"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa." — Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Bongasin tuon otsikon sitaatin ja samalla sain riisuttua osan "täydellisen äidin" viitasta jota olin alkanut jo kutoa harteilleni. Ihmiselle, jonka pitää olla heti täydellinen kaikessa uudessakin, on hankalaa ajatella, että ei tarvitse. Tämän olen tiedostanut itsessäni koko raskauden ajan, siis sen riskin, että kompastun täydellisen äidin viittaan. Eli toivotaan, ettei täältä löydy muutaman viikon päästä supermutsia vaan ihmetyksen vallassa oleva äiti joka on hämillään vauvasta joka on syntynyt heidän perheeseen. Ei tarvitse suorittaa. 

Juhannus meni rauhallisesti, mukavasti, kotona ystävien ja sukulaisten vieraillessa. Ei tarvinnut itse lähteä mihinkään. Nautin ulkoilmasta niin paljon, että nyt sitten olen flunssan kourissa. On muuten tosi kiva juttu sairastaa kun laskettuun aikaan on pari hassua viikkoa jäljellä... 

Viime postauksen ylpeily hyvin sujuneesta, vaivattomasta raskaudesta kostautui. En ole vielä kertaakaan ollut niin kipeä mitä olin loppuviikosta. Vauvan käännöshän sujui hienosti, joo. Vauva keksi minne päin kannattaa alkaa itseään punkea. Onnistuisiko jos tulisi nivusesta läpi? Entä jos ottaisi jonkun hermon tuolta alaselästä ja runnoisi sitä niin, ettei äiti voisi päivään laskea painoa oikealle jalalle? Pitäisikö herättää äiti keskellä yötä kipeään supistukseen? Sellainen veijari siellä siis. Yhtenä iltana huusin vedet silmissä kun olin varma, että joku sahaa sisäreittäni pieniksi paloiksi. En osannut tehdä kivulle mitään, joten ratkaisin tilanteen nauramalla. Auttaisikohan se synnytyksessäkin? Toisaalta tämä on niin hullua, kun vaikka miten kipeää tekisi niin silti kuitenkin ymmärtää, että liikkeet on hyvästä ja niitä odottaa. Viime yönä en saanut tukkoisen olon takia nukuttua kuin tunnin pätkissä, lonkkiin koski ja kyljen kääntäminen oli sellainen operaatio, että olin aina sen jälkeen ihan hikinen ja hengästynyt. Silti kuitenkin makoilin suht tyytyväisenä ja "kuuntelin" alavatsalla tuntuvaa vauvan hikottelua.

Eilen kävin jälleen neuvolassa ja vauva on parkkeerannut nyt oikeaan asentoon. Itse asiassa terveydenhoitaja epäili, ettei päästä edes laskettuun aikaan asti. Jännitys tiivistyy siis. Olin lukenut jo ennen vauvan käännöstä, että "käännetyt vauvat" saattavat ottaa vauhtia kääntymisestä. Minulla oli paino hieman tippunut, ei kuulemma tarvitse syömisten kanssa pihtailla. Onnistuu! :D 

Ei sitä kyllä takaapäin edes huomaa! :D

 



A on nyt lomalla ja toimii miun henkilökohtaisena hovikuljettajana kun ajaminen ei itseltä enää luonnistu mahan takia. Paljon on katsottu leffoja ja oltu lomalla. Tänään lämmitettiin sauna keskellä päivää :D Uskon tämän flunssan olevan merkki siitä, että minun pitää ihan oikeasti nyt rauhoittua lepäämään. Ylihuomenna alkaa kattoremontti, mitenhän sitä osaa rentoutua siinä paukkeessa? 


Flunssaa syyttäen, jääköön tämä kirjoitus näin lyhyeksi ja vain raskauspainotteiseksi. Muuhun ei nyt kykene. Kuvia juhannukselta, enjoy:

Olohuoneen valo juhannuksena :)

Lenkkeilyä Saran kanssa en jätä, niin kipeä en sentään ole ollut ;)