvoksissakin, että on vaan ajan kysymys ennen kuin joku toteaa, että "ei taida olla enää pitkä aika pikkusisaruksen syntymään"... Mistä hitosta sitä repi aiemmin motivaation liikkumiseen? Olen huomannut, että liikkumattomuuden myötä ääreisverenkierto on heikentynyt ja kylmät kädet/jalat ovat taas riesana. Ja nämä lihasjumit ja nukahtamisvaikeudet... mutta se laiskuus perhana pitää otteessaan ja vaivoista huolimatta liikkumiseni on ollut lähes olematonta. Nyt pitäisi "ottaa itseään niskasta kiinni". Mutta MITEN?! Joo, olen aktivoitunut kesän aikana<i> hieman, </i>mutta se ei todellakaan riitä. </span></span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5NmFlCDnsrUgVuoir75i4KawYOhxx4FtBnXmUnjDQ1cb4HeB9L0epY2hU9oQUaUmTQEVdbG51SCEXIJDZ52al2epGsjQHNpcVA__lStyRPhcYwBzZGnYtkjwE26RazYhQlXKbpjKji8bf/s1600/Mara2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5NmFlCDnsrUgVuoir75i4KawYOhxx4FtBnXmUnjDQ1cb4HeB9L0epY2hU9oQUaUmTQEVdbG51SCEXIJDZ52al2epGsjQHNpcVA__lStyRPhcYwBzZGnYtkjwE26RazYhQlXKbpjKji8bf/s400/Mara2.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mara the Man <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ratsastustauko on tehnyt hallaa myös Maralle joka on mennyt kesän aikana jumiin. Niinpä viimeiset ratsastuskerrat olen keskittänyt sekä hevosen, että ratsastajan verryttämiseen. Tänään ratsastin ilman satulaa pelkällä ratsastusvyöllä. Oma alaselkäni oli niin jumissa, että ensimmäiset 20min yritin saada käynnissä selkääni antamaan periksi, että se mukautuisi kunnolla liikkeeseen. Nyt vielä illallakin alaselkää kuumottaa. Aktivoin keskivartaloa ja harjoittelin Maralla liikkeestä pysähtymistä pelkästään vatsalihaksia rutistamalla. Onni on istunnalle herkkä hevonen :) Mara ex-kenttäratsu innostui käyntipuomeista niin paljon, että hyppäsi viimeisen yli... hassu heppa. Ratsastuksen lopuksi päästin Maran irti kentälle ja lähdin itse kävelemään. Ja Mara seurasi perässä. Pysähdyin ja Mara pysähtyi taakseni. Lähdin peruuttamaan ja Mara peruutti takanani. Lähdin juoksemaan ja Mara juoksi takana. Kiemurreltiin ja juostiin niitä puomeja. Se on mahtava tunne, kun niin iso eläin seuraa irti ollessaan. </span></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh7Zxv7b6KJ5znYj9Rs5upqTm3irqqC-MaY10RNH2tQ43-BvR8vrLYhEkhIgtGecAALyK9OLJ48yKfE9jO3NFDFCkm-79FMg-j-K8hCbDAPc_3PUrBpbBgt61VWLrlBiY-NvDOGdjqHoMg/s1600/Mara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh7Zxv7b6KJ5znYj9Rs5upqTm3irqqC-MaY10RNH2tQ43-BvR8vrLYhEkhIgtGecAALyK9OLJ48yKfE9jO3NFDFCkm-79FMg-j-K8hCbDAPc_3PUrBpbBgt61VWLrlBiY-NvDOGdjqHoMg/s640/Mara.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viikko sitten oltiin ystävien kanssa reissussa, Helsinki, Korkeasaari ja Tukholma tuli valloitettua neljässä päivässä. Matkustettiin junalla, bussilla, ratikalla, laivalla ja metrolla. Oli siinä kaksi pientä miestä (1v1kk ja 9kk) ihmeissään. Irtiotto täältä metsän keskeltä teki hyvää, vaikka kiva oli palata kotiinkin. Huomenna saadaan vielä lisää ladattua akkuja, kun päästään lähtemään kaupunkiin syömään ja leffaan ja pojat jää mummoille hoitoon :) </span></span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viime postauksessa pohdin ystävyyttä ja mitä ystävyyteen kuuluu. Omia voimavarojani kuunnellen jouduin tekemään päätöksen, etten voi seisoa vieressä katsomassa sitä, kun toinen vahingoittaa itseään kiipeämällä persus edellä puuhun. Uudestaan ja uudestaan. Mitä se minun vierestä katsominen auttaisi? Minulle tulee paha mieli ja huoli siitä, milloin koskee peruuttamattomasti. Häntä ei auta minun vierestä katsominen eikä se helpota hänen oloaan. Hän tietää, että aina silloin, kun hän haluaa tehdä jotain muuta, niin minä olen käytettävissä. Ystävyyteni ei katoa, vaikka minä katoan sen tuhoavan puun juurelta. Itsekästä? Ehkä, mutta tällä hetkellä minun elämäni kannalta välttämätöntä. </span></span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta palataanpa siihen laiskuuteen. On tässä kesän aikana jotain saatu aikaankin! Asetin itselleni keväällä kirjoittamiseen liittyvän tavoitteen: halusin, että mielipidekirjoitukseni julkaistaan jossain isossa lehdessä. Elokuun alussa Helsingin Sanomat julkaisi pitkän kirjoitukseni. Tiesin, että kirjoituksia toimitus saa paljon ja 3000 merkin kirjoituksia julkaistaan vain 1/pv. Olen ylpeä itsestäni ja siitä, että sain julkaistua kirjoituksen aiheesta, joka on suomalaisille tabu. Teksti liittyi työhöni, joten jätetäköön aihe blogin ulkopuolelle :)</span></span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tästä päästäänkin tavoitteiden asettamiseen. Tuntuu, että liikunnan suhteen olen taas lähtöpisteessä. Siinä pisteessä missä olin, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Arki muuttuu, ja pienien onnen hetkien etsiminen jatkuu. Kuluneen vuoden aikana olen valitettavasti usein unohtanut itseni ja oman onnellisuuteni, kun olen elänyt toisille. Lapselleni, miehelleni ja ystävilleni. Mutta jos minä voin hyvin, niin ihmiset ympärilläni voivat hyvin. Eli asetan tavoitteekseni oman hyvinvoinnin. Siihen kuuluu aluksi mielekäs arki, ystävät, ajatusten purkaminen blogiin ja liikunta. Vertaistukea kaipaisin kovasti, joten jos jollain on menossa liikuntastartti/laihdutuskuuri/karkkilakko/tupakkalakko/valittamisen lopetus/mikä tahansa elämäntavanmuutos niin nyt saa huutaa HEP! </span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kuuntelin muuten tätä kirjoittaessani Korpiklaanin Keep on galloping- biisiä. Yriti</span><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">n linkittää sitä Youtubesta</span><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">, mutten o</span><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">nnistunut...laitan biisin sanat tähän alle, käykää kuuntelemassa jos innostutte! Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä asennetta, jota haluan tavoitella. "Mikäs täss on matkatessa---revin riemun näistä teistä, elämästä --- tääl on miun kotopaikka -- keep on galloping my black horse carrying me -- with confidence back home". </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span>Keep on galloping
<br />my black horse
<br />carrying me
</i>
</div>
<div class="p402_premium" style="text-align: center;">
<i>
to unknown shores
<br />through these outlandish woods
<br />
and with confidence back home</i>
<i><br />
Lennä, laukkaa heposeni,<br />
lennä, laukkaa hallavaharja,<br />
kiiä halki kangasmaitten,<br />
murjo poikki pientareitten,<br />
kanna minnuu maailmalla,<br />
kulettele kuskiasi,<br />
näytä kaikki nähtävyyet,<br />
uuet maat ja uuet paikat.<br />
</i><i><br />
Mikäs täss' on matkatessa,<br />
mikäs täss' on elellessä,<br />
kaikkee saam mie matkav' varrelt',<br />
kaikkee mitä tarvittenki.<br />
Paljon nähty maailmalla,<br />
paljon vielä nähtävätä,<br />
monta maita minun mennä,<br />
Kuulla noita tarinoita.</i>
<i><br />
Laulan, tanssin, soiton soitan,<br />
revin riemun näistä teistä,<br />
näistä teistä, elämästä<br />
täällä Pohjantähen päässä .<br />
Tääl' on miun kotopaikka,<br />
tää on reissun päätepiste,<br />
heposeni tallipaikka,<br />
liinaharjan syntysija<br />
</i><i><br />
Keep on galloping<br />
my black horse<br />
carrying me<br />
to unknown shores<br />
through these outlandish woods<br />
and with confidence back home<br />
...back home </i></div>
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-44515396988145292062016-08-01T13:10:00.001-07:002016-08-01T13:29:58.279-07:00 "Ystävän tulisi olla mestari arvaamaan ja olemaan vaiti." - Friedrich Nietzsche<!--[if !mso]>
<style>
v\:* {behavior:url(#default#VML);}
o\:* {behavior:url(#default#VML);}
w\:* {behavior:url(#default#VML);}
.shape {behavior:url(#default#VML);}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="color: #001933; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Moi vaan, täällä ollaan! Taukoa on tullut pidettyä mutta aivot ne (onneksi)
jatkaa raksuttamistaan ja pakko on päästä välillä kirjoittamaan. Paljon on
tapahtunut kesän aikana. Huh, mistähän sitä aloittaisi. </span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
<span style="color: #001933;">Ystävyydestä. Sitä olen viime aikoina pohdiskellut
ja pyöritellyt. Paljon. Kuulun niihin onnekkaisiin keillä on paljon ystäviä.
Oikeita ystäviä. Sellaisia, keille voi kertoa kaikki huolet ja murheet, ketkä
jakavat ilot. Sellaisia ystäviä, joita ei välimatka haittaa ja ystävyyttä ei
horjuta pitkäkään radiohiljaisuus. Minun elämääni on tullut ystäviä matkan
varrelta. On ihanat lapsuusajan ystävät, opiskeluajan ystävät, töitten kautta
tulleet ystävät, A:n kautta tulleet ystävät. Vauvavuoden aikana ystävät ovat
olleet todellakin kullan arvoisia ja ilman ihanaa ystäväporukkaani en
varmastikaan olisi pysynyt järjissäni. Ja ihan mahtavaa on ollut huomata, että
kykenen muodostamaan uusia ystävyyssuhteita. Kuluneen vuoden aikana olen saanut
täältä tuppukylältä uuden ystävän, joka on ollut korvaamaton vertaistuki
minulle. Kiitos M. Kesän aikana olen nähnyt paljon ystäviäni, ja he saavat
minut voimaan hyvin. Kaupunkireissuja, kirppiskierroksia, kahvitteluja,
festarit (tapasin muuten ilosaarirockissa ystävän vuosien takaa, se oli ihanaa
<3). Hevosten kanssa touhuamista, puhelimessa juoruamista, lasten
leikittämistä. Mitä kesä olisikaan ollut ilman ystäviä? Viikkokalenteri on
ollut ihanan täynnä tapaamisia ja tuntuu haikealta aloittaa kuukauden päästä
työt, kun se väistämättä tarkoittaa sitä, etten voi nähdä ystäviäni enää yhtä
usein. <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGGJJfLmMlwf2sgXGWJt7Dcrf9ZMxJfxJzIIteOMHzmNDwkq12lRC_PrW7UxPDM7XsDlCkT8QMy9hBL4ZTGGvJR5R8ZB96I05zjie2IcJMjnUT06c3m4B9nd_JWoPZSGAojZXE-stn462T/s1600/Noel_Konsta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGGJJfLmMlwf2sgXGWJt7Dcrf9ZMxJfxJzIIteOMHzmNDwkq12lRC_PrW7UxPDM7XsDlCkT8QMy9hBL4ZTGGvJR5R8ZB96I05zjie2IcJMjnUT06c3m4B9nd_JWoPZSGAojZXE-stn462T/s400/Noel_Konsta.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konstakin on saanut ystävän <3</td></tr>
</tbody></table>
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Valitettavasti tällä hetkellä monella ystävälläni on
suuria huolia ja murheita. Ja minusta tuntuu, etten kykene olemaan kaikille
tarpeeksi läsnä. Miten voikin olla niin, että lyhyen ajan sisällä moni ystäväni
on joutunut kokemaan kohtuuttoman paljon vastoinkäymisiä ja surua. Kuolema ja
sen pelko ovat läsnä, epätietoisuus ja toivottomuus. Väsymystä, ahdistusta,
sairautta. Voi, kun voisinkin yhdistää ystäväni ja laittaa heidät jakamaan
kokemuksiaan, mutta he eivät tunne toisiaan. Mikä on ystävän rooli? Silloin,
kun minulla on ollut elämässä vaikeaa, kun olen käsitellyt kuolemaa ja sairautta,
kun on tullut vastoinkäymisiä, muistan ystävät, ketkä olivat tukena. Halasivat,
kun tulivat käymään. Kuuntelivat, kun halusin puhua. He olivat korvaamattomia
ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Haluaisin tällä hetkellä olla kaikille
ystävilleni yhtä hyvä tuki, mutten tiedä riittääkö voimani siihen. Kaikkeni
ainakin yritän. Sanoja on vaikea löytää. Mutta viime viikolla voivotellessani
ystävälleni, etten osannut sanoa tarpeeksi, sain vastauksen, että "se
halaus oli päivän ihanin. Ei tarvii sanoakaan mitään." Ja silloin muistin,
että niin se kriisin keskellä tosiaan on. </span></div>
<div align="center">
<table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" class="MsoNormalTable" style="mso-cellspacing: 0cm; mso-padding-alt: 0cm 0cm 0cm 0cm; mso-yfti-tbllook: 1184;">
<tbody>
<tr style="mso-yfti-firstrow: yes; mso-yfti-irow: 0;">
<td style="padding: 0cm 0cm 0cm 0cm;"><div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNnNWvR6pjQ-MJ7YyW5uDOXKbbs6CveeRzo_C3279SNe6EsVKokl1OekoDDaAqqqCefZJFBlAUPb5F-MNB9_6PuAUWQw-GtNITHTHZ4nBCvOgaDpMW7vUbpiBGvSWhU-Ey-veAYU2kLAjM/s1600/Noel_Konsta.jpg"><span style="color: blue; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; text-decoration: none;"><span style="mso-ignore: vglayout;"></span></span></a><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
</td>
</tr>
<tr style="mso-yfti-irow: 1; mso-yfti-lastrow: yes;">
<td style="padding: 0cm 0cm 0cm 0cm;"><div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
</td>
</tr>
</tbody></table>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ-jjZs_lMqfhsl0rTC0JbXUMJR5I_Ztznc1EqSf5-fCQt0Fykr7AsMNpuPooi42MxmzZb9rS1vo7bjN3AuYB2t3rsaj0ZESpiqMgBo3W2n210r9Doroae8yN3YvEBZAZVXLogkP3zGBIz/s1600/todellinen+yst%C3%A4v%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ-jjZs_lMqfhsl0rTC0JbXUMJR5I_Ztznc1EqSf5-fCQt0Fykr7AsMNpuPooi42MxmzZb9rS1vo7bjN3AuYB2t3rsaj0ZESpiqMgBo3W2n210r9Doroae8yN3YvEBZAZVXLogkP3zGBIz/s1600/todellinen+yst%C3%A4v%C3%A4.jpg" height="400" width="267" /></a><span style="color: #001933; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Mutta tärkein ominaisuus ystävässä on mielestäni se, että toimii peilinä
toiselle. Sanoo asiat suoraan ja kaartelematta. Valehtelematta. Mitään
pimittämättä. Jos ystävä on menossa perse edellä puuhun yhä uudestaan ja
uudestaan, niin mielestäni hyvä ystävä ei mene auttamaan siinä. Vaan hyvä
ystävä repäisee toisen sieltä puun juurelta ja näyttää vieressä olevat tikapuut
ja ohjeistaa käyttämään niitä. Mutta entä jos toinen ei halua käyttää niitä?
Entä jos hän jatkaa sinnikkäästi perse edellä kiipeämistä, tai tekee sen jopa
salaa? Mitä hyvä ystävä silloin tekee? Katsoo vierestä, kun toinen satuttaa
itsensä uudestaan ja uudestaan pudotessaan puusta? Minusta ei ole siihen. Mutta
mitä minun pitäisi silloin tehdä? Siihen en ole löytänyt vielä vastausta.</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
<span style="color: #001933;">Jos palaan takaisin itseeni, niin
ilmoitusluontoisena asiana voin todeta, että olen alkanut pitää taas huolta
itsestäni. Se on ihanaa. Kevät meni jonkinlaisessa masennuksessa/sumussa enkä
oikein muistakaan siitä mitään. Toki nukkumattomuus on vaikuttanut siihen.
Mutta nyt, kun saan toisinaan nukuttua jopa 4h heräämättä niin alkaa maailmakin
kirkastua. Olen alkanut taas katsoa mitä suuhuni laitan ja liikuntakärpänen on
meinannut puraista. Ei ole puraissut vielä, mutta tiedän, että kun sitkeästi
pakottaa itsensä liikkumaan ensimmäiset pari kuukautta, niin sitten se puraisee
ja siitä alkaa innostua. Minä kuulun siis niihin, jotka syttyvät liikunnalle
hitaasti. Löytyy miljoona tekosyytä, miksen voi tehdä 20 minuutin
kahvakuultatreeniä tai käydä hölkkäämässä. Tai tehdä vatsalihaksia. Mutta ne on
vaan tekosyitä ja ai että sitä tunnetta, kun on saanut jotain aikaiseksi! Paino
ei ole lähtenyt vieläkään laskuun, mutta kyllä se tulee sieltä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="color: #001933; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
Olen alkanut nyt taas lukea, ja kiitos siitä(kin) kuuluu ystävälleni K:lle! Nautin
ennen lukemisesta paljonkin, mutta se oli jäänyt jonnekin unholaan. Hevostouhut
ovat olleet kesässä mukana, pääsin viime viikolla käymään 3h
islanninhevosvaelluksella ja ollaanpa käyty kärryilläkin ajamassa tänä kesänä
Maralla! Heinäkuussa tein jonkin verran töitä ja A harjoitteli koti-isänä
olemista pojan kanssa. Hurjaa, että poitsukin täytti jo vuoden. Otti tänään
juoksuaskeleita neuvolassa. Mahtava pieni mies. Taapero. Niin, ja miusta sitten
tuli kuitenkin taaperoimettäjä. Hurjaa, kun raskausaikana mietin imetänkö
ollenkaan...</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
<span style="color: #001933;">Tuleviin viikkoihin sisältyy paljon! Ollaan A:n
kanssa molemmat lomalla ja suunnitelmia on tehty... ensimmäisenä isompana
tapahtumana on tulevana lauantaina tulevan kummitytön ristiäiset! Olen otettu
siitä, että minua on pyydetty jo neljälle lapsukaiselle kummiksi <3 Mahtavaa
päästä juhlistamaan tytön nimen saamista. Ensi viikolla lähdetäänkin ystävien
kanssa minilomareissulle, junalla Helsinkiin ja sieltä päiväksi Tukholmaan.
Neljän päivän irtiotto tästä pikkukylästä ja omasta arjesta tekee hyvää.
Loppuloman aikana olisi tavoitteena sisustaa yläkertaan pojalle huone, joka
tällä hetkellä toimittaa romuvaraston virkaa. Jippii, can't wait. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHtOG7ZxMAgnq_Sxu6G5qwUXpYYHnBZmwzRC1T1ASABnx1llWETWNi3TXsiBAq0BXKC1ld9OVxZYH3HDF8ymc4XHfts9MwRFc12pFz6JcaogzMBgiFnvoh_hPrPQmSmCjFoMhgTl21t3IU/s1600/sumu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHtOG7ZxMAgnq_Sxu6G5qwUXpYYHnBZmwzRC1T1ASABnx1llWETWNi3TXsiBAq0BXKC1ld9OVxZYH3HDF8ymc4XHfts9MwRFc12pFz6JcaogzMBgiFnvoh_hPrPQmSmCjFoMhgTl21t3IU/s640/sumu.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva meidän pihan laidalta, kyllä se sumu vielä hälvenee. Niin se on aina tehnyt.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></div>
<div align="center">
<table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" class="MsoNormalTable" style="mso-cellspacing: 0cm; mso-padding-alt: 0cm 0cm 0cm 0cm; mso-yfti-tbllook: 1184;">
<tbody>
<tr style="mso-yfti-firstrow: yes; mso-yfti-irow: 0;">
<td style="padding: 0cm 0cm 0cm 0cm;"><div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqajw8TGJYeM3-ofZAB_RFpw9SAXR94U7FhlkCFNcwo_yvfF5RGu5Gdg97flhdv-an-QPLW6XvWIugHiStemB9syoHPe0Xc0DFu5HxvX9KM20dZahL-DWengRBmvQHPFvFwxa8c3RpywN3/s1600/sumu.jpg"><span style="color: blue; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; text-decoration: none;"><span style="mso-ignore: vglayout;"></span></span></a><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
</td>
</tr>
<tr style="mso-yfti-irow: 1; mso-yfti-lastrow: yes;">
<td style="padding: 0cm 0cm 0cm 0cm;"><div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
</td>
</tr>
</tbody></table>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="color: #001933; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Mitäs lukijoiden kesään on kuulunut? Osa seuraamistani blogeista on myös
pitänyt hiljaisuutta... kiitos kaikille, ketkä ovat jaksaneet jorinoitani
lueskella ja kommentoida, eiköhän tästä taas aktivoiduta! </span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
<span style="color: #001933;">Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne! </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="color: #001933; font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br />
Ja ystävilleni haluan sanoa: olette minulle tärkeitä ja olette ajatuksissani.</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves>false</w:TrackMoves>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:DontVertAlignCellWithSp/>
<w:DontBreakConstrainedForcedTables/>
<w:DontVertAlignInTxbx/>
<w:Word11KerningPairs/>
<w:CachedColBalance/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri","sans-serif";
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-3223282421317044262016-05-21T12:32:00.000-07:002016-05-21T12:32:34.177-07:00"Elämä tarjoaa vain elämän. Ihminen itse tarjoaa itsellensä kaiken muun." - Liisa Sillanpää-aho<div style="text-align: left;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGzGv_PaPX_XT05lr5X92Nc0vmbt44XeuWbXAXb-wpBdFL9X2k2M-CM1KMBiXhYWTljEcu1HX2di-YTGIbIBEPqwzT0D03yEj3A4EGcnKXNQ7EkUH6zzO4iWtPOTrOHNPhWuX6ux8SEmIG/s1600/riippumatto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGzGv_PaPX_XT05lr5X92Nc0vmbt44XeuWbXAXb-wpBdFL9X2k2M-CM1KMBiXhYWTljEcu1HX2di-YTGIbIBEPqwzT0D03yEj3A4EGcnKXNQ7EkUH6zzO4iWtPOTrOHNPhWuX6ux8SEmIG/s640/riippumatto.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mökiltä, kesä on taas täällä <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Helou pitkästä aikaa! Tarkoituksenani oli, etten kirjoita yhtään blogitekstiä ennen kuin ne kriminaalityön tehtävät on tehty. Pari tehtävää on vielä tekemättä, mutta en voinut enää olla kirjoittamatta. Niin paljon on taas sattunut ja tapahtunut ja ennen kaikkea ajatuksia tuntuu pyörivän ihan liikaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br /><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tuota otsikkoa mietin taas pitkään. Minkälaista se minun elämä sitten on? Minkälaiseksi minä itse olen sen tehnyt? Vapaa päivinä ei voi enää nukkua pitkään, harrastukset on minimissä. Asioita pitää tehdä kiireellä, eikä väsynyt pää jaksa pysyä perässä. Monesti pyörinkin vain ympyrää ja kauhea kiire on, mutta en saa mitään aikaiseksi. Paljon on suunnitelmia, toteutusta ei. Omasta kunnosta huolehtiminen ei olekaan enää niin helppoa. Mutta mitäs on tullut tilalle? Aamulla herään klo 8 siihen, kun joku vääntää nenästä ja kikattaa. Yritän esittää nukkuvaa, mutta sama toistuu. Aukaisen toisen silmän ja kuulen riemun kiljahduksen. Päivällä en ehkä ehdi tehdä omia kotitöitä, mutta voin riemuita siitä, kun toinen innoissaan näyttää miten on oppinut nousemaan seisomaan ilman tukea. Ihan itse. Tai voidaan yhdessä ihmetellä saippuakuplia. Tai silittää kissaa ja nauraa. En ehkä pääse harrastuksiin yhtä usein tai niitä ei ole enää niin paljoa, mutta väitän nauttivani enemmän niistä hetkistä nyt. Kun ei ole työvuorolistaa minkä mukaan elämää ja arkea suunnittelee, voi tehdä extempore-treffit ystävän kanssa. </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEcqCm6fWLNsYQwt783MzLCjMTLw10ZMaSGl-sRQcWrj0I-4jN0vHI5MfgOonEPonWjxsvpcKYFEHUL5p6TParb34SAZHRcSBa-_nUE4L2Fh7tHrn5nsZLvhb0lW9LB1MagDSeTvL0UBhk/s1600/suklaat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEcqCm6fWLNsYQwt783MzLCjMTLw10ZMaSGl-sRQcWrj0I-4jN0vHI5MfgOonEPonWjxsvpcKYFEHUL5p6TParb34SAZHRcSBa-_nUE4L2Fh7tHrn5nsZLvhb0lW9LB1MagDSeTvL0UBhk/s400/suklaat.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En juhli koskaan synttäreitä, mutta ystävät olivat tehneet ihanan suklaapatukkayllärin :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vVjdepEtvJto4WLQ1PeLFuUK-co3eQAI8IpXVhN6xbwp-YYvf3GQ9OZQTfhXAmzCEHKbue2obQa0hikwSa4eQpXMGpt13L-C_jaVjp1eJP9rd45BPtjOIzW04n-TfdMBHCvFJaspJ8o2/s1600/m%25C3%25B6kki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vVjdepEtvJto4WLQ1PeLFuUK-co3eQAI8IpXVhN6xbwp-YYvf3GQ9OZQTfhXAmzCEHKbue2obQa0hikwSa4eQpXMGpt13L-C_jaVjp1eJP9rd45BPtjOIzW04n-TfdMBHCvFJaspJ8o2/s320/m%25C3%25B6kki.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihana pieni lounashetki mökillä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Pienistä hetkistä koostuu tällä hetkellä <span id="goog_1327504940"></span><span id="goog_1327504941"></span>meidän arki. Pieni viikonloppuloma Helsingissä teki ihmeitä viime kuussa. Pieni parin vuoron pyrähdys työpaikalla toi varmistuksen siihen, ettei sinne töihin ole vielä mikään kiire. Mukava oli käydä, mutta kyllä ne työt odottaa syksyyn. Pienet lepohetket illalla, kun laitan telkkarin päälle ja vain olen. Miten tärkeitä ne pienet hetket voikaan olla. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span><br /><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">On tässä blogihiljaisuuden aikana tapahtunut edistystäkin. Nyt on sovittu, että käyn ratsastamassa vähintään kerran viikossa. Ja on siis sovittu A:n kanssa, että hän potkii minua persauksille jos meinaan jäädä sohvan nurkkaan lusmuilemaan. Aloitettiin Mara-hepan kanssa kunnolla treenit ja olinkin edellisen ratsastuskerran jälkeen neljä päivää jumissa :D Ratsastus varsinkin Maralla on sellaista, missä on pakko keskittyä vain siihen hetkeen. Jos olet hermostunut, hevonenkin on. Jos istut vinossa, hevonen kävelee vinossa. Jos kiihdyt, hevonen kiihtyy. Jos rentoudut, hevonen rentoutuu. Jos keskityt, hevonen keskittyy. Yksinkertaista. Mutta ah niin vaikeaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Edistystä on siis se, että olen alkanut ottaa enemmän omaa aikaa. Minun jaksamiseeni ja mielenterveyteeni vaikuttaa se, että saan ihan yksin touhuta jotakin. Oli se sitten ratsastus, kirpparilla käynti, juokseminen, blogin kirjoitus, mikä vaan. Mutta se, että saan olla ihan yksin. Aiemmin en viihtynyt yksin. Yksin vai itseni kanssa, tiedä sitten kumpaa. Mutta muistan, kun koko ajan piti olla jotain hälyä ympärillä tai ihmisiä. Nykyisen työpaikkani myötä olen opetellut olemaan myös yksin. Ehkä se liittyy itsetutkiskeluun jota olen työn ja opiskelun myötä tehnyt, ehkä itsetuntoon. Mutta olen kuitenkin todennut, että minulle se on tärkeää. Ja kyllä se vaan auttaa parisuhteeseenkin, kun molemmilla on niitä ihan omia juttuja. Jos ei osaa olla itse itsensä kanssa, niin miten voi olla oma itsensä jonkun toisen kanssa? Tai miten ylipäätään voisi olla toisen kanssa, jos ei osaisi olla itsensä kanssa? Ystäviäkin on ihana nähdä ja siitä olen pitänyt kiinni, että heitä näen, mutta se ihan oma aika. Se on tärkeää. Olen myös huomannut sen, että lapsiarkeakin jaksaa paremmin kun saa välillä pienen hengähdystauon siitä omasta lapsesta. Ihan vaikka sen pari tuntia kun käy tallilla. Pojalla on niin kivaa isänsä kanssa, ettei minua sinä aikana kaipaa ja kuitenkin hymyssä suin ottaa minut vastaan kun tulen kotiin. En muista kirjoitinko tämän jo joskus aiemmin, mutta mieleen tältä keväältä on jäänyt facebookissa kaverin toteamus "lapsiarki on parasta kun siitä pääsee joskus pois". Ja se pitää kyllä paikkansa!<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2dxeTuik6EwBX4VrULPAkGQ_CrAQvAWbFxFuomrO99fU9CfitXA85BrlEdieiatJ7gkEWYo9lsNghvTqxvtYIkRwgWag1M3GUOcbloz-DSaHY2fre4yB5WEr93Yq7ZeMC017kSPsF_3np/s1600/kirjat_parempi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2dxeTuik6EwBX4VrULPAkGQ_CrAQvAWbFxFuomrO99fU9CfitXA85BrlEdieiatJ7gkEWYo9lsNghvTqxvtYIkRwgWag1M3GUOcbloz-DSaHY2fre4yB5WEr93Yq7ZeMC017kSPsF_3np/s400/kirjat_parempi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ääripäästä ääripäähän, kriminaalityön kirjat vs. muumit</td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaz3ahvO_fH5eMNxKUg_CHi2w_BAKhBsR0x-zFo3hVXxODo_1DU3n6lmZWDavQwD-GHVOyiBrsuHP-98cw1DlWCQpGNMpvIQDryqfzJmynFfY6_4KUgUYsPP8zIqrObqrbMqcE_-Q6zUa5/s1600/%25C3%25A4itienp%25C3%25A4iv%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaz3ahvO_fH5eMNxKUg_CHi2w_BAKhBsR0x-zFo3hVXxODo_1DU3n6lmZWDavQwD-GHVOyiBrsuHP-98cw1DlWCQpGNMpvIQDryqfzJmynFfY6_4KUgUYsPP8zIqrObqrbMqcE_-Q6zUa5/s400/%25C3%25A4itienp%25C3%25A4iv%25C3%25A4.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ensimmäinen äitienpäivä <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41arQlRshCvQngh8LWAFH_J8Mm7XoUwfs5Ft2uGpeKY-t9TcmAttSAhYrYLffOrvlEb83FbocDj8wKbb0OYgRskiuwDvBs00h0ZfCwmyk2MgGBVhYDd5GwRsT1mxICDlyCRRXNxA4QvuW/s1600/narsissi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br />Mitäs meidän arkeen muuta...hmmm... mökkeilykausi on aloitettu, ratsastus on aloitettu, kriminaalityön tehtävät odottaa loppurutistusta, muskari loppui, odotetaan A:n lomaa (vielä 7 viikkoa!), nukutaan edelleen yhtä huonosti kuin ennenkin...sellaista perusarkea. Ylämäkiä ja alamäkiä sopivassa suhteessa ettei ehdi tylsää tulemaan. Konsta 10 kk osaa nousta seisomaan ilman tukea, kävelee sujuvasti tuen kanssa, höpöttelee ja tavuja tulee lisää lähes päivittäin, kiipeilee ja keksii kujeita. Ihana poika se on, aina niin iloinenkin. Ei ole kyllä äitiinsä tullut siinä... Ensi viikonloppuna pääsen kaupunkiin koiranäyttelyihin ja kaupungille kahvittelemaan ystävän kanssa, näyttelyssä tulee treffattua ystäviä enemmänkin. Lähden ilman Konstaa niin voin kunnolla keskittyä toisten kuulumisiin. Ihanaa lisäjännitystä arkeen on tuonut hyvän ystävän esikoisen odotus. On ollut ihanaa fiilistellä raskautta näin "sivusta seuraajana" ja samalla käydä läpi omaa raskautta, synnytystä, vauva-arjen alkua. Ei ole enää pitkä aika kun pääsee sylittelemään pientä nyyttiä! </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Olen ottanut kirjoittamisen suhteen itselleni pari projektia/tavoitetta, toivottavasti niistä kuullaan muita kanavia pitkin tässä kesän aikana. Pihahommia riittää, parit juhlat on tulossa, ratsastuksen suhteen tavoitteeksi olen laittanut rentouden sekä hevoselle, että ratsastajalle. Eiköhän tässä saa itsensä pidettyä taas sopivan kiireisenä. Ja jos minä en saa, niin Konsta pitää huolen, että turhia ei makoilla. Täällä taidetaan siirtyä ihan kohta yksiin päiväuniin, eli päivärytmin uudelleen rakentamista on tiedossa. Myös imetys olisi tarkoitus lopetella tässä kesällä, en tiedä kummalle se tulee olemaan vaikeampaa, äidille vai pojalle. Todennäköisesti äidille. En rehellisesti sanoen olisi voinut koskaan kuvitella imettäväni näin pitkään. Mutta niin sitä on vaan menty. Hyviä vinkkejä lopettamiseen otetaan vastaan :D </span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO9Rc1XpcSaEwGTtIV-LlAkRVi7gzUWI2SAutz-XAqyyiB5Fl91WQqQpoWOyyevZpTKMOdE8EruERSYQiq7ZfCkPRjjF-WmN2LQXmdxFodKfBPIQ2AtLK6OWxeUGDN0OqM4Iq0IMelfkm1/s1600/pianisti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO9Rc1XpcSaEwGTtIV-LlAkRVi7gzUWI2SAutz-XAqyyiB5Fl91WQqQpoWOyyevZpTKMOdE8EruERSYQiq7ZfCkPRjjF-WmN2LQXmdxFodKfBPIQ2AtLK6OWxeUGDN0OqM4Iq0IMelfkm1/s400/pianisti.jpg" width="260" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Pieni pianisti :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41arQlRshCvQngh8LWAFH_J8Mm7XoUwfs5Ft2uGpeKY-t9TcmAttSAhYrYLffOrvlEb83FbocDj8wKbb0OYgRskiuwDvBs00h0ZfCwmyk2MgGBVhYDd5GwRsT1mxICDlyCRRXNxA4QvuW/s1600/narsissi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41arQlRshCvQngh8LWAFH_J8Mm7XoUwfs5Ft2uGpeKY-t9TcmAttSAhYrYLffOrvlEb83FbocDj8wKbb0OYgRskiuwDvBs00h0ZfCwmyk2MgGBVhYDd5GwRsT1mxICDlyCRRXNxA4QvuW/s400/narsissi.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxvQH9NjoU2Q-ZFAMd1xC9WL5D7UGAqPYyxSL_0HBChjgYqVpN1bABsog-qJgN2t0ymmfd_MggdCGsktNnE1O9DLyLldAmZWCrOjAL4pBfUJj4snrbX3wdIO81LfUI3cGRlkaNPgPVEtwN/s1600/hotellins%25C3%25A4nky.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxvQH9NjoU2Q-ZFAMd1xC9WL5D7UGAqPYyxSL_0HBChjgYqVpN1bABsog-qJgN2t0ymmfd_MggdCGsktNnE1O9DLyLldAmZWCrOjAL4pBfUJj4snrbX3wdIO81LfUI3cGRlkaNPgPVEtwN/s640/hotellins%25C3%25A4nky.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hotellin sängyssä oli kiva telmiä</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5FyK10Lmf0jO-rzDi2m725Y9VyLHj5OcG31Lcqv6aqMQK52Ve7N1N_WB7SYxjxBIyy7hIhbequ8WsKLozWAYRFc8pvtTgtPYjhgbu5RN0tRlFLgg8kZTWMV7lsLm4mtYQQBNN0Mmgwfp/s1600/hotelli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5FyK10Lmf0jO-rzDi2m725Y9VyLHj5OcG31Lcqv6aqMQK52Ve7N1N_WB7SYxjxBIyy7hIhbequ8WsKLozWAYRFc8pvtTgtPYjhgbu5RN0tRlFLgg8kZTWMV7lsLm4mtYQQBNN0Mmgwfp/s640/hotelli.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Helsingin kadut näytti jännittäviltä pienen maalaispojan mielestä :)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-54520038216303580512016-04-03T12:54:00.000-07:002016-04-03T12:54:04.021-07:00 "Mitä oppiminen tarkoittaa? Sitäkö että kerää tietoa, vai sitäkö että muuttaa omaa elämäänsä?" - Paulo Coelho<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">No jopas on taas hävettävän paljon aikaa kulunut edellisestä postauksesta! Täällä mennään niin vauhdilla kevättä kohti, ettei itsekään meinaa pysyä perässä. Valo on päässyt perille myös tänne metsän perukoille, ja päivien lisääntynyt valo on tuonut tähän eukkoon taas uutta puhtia ja energiaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Edellisen mäkilähtöteoria-postauksen jälkeen sain todella paljon yhteydenottoja, kiitos niistä ihan jokaisesta. Nyt on saatu taas pitoa renkaisiin ja vaihde silmään, hyvin kulkee! Kuitenkin vahingosta viisastuneena, jatkossa pyrin käyttämään hyödykseni useampia levähdyspaikkoja ja höllään hyvissä ajoin kaasua. Jos tuntuu, etten ole varma suunnasta niin saatan jopa pyytää apua. Huom, saatan. Jos ylpeys antaa periksi. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Keväthän on monesti muutosten aikaa. Tällä hetkellä tuntuu, että muutoksia tapahtuu enemmän minun läheisilleni kuin minulle itselleni. Se sopii hyvin, vaikkakaan kaikki muutokset eivät ole läheisille helppoja ja toivottuja. Mutta muutokset ovat toisinaan välttämättömiä, piti niistä tai ei. Muutosten tuulien puhaltaessa minä yritän olla parhaani mukaan tukena ja tukipuuna. Se onkin tällaiselle pätemiseen taipuvaiselle helpommin sanottu kuin tehty. Minultahan löytyy valmiit vastaukset siihen, miten toisten tulisi elämäänsä elää. Mitä kannattaa tehdä ja missä vaiheessa, miten. Muistan myös tarpeen mukaan muistuttaa siitä, miten paljon itse olen kokenut ja miten paljon muuttunut. Sitten jälkeen päin aina harmittaa, kun pitikin mennä vertailemaan. Enhän minä ihan oikeasti voi tietää, mitä toinen käy läpi. En, vaikka koulutukseni olisi mikä. En, vaikka minä olisin kokenut mitä. Kuuntelemisen taito. Se on minulla seuraavaksi opettelulistassa. Nyt tuntuu siltä, että useammalla ystävällä on menossa suuria muutoksia ja toisaalta mietin, että osaanko olla tarpeeksi tukena ja toisaalta mietin, että miten paljon omat voimavarat riittää olla tukena? Tarvitseeko tukena olemiseen voimavaroja? Toisena päivänä haluan kysellä kaikkien kuulumiset ja seuraavana päivänä uikutan, kun kukaan ei kysy minun kuulumisiani. Tai no, ei kai niitä tarvitse kysellä kun ne voi lukea täältä blogista ;) Marttyyriys on tauti, johon olen sairastunut synnytyksen jälkeen. Toiset sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja minä sairastun synnytyksen jälkeiseen marttyyriuteen (kirjoitetaanko se noin?) </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Voiko ihminen teidän mielestä olla liian empaattinen? Miettii toisten huolia ja murheita ja on aina saatavilla jos toinen tarvitsee apua, esimerkiksi? Tästä olen kuullut kotona, mutta ehkä meillä on näkemysero A:n kanssa tästä. Tunnistan kyllä itsessäni sitä, että tahtoisin tehdä muutokset toisten puolesta. Eli elää elämää toisten puolesta. Tai sitten muuttaa toisia, toisten käyttäytymistä. Mutta se ei ole mahdollista. Voin muuttaa vain ja ainoastaan itseäni, omaa toimintaani, omia asenteitani. Vaikka miten kovasti ärsyttäisi katsoa vierestä, kun toinen elää omaa elämäänsä ja tekee omia valintoja. Siis minun mielestä vääriä valintoja. Itsehän olen tehnyt aina vain ja ainoastaan oikeita valintoja ja tekoja. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9M5e4NU2LGGIiPQ21ztYCtQNPJt-bG_x1-V1DF4IMT_cGrT587ftP9Vajdr6sWZk2hsg6-zO4UVqQeHAHLgm5IN-ESSiln7KZ56V9-C5euxqk6LmnhU4ph6QMymsdAxYIFgdfQITYOLWF/s1600/konsta_alina.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9M5e4NU2LGGIiPQ21ztYCtQNPJt-bG_x1-V1DF4IMT_cGrT587ftP9Vajdr6sWZk2hsg6-zO4UVqQeHAHLgm5IN-ESSiln7KZ56V9-C5euxqk6LmnhU4ph6QMymsdAxYIFgdfQITYOLWF/s640/konsta_alina.jpg" width="640" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Pienestä se ystävyys alkaa <3 Konsta ja Alina, ikäeroa 1 päivä. Ihana oli Salla nähdä teitä <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ystävät ovat olleet tärkeässä roolissa kuluneen kuukauden aikana, kiitos teille kun olette olemassa. Koen olevani todella etuoikeutettu, kun miulla on niin monta ihanaa ystävää. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUA3zRMY34NhaP8X7TM65lAbMi8mjyiijoFoG_edEek4G4LEKD3qb6Fj9upg-IoyTSKSCqdNRwS2r-fhBvYFWs6daUSQ2VkYAy7k-kXJpjABKLdT_ljVoZcjHxEPmCGR1snKGY0JgUtsi1/s1600/%25C3%25A4l%25C3%25A4_kuvaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUA3zRMY34NhaP8X7TM65lAbMi8mjyiijoFoG_edEek4G4LEKD3qb6Fj9upg-IoyTSKSCqdNRwS2r-fhBvYFWs6daUSQ2VkYAy7k-kXJpjABKLdT_ljVoZcjHxEPmCGR1snKGY0JgUtsi1/s400/%25C3%25A4l%25C3%25A4_kuvaa.jpg" width="400" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">"Älä aina kuvaa!"</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nukkumiskuviot täällä on helpottanut siten, että minä olen alkanut
nukkua päiväunia. Nukutaan yleensä yhdessä Konstan kanssa päivän ekat
päikkärit. Juuri silloin, kun tällä tuppukylällä on ne ainoat kerhot ym.
Mutta olen arvottanut tässä vaiheessa omat uneni tärkeämmäksi. Ja
yötkin on alkanut helpottaa siten, että kolme herätystä/yö on nyt
vakiintunut. Se on jo hyvin! Saatan välillä nukkua jopa sen 3h putkeen. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kevät ja valo on mahdollistanut enemmän ulkoilua ja siitä saan energiaa. Raittiista ilmasta ja hiljaisesta metsästä. Pojan ihmettelystä, kun vesi tippuu räystäästä. Pojan naurusta, kun koira jahtaa kissaa. Kaikki on pienelle 8-kuiselle miehelle uutta ja ihmeellistä. En malta odottaa, että päästään yhdessä ihmettelemään tuohon pellon viereen kun muuttolinnut tulee kaakattamaan. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta kyllä me täältä pellon laidasta lähdetään maailmallekin! Parin viikon päästä lähdetään Helsinkiin juhlistamaan rakkaan siskoni kihlautumista ja päästään koko perhe hotelliin pariksi yöksi. Matka tehdään junalla perhehytissä, sillä Konstahan ei vieläkään viihdy autossa. Odotan reissua kyllä todella innolla! Tekee varmasti hyvää tälle poppoolle. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Muutoksia on tapahtunut myös meidän keittiössä, sillä minusta on äitiyden myötä kuoriutunut varsinainen kokki! :D Konsta syö pääasiassa sormiruokaa ja olenkin tehnyt hänelle lihapullia, kasvispihvejä, munakkaita, muffinsseja jne jne. Kohta pitää varmaan pistää pystyyn joku vauvojen ruokablogi... juu ei. Mutta tuo sormiruokailu mahdollistaa kyllä paljon, miten ihanaa on syödä itse samalla kun vauvakin. Konsta on ollut kyllä todella taitava ruokailussa, kakomista esiintyi ihan alussa, mutta nykyisin osaa haukata sopivan kokoisia paloja ja hienomotoriikka on kehittynyt huimasti! Kertaakaan minun ei ole tarvinnut ottaa poikaa syöttötuolista ja taputtaa selkään tukehtumisen pelossa. Konsta myös maistelee ennakkoluulottomasti kaikkia uusia ruokia :) Suosittelen kuitenkin ihmisiä tutustumaan ensin sormiruokailun periaatteisiin ennen kuin annatte pienokaisille mutusteltavaa. Tärkeimpänä ehkä se, että ne on nimenomaan ne pienet leivän ym. palat jotka sinne kurkkuun jää kiinni ;)</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj36P81p8qB8AwEeqWbz9TGyevDWK2xGJH15_X-SBis6BSIOpBVS_nG1qOL2OPbaiJ5f11FhkDX3eTuk-oWUGLKOQNE2peNSN95G-n8vLaoPr_7UzXK_luhNsQZrbcyh5R7DK7qIZRwU1lW/s1600/tula_arttu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj36P81p8qB8AwEeqWbz9TGyevDWK2xGJH15_X-SBis6BSIOpBVS_nG1qOL2OPbaiJ5f11FhkDX3eTuk-oWUGLKOQNE2peNSN95G-n8vLaoPr_7UzXK_luhNsQZrbcyh5R7DK7qIZRwU1lW/s640/tula_arttu.jpg" width="384" /></a></span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Oppimista pitäisi kyllä tapahtua ihan tietoa
keräämälläkin. Aloitin kriminaalityön verkko-opinnot, saa ainakin
ajatukset pois vauva-arjesta! </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Pitäisiköhän loppuun sitten perinteisesti läntätä kuvia? Tänään kävin rapsuttelemassa Maraa ja kyllä kevään myötä on alkanut myös kutkuttaa ajatus satulaan palaamisesta. Ehkä jo ensi viikolla? Harmi vaan, kun tuon pojan myötä miulle syntyi itsesuojeluvaisto, ei päästä Maran kanssa painelemaan samaan tahtiin kuin ennen :D </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Laitetaas nyt ensimmäiseksi kuva meidän mökille menosta. Tää on jotenkin tosi ihana. Mentiin pääsiäisenä meidän mökille saareen jäitä pitkin. Sara oli toki mukana ja A kantoi Tula-kantorepussa Konstaa. Alkumatkasta tuiskutti lunta, mutta hetken päästä mentiin niemen ohi, jonka jälkeen kirkastui. Konsta oli kantosuojan sisällä suojassa ja viihtyi hyvin isänsä kyydissä. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0mg-lDCMrdnicwfGQTlIExCSyWQJBYJctmhaOv8E1HShd3swd-48RNcvqcCnfoaz4xPCyLsXaTfmQX93Ngp52-8CnsaVROF10jS9l7ggx2YpgrP7YTThX1ANEB3nntwy9eAA6_FwM_VZX/s1600/mara3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0mg-lDCMrdnicwfGQTlIExCSyWQJBYJctmhaOv8E1HShd3swd-48RNcvqcCnfoaz4xPCyLsXaTfmQX93Ngp52-8CnsaVROF10jS9l7ggx2YpgrP7YTThX1ANEB3nntwy9eAA6_FwM_VZX/s400/mara3.jpg" width="266" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsZsIJlxVs_AAy4-WMgWvr27hSKdgQ6rwviDy-vXYpIKwaH1u7-srh803Sq5g0yUj117Zh6vPifU8PKDxASpTKibvNvTxBMNkSlJHVF4VDSWUN4aPfKUQ_05ZlIz5TDm8H6xQpBhWFGcL/s1600/mara2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsZsIJlxVs_AAy4-WMgWvr27hSKdgQ6rwviDy-vXYpIKwaH1u7-srh803Sq5g0yUj117Zh6vPifU8PKDxASpTKibvNvTxBMNkSlJHVF4VDSWUN4aPfKUQ_05ZlIz5TDm8H6xQpBhWFGcL/s400/mara2.jpg" width="291" /></a><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZOD0oMJmioR1UqhxWeiPSE5C55etHGYzSgC45qZuJN45Dz_8-0miAUlBQGoGpAqL-Z8O2TIYenGIYVBaqt5gS8WfmXKoLWfcf73tbYsypqN6UOEQX_z5A_XIvLy1N3h59_fSYp5x4gkal/s1600/Mara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZOD0oMJmioR1UqhxWeiPSE5C55etHGYzSgC45qZuJN45Dz_8-0miAUlBQGoGpAqL-Z8O2TIYenGIYVBaqt5gS8WfmXKoLWfcf73tbYsypqN6UOEQX_z5A_XIvLy1N3h59_fSYp5x4gkal/s640/Mara.jpg" width="412" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mara <3</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYRMuYyP3hzlq7j1oeGKe9YWM7W5WgCY1K0rOvxVNnFQGwZOiq2YAMFKmF_ANioO3pWM6ggwEB1_7yog-WCNKogKhxsdenRWuOIw6-21Ae-xBI345BLxG1MnBwwGRnkEBc2zkFyEJQCMCA/s1600/sara_kissat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYRMuYyP3hzlq7j1oeGKe9YWM7W5WgCY1K0rOvxVNnFQGwZOiq2YAMFKmF_ANioO3pWM6ggwEB1_7yog-WCNKogKhxsdenRWuOIw6-21Ae-xBI345BLxG1MnBwwGRnkEBc2zkFyEJQCMCA/s640/sara_kissat.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Siellä nukkuu Sara kissojen kanssa. Sara, joka ei ennen sietänyt kissoja. Kunnes tuli pojat <3 Muutos on mahdollista. </span></td></tr>
</tbody></table>
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-85315040166127263072016-03-06T08:48:00.000-08:002016-03-06T08:48:16.928-08:00 "Ongelma ei ole ongelma. Ongelma on asenteesi ongelmaa kohtaan. Ymmärrätkö?" - Kapteeni Jack Sparrow<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CV4NrzM8KFO50BHu8RPMSB7MB_yeEkKYfnkSmZF0xoEMjzrzxAhEfN6QkUHln_hlBh0vYFDhmep7ReiT_8JsDSLcukckZfU7cXekT_BWUfb0D5nPs4jF_zgw2R-HDBrlwMhKQhN1ksBS/s1600/pihatie.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CV4NrzM8KFO50BHu8RPMSB7MB_yeEkKYfnkSmZF0xoEMjzrzxAhEfN6QkUHln_hlBh0vYFDhmep7ReiT_8JsDSLcukckZfU7cXekT_BWUfb0D5nPs4jF_zgw2R-HDBrlwMhKQhN1ksBS/s400/pihatie.jpg" width="271" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">1.3.2016, kuva postilaatikolta kotiin päin</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Hitto, että piti lukea tuo otsikon sitaatti moneen kertaan. Mutta niinhän se on! Käytän työssäni paljon vertauskuvia ja keksin niitä aika paljon omasta päästäni silloin, kun yritän saada selitettyä jotain asiaa ymmärrettävästi. Mäkilähtö-teoria on yksi käyttämistäni vertauksista. Eilen illalla nukkumaan käydessäni se jysähti. <i>Mäkilähtö</i>-teoria! Olen selittänyt sitä työssäni vuosien ajan asiakkaille, mutta sehän käy aivan täydellisesti minun tämän hetken elämäntilanteeseen. </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">No minäpäs selitän:</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Ajat autolla. Olet päässyt hyvään vauhtiin ja kaikki rullaa. Ehkä jammailet jotain hyvää kappaletta samalla. Välillä vastaan tulee mäkiä, ylös ja alas, tasaisella vauhdilla niistä mennään. Mutta joskus voi käydä niin, että joudutkin pysähtymään keskelle mäkeä. Ehkä mäessä on liikennevalot, joku törttö edessä, tai jokin muu sinusta riippumaton syy. Tai voi olla, että haluat itse pysähtyä siihen mäkeen ihailemaan maisemia tai what ever. Joka tapauksessa, kun haluat jatkaa matkaa, joudut tekemään <i>mäkilähdön</i>. Voi olla, että se luonnistuu ihan hyvin ja matka jatkuu, mutta toisinaan se voikin olla hankalaa. Ehkä yrität lähteä liian kiireellä? Käytät liikaa kaasua? On liukasta? Tiedättekö sen tunteen, kun yrität lähteä ja se auto vaan lähteekin luisumaan taakse päin? Se on kauheaa. Poljet kahta kauheammin kaasua, mutta eihän se auta. Polkaiset jarrun pohjaan, "voi perhana!". Kylmänhiki nousee pintaan. Joudut laittamaan radiota pienemmälle. Uusi yritys. Ei hitto, taas sama homma! Auto vaan sutii paikoillaan. Pelottaa, että nyt se luisuu sinne mäen pohjalle asti. Voi olla, että takana on jonoa huohottamassa takapuskurissa. Paineita! Soitat ehkä paniikissa jollekin, "Miten tästä pääsee pois?!?" Saat neuvoja, muttet kuuntele niitä. JooJoo. Mikä neuvoksi? </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Rauhoitu. Jos paikalle on tullut ihmisiä auttamaan, niin anna heidän levittää hiekkaa renkaiden taakse. Älä väitä, että "kyllä tästä pääsee!", jos et pääse. Hengitä. Osaat sen. Luota itseesi. Rauhallisesti vapautat jalan jarrulta, ja alat painaa kaasua. Samalla vapautat kytkintä. Ei täysillä, varovasti, kuullostellen. Lisää kaasua ja vapauta kytkin. Jos et uskalla painaa kaasua, niin auto sammuu kun nostat kytkimen. Siitäkään ei tarvitse turhautua, voit aloittaa alusta. Lopulta se onnistuu ja näin sitä mennään taas. Auto ehkä hieman nytkähtää taaksepäin, mutta siitä se nousee taas. </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Joskus elämässä tulee mäkilähtötilanteita. Minulla oli juuri sellainen. Keskellä mäkeä, en halua jäädä paikalleen, en halua valua taaksepäin, mutten tiedä miten pääsee eteenpäin. Yritin, että jos polkaisee vain kaasun pohjaan niin auttaisiko. Ei auttanut. Sudin paikallaan, meni hermo, kului aikaa ja polttoainetta. Mieletön turhautuminen. Ja kukaan ei saanut auttaa, sillä kyllähän minun pitää osata itse. Lopulta itkin, kun en tiennyt mitä tehdä. No mitä sitten tein? Pysähdyin. Hengitin. Annoin ihmisten auttaa minua, sitä hassua naista mäessä joka sutii vaan paikoillaan ja yrittää selittää, että kyllä tästä omin avuin päästään. Otti ylpeyden päälle kun en päässytkään. Kertasin kaikki aiemmat opit, muistelin miten aiemmin olen näistä tilanteista selvinnyt. Muistin, että kyllähän näitä tilanteita on aiemminkin ollut, vaikka siinä hetkessä luulin, etten näin jyrkässä mäessä ole mäkilähtöä tehnyt. Sitten tuli se sisuuntuminen, päättäväisyys. Keskittyminen, eikä vaan järjetön paniikkisutiminen. Otin syvään henkeä ja luotin, että vaikka vähän nytkähdetään taaksepäin niin siitä se kuitenkin lähtee vetämään. Ja niinhän se lähti. Taas mennään. Selvisin. Huh. </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Saitteko kiinni?</span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizBWTDv0YguvoO2WdtCIgcRwwUcht3of_YJIjPNLUkH08z6em8K8iRydG-F_LwIeHYIKA9MME-vW78IW1Af9yUPpu702ryTO3ZeZ_VLR-Aj6xShpkzVDSCktdUWrwTtQ_JTvGf7uoKDiND/s1600/kirppis.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizBWTDv0YguvoO2WdtCIgcRwwUcht3of_YJIjPNLUkH08z6em8K8iRydG-F_LwIeHYIKA9MME-vW78IW1Af9yUPpu702ryTO3ZeZ_VLR-Aj6xShpkzVDSCktdUWrwTtQ_JTvGf7uoKDiND/s400/kirppis.jpg" width="272" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirppislöydöt: pehmopalikat, satukirja, 3 bodya & 2 housut, 12€!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> Edellisen postauksen jälkeen mietin, että mitäs hittoa. Tässä mäessä on nyt epätoivoisesti sudittu jo tovi. Miten tästä noustaan? Sain viestin ystävältä, joka tsemppasi kovasti. Siinä luki, että "väsymys syö itsevarmuutta". Tosiaan! Olin väsymyksessäni pudonnut/pudottautunut sellaiseen marttyyrirooliin jossa itsevarmuus oli kaukainen muisto vain. Mutta tuo viesti herätti (terkkuja Satulle!). Eihän minulta ole aina itsevarmuutta puuttunut! Se oli vain väliaikaisesti piilossa. Ja tästä päästään tuohon otsikkoon. Ja sen jälkeen aloin toimia. Viime viikolla kysyin anopilta, että voiko Konsta mennä hoitoon muutamaksi tunniksi. Se tottakai sopi, ja minä lähdin käymään naapurikaupungissa kaupassa ja kirpputorilla. IHAN YKSIN. Oli ihanaa. Viime viikolla pääsin myös kahtena iltana tallille kun kävin ottamassa naapurin hepat sisälle yöksi. Pitkään ei niissä reissuissa mennyt, mutta sai aina hetken hengähdystauon omaan arkeen. Torstaina olin koko päivän yksin pojan kanssa kun A jäi töitten jälkeen humputtelemaan kaupunkiin yöksi. Pyysin apua, ja äitini tuli meille illaksi, että sain kotihommia tehtyä ja sain tehtyä itsellenikin ruuan. Selvittiin pojan ja elukoitten kanssa mainiosti yöstä ja siitä sitten tulikin aika ylpeä olo. Päivän aikana sain viestin, että seuraavana päivänä ystäväni tulee meille päivällä ja on pojan kanssa, että minä saan nukkua päiväunet. Mahtavaa! (terkkuja Ellulle!) Sainkin nukuttua yön hyvin eikä päiväunille ollutkaan tarvetta, mutta ystävän käynti piristi ja olikin tarpeellinen muuten:) </span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA39gj12uDjPG-FZ2hUe-uiUcyuUmoxNoh29PKv4aLLZoiqQ5mHAVEm8mL3wfaDpqg7ibD_UsSoY_DO5Qvu4GwCmnsd9_5O2utQhGretppNJLyf4eS0ZAo2q77BY_fe45RwE_34U2nApPK/s1600/tula.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA39gj12uDjPG-FZ2hUe-uiUcyuUmoxNoh29PKv4aLLZoiqQ5mHAVEm8mL3wfaDpqg7ibD_UsSoY_DO5Qvu4GwCmnsd9_5O2utQhGretppNJLyf4eS0ZAo2q77BY_fe45RwE_34U2nApPK/s400/tula.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkaan! </td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Toissa yönä Konsta heräsi kolme kertaa. Se on vähän. Ihanaa. Eilen käytiin reippailemassa siten, että poika oli minulla Tulassa selässä. Sekin oli mukavaa vaihtelua, pääsi metsään. Käytiin myös päivällä moikkaamassa <span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">heppoja naapurissa. Poikaa vaan nauratti moiset elukat. </span></span><br />
<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Kyllä tästä taas noustaan. Minun pitää vaan muistaa ajoittain luovuttaa oman jääräpäisyyteni kanssa. Ja koittaa laskea marttyyritasoa alaspäin. Sitten asiasta vähän toiseen, kertokaas kokeneemmat, että miten päälle päsmäröimisestä (on se sana!) pääsee? Nytkin kun olen kirjoittanut tätä, niin poika on herännyt päikkäreiltä ja tänne yläkertaan asti on kuulunut kun keittiössä on ruokailtu. Kauheasti olisi tehnyt mieli mennä avuksi syöttämään tai vähintäänkin huohottamaan niskaan ja jakelemaan neuvoja. Mutta en mennyt! Keksikööt itse omat ruokailutottumuksensa. Mutta hitto, että tekee tiukkaa olla neuvomatta. Koska minähän tiedän aina kaiken parhaiten ja vain minun toimintatapani on se ainoa oikea. Tuo oli sitten sitä kuuluisaa sarkasmia. Vai oliko? ;)</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span id="goog_746891236"></span><span id="goog_746891237"></span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4JDJcjRCmoSGI48-VFLZrwfCyeZXtzXIArT0COE2wW43GSQBeMi4HKOmGdGGTe9-kSY1tZBcfUIMZJmlNEgyFapIIibzj6ozMXJh2GmRXg6djZcKFfiE4bn6MoHvXvZRNsypOIzMZqNlH/s1600/mara2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4JDJcjRCmoSGI48-VFLZrwfCyeZXtzXIArT0COE2wW43GSQBeMi4HKOmGdGGTe9-kSY1tZBcfUIMZJmlNEgyFapIIibzj6ozMXJh2GmRXg6djZcKFfiE4bn6MoHvXvZRNsypOIzMZqNlH/s400/mara2.jpg" width="300" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwCF3BFNZajDgWGdhEtVF5KfJPmPoCcmWkLfVeiZx3FmmzRbn4ad6f95lN0_9HGoJkyEfICFqQ8dOVpZoFXaqH8Ij-hfwEwJcNhduNWxMh4Tii8eTeJccgVtLo2M_m1JrKN-FKQ6UjHVbq/s1600/mara.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwCF3BFNZajDgWGdhEtVF5KfJPmPoCcmWkLfVeiZx3FmmzRbn4ad6f95lN0_9HGoJkyEfICFqQ8dOVpZoFXaqH8Ij-hfwEwJcNhduNWxMh4Tii8eTeJccgVtLo2M_m1JrKN-FKQ6UjHVbq/s400/mara.jpg" width="300" /></a>K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-84359267460820769782016-02-29T13:28:00.001-08:002016-02-29T13:28:46.836-08:00 "Mitä on tappio? Ei mitään muuta kuin oppimista, ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa." — Wendell Phillips<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC_hXdx894eqpzLeHdkHLKmn74e_xWy8FWLhgra8rE1s8rp0Xc4V6UXPDZc4iz6p52zWE_bQI41XASIX6cJkk0otdtNAPm7M8KmGXH-3E65tZBbyTAUzyPz0BEEkOOvNY0jOpNfBuB0o7J/s1600/konsta_seisoo.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC_hXdx894eqpzLeHdkHLKmn74e_xWy8FWLhgra8rE1s8rp0Xc4V6UXPDZc4iz6p52zWE_bQI41XASIX6cJkk0otdtNAPm7M8KmGXH-3E65tZBbyTAUzyPz0BEEkOOvNY0jOpNfBuB0o7J/s400/konsta_seisoo.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seisova pieni paras mies <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">"Silmäpussit leviää samaa vauhtia takapuolen kanssa.". Näin kuvasin elämääni ystävälleni. Arki on ollut vauhdikasta ja erittäin tunnerikasta. Meidän poika osasi kontata, nousta istumaan tuetta ja nousta tukea vasten seisomaan, ennen kuin ikää oli 7 kuukautta. Kova kiire on tutkia maailmaa. Joka päivä saadaan nauraa pojan kanssa ja kamera ei meinaa pysyä perässä kun toinen oppii koko ajan uutta. Voi kun näitä aikoja voisi laittaa purkkiin säilöön. Ollaan aloitettu pikkuhiljaa siivoamaan pojan tulevaa huonetta. Tähän saakka se onkin toiminut lähinnä romuvarastona, joten työtä riittää varmasti koko kevääksi. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viime aikoina on ollut ajoittain vaikeaa. <i>Romahduksia, väsymystä</i>. <i>Ulkopuolisuude</i>n ja <i>epäonnistumisen</i> tunnetta ja jopa <i>katkeruutta</i>. Ihmettelisin suuresti jos näitä tunteita en olisi tuntenut. Tunnen itseni sen verran hyvin ja olihan se odotettavissa, ettei kotiäitiys ole se minun kutsumus. Olen vuosia sitten sanonut ihmisille, että voisin haluta lapsia, mutta haluaisin hypätä sen vauvavuoden yli. Miten hyvin tunsinkaan itseni jo silloin. Vaikka me paljon Konstan kanssa reissataan, nähdään kavereita, käydään muskarissa, lenkkeillään, jne jne. niin onhan tämä silti ajoittain aika tylsää. Ja kaipaan omaa tekemistä. Jotain, mitä voin tehdä ihan yksin. Nyt päivät menee helposti saman kaavan mukaan. Kun Konsta on hereillä niin me leikitään ja touhutaan yhdessä. Kun Konsta nukkuu niin silloin minulla on aikaa pestä pyykkiä, siivota meidän aamun/päivän aikana aiheuttamat sotkut, tehdä ruokaa Konstalle ja meille, lämmittää uuneja, ja hups, sittenpä Konsta jo heräsikin. Ja nyt kun tuo poika kiipeilee ja konttailee, niin ei ole enää vaihtoehtona tehdä kotitöitä pojan ollessa hereillä. Tai se on ainakin hyvin hankalaa. Toisaalta olisi kiva lähteä päiväksi vaikka kaupunkiin tai jonkun kaverin luo vähän kauemmas, mutta Konsta ei viihdy autossa. Tai viihtyy ehkä toiseen suuntaan. 45 min on pitkä aika kuunnella itkuhuutoa, joten mielellään en lähde oman kotikylän ulkopuolelle. En myöskään saa arkisin Konstaa minnekään hoitoon, että voisin lähteä yksin. Illalla ei enää jaksa lähteä ajamaan kaupunkiin kun A tulee kotiin. </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPBg8_WttZYY4pU5qDyM7e-KGQ9fTWvC5r602hHDeGMzaNJhrtc2JGbRotULyUAUtpQyvkQYpFC5YRouv6RQvF2wG1NbHwlPSynsNcLgnphsshaoivu5eH9FErvd1q7o2FVe5oaEsJUbV3/s1600/lenkill%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPBg8_WttZYY4pU5qDyM7e-KGQ9fTWvC5r602hHDeGMzaNJhrtc2JGbRotULyUAUtpQyvkQYpFC5YRouv6RQvF2wG1NbHwlPSynsNcLgnphsshaoivu5eH9FErvd1q7o2FVe5oaEsJUbV3/s640/lenkill%25C3%25A4.jpg" width="425" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ulkona on hyvä käydä tuulettamassa päätä lenkillä<span id="goog_1037560562"></span><span id="goog_1037560563"></span>! </span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><i>Romahdukset</i> ja <i>väsymys</i> on kuulunut elämääni ennen lastakin. Olen luonteeltani sellainen, että paahdan täysillä tiettyyn pisteeseen saakka, sitten romahtaa, "AINA väsyttää ja AINA on kaikki ihan typerää!". Kunnon marttyyrimaiset draamakuningattaren itkupotkuraivarit. Sitten matka jatkuu. En ole saanut vielä kiinni siitä, että mistä moinen käytösmalli johtuu, mutta onhan tässä loppuelämä aikaa selvitellä sitäkin. Suorittamistahan se hyvin pitkälti on. <i>Ulkopuolisuuden </i>tunne on aika uusi minulle. Viimeiset vuodet olen kuulunut tiiviiseen työyhteisöön jossa minulla on ollut selkeä rooli. Toki nytkin on selkeä rooli, mutta ei se ole sama asia. Ystäväpiiri on onneksi tuonut sitä "kuulun johonkin"- tunnetta, kiitos siitä. Onneksi kuulin työpaikalta, että siellä on kaipailtu. Se hiveli kyllä egoani aika kiitettävästi. Tai ei varmaan edes egoa, mutta se oli hyvä muistutus, että kuulun yhä porukkaan. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sitten päästään siihen <i>epäonnistumisen </i>tunteeseen josta aion rustailla nyt kokonaisen kappaleen. Olen tähän saakka pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka viis veisaa siitä, mitä muuta ajattelevat tekemisistäni tai elämästäni. Olen ajatellut, että minun elämästäni jos on kyse, niin miksi pitäisi kuunnella muiden mielipiteitä? Mistähän se johtuu, että lapsen saatuani olenkin alkanut välittää siitä mitä muut sanovat? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Työelämässä sain jatkuvasti positiivista palautetta työstäni niin asiakkailta, kuin työyhteisöltä. Toki myös rakentavaa kritiikkiä, mutta pääasiassa positiivista palautetta. Mitä palautetta nyt saan kun olen pojan kanssa kotona? "Eikö se vieläkään nuku?!", "Eihän tuo meno voi noin jatkua!", "Pitäisikö sen syödä enemmän päivisin?", "Ai te ootte opettaneet nukahtamaan syliin, onnea vaan!". Tuossa muutama esimerkki saadusta palautteesta. </span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo28jY9uY3Jn7y7iVV_c0NQh-np3ENC9AOdgCzMqajqJBn5cAY10slDbGartWUCNFHwuGHj-zMdNyXKe2Omnbn8HMgggOxrc_cK5QQo5sxY_wpHJxmaQJs4YH5UdCDmQt-Lj1Lk7BK7Z6h/s1600/suklaat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo28jY9uY3Jn7y7iVV_c0NQh-np3ENC9AOdgCzMqajqJBn5cAY10slDbGartWUCNFHwuGHj-zMdNyXKe2Omnbn8HMgggOxrc_cK5QQo5sxY_wpHJxmaQJs4YH5UdCDmQt-Lj1Lk7BK7Z6h/s400/suklaat.jpg" width="400" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Suklaan avulla jaksaa mitä vaan! </span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Luin viimeisintä MLL:n Lapsemme-lehteä (1/16) ja siinä kerrrottiin, että viime vuonna teetetyn kyselyn mukaan "<i>vanhemmuus tuottaa suorituspaineita melkein joka toiselle pienen lapsen vanhemmalle</i>" sekä "<i>seitsemän kymmenestä tunsi ainakin toisinaan riittämättömyyttä vanhempana</i>". Miten huolestuttavaa! Mistä ihmeestä se johtuu? Toisaalta, itselleni on toisinaan tullut tunne, että ihan sama miten tekee niin pieleen menee. Pitäisi jotenkin kovettaa itsensä ja luottaa vaan niihin omiin valintoihin. Mielestäni on ihan hassua, että jos virallisissa suosituksissa on hyvin perusteltuna jokin asia ja vanhempi haluaa sitä suositusta noudattaa, niin aina löytyy joku, joka vänkää vastaan. Esimerkiksi täysimetys, jota suositellaan (kyllä, yhä edelleen virheellisestä uutisoinnista huolimatta) puolen vuoden ikään saakka. Miksi minä jouduin perustelemaan sitä? Miksi ihmiset ihmettelevät, että imetän edelleen? "Ennen vanhaankin annettiin mehua jo 3 kuukauden ikäisestä ja ihan hyvin lapset kasvoi!". "Ei kai kaupassa olisi vauvoille velliä myynnissä jos sitä ei suositeltaisi!". Joopa joo. Onhan siellä kaupassa aikuisillekin myynnissä eineksiä mutta ei niitä silti suositella vaikka niillä hengissä pysyykin. Jos en halua, että vauvani katsoo tv:tä, niin olen niuho nipottaja. Ihan turha siinä on yrittää vedota tutkimuksiin levottomuuden lisääntymisestä, puheen kehittymisen viivästymisestä tai muista, sillä "siinähän se vaan katsoo vilkkuvia valoja eikä se nyt pienestä hetkestä pilalle mene!". Tämä nukkumattomuus on ihan paras villitys. Konsta heräilee monta kertaa yössä ja minä olen väsynyt. Olen saanut usealta taholta neuvon, että minun pitäisi heivata lapsi nukkumaan vaikka mummolaan yhdeksi yöksi, että saisin itse nukkua. Ei se ole niin yksinkertaista. Ensinnäkin, ihminen ei voi nukkua varastoon. Koen myös, että koska tässä vaiheessa vauvan kehitystä eroahdistus nostaa päätään, niin en halua lähteä ruokkimaan sitä. Saan kyllä nukuttua yöllä, uni tulee vain pätkissä. Se mikä minua väsyttää, on arki. Mutta joo, ajoittain epäonnistumisen tunnetta on tullut myös siitä, etten "saa lastani nukkumaan", vaikkakin järjellä tiedän, että se ajatus on ihan typerä. Ehkä kun sitä kuulee ohjeita niin monesta eri suunnasta, niin alkaa epäillä omaa toimintatapaansa. Eli jos teen suositusten mukaan, niin löytyy joku jonka mielestä niuhotan ja nipotan. Melkein voisin veikata, että jos en tekisi suositusten mukaan niin joku kauhistelisi. Itselleni tässä suurin kysymys kuitenkin on, että miksi välitän muiden mielipiteistä? </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibyt_fPX6iJev54MlzD2jKQOUiey0JCuF7wA1zSebZgonB0IMTDjFLriVpc1FahIdgfN3u4-Gn1AyiLpmJVoU7UDIIObXWwpvN8HYo3skTbw0PNXuwea-uFT14rqEwbw7KU2-u1rAwhUgv/s1600/kotiakohti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibyt_fPX6iJev54MlzD2jKQOUiey0JCuF7wA1zSebZgonB0IMTDjFLriVpc1FahIdgfN3u4-Gn1AyiLpmJVoU7UDIIObXWwpvN8HYo3skTbw0PNXuwea-uFT14rqEwbw7KU2-u1rAwhUgv/s640/kotiakohti.jpg" width="640" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">29.2.2016, lenkillä menossa kotia kohti <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"> Kauhesti olen kerännyt itselleni paineita. Jos meille on tulossa ihmisiä kylään, niin pitää siivota ihan hullun lailla. Siksi on alkanut väsyttää jo pelkkä ajatus siitä, että joku tulee kylään. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Epäonnistumisen tunne on tullut yllättävissä paikoissa. Jos olen unohtanut jotain, siitä on seurannut tuo tunne. Sain yhtenä päivänä itkukohtauksen ja väsytti äärettömän paljon, jolloin peruin ystävien tulon meille. Siitä seurasi epäonnistumisen tunne, sillä kyllähän minun <i>pitää </i>jaksaa omia ystäviäni ja kun oli jo sovittu, joten peruin perumisen. Ihan älytöntä. Miksi olen alkanut suorittaa?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><i>Katkeruuden </i>tunnehan meinaa jäädä avaamatta! Lyhyesti ja ytimekkäästi, olen tuntenut katkeruutta siitä, kun "muut pääsee, mutta minä en". En pääse ratsastamaan, elokuviin, kaupungille, kahville, salille, jumppaan, edes töihin. Lapsellista, joo, mutta rehellisesti se on ollut ajoittain tunteena. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Pitää olla nopea liikkeissään, myös niissä korjausliikkeissä. Olen tehnyt korjausliikkeitä näiden negatiivisten tunteiden suhteen ja mielestäni ihan menestyksekkäästi! Kaikillahan negatiivisia tunteita on, ilmeisesti kaikki ei vaan puhu niistä niin avoimesti. Laitoin viikko sitten facebookiin päivityksen, jossa kiitin ystäviä tuesta vaikeiden päivien keskellä. Selvästi kyllä laitoin, että kyse on vauva-arjesta. Sain monta huolestunutta yhteydenottoa, "onhan kaikki kunnossa?!, tsemppiä!" jne. Uskoisin, että kaikki ei olisi kunnossa, jos vauva-arki olisi vain yhtä pumpulia. Lapsi on ihana ja valloittava, enkä hetkeäkään ole katunut, mutta arki on erilaista kuin ennen. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Toki väsymystä on aiheuttanut huoli ja murhe meidän Sara-vanhuksesta. Vanhuus ei tule yksin ja käytyäni pitkän puhelun eläinlääkärin kanssa päätimme kokeilla vielä pitkää kipulääkekuuria. Toivotaan, että päästään mummokoiran kanssa kesään saakka <3</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW182b34ypC3_BJNFcVM1brRZeaQgZxN7uzT1Ub29lC2AP5WW7lBFCHhPJFcyC3u9F-Xr9SO1w1KdOhoABSNR5H9KmdTGJzDzqKczjmeyHduRKzEpCYP01q1HHAZr2EixeuIFbY8M5AO1a/s1600/sapen_kanssa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW182b34ypC3_BJNFcVM1brRZeaQgZxN7uzT1Ub29lC2AP5WW7lBFCHhPJFcyC3u9F-Xr9SO1w1KdOhoABSNR5H9KmdTGJzDzqKczjmeyHduRKzEpCYP01q1HHAZr2EixeuIFbY8M5AO1a/s640/sapen_kanssa.jpg" width="426" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">"Otetaan sellanen hieno kaverikuva!" ... ja tässä lopputulos :D</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Aiemmin asetin tavoitteeksi, että valitan vähemmän. No ei ole toteutunut. Mutta toisaalta en jaksa selittää ihmisille uudestaan ja uudestaan samoja asioita ja olen jo jotenkin kyllästynyt sääliin mitä tulee (etenkin tuon nukkumattomuuden suhteen) joten vastailen ihmisille hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, että "hyvin menee!". </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tämä blogi on muuten ollut aika pitkälti kahden vuoden ajan pystyssä. Kaksi vuotta sitten loppui tupakointi. Huimaa. Kiitos paljon kaikille lukijoille ja kommentoineille, jokainen kommentti on ollut tärkeä! Olen kuitenkin nyt pohtinut, että laittaisin blogin salaiseksi, että näkisin tekstit vain itse. Pitäisin päiväkirjaa vain itselleni. Saa nyt nähdä mitä teen, mutta jos blogi häviää niin se johtuu vain siitä, ei tarvitse huolestua. Täällä reflektoidaan ja mennään kevättä kohti! </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicx_4eh4ohnvJsANEVgvhfC7FD3WfoFO_fVHtFqlXQoYUNIVldHG2kYkSLCSuWRBN9CCZSj49-C05Pxghv3mYaF9h4hAXtkxEsI222cYfecag0aSUtv8ubkL3pdLTKI-OEXeq3noSEJ_mG/s1600/urmas_auto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicx_4eh4ohnvJsANEVgvhfC7FD3WfoFO_fVHtFqlXQoYUNIVldHG2kYkSLCSuWRBN9CCZSj49-C05Pxghv3mYaF9h4hAXtkxEsI222cYfecag0aSUtv8ubkL3pdLTKI-OEXeq3noSEJ_mG/s640/urmas_auto.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
Nauttikaa auringosta ja ulkoilkaa! :)<br />
<br />
Tavoite-katsaus:<br />
<br />
<b>Tavoite 1:</b><br />
<b> </b><br />
<b>Pudottaa painoa 6.7kg</b><br />
Tilanne tänään 66.8 kg (68.7kg, eli -1.9kg)<br />
<br />
<b>Tavoite 2:</b><br />
<br />
<b>Päivittää blogia säännöllisesti.</b><br />
Ei onnistunut<br />
<br />
<b>Tavoite 3:</b><br />
<br />
<b>Valittaa vähemmän.</b><br />
Eipä kehumistaK/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-61662739927497195012016-02-07T10:59:00.001-08:002016-02-07T10:59:18.292-08:00"Minä en siedä sitä, että toiset nukkuvat, kun minä olen hereillä, vaikka ei päin vastoinkaan ole lainkaan hyvä." -Pikku Myy<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ai mitenkö laihdutusprojekti etenee? Huonosti. Se etenisi paljon paremmin ilman sokeririippuvuutta. Kulunut viikko on muutenkin ollut ajoittain aikamoista matalalentoa, ja jossain välissä olin valmis kirjoittamaan tori.fi:hin ilmoituksen "Annetaan elämä. Hakupalkalla tai kahvipakettia vastaan." Olen aika paljon valittanut lähes kaikesta mahdollisesta ja tähän sain eräänä päivänä ystävältäni vastauksen. "Se on sitä arkirealismia". Arkirealismia. Tästä innostuuneena meinasin vaihtaa koko blogin nimeksi"arkirealismia" mutta se oli valitettavasti jo käytössä. Kyllä välillä tämä arkirealismi on niin julmetun ratkiriemukasta, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onneksi olen lopulta valinnut nauramisen. Ei se itkukaan auta, kokeiltu on. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkkTrdnyPs5Ae62Sh1p9CFj3ap13tGbEmezsYJpLEPUCi0QfvYfMY1NeoieypFr8LfU4S-Fj92oqkBXX4M3EwDuUN6veTFtBTB-efSL49HphwrDlgZ3e9jD0t6hNIQeorOvVER4EIXDZco/s1600/%25C3%25B6rkki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkkTrdnyPs5Ae62Sh1p9CFj3ap13tGbEmezsYJpLEPUCi0QfvYfMY1NeoieypFr8LfU4S-Fj92oqkBXX4M3EwDuUN6veTFtBTB-efSL49HphwrDlgZ3e9jD0t6hNIQeorOvVER4EIXDZco/s400/%25C3%25B6rkki.jpg" width="266" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Etukäteen saatu ystävänpäivälahja piristää vaunuja <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mitenkään päin ei ole nyt hyvä. Kaikki ahdistaa. <i>Oma saamattomuus</i> ahdistaa,<i> kodin sisustus</i> on vääränlainen, <i>nukuttaa</i> ihan jatkuvasti, ärsyttää kun <i>laitan suuhuni mitä sattuu</i>. Mutta nyt viikonloppuna tajusin, että eniten ahdistaa tämä oma valittaminen! Hitto, ei tässä oikeasti ole edes mitään valittamisen aihetta! Siihen nähden, että olen nukkunut yli 3h putkeen viimeksi marraskuussa, <i>saan aika paljon aikaan</i>. Viime viikolla varasin kirppispöydän ja sain lajiteltua ja hinnoiteltua tavarat sinne. Kävin mummon luona Konstan kanssa, muskarissa, lenkillä neljä kertaa, sain ajoiksi varattua pankkiin ajan ja jopa kävin siellä...ja tämä <i>kotikin on ihan kiva</i>. Ja haluan aina kevättä kohti uudistaa. Nyt kevään aikana olisi projektina laittaa Konstan huone yläkertaan. <i>Nukkumiseen </i>en nyt saa ratkaisua, tuskin tätä nyt vuosia jatkuu. Viime yönäkin Konsta heräsi vain 00.40, 02.50, 05.20 ja 07.30...noin hyvää yötä ei ole ollut aikoihin! Ja mitä tuohon <i>syömiseen</i> taas tulee... noh, yhtenä iltana iski niin kauhea sokerihimo, että oli aivan PAKKO saada jotain makeaa. Tuskailin tätä A:lle klo 20.55 jolloin kauppaankaan ei enää ehtisi, johon sain vastauksen "no vedä sokeria suoraan pussista niin on makeaa". Just. Sillon ei naurattanut. Tein sitten mustikkapiirakan! Se kermaviilitäyte on ihanaa, mutta en tietenkään malttanut odottaa sen jäähtymistä ja söin sitä sitten lämpimänä kun se oli ihan lötköä. Mutta pakko oli saada. Ihan kauheaa. Ennen sitä teki tupakan takia mitä tahansa, nyt makean. Söin sitten viikon aikana yksin koko piirakan. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta jotain olen kuitenkin tehnyt lähes kahden viikon aikana myös oikein, kun paino on tippunut! Ehkä juonut vettä enemmän ja liikkunut. Ja naposteltavat ovat olleen ehkä hieman terveellisempiä. Hieman. Appelsiineja ja päärynöitä menee paljon. Mutta karkkia myös.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mitenkähän tuosta valittamisesta voisi luopua? Kun eihän se mitään auta jos valittaa. En saa edellis yölle yhtään sen enempää unta, vaikka seuraavana päivänä valittaisin. Rahaa ei Kela:sta tule yhtään sen enempää, vaikka valittaisinkin. Valittamalla ei paino tipu tai suklaa jätä menemättä suuhun. Mitä sillä valittamisella saa aikaan? Negatiivisen ilmapiirin, sen sillä saa aikaan. Kuka haluaa viettää aikaa marmattajan kanssa? En minä itsekään. Hmm. Tässäpä onkin haastetta. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Viime viikolla oli ihana nähdä loppuviikosta ystäviä. Hyvä ystävä on sellainen, kenen seurassa saa kiukuta ja mököttää. Meille oli varmaan tosi kiva tulla perjantaina kun minä olin pihalla vastassa, lykin vaunuja ja suhisin kiukuissani. En edes tiedä mikä kiukutti. Väsytti varmaan. Onneksi se meni nopeasti ohi ja vietettiin sitten mukava ilta ystävien kanssa. Ja seuraavana päivänä saatiin kylään lisää ystäviä. Kyllä ystävät vaan ovat kullan arvoisia. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tänään kaivoin pitkästä aikaa kameran esille ja kuvailin vähän ulkona. Pitäisi tehdä sitä useammin. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt saunaan, huomenna alkaa taas arki kun A menee viikon loman jälkeen töihin. Wish me luck! </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJyGSuKXbMV4EcRh-ZEZQdgIZmb7TOXZh1vFKusIHCOM_nwD1l6Mymv0Xt0GNdZtSqgDFb8jfbTbf09e-4aQDjFLOH8KqPNm41FV6vXb1L7hfqchwcQgpR5Hrb7nm2Tnl2j_pog113etk-/s1600/Konsta_Sara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJyGSuKXbMV4EcRh-ZEZQdgIZmb7TOXZh1vFKusIHCOM_nwD1l6Mymv0Xt0GNdZtSqgDFb8jfbTbf09e-4aQDjFLOH8KqPNm41FV6vXb1L7hfqchwcQgpR5Hrb7nm2Tnl2j_pog113etk-/s400/Konsta_Sara.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäiselle pulkkareissulle menossa <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj62RgBuVHmry2PcVWwM6AjCONvL1-DgVAWnReWNoQkY8K8SiSY20To7SHyQbp49uv5xj08Y0hpxGu8HiEy0OQIzMrUb80xFiFpSpZ_Ccuw12SDwEE_bB6l5gFRI9wBNXKjXQwMd1mlHsld/s1600/liiterit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj62RgBuVHmry2PcVWwM6AjCONvL1-DgVAWnReWNoQkY8K8SiSY20To7SHyQbp49uv5xj08Y0hpxGu8HiEy0OQIzMrUb80xFiFpSpZ_Ccuw12SDwEE_bB6l5gFRI9wBNXKjXQwMd1mlHsld/s400/liiterit.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tie liiterille on tullut tämän talven aikana hyvin tutuksi...</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBcMVhRpW4utOZFqbz4OhtSWrYb_Xy_lSVmMSVkSS-IhuxdxF2Oo2GEhg357Oa3GOL04n9IpCK87BGS5it9pRJaVK_-_huqiqJKrkZV7UrpJBd7dFIcpfBLnQ482nzL7cswjFBQcDn3SH-/s1600/hyllyt_parempi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBcMVhRpW4utOZFqbz4OhtSWrYb_Xy_lSVmMSVkSS-IhuxdxF2Oo2GEhg357Oa3GOL04n9IpCK87BGS5it9pRJaVK_-_huqiqJKrkZV7UrpJBd7dFIcpfBLnQ482nzL7cswjFBQcDn3SH-/s400/hyllyt_parempi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pieniä sisustusjuttuja keittiön seinällä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisM1ubNLDsUto9jLuZ-aZOfqskGBSDmgjjOnOfgog25aUSLcuwmjfNaY9QQnX2GQrQAsURAbCHGtEXpqi-zJ1TMeu2ABIyOIGOEQBSqBKvWXyi6IUHe_HYuFG7ShFQgJ75e5eXfcRdWl-e/s1600/sara_pallo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisM1ubNLDsUto9jLuZ-aZOfqskGBSDmgjjOnOfgog25aUSLcuwmjfNaY9QQnX2GQrQAsURAbCHGtEXpqi-zJ1TMeu2ABIyOIGOEQBSqBKvWXyi6IUHe_HYuFG7ShFQgJ75e5eXfcRdWl-e/s640/sara_pallo.jpg" width="416" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mummokoira se jaksaa palloa kytätä <3</td></tr>
</tbody></table>
Ja tavoite-katsaus. Suluissa edellinen tilanne.<br />
<br />
<b>Tavoite 1:</b><br />
<br />
<b>Pudottaa painoa 6.7kg</b><br />
Tilanne tänään 67.4kg (68.7kg, eli -1.3kg)<br />
<br />
<b>Tavoite 2:</b><br />
<br />
<b>Päivittää blogia säännöllisesti.</b><br />
Kyllä tämä tästä (edellisestä kerrasta alle 2 viikkoa)<br />
<br />
Uusi tavoite, eli<br />
<b>Tavoite 3:</b><br />
<br />
<b>Valittaa vähemmän. </b><br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-31089654098847212972016-01-26T13:05:00.000-08:002016-01-26T13:05:00.027-08:00 "Itsekuri on silta tavoitteiden ja saavutuksien välillä." — Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Voi voi, vuosi on vaihtunut ja tammikuukin kohta lopuillaan, enkä ole olevinaan joutanut blogia päivittämään. On katsokaas niin hirveän kiireistä, pitää makoilla iltaisin sohvalla ja kahmia jäätelöä. Pakkastakin on ollut niin paljon, että jos sitä alkaisin itkemään niin kyyneleet jäätyisi... ;)</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt varmaankin tulee maratonkirjoitus, mutta liekö tuolla niin väliä. Aiheena tällä kertaa, kuten monesti aiemminkin, muutos. Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua kulunutta vuotta ja samalla siirtyy katse tulevaan. Viime vuosi oli muutosten vuosi, mutta niin tulee olemaan seuraavakin. Asetin vuoden vaihteessa itselleni tavoitteen, että heinäkuussa 2016, kun synnytyksestä on kulunut vuosi, on minun raskauskiloni hus-pois-tiessään. Tätä menoa jos jatkuu, niin kesäkuussa tulee kiire kilojen kanssa... mutta tästä päätöksestä tuli tämä aihe taas mieleen. Muutos. Mistä se kertoo? Tai sen tavoittelu? Onko se ihan yleistä kaikille, että itseään haluaa muokata ja kehittää joko henkisesti tai fyysisesti? Vai kertooko se huonosta itsetunnosta kun koskaan ei ole tyytyväinen? Onko muutosten tavoittelu tervettä vai pitäisikö välillä pysähtyä tähän hetkeen ja opetella olemaan tyytyväinen siihen, mitä on? Jos ei mitään koskaan tavoittele, niin miten voi mitään saavuttaa?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minullahan on jatkuvasti jokin projekti menossa. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Siitä en ole saanut vielä selvää. Huono itsetunto nostaa ajoittain päätään ja toisaalta ulkoisilla asioilla helposti toivoo muutosta myös sinne pään sisälle. Vuosi sitten olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nyt, vaikka olin neljännellä kuulla raskaana. Toissa syksynä kävin kolme kertaa viikossa ryhmäliikuntatunnilla, monta kertaa viikossa lenkillä ja ratsastamassa, viikonloppuisin salilla ja ehdinpä vielä töihinkin. Ja silloin tuntui henkisestikin hyvältä. Oman kropan kun jättää heitteille, niin kyllä se henkinenkin puoli jää heitteille. Ainakin minun kohdalla. Niinpä tänä vuonna yritän pitää itsestäni taas parempaa huolta. Ja aloitan fyysisestä kunnostani. Tämän päätöksen tein siis vuoden alussa, kohta on kuukausi mennyt eikä mitään ole vielä tapahtunut. Tästä syystä tavoitteistani pitää tulla julkisia. Toimi tupakan polton lopettamisen kanssa; kun olin niin monelle sen julkistanut, kynnys ratkeamiseen kasvoi. </span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://moway.fi/blogi/wp-content/uploads/2014/11/pullukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://moway.fi/blogi/wp-content/uploads/2014/11/pullukat.jpg" height="400" width="336" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sitten se suurin ongelma. Millä ihmeellä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja nostettua perseen ylös penkistä?! Ja varmaan pitää tuonne kylän ruokakauppaan viedä pyyntö, ettei minulle enää myytäisi karkkia ja jäätelöä. MISSÄ HITOSSA on minun ITSEKURI?? Kohta tulee kaksi vuotta täyteen tupakoinnin lopettamisesta, joten onhan sitä itsekuria minulla oltava. Mutta miten sen kaivelisi taas esille? Järki kertoo, että jos jotain haluaa saavuttaa niin jotain pitää myös tehdä. Minäpä haluaisin, että joku tulisi ja heiluttaisi taikasauvaa ja simsalabim! Kaikki raskauskilot hävisi ja voisin taas hyvin. Ja mielellään kun joku tekisi sen vielä niin, että voin itse syödä samalla suklaata. Vaikka kyllähän sen tiedän, ettei se tuntuisi yhtä hyvältä. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt kun meidän taloon on muuttanut pieni ihmislapsi joka on päättänyt, ettei öisin nukuta enää pitkiä pätkiä, niin jostain pitäisi kaivaa itselleen jaksamista jos uni ei ole vaihtoehto. Herään öisin 1-3 tunnin välein imettämään, joten paljoa ei unta saa kerrallaan. Tätä on jatkunut jo kolme kuukautta, joten en usko kyseessä olevan ohi menevä "vaihe" (pikkulapsen äidille kaikki on "vain vaihe"). Saan kuitenkin nukahdettua näiden yöllisten herätysten välillä, mutta voisihan se uni olla aina laadukkaampaa. Ja tiedän kokemuksesta, että unen laatu paranee jos laittaa ruokavalion kuntoon. Eli tässä taas hyvä syy muutokselle. </span><br />
<br />
<blockquote class="quotescollection" id="quote-2133">
<i><b><q>Menestys ei ole sen kummempaa kuin muutama yksinkertainen tapa, jota toteutetaan päivittäin.</q> <cite>— Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)</cite></b></i></blockquote>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Aloitan pienistä teoista. Ensimmäisenä tavoitteena on veden juonnin lisääminen ja ylimääräisten sokereiden (=jokapäiväisten karkkien,suklaan,jäätelön ym) pois jättäminen. Ja jos ensi viikolla menisin sinne zumbaan taas. Ja jos jättäisin tekosyyt pois. Tiedättekö, että itseään voi huijata todella paljon? On totta, että imetys kuluttaa n. 500 kaloria vuorokaudessa. Se vastaa tunnin lenkkiä. Minä oon saanut järkeiltyä tämän niin, ettei minun tarvitse käydä lenkillä, sillä tavallaanhan olen osuuteni jo tehnyt...ja jostain syystä saan joka päivä palkita itseni. Siis siitä, että ruokin lapseni. Just. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt kun pakkaset lauhtuivat niin pääsen oikeasti lenkille. Ilman tekosyitä. Ja onneksi tuo pieni joka paikkaan ryömivä rämäpää pitää laittaa kotitöiden ajaksi kantoreppuun, niin tulee hyvää vastusta kun imuroi 7.5kg:n paino selässä :)</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAZoaDCR_0UxHmOOFu2uO_IOyaSa7hb5crHAqAAk04W8qQ8fWTFJpRxCXE4XoqXfYPyDoK4vvTJBrC2I_yOt5DqveNf6ZpM9Idaw4n4z9DMODCPGwGOeuc4V2CoD1bKjN4FZIGikyf36J_/s1600/elukat_konsta_teksti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAZoaDCR_0UxHmOOFu2uO_IOyaSa7hb5crHAqAAk04W8qQ8fWTFJpRxCXE4XoqXfYPyDoK4vvTJBrC2I_yOt5DqveNf6ZpM9Idaw4n4z9DMODCPGwGOeuc4V2CoD1bKjN4FZIGikyf36J_/s640/elukat_konsta_teksti.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">perusarkea: pyykit kuivaa, niin kova pakkanen, että kaikki elukat on sisällä, matot rutussa ja kaikki hujan hajan <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Aloitin muuten tämän tekstin kirjoittamisen jo lähes viikko sitten torstaina. Seuraavana päivänä kyykistyin lattialle nostamaan lasta ja housut repesi takapuolesta. Saamattomuus jotenkin loistaa meikäläisen arjessa. Ai niin meidän arki... mitäs, yhtenä iltana pihassa oli kaksi ahmaa (!), toisena päivänä koiralla oli ollut maha sekaisin ollessaan yksin kotona ja kissat oli peittäneet jätökset olohuoneen verhoilla, Konsta on aloittanut kiinteän ruuan syömisen ja mitä enemmän kiinteitä syö niin sen vähemmän nukkuu... aloitettiin muskari ja ensimmäisellä kerralla kun menin paikalle, niin nostaessani pojan turvakaukalosta huomasin, että pojan kaikki vaatteet on paskassa...siinäpä varmaan tiivistettynä meidän arkea. Perusmeno. </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqs5mmFGRONJ8xkS4L5aQz5XWcUKmDz6_3DEaWAZm3Y9xRO8KE98lkOG_R7KXsk34mKaGO2xd_aquGKoF7mVBrQIhHKRNOw8bIGaRtke9YrCPRTBnytHcw1sEXstGtFTpTUQRp0LRNgmNP/s1600/Urmas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqs5mmFGRONJ8xkS4L5aQz5XWcUKmDz6_3DEaWAZm3Y9xRO8KE98lkOG_R7KXsk34mKaGO2xd_aquGKoF7mVBrQIhHKRNOw8bIGaRtke9YrCPRTBnytHcw1sEXstGtFTpTUQRp0LRNgmNP/s640/Urmas.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kysyin Urmakselta pitäiskö senkin aktivoitua. Ei kuulemma tarvitse.</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmqGQ1AwQiWh56lSANKf96coAGfncmDivy38LxxYVRhiddaV-UwWIOmD1GcGSkgYgV-_KeeILmtvIVLcOTs531Oc3LybMRvFSDNbF18CPdBnv6TLkDMuWG2-fLXWWU-V4ZYKUqj-R_V_E_/s1600/Valtsu2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmqGQ1AwQiWh56lSANKf96coAGfncmDivy38LxxYVRhiddaV-UwWIOmD1GcGSkgYgV-_KeeILmtvIVLcOTs531Oc3LybMRvFSDNbF18CPdBnv6TLkDMuWG2-fLXWWU-V4ZYKUqj-R_V_E_/s640/Valtsu2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sama vastaus tuli Valtsulta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja sitten se tavoitteen julkistaminen.<br />
Tavoite 1:<br />
Pudottaa painoa 6.7kg<br />
Lähtöpaino 68.7kg<br />
<br />
Aikaa jäljellä alle puoli vuotta.<br />
<br />
Tavoite 2:<br />
Päivittää blogia säännöllisesti.<br />
<br />
<br />Kuitti.<br />
<br />
K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-23172657384562296522015-12-20T12:40:00.000-08:002015-12-20T12:40:36.969-08:00"Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee." - Tove Jansson<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Blogitekstin rakentaminen tapahtuu ensin tämän pienen pään sisällä. En osaa vain istahtaa koneelle ja antaa tulla. Nytkin olen pähkäillyt jo pitkään, että mitä ihmettä tähän purkaisi. Päätin sitten, että pitäydyn positiivisissa asioissa. En aio kirjoittaa siitä mielettömästä väsymyksestä mitä olen kokenut, niistä lukuisista itkuista mitä olen väsymyksen seurauksena vollottanut, niistä lukemattomista kiukkukohtauksista jotka olen surutta kohdistanut mieheeni. En kirjoita siitä toiveesta, jonka lausuin puhelimessa äidilleni; "voi kun joku iskisi vaikka jollain tajun kankaalle niin saisin nukkua eikä tarvitsisi murehtia!". En kirjoita myöskään siitä havainnosta, että minulta puuttuu jokin äitiys-geeni joka auttaa jaksamaan valvomista. En kirjoita siitä, miten lähes päivittäin on tehnyt mieli pyllistää maailmalle. </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Edelleen sitkeästi uskon siihen, että omalla ajatusmaailmallaan ihminen voi vaikuttaa päiviensä kulkuun. Eikä murehtiminen ja märehtiminen mitään auta. Helpommin sanottu kun tehty. Monet kerrat A on tullut töistä kotiin ja kysynyt miten päivä on mennyt. Ja minähän olen aloittanut mielettömän vuodatuksen jostain tyhjänpäiväisestä. Sitten jossain sivulauseessa, "ai niin, Konsta oppi muuten sitä ja tätä". Ne positiiviset asiat jotenkin jää... Väsymyksen kanssa huomasin, että ei se väsymyksestä valittaminen ainakaan auttanut asiaa. Väsytti, mutta asioita piti tehdä ja hyvä mieli tuli kun sai tehtyä. Mutta niinä päivinä kun haahuilin zombina tekemättä mitään, ei ollut hyvä mieli. Kas kummaa. </span><br />
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Kaikesta väsymyksestä huolimatta menin vielä ottamaan itselleni tekemistä ensi keväälle... v. 2012 aloittamani väkivaltatyön opinnot jatkuu ja otin siihen lisäksi vielä kriminaalityön kurssin...nooh...ne on verkkokursseja niin hyvinhän minä taion aikaa istua koneella, kun Konstakin on lähtenyt jo kunnolla liikkeelle, eikös? ;) </span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM66rSe0J2R0-omnbeffRfrMYK9VBRX_myoO4MD-puiDQtYcx8RETkDzB-Ix2J0xxe86DztSfLOjETmlHjkJ1155REFn9Ovc_LxtiBhYK2ydKgLZyGr84UTOV-vkGWW57R8ur4NtBp6hES/s1600/aamulenkki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM66rSe0J2R0-omnbeffRfrMYK9VBRX_myoO4MD-puiDQtYcx8RETkDzB-Ix2J0xxe86DztSfLOjETmlHjkJ1155REFn9Ovc_LxtiBhYK2ydKgLZyGr84UTOV-vkGWW57R8ur4NtBp6hES/s640/aamulenkki.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">10.12.2015, minne ne lumet hävisi</span>?</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy7_2ettwwsi34xA2Cx88OLbJ2C91_2jjWGvWvSgwGC5onwNCqSRjNQPRjmbTMVSuglID-zlDih-pyZ1T-LPkD2z9nZvYoDkGhgDi13xD9SLfO9wE0V1ZKuTkV4FObjJtr2WpoHJvrUtO6/s1600/ikkunasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy7_2ettwwsi34xA2Cx88OLbJ2C91_2jjWGvWvSgwGC5onwNCqSRjNQPRjmbTMVSuglID-zlDih-pyZ1T-LPkD2z9nZvYoDkGhgDi13xD9SLfO9wE0V1ZKuTkV4FObjJtr2WpoHJvrUtO6/s640/ikkunasta.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Olohuoneen ikkunasta 17.12.2015</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Viime viikolla väsymykseen auttoi ihana äitini, joka maanantaina tuli meille työpäivänsä jälkeen, otti Konstan ja minä pääsin päiväunille. Konsta nukkuu edelleen päiväunia, mutta itsellä on meinannut vuorokaudesta tunnit loppua. A on ollut joulukuun aikana paljon ylitöissä ja minulle on sitten jäänyt uunien lämmitykset, kaupassa käynti, ruoan laitto, siivous, koiran lenkitys...ja samassa sitten 5 kk ikäinen vauva hoidettavana. Enkä myöskään suostu luopumaan sosiaalisesta elämästäni, ja on pitänyt vähän soveltaa miten ollaan päästy Konstan kanssa kyläilemään. Mutta nyt kun päätin, että kirjoitan positiiviseen sävyyn, niin hitto, kaiken tuon olen saanut tehtyä! ...vaikkakin välillä kun on tullut vieraita niin on tehnyt mieli kysyä, "et viitsisi käydä lapsen ja koiran kanssa ulkona, vaunut löytyy tuolta...jos minä tässä ihan pienet unet otan..."</span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Olen miettinyt, että mikä se väsyttää. No ehkä eniten se, että lapsi herää öisin kahden tunnin välein. Mutta sen jälkeen PIMEYS väsyttää. Ja se kaikki lohturuoka mitä vedän väsymykseen, se väsyttää kaikessa sokeripitoisuudessaan. Mutta eipä väsytä nyt! Viime viikolla siis sain nukuttua yhdet päikkärit, torstaina haettiin rokotukset ja sen jälkeen poikaa väsytti ja nukkui yönsä todella hyvin! Tunnustin neuvolassa, että odotan rokotuksia kun tiedän, että ne laittaa pojan väsyneeksi. En ollut kuulemma ensimmäinen :D Perjantaina päästiin ystävän kanssa kaupunkiin jouluostoksille ja molemmat jätti vauvat kotiin! Arjen luksusta. Käytiin meidän "vakiokahvilassa" ja kyllä nyt harmittaa kun en saanut ottaa kuvaa meidän herkuista. Olisin niin halunnut näyttää meidän mässäilyt, mutta "jonkun" mielestä olisi ollut noloa kuvata ne. Eli kuvitelkaa tähän alle seuraavanlainen kuva:</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><i>Kinkku-vatruska,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><i> Karpalo-kinuski-kakkupala josta oikein tursuaa se kinuski, </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><i>valkosuklaa-kaakao kermavaahdolla</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Joku muu ei ollut kaupungissa yhtä hyvällä tuulella, ja olinkin saanut auton tuulilasiin kehuja hienoista parkkeeraustaidoistani... ;) nooh, kerrankos sitä maalaistalon emäntä kaupunkiin lähtee... </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Nyt ollaankin vietetty harvinaista yhteistä vapaata viikonloppua. Oli mahtavaa eilen aamulla syöttää Konsta, sitten herättää A ja laittaa pojat aamutoimiin. Heräsin itse vasta puolentoista tunnin päästä kun A tuli kuiskaamaan "voisitko ottaa pojan taas syömään...?" Ja tänä aamuna otettiin Konstan kanssa yhdessä 1.5 tunnin päiväunet aamupäivästä. Sitten laitettiinkin tohinaksi ja tehtiin joulusiivous! Eilen haettiin kuusi ja tänään kannettiin se jo sisälle. Yleensä on otettu vasta aaton aattona sisään, mutta ensi viikolla on joka ilta tulossa vieraita niin ei yksinkertaisesti ehdi. Saadaanpahan nauttia joulusta pidempään näin. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfol6slE-lttIqLWVCq5ipLTlxEMDzAeJ5EubFYS_bMHyBt40ocS7OrViGZehCgCQNrZt_N2P5jrHoTlXpUl0wg3wIOTYW5Kp0LVbi-3Cqt4hIXlkUCBFGvwTahAzYZ4G8B7N_XKqd7lV-/s1600/joulukuusi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfol6slE-lttIqLWVCq5ipLTlxEMDzAeJ5EubFYS_bMHyBt40ocS7OrViGZehCgCQNrZt_N2P5jrHoTlXpUl0wg3wIOTYW5Kp0LVbi-3Cqt4hIXlkUCBFGvwTahAzYZ4G8B7N_XKqd7lV-/s640/joulukuusi.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Joulukoristeet, joilla on tarina. Takana Skotlannista joulukaupasta elokuussa 2010 ostettu enkelipallo, sitten siskolta saatu Aarikan tonttu ja edessä äidiltä saatu poro-koriste.</span> </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Kuluneella viikolla saatiin jälleen muistutus siitä, että meidän pieni vauva kasvaa. Konsta täytti 5kk ja tätä edeltävänä päivänä hän lähti ryömimään! Neuvolassa käytiin ja pituuttakin pojalle on tullut syntymäpituuteen jo +17cm... apua. Joulun jälkeen olisi tarkoitus aloittaa soseiden maistelu, mikä on tälle imetyshullulle jollain tapaa kova paikka. Se on vaan jotenkin niin ollut minun ja Konstan ikioma juttu. Mutta kyllähän se jatkuu vielä, vaikka muutakin ruokaa aloitetaan. Kävin ostamassa tähän talouteen ensimmäisen sauvasekoittimenkin niin saadaan ruuat tehtyä :) </span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTSXjV_4N6W_GPDBZeR2DKN1GPqc8XDJ9HXIYdde-1PNLBAisP1kEiNLqftBNSJaHcFG6CgMsdy7MlXUmgvDKCf7Js5eErQzJY-_keOE3HsV0HPIdoBR85GyF9v2LzpUic9XNZmEDeR8Ae/s1600/konsta_urmas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTSXjV_4N6W_GPDBZeR2DKN1GPqc8XDJ9HXIYdde-1PNLBAisP1kEiNLqftBNSJaHcFG6CgMsdy7MlXUmgvDKCf7Js5eErQzJY-_keOE3HsV0HPIdoBR85GyF9v2LzpUic9XNZmEDeR8Ae/s400/konsta_urmas.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Kissojen ja Sara-koiran tekemiset kiinnostaisi kovasti! Kohta ryömii vetämään kissaa hännästä...</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">On muuten ihana tunne kun ei väsytä! Ensi viikosta on tulossa mahtava, sillä nään paljon ihania ystäviä ja heidän lapsiaan. Outoa, että minun ystäväpiirissäni saadaan vauvatreffejä aikaan. Ennen kierreltiin heavyfestareita... ja tietenkin ensi viikon kruunaa joulu <3 </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Toissa viikolla käytiin Konstan kanssa työpaikkani pikkujouluissa ja A nappasi meistä kuvan kun oltiin lähdössä. Konstalla on päässä Marimekon hiippalakki tonttuhattuna ja miulla on päällä Maitotytön tunika. Oon ihan hullaantunut Maitotytön imetysvaatteisiin, suosittelen! </span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Tämän kuvan myötä toivottelen kaikille lukijoille ihanaa joulun aikaa! Nauttikaa, rauhoittukaa, rentoutukaa, olkaa läheistenne kanssa ja katsokaa jouluaattona Lumiukko klo 11.33 tv 2:lta. Syökää suklaata ilman morkkista älkääkä rehkikö. Olkaa onnellisia. </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwUe-GkJe64oDnOAtNj-XM-ucRRsghbjeHLtC3WDjlGgtpqRGcPJ6YbYof2CdYRXLruGynjok2R7paaIoXXZePh4Gmwzcx6z6GNw17Uj3xw_WL_77QO6LWyaA2z_g0iZjWOr_XV2YdyuWL/s1600/pikkujouluihin_muokattu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwUe-GkJe64oDnOAtNj-XM-ucRRsghbjeHLtC3WDjlGgtpqRGcPJ6YbYof2CdYRXLruGynjok2R7paaIoXXZePh4Gmwzcx6z6GNw17Uj3xw_WL_77QO6LWyaA2z_g0iZjWOr_XV2YdyuWL/s640/pikkujouluihin_muokattu.jpg" width="372" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1492742538399041186.post-4540435429055649252015-12-05T08:38:00.001-08:002015-12-05T08:38:47.812-08:00"Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä, älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta." -Og Mandino<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Uudesti syntynyt ihminen täällä hei! </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">...tai siltä ainakin tuntuu viime viikonlopun jälkeen. Oli kyllä oikea päätös jättää lapsi yöksi mummonsa hoiviin ja käydä itse lataamassa akkuja. Lähdin kotoa klo 18.30 ja olin takaisin seuraavana aamuna klo 10. Sanokoot tutkimustulokset mitä tahansa (eli ettei alle vuoden ikäistä saa jättää yöksi ilman äitiä), mutta mielestäni lapsi traumatisoituu enemmän jos kotona oleva äiti on yliväsynyt ja itkee silmät päästään. Eikä tuo hyvin traumatisoituneelta vaikuttanut, hymyili ja oli hyväntuulinen kun meidät näki. Hienosti oli sujunut yö mummon kanssa. On se kyllä niin mummon poika, että olisin ihmetellyt jos eivät olisi pärjänneet. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kuluneella viikolla ystävien tärkeys ja merkitys on ollut taas pinnalla. Hassua, että näin pienellä paikkakunnalla voi ottaa puhelimen käteen ja soittaa ystävälle "moi, oon lähdössä kylälle, kahviteltaisko?"-puhelun. Ja se, että täältä löytyy muitakin pienten lasten vanhempia, on ihan mahtavaa. Viikolla paras päivä oli kuitenkin torstai, kun olin NIIN huono aamu, että oksat pois. Siis minulla oli huono aamu oman ihanan pääkoppani sisällä ja yritin kiireellä touhottaa asioita, eikä siitä sitten mitään tullut. Hikipäässä lykin vaunuja ulkona yrittäen saada poikaa nukkumaan ja möskysin samalla koiralle, joka ei ollut tehnyt mitään väärää. Onneksi ystäväni Satu tuli juuri sinä aamuna käymään ja huono mieli hävisi samoin tein. Ihmeellistä. Jos ei oltaisi etukäteen sovittu vierailua, niin se päivä olisi ollut potentiaalinen "olen yksin kotona ja mökötän koko maailmalle"-päivä. Miksihän niinä päivinä ei käy mielessä, että ystävän tapaaminen voisi muuttaa päivän kulkua ja omia ajatuksia? </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdjI8l8b-239czOnhqPGTYwKFMVaLrjwDXQIu40OZivcoDqX04T4mctEjPGMfb3xwFzMx0wg6DuCKSZ_ahM4M_YFp1uvV83KgT09qHPn9BJrI7bNx1J2EIoco8n2jcxgncD3ZXTBiO-Zc/s1600/IMG_7708.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdjI8l8b-239czOnhqPGTYwKFMVaLrjwDXQIu40OZivcoDqX04T4mctEjPGMfb3xwFzMx0wg6DuCKSZ_ahM4M_YFp1uvV83KgT09qHPn9BJrI7bNx1J2EIoco8n2jcxgncD3ZXTBiO-Zc/s640/IMG_7708.JPG" width="640" /></a></span></div>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kuluneella viikolla yksi ehdoton kohokohta oli joulukuun alkaminen! Muumi-joulukalenteri on korkattu ja joulukoristeet laitettu esille. Yhtenä iltana Konstaa nukuttaessani lauloin läpi kaikki joululaulut mitkä muistin. Joulu on ihanaa aikaa. Tänä vuonna joulusta tekee erityisen se, että vietetään joulua ensimmäistä kertaa perheenä ja ollaan omassa kodissa. Päätettiin ja ilmoitettiin A:n kanssa, ettei osteta joululahjoja muille kuin Konstalle ja kummilapsille. Yritän ehkä käräyttää kinkun ja tehdä riisipuurosta velliä. Lanttulaatikon ostan valmiina niin onnistuu edes joku :) A:lla alkaa joulusta 1.5 viikon loma, se on ihan paras joululahja kaikille! Pysähtyminen, se on parasta joulussa. Ja suklaa. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTVr4m_L6Ax7YXMt46Cr6fWieOAHCjjy9n4bLRe7lQBnTcWdRa8Bs3IL6deVs-YD087Co30bO2KHat4Jlkhk_ltM2KPSbl0XACbHi6276id8Ow7bX5gmn4v4SQKUGMKHn5L1CqE-zYl2gV/s1600/IMG_7709.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTVr4m_L6Ax7YXMt46Cr6fWieOAHCjjy9n4bLRe7lQBnTcWdRa8Bs3IL6deVs-YD087Co30bO2KHat4Jlkhk_ltM2KPSbl0XACbHi6276id8Ow7bX5gmn4v4SQKUGMKHn5L1CqE-zYl2gV/s640/IMG_7709.JPG" width="640" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Väsymys on siis taittunut, vaikkakin öisin heräillään yhä tiuhaan. Onneksi heräämiset on lyhytkestoisia ja saan nopeasti unesta taas kiinni. Ja jossain välissä aamuyöstä en jaksa nousta syöttämään Konstaa, vaan nappaan viereeni sänkyyn ja siinä nukutaan useampi tunti siten, että välillä vain havahdun pojan aloittaessa ruokailun. Kimakat kiljahdukset on sitten sen merkki, että nyt on nukuttu tarpeeksi. Yleensä se tapahtuu klo 9 jälkeen ja vierestä löytyy hymyilevä poika. Jolla useimmiten on paskat housussa ja sehän se naurattaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sitten omaa ajatusvirtaa ensimmäisistä vauva-arjen kuukausista, tiedon puutteesta ja sen hakemisesta, onnen hetkistä ja onnistumisen tunteesta. Lähinnä muistoksi itselleni. Jos imetysjutut ei kiinnosta, niin älä lue pidemmälle :) </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">En raskausaikana ollut juurikaan valmistautunut siihen, mitä arki käytännössä tulee olemaan pienen vauvan kanssa. Olisikohan ollut jokin alitajunnan itsesuojeluvaisto päällä, mene ja tiedä. Imetystä en ollut ajatellut lainkaan, tai siis mitä se pitää sisällään. Sairaalasta kotiuduttiin ja vauva nukkui todella pitkiä pätkiä. Imetys sujui, tai siis koen imetyksen sujuvan silloin, kun vauvalle tulee tarpeeksi painoa ja vauva on suurimman osan ajasta tyytyväinen. Käytännössähän alussa jopa pelkäsin, että milloin seuraava ruoka-aika tulee. Konstalla oli heräämisen jälkeen nälkä HETI eikä siinä ollut vauvalla kärsivällisyyttä opetella oikeaa imuotetta eikä minulla tuoreena äitinä ollut mitään havaintoa siitä, miten sen pitäisi tapahtua. Yleensä ruokailua edelsikin jopa tunnin itkuhuuto (yleensä pojan) kunnes saatiin ruokaa mahaan asti. Monesti tätä seurasi mieletön puklaaminen, kun lopultakin toinen oli saanut ahnehdittua ja hotkittua maitoa. Tästä seurasi se, että omat hartiat oli nopeasti tulessa, kun joka syötön jälkeen vauvaa piti pidellä pystyasennossa parikymmentä minuuttia. Ensimmäisen viikon jälkeen itkin, kun en jaksanut nostaa vauvaa hoitopöydältä. Yöt meni siten, että heräsin, syötin pojan, röyhtäytin, siivosin puklut, vaihdoin kakkavaipan ja sitten vauvalla olikin taas nälkä, uusi syöttö ja poika nukkumaan. Tämän jälkeen itsellä oli kauhea nälkä ja piti syödä jotain. Heräämisestä meni helposti 1.5-2 tuntia siihen, että pääsin takaisin sänkyyn. Miten sitä jaksoi? </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Päivisin nukutin poikaa paljon sylissä, hän saattoi nukkua monta tuntia rinnallani ja minä makasin sohvalla. Tätä aikaa harvoin käytin itse nukkumiseen, vaan etsin netistä kuumeisesti tietoa siihen, miten imetystä voisin helpottaa ja samalla meidän perheen arkea. Kännykän selaaminen oli helppoa sohvalla, eikä siinä oikein muutakaan voinut tehdä. Minun onnekseni löysin facebookista Imetyksen tuki ry:n sivut. Vannon, että ilman niitä sivuja olisin lopettanut imetyksen. Sivuilta löysin erilaisia imetysasentoja, vinkkejä imuotteen parantamiseen ja ennen kaikkea tietoa siitä, mikä on normaalia. Luin hämmentyneenä A:lle ääneen infokuvia ja artikkeleja "tämähän on ihan kuin meillä!". Takaraivooni iskostui lauseet "niin pitkään kun imettää, maito ei lopu", "on normaalia, että vauva syö 3-4 tunnin välein, 3-4 kertaa tunnissa tai 3-4 tuntia". "se, että vauva itkee rinnalla ei tarkoita, etteikö hän saisi maitoa" ja ennen kaikkea "se helpottaa vauvan kasvaessa". Silloin lähipiirissäni ei ollut ketään imettävää ihmistä keneltä olisin
voinut kysyä neuvoa ja imetyspoliklinikalle oli liian pitkä matka. Onneksi internetin ihmeellinen maailma ulottuu tänne korpeenkin. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tiheän imun kaudet tuli tutuksi ja Konstan ollessa lähes kolme viikkoinen, hän raivosi syödessään tai ei suostunut syömään ollenkaan. Imetyksen tuen sivuilta sain kannustusta jatkaa imetystä, vaikka silloin olin ensimmäistä kertaa lopettamassa Joka ilta lähes kellon tarkkuudella, Konsta aloitti itkun klo 18 ja se kesti klo 21.30 asti jolloin lapsi nukahti. Näiden tuntien aikana olin varma siitä, ettei hän saa minulta ruokaa. Yritettiin monia eri asentoja, hyssyttelyä ja lähes kaikkea mahdollista. Kipeääkin se teki. Kun lopulta lapsi nukahti, olin yleensä itse niin väsynyt, etten kyennyt normaaliin keskusteluun. Vieraita ei pyydetty iltaisin ollenkaan ja päivisin kyttäsin kelloa, että milloin tulee klo 18 ja kitinä alkaa. Tähänkin kuitenkin helpotti tieto, että "keskivertovauva" (jos sellaista on), itkee päivässä noin 1.5 tuntia. Meillä se kaikki itku tuli illan aikana. Päivällä meillä asusti tyytyväinen lapsi. Harmitti, kun A tuli töistä kotiin klo 17 ja klo 18 alkoi kitinä. Yleensä A näki pojastaan vain sen "kitisevän" puolen. Yritä siinä sitten sanoa, että "ei tää päivisin niin paljoa itke". Ystävät ja kaikki ketkä kävivät meillä päivisin, hehkuttivat ihanan "helppoa" vauvaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta sekin helpotti. Sanoisin, että ensimmäiset kaksi kuukautta olivat vaikeimpia. Koin jollain tapaa surua siitä, etten enää pystynyt imettämään sängyssä maaten Konstan kovan puklailun takia. Olisin niin tarvinnut itse lepoa kropalleni. Illalla oli ihana oikaista sänkyyn pitkälleen. Mutta koska olin löytänyt vauvalleni sopivat imetystavat niin olin tyytyväinen siitä. Pojan kasvaessa hän tarvitsi vähemmän ja vähemmän apua imuotteen löytymisessä ja sain itse varmuutta siitä, että tämä onnistuu. Jonakin päivänä huomasin, että imetys ei vaadikaan siihen alkuun pojan itkuhuutoa. Reilun kahden kuukauden ikäisenähän Konsta oli mukana jo Ikea-reissulla ja siellä imetys luonnistui jo kätevästi auton takapenkillä. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sitten niitä onnen hetkiä ensimmäisiltä kuukausilta. Ensimmäiset onnistuneet imetyspäivät, ensimmäinen hymy, vaunulenkit, kitinän ja itkuisuuden väheneminen (minun ja pojan). Lukuisat vieraat ensimmäisten viikkojen aikana olivat myös pelastus. Vieraiden aikaan pääsi irtaantumaan siitä omasta kuplasta. Monet kertoivat omia imetyskokemuksia ja muistelivat niitä hankalia aikoja joita jokaiseen vauva-arkeen kuuluu. Konsta nukkui lähes aina, kun meillä oli vieraita. Minä stressasin sitä, milloin poika herää ja meneekö vieraiden käynnistä suurin osa siihen, että minä yritän saada lapsen syömään. Ei mennyt. Nykyisin Konsta on mukanani joka paikassa; ystävien luona, kaupoilla, kirppareilla, huomenna ollaan menossa konserttiin... koen, että helpompi on liikkua lapsen kanssa kuin jättää hänet jonnekin hoitoon. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Noin kuukausi sitten huomattiin A:n kanssa, että pojasta on tullut paljon hyväntuulisempi. Onhan hän ollut tyytyväinen vauva aina, mutta jotenkin se iloisuus ja nauru on lisääntynyt. Imetyksen koen tänä päivänä helppona ja nopeana. Ja meidän aamut on ihan parhaita. Konstan ollessa kahden kuukauden ikäinen kokeilin, josko puklailu olisi helpottanut sen verran, että kyljeltään imettäminen onnistuisi. Ja onnistuuhan se aamuisin, pojan ollessa puoli unessa. Se riittää minulle, päivisin ja öisin jaksan olla itse pystyasennossa. Aamuisin on ihana kuunnella kainalosta tuhinaa, nukkua ja välillä havahtua siihen, että "nyt se alkoi syödä". En olisi ensimmäisenä kuukautena uskonut mitenkään, että tähän vielä päästään. Kaikki se tuki, mitä sain tuntemattomilta ihmisiltä internetistä, piti paikkansa. Ja neuvolan tuki oli myös mahtavaa. Ensimmäisissä neuvoloissa sanoin aina, etten usko pojan saavan tarpeeksi ravintoa kun monesti imetys on niin hankalaa. Kuitenkin paino nousi ja sain tsemppausta jatkaa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kylläpä nyt tuli paljon tekstiä imetyksestä. Mutta olen tehnyt sitä 4.5 kuukauden ajan 10-15 kertaa vuorokaudessa, joten ehkä pääkopalle tekee hyvää purkaa prosessia. Prosessista siinä on kyse. Väittäisin, että alkukuukausina se käy työstä. Olin jotenkin naiivisti ajatellut, että "no sitten sitä maitoa vaan tulee". Juu ei. Ensin sitä tulee hurjasti, sitten tuntuu ettei sitä tule ollenkaan ja vauva vaan yrittää apinan raivolla syödä ja syödä, sitten tämän tilauksen jälkeen sitä taas tulee ja taas tuore äiti itkee hormoonihuuruissa joita maidon nousu saa aikaan, sitten sitä taas ei meinaa tulla, ja sitten taas tulee.. tätä sahaamista se oli pari ensimmäistä kuukautta. Mutta kylläpä helpotti lukea silloin muiden äitien TÄYSIN samanlaisista tilanteista, kokemuksista ja tuntemuksista. Ymmärrän myös täysin niitä äitejä, jotka syystä tai toisesta lopettavat imetyksen alun jälkeen tai eivät edes aloita imetystä. Kuten tämän tekstin alussakin totesin, lapselle ei varmastikaan tee hyvää nähdä äitiä vain täysin stressaantuneena. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sellaista tähän iltaan. Vertaistuen tärkeyttä. Älkää ihmiset jääkö yksin, vaan sopikaa ystävien kanssa tapaamisia, soitelkaa ja etsikää sitä tukea vaikka korpikuusen kannon alta. Olipa kyse imetyksestä tai sopivien kenkien löytymisestä. </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLO5kGlu1_D-d3JIxEpDyngfk8BkNxGy7hoF1kbLf8A8MCpg5_ffljB-QREqjIFcXDgt8U2ZJTlLSB1-wN1Jq7r482dk28pmEmwA8YyP8zEZYdyXjDzneUohVbhtjbDWF6KupaQjyIJUd/s1600/kaverit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLO5kGlu1_D-d3JIxEpDyngfk8BkNxGy7hoF1kbLf8A8MCpg5_ffljB-QREqjIFcXDgt8U2ZJTlLSB1-wN1Jq7r482dk28pmEmwA8YyP8zEZYdyXjDzneUohVbhtjbDWF6KupaQjyIJUd/s640/kaverit.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Sara ja Valtsu käyttävät varmasti vertaistukea vauva-arjen kestämiseen <3</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />K/Onnen hetkethttp://www.blogger.com/profile/06653460380828070579noreply@blogger.com0