Sieltä se aurinko nousee ja tuo värit mukanaan. Jonain pakkasaamuna kotipihan laidalta. |
Kävin viime kuussa Helsingissä viettämässä erittäin merkityksellistä aikaa siskoni kanssa parin päivän ajan. Junamatkat yksin oli luksusta ja oli hyvä päästä pois Pohjois-Karjalasta hetkeksi. Huomasin jo reissussa, että niskat on ihan totaalisen jumissa. Kotiin palattuani olo vain paheni. Tuntui, kun hartioilla olisi ollut painavat betonisäkit ja otin särkylääkettä monta kertaa päivässä. Ei auttanut venyttelyt, ei jumpat. Tein jopa joogaa, tai miksi sitä tällä ruholla tehtynä voisi kutsua. Arjen alettua yritin saada aikaa hierojalle, ei vapaata kellään. Mietin lääkäriin hakeutumista, niin tuskainen olo oli. Lapsen sylissä pitäminen sai kyyneleet silmiin ja oksetti. Kuulin kuitenkin suosituksia naisesta, joka tekee vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja shiatsu-hierontaa. Pakko myöntää, hyvin ennakkoluuloisena soitin hänelle ja varasin aikaa. Hän järjesti kalenteristaan tilaa, tilani kuulosti kuulemma niin akuutilta. Sitä se tosiaan oli. Seuraavana päivänä menin 1.5 tunniksi hoidettavaksi enkä ole sen jälkeen ottanut särkylääkettä. Hoito oli lempeä ja olo oli kevyt sen jälkeen. Ei se kipuja heti poistanut, mutta kykenin olemaan itseni kanssa sen jälkeen. Seuraavana päivänä kivutkin oli lähes poissa. Olen käynyt nyt kahden viikon välein ottamassa hoitoa, yhteensä siis kolme kertaa. Kehon lisäksi hoito on auttanut ehdottomasti myös mieleeni. Tottakai kivuttomuuskin vaikuttaa siihen, että on paremmalla tuulella, mutta en nyt tarkoita sitä. Ajatukseni on positiivisempia. Ensimmäistä kertaa hoitopöydällä ollessani mietin kulunutta syksyä ja olin itselleni armoton. Toisella kerralla huomasin miettiväni tulevaa kevättä. Tänään oli kolmas kerta, ja mietin tätä päivää.
Kävimme vyöhyketerapeutin kanssa keskustelua siitä, miten tunteet ja stressi vaikuttaa kehoon. Koin, että stressi alkoi laueta ja elämä hieman helpottaa, jonka seurauksena keho meni lukkoon. Samoin on käynyt, kun olen jäänyt kesälomalle: ensimmäisenä päivänä alkaa flunssa. Keskusteltiin myös raskaasta vauvavuodesta ja sainkin kuulla, että keholla menee kaksi vuotta toipua raskaudesta ja synnytyksestä ja luontaishoitojen näkökulmasta suositellaan vähintään sen verran taukoa raskauksien välillä. En ole suunnittelemassa uutta raskautta, mutta tuo oli mielestäni mielenkiintoista ja hyvin järkeen käyvää. Ja varsinkin, jos ei ole huoltanut kehoaan raskauden jälkeen.
Viime viikolla huomasin, että leuat on ihan jumissa ja hammaslääkärin tarkastuksessakin lekuri totesi, että ne on jännitystilassa. Tänään vyöhyketerapeutti sitten kysyi, että onko mulla lantion alueella jumeja, esim ihan alaselässä. No on, sehän on monesti ollut se ongelmakohta jota olen hoitanut ratsastuksella. Sain kuulla, että leuat ja lantio on ns yhteydessä, ja siksi synnytyksenkin aikana kehotetaan rentouttamaan leuka, että saa lantionkin rennoksi. Enpä ole nyt ratsastanut moneen kuukauteen ja sieltä alaselästä niitä jumeja tänään taas löytyi. Jään odottamaan onko sillä tosiaan vaikutusta näihin leukoihin.
Mieli on virkeä, enkä ole rajoittanut itseäni liikaa minkään suhteen. En laiskottelun, enkä herkkujen syönnin. Mutta yritän miettiä asioita järkevästi. Herkkuja kohtuudella ja nyt sain hyvän muistutuksen siitä, että kehoa pitää huoltaa. Tein viime viikolla yhtenä päivänä kahvakuulatreeniä kokonaiset 26 minuuttia ja jossain kohtaa luulin, että taju lähtee. Siinä hetkessä mietin kaihoisasti niitä aikoja, kun kävin maanantaina kahvakuulatreenissä, tiistaina zumbassa ja keskiviikkona army fitissä. Siihen päälle ratsastukset. Hitsi sitä olikin hyvässä kunnossa! Eikä ollut muuten tämmöisiä lihasjumeja! Ihan sinne ei voi tavoitteita nyt asettaa, mutta yritän nyt alkuun edes kerran viikkoon hiota kunnolla. Jaksaa paljon paremmin sitten myös touhuta tuon kasvavan ja energisen pojan kanssa. Ihana ystäväni sanoi miulle taas viime kuussa, että "oo itelles armollisempi!". Voishan tuota kokeilla, ettei asettaisikaan mitään sen kummempia tavoitteita ja raameja, vaan elelis vaan tätä elämää siten, että voi hyvin. Omista arkipäiväisistä valinnoistahan se on kiinni.
Saatiin muuten tehtyä valmiiksi se Konstan huone! Siitä tuli ihana ja itselle tuli hyvä mieli, kun sai lopultakin sen tehtyä. Laitan tän kirjoituksen loppuun kuvia. Keväälle onkin luvassa touhua ihan kodin ulkopuolelta, niin tänne ei tarvitse suunnitella projekteja. Työrintamalla on mukavasti vaihtelun tuulia
puhaltamassa, pääsen huhtikuussa taas luennoimaan täydennyskoulutukseen ammattikorkeakoululle ja kesäkuussa on luvassa pientä työmatkaa Helsinkiin. Maaliskuussa on myös yksi Helsingin reissu tulossa, en olekaan koskaan aiemmin siellä näin usein ravannut. Kesällä sitten Konstakin pääsee mukaan, pitäähän se lomalla viedä Korkeasaareen. Mutta nämä kevään reissut on ihan minun omia juttuja.
Meidän ei tarvii Konstan kaa ulkoilla yksin, kun elukat on mukana aina <3 |
Huomenna ystäviä tapaamaan kaupunkiin, ihanaa. Mukana kummityttö 8kk, kummipoika 1v3kk ja tietenkin Konsta 1v7kk. Hulinaa luvassa siis.
Milloin viimeksi olet kurkistanut omaan kuplaan ja katsonut mitä sinne kuuluu?
Isojen poikien sängyssä päikkäreillä <3 |
Portin takaa lähtee rappuset alakertaan. Saa nähdä milloin poika alkaa nukkua yöt yläkerrassa, kun meidän makkari on alhaalla... teini-iässä? ;) |