tiistai 1. maaliskuuta 2022

"Rohkeus ei aina ole suurieleistä. Joskus rohkeutta on se hiljainen ääni, joka päivän päättyessä sanoo … huomenna yritän uudestaan." — Mary Anne Radmacher

Pitkästä aikaa täällä. Lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin kirjoittaneeni vuonna 2017, että "olen jopa lähtenyt jälleen kerran miettimään lisäopintoja, kenties ylempi ammattikorkeakoulu kutsuu parin vuoden päästä? tai vuoden päästä?". Niinhän siinä sitten kävi, että YAMK avasi ovensa minulle vuonna 2020, ensin avoimien opintojen kautta ollessani lomautettuna. Ensimmäisen vuoden opiskelin töiden ohessa. Siinä on vaihtoehto, mitä en suosittele kenellekään. Toisen vuoden aloitin lyhennetyllä työajalla, jolloin oli jo helpompaa hallita kuormitusta. Nyt on ydinopinnot suoritettu ja yllättäen myös vakituisesta työstä otettu työvapaata ja aloitettu uudessa työssä! 

Ehkä tutusta ja turvallisesta uuteen hyppääminen vaatisi ihan oman tekstinsä, nyt kun omakin pää alkaa pikkuhiljaa ymmärtää mitä on tapahtunut. Tällä hetkellä opinnoissa on menossa opinnäytetyön prosessi sekä kaksi vapaasti valittavaa kurssia, jotka voin onnekseni hyödyntää nykyiseen työhöni ja tehdä työajalla. 

Tämä blogiteksti syntyi erään opintoihin liittyvän kurssin myötä. Olisin voinut tehdä myös ihan uuden blogin ja olen lupautunut kirjoittamaan myös uuden työpaikkani blogiin, mutta jostain syystä halusin herätellä henkiin tämän vanhan. Pienet onnen hetket. Niitä on paljon, muutoksista ja vallitsevasta maailman tilanteesta huolimatta. Voimat alkavat palautua, unet parantua. Uusi ajanjakso alkamassa keväänkin myötä ja olen siihen valmis.