sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kissan kuulumiset

Eilisillan tarinalle jatkoa... 

Eli Valtsua puri käärme ja sisällä se kävi heti nukkumaan. Soitettiin heti eläinlääkärille joka sanoi ehtivänsä klinikalle 2-3 tunnin päästä, ensin pitää hoitaa kotikäynti. Ei tiedetty millon kissa on pureman saanut. Jalka turposi koko ajan. Lähdin naapurista hakemaan kissalle kuljetuskoppaa ja pyysin naapuria polttamaan tupakan. Istuttiin rappusilla ja hän poltti tupakkaa, mie haistelin savuja ja rauhotuin. Kova huoli oli kissasta, kestääkö hengissä ennen lääkäriin pääsyä? Kuitenkaan ei käynyt mielessä pyytää tupakkaa itselle. Jotenkin sen näkeminen, että joku toinen polttaa, helpotti. Menin kotiin, kissa oli juuri ja juuri hereillä. Ilmeisesti oli kuitenkin tarkoitettu, että Valtsu saa apua, sillä eläinlääkäri soittikin jo tunnin päästä ensimmäisestä puhelusta. Päästiin eläinlääkäriin klo 00.30. Matkaa päivystykseen oli 30km, oli ehkä yksi pisimmistä automatkoista. Valtsu nesteytettiin, sai kipulääkettä ja antibioottia. Ohjeeksi saatiin, että pitää seurailla pari päivää. Kotiin kun päästiin, niin kissa ei ollut yhtään oma itsensä. Käveli kuin olisi ollut kännissä, näki harhoja eikä tunnistanut minua ja A:ta. Ei malttanut käydä nukkumaan ollenkaan, vaan riehui koko yön. Söi onneksi. Tänään se on nukkunut mitä kummallisimmissa paikoissa ja ollut todella omituinen, epäluuloinen. Nyt illasta se on saanut nukuttua päätään selväksi ja alkanut vähän vaikuttaa omalta itseltään. Ulos ei ole pyytänyt koko päivään, mikä on todella outoa käytöstä kissalta, joka ei ole moneen viikkoon suostunut sisällä olemaan. Ehkäpä tästä kuitenkin vielä selvitään.

Turvotus alkaa hävitä vasemmasta jalasta, vaikkakin suorana joutuu vielä pitämään.

Olipahan viikonloppu. Onneksi Valtsulla oli suojelusenkelit matkassa ja toivotaan, että vähän aikaa taas muistaisi pysyä käärmeistä kaukana.

lauantai 24. toukokuuta 2014

"Paras tapa varmistaa tuleva onnellisuutensa on olla tänään juuri niin onnellinen kuin suinkin on mahdollista." - Charles W. Eliot

"Kesän hauskimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin hienoa tai jännittävää, vaan niitä, joina koetaan pieniä onnen hetkiä ja jotka soljuvat yksitellen, mutkattomasti kuin helmet nauhaan." - Elana Lindquist 

Voi mikä kesän alku. Perjantai-iltana kävin ratsastamassa rauhallista köpöttelyä pitkin hiekkateitä, linnut lauloi, ilta-aurinko paistoi ja hevonen kantoi koivun oksaa suupielessään... maalaisromantiikkaa parhaimmillaan :) Tänään hellepäivää vietettiin kotosalla ja saatiin vieraaksi Satu kahden englanninspringerspanielin kanssa. Koirat pääsi uimaan ja Satun kanssa päästiin vaihtamaan kuulumisia :). Kesän kunniaksi tein aamupäivällä raparperipiirakkaa, kahviteltiin helteessä ulkona ja siitä hyvästä miulta sitten paloi olkapäät ja niska... mutta ei sitä tajunnut niskaa miettiä ja aikakin meni kuin siivillä hyvässä seurassa. Myöhemmin päivällä lähdin vielä uudestaan rantaan ja kävin uimassa ilman saunaa! Veden lämpötilakin oli noussut jo 20 asteeseen niin mikäs siinä oli polskutellessa. Uintireissun jälkeen grillailtiin A:n kanssa ja katsottiin Suomen peliä. Voisin sanoa, että melkoisen rentouttava vapaapäivä ollut. 

Uljas, Manu,       (hajurako)               Sara ;)

Sara ei oikein lämmennyt nuorelle miehelle...
Tässä välissä pitää mainostaa Satun blogia Project....ME! (avautuu nimeä klikkaamalla), itse olen siihen ihan addiktoitunut :)

Tänään on ollut myös aihetta juhlaan, sillä tänään tuli 3kk täyteen ilman tupakkaa! 3 kuukautta! Minä, joka ennen en pystynyt olemaan kahta tuntia ilman tupakkaa, joka ei olevinaan selvinnyt mistään vastoinkäymisestä tai onnistumisesta ilman tupakkaa, joka ei saanut päiväänsä käyntiin ilman tupakkaa, joka oli täysin riippuvainen tupakasta, olen elänyt normaalia elämää 3 kuukautta ILMAN TUPAKKAA! Kyllä tää antaa ehdottomasti lisää itseluottamusta ja sitä olenkin viime vuodet kaipaillut :) 

Vaikka välillä onkin ollut hankalaa, sitä en kiellä, niin siltikään en vaihtaisi tätä kevättä pois. Aika paljon on saanut tutkiskella itseään erinäisissä tilanteissa kun ei ole voinut paeta omia tunteitaan tai vaikeita hetkiä sinne tupakalle. 

Ja nyt tähän loppuun muuttuukin päivityksen sisältö, sillä kävin just ulkona katsomassa näkyykö kissoja. Valtsu kyhjötti jotenkin hassusti liiterin ovella, menin hakemaan sitä ja huomasin toisen etujalan olevan turvoksissa. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja hän oli menossa kotikäynnille, klinikalle päästään vasta kahden tunnin päästä. Niin muuttui tämä päivä ja ilta, kello on nyt 23.15, ja huoli on kova :( 







torstai 22. toukokuuta 2014

"Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä." - Walt Disney

Koti <3
Muistan joskus unelmoineeni omasta talosta, jossa voin kuunnella musiikkia niin kovaa kuin haluan. Ajattelin, että olisipa ihana jos joskus löytäisin puolison, joka haluaisi asua miun kanssa siinä talossa. Joskus vähän myöhemmin unelmoitiin talosta yhdessä ja mietittiin, että sen pitää sitten olla sellainen paikka missä Sara voi olla irti ja sinne voidaan ottaa kissoja. "Mutta se on sitten joskus...saahan sitä unelmoida." Unelmoin opiskelemaan pääsystä ja ylioppilaslakista. Opiskeluaikana unelmoin siitä, että heti valmistumisen jälkeen työllistyisin juuri haluamalleni työkentälle. "Millä todennäköisyydellä niin muka voisi käydä kun ei ole työkokemusta ja työpaikkoja ei muillekaan riitä?". Monta vuotta olen haaveillut ratsastuksen uudelleen aloittamisesta. Sairastellessani ajattelin, että "voi kun olisi joskus ihana vielä juosta ilman kipua". Yhdessä A:n kanssa ollaan unelmoitu matkustelusta ja säästetty rahaa matkoihin.

Joutsenet asettui talon viereiselle pellolle.
Unelmat on vuosien myötä toteutunut, osa ihan huomaamatta ja osan eteen on tehty paljon töitä. Matkan varrelle on mahtunut myös paljon ikäviä asioita, mutta osaisinko nauttia hyvistä asioista ilman vastoinkäymisiä? Tänä päivänä osaan olla kiitollinen siitä mitä on. Olen silti sitä mieltä, että myös unelmia pitää olla. Jos niitä ei ole, niin mitä kohti mennään? Asiat mitä minulla nyt on tuntui 5 vuotta sitten todella kaukaisilta ja osin mahdottomiltakin. Mitähän mahtaa olla taas 5 vuoden päästä? Innolla odotan. En kuitenkaan usko, että asioita vain tipahtelee taivaalta syliini, vaan oma osuus pitää tehdä. Jos haluan matkustaa, säästän rahaa enkä vain jää odottamaan, että joskus joku tuo matkalahjakortin ovelleni. Silloin kun menetin kyvyn kävellä normaalisti päätin, että joskus vielä se onnistuu. Harjoittelin pikkuhiljaa. Kivut oli välillä sietämättömät, särkylääkkeet ei auttaneet. Lääkkeistä ei ollut apua, ehkä pieni helpotus. Se ei riittänyt, jätin ne lopulta syömättä. Minulle sanottiin, että tila voi olla pysyvä ja kerrottiin mitä tulevaisuudessa en voi tehdä. Tänä päivänä teen niitä asioita. Silloin oli hetkiä jolloin olisin halunnut luovuttaa, muumioitua sohvan nurkkaan, antaa elämän jatkaa matkaa ja katsoa katkerana vierestä. Valitin todella paljon elämän epäreiluudesta. Kuitenkin sillä kaikella oli jokin tarkoitus ja jostain tuli voimaa jatkaa. 

Mistähän Valtsu unelmoi?
Missä ollaan tänään? Asutaan metsän keskellä A:n kanssa, Sara voi olla irti aamusta iltaan ja meillä on kaksi kissaa. Nautin työstäni, harrastan jälleen ratsastusta ja pystyn juoksemaan kilometrejä. A:n kanssa ollaan käyty Skotlannissa, Kreikassa ja Saksassa. Ja kuuntelen musiikkia kotona välillä todella kovaa ;) Mitä unelmia on vielä odottamassa toteuttajaansa? Lisää matkoja! Pitkille lentomatkoille en uskalla lähteä, mutta onneksi Euroopassa on vielä monta paikkaa näkemättä. Joskus olisi myös kiva asua ulkomailla pieni pätkä, vaikka kuukausikin. Aion joskus vielä jatkaa opintoja. Haluaisin käydä juoksemassa 10km jossain juoksutapahtumassa ja joskus aion juosta vähintään puoli maratonin. Jonain päivänä kirjoitan kirjan. Onhan näitä :) 

<3
Kuluneella viikolla on nautittu ja valitettu helteistä. Viime viikonloppuna kävin koiranäyttelyssä kannustamssa ihanaa sprinkku-herraa, piipahdettiin samalla A:n kanssa kalamarkkinoilla. Kaupunkipäivän päätteeksi lähdin vielä illalla ratsastamaan. Sunnuntaina Valtsu sitten toi kesän ensimmäisen kyyn pihaan, eläinlääkärille soitto ja sunnuntai menikin kissan vointia tarkkaillessa. Selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sunnuntai-iltana kävin rannassa heittämässä talviturkin! Vesi oli 13 asteista, eli KYLMÄÄ. Mutta ai miten ylpeä olin itsestäni sen jälkeen. Onneksi oli naapuri kannustamassa, yksin en olisi uskaltanut. Alkuviikko on mennyt tiiviisti töissä, eilen illalla kävin aamuvuoron jälkeen ratsastamassa. Harjoiteltiin laukannostoja ukkosen pyöriessä kentän ympärillä. Sainpahan itse samalla siedätystä ukkoseen. Ei pelottanut niin paljoa kun piti keskittyä ihan muuhun :)  
Uitettu koira :) Vanhus on vielä talviturkissa joten uimassa on käyty päivittäin.

Ensi viikolla taas yksi unelma toteutuu kun lähdetään A:n kanssa Helsinkiin Sonisphere-festareille ja nähdään Metallica livenä! Meidän häämarssina kirkossa soi Metallican Nothing else matters, joten ei mikään ihan yhdentekevä bändi meille :) Nyt en laita linkkiä kuitenkaan Metallican kappaleeseen, vaan Eva & Manu:n Feet in the Water- biisiin. Se on miun kesäbiisi joka sopii sanoiltaan tähän unelmien tavoittelu- teemaan :)




Kuvaamisen harjoittelua :D Huom. sateenkaari oikeassa reunassa!

Urmas on piilossa ruusupuskassa. :)


Miun ja Saran Feet in the Water ;)
 Unelmoikaa ja menkää unelmia kohti!


 


perjantai 16. toukokuuta 2014

"Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä." - Oscar Wilde

Mahtava viikko takana, ei voi muuta sanoa. Mitäkö on tapahtunut? No eipä mitään ihmeitä, on vaan ollut mukavaa elämää. Tiistain ukkosmyrksystä toivuin ja keskiviikkoaamuna tein heti herättyäni kahvakuulatreenin, kävin suihkussa ja sen jälkeen aloin paistamaan niitä ihania proteiinilettuja. Heräsin 8 jälkeen ja aamupalaa aloi syömään vasta klo 10! Jostain on tullut aamuihin kärsivällisyyttä, sillä ennen olin herättyäni todella äkäinen ennen aamutupakkaa ja aamupalaa. Joka tapauksessa, iltavuoroon tankkasin hyvin sillä ne proteiiniletut pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään. 


13.5.2014
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin 4.5 tuntia jonka seurauksena torstaina aamuvuoron jälkeen olin kuin elävä kuollut. Olin kuitenkin päättänyt lähteä zumbaan ja kotiin tultua otin puolen tunnin päikkärit ja johan jakso taas mennä! Zumbassa huomasin miten älyttömän jumissa miun alaselkä on ja venyttelinkin sitä sitten saunan lämmössä kunnolla illalla. Varmaan ratsastus jumiuttanut sen? Zumbassa menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tein liikkeet IHAN täysillä. Meni välillä jopa vähän överiksi, mutta hauskaa miulla oli. Eikä kiinnostanut yhtään mitä muut ajattelee. Jokin rajoitin miulla on ollu päällä kun en oo aiemmin kehdannut noin paljon heittäytyä. 

Tänään on sitten ollut vapaa. Herätyskello oli soimassa klo 9 ja meikäläinen heräsi klo 8.59 ilman herätystä. Ajattelin laittaa herätystä lisää 10 minuuttia... ja heräsin 11.00 :D Taisin olla edellisyön jälkeen unen tarpeessa. Puolen päivän jälkeen olin jo tallilla ja kaksi tuntia heräämisestä hevosen selässä. Ei huono ;) Menin kentällä reilun tunnin ja höpöttelin hevosille. Rentouduin. Iltapäivällä käytiin naapurin ja koirien kanssa metsälenkillä ja koirat pääsi uimaan. Illan ajattelin viettää sipsien kanssa elokuvia katsoen. 

Huomenna aamusta lähdetään kohti Joensuusta, käyn koiranäyttelyssä ja A:n kanssa mennään pyörähtämään kalamarkkinoilla. Siellä pitää käydä syömässä lettuja ja ostaa paholaisen hilloa... kala yleensä jää ostamatta :D Illalla menen uudestaan ratsastamaan... ja sunnuntaina :) Miusta on tullut taas ihan heppahöperö :D Ryhmäliikuntatunnit jäi kesätauolle enkä mie tiiä miten nyt kesän pärjään. Hassua, ensimmäistä kertaa sitouduin johonkin ryhmäliikuntaan ja jatkoin kesään saakka! Oon aika ylpeä itsestäni. Tuo zumban tauko harmittaa eniten, siinä sain aina jumikohdat paikannettua ja varsinkin alaselälle ja lavoille se teki nannaa. Mutta kun niitä positiivisia asioita haetaan niin nyt miulla on enemmän aikaa käydä ratsastamassa kun arki-illatkin on käytössä. Oon kyllä onnekas kun saan käydä ratsastamassa niin usein kun haluan ja sovittaa käynnit omien vapaiden mukaan. Kyseisellä tallilla kävin vuosia sitten ennen kuin muutin täältä pois, aika sattuma, että tallilla on taas miulle sopiva hevonen ja omistaja tarvitsi sille liikuttajaa. Mie en voi ainakaan allekirjoittaa sitä, että maalla ei muka ole harrastusmahdollisuuksia. mie harrastan täällä paljon enemmän kun ikinä kaupungissa asuessani. Toisaalta silloin päivät meni rytmillä "koulusta suoraan illaksi töihin", että eipä siinä aikaakaan olisi ollut. Muistan kun aloitin valmistumisen jälkeen työt niin olin ihan ihmeissäni kaikesta vapaa-ajasta. Siis siitä, että sitä oli ja miten hankalaa oli keksiä tekemistä. Enää ei ole ongelmia :D 

Tällä viikolla olen myös tietoisesti yrittänyt hymyillä enemmän. Se oli tämän viikon tavoite. Huomasin tässä viikon aikana, että hankala on olla pahalla tuulella ja hymyillä. Hymy tuo positiivisuutta. SMILE! :)
Mitä lie veljekset suunnittelee...?
Tukkahirviö.
Kohta pääsee tekemään raparperipiirakkaa :)
Vihreää on :)

 

tiistai 13. toukokuuta 2014

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe." — Maxwell Maltz



Rentoutuminen. Hankalaa muutenkin, mutta vielä hankalampaa kun jännittää eikä "voi" niitä hermosavujakaan enää polttaa. Mie oon todella harjaantunut kropalla jännittämisessä. Saatan vaikean tilanteen edessä vaikuttaa "viilipytyltä" ja mieleltänikin olla sellainen, mutta kaikenmaailman kipuja kyllä ilmaantuu juuri ennen jännittävää tilannetta. Kun saan jännityksen kunnolla päälle, niin mieli lähtee siihen mukaan ja olen todella äkäinen. 

Ajattelin tähän blogikirjoitukseen kirjoitella hienoja oivalluksia joita olen tehnyt luettuani "Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia"-kirjan, kertoa miten olen opetellut hengitystekniikan mikä rentoutti, miten olen pyrkinyt nauttimaan tästä hetkestä ja rentoutua, mutta taidanpa jättää oivallukset nyt mainitsematta. Nimittäin kun aloin tätä kirjoittaa niin ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä ja uhkaavasti hämärtyi. Kohta kuului jytinä ja ukkonen tuli vauhdilla talomme päälle. Ehdin kirjoittaa tuon yllä olevan kappaleen, tallentaa kirjoituksen ja sulkea koneen. Siinä unohtui kaikki mahdolliset rentoutusharjoitukset ja henigtystekniikat, juoksin alakertaan ottamaan johtoja irti seinästä A:n jäädessä yläkertaan. Ajattelin huudella kissoja sisään ja seisoessani peloissani ulko-oven raossa kuului ensin pääni vierestä sulakekaapista pamahdus, samaan aikaan ulkona välähti, ja välittömästi tämän jälkeen ukkonen tuntui tulevan katosta läpi. Karjuin A:lle, että "ukkonen iski meidän taloon!". Sätkähtelin sen jälkeen jokaiselle välähdykselle ja silmät kiinni odotin jyrähdyksiä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja yritin rauhoitella paniikissa olevaa koiraa. Paraskin rauhoittelija. Onneksi ukkonen meni yhtä nopeasti ohi kuin mitä tulikin. Ja ukkonen poltti pari sulaketta. Eli se "pamahdus" mikä kuului sulakekaapista oli se NAKSAHDUS mikä kuuluu, kun vikavirtasuojat ottaa sulakkeet pois käytöstä.

Suklaajäätelö pääsee tänään ehdottomasti pois pakastimesta!
Luulin päässeeni ukkosen pelosta yli. Luulin osaavani rauhoittua tarpeen vaatiessa. Ei ole hienosti kirjoista luetut asiat ja muutaman kerran tehdyt mielikuvaharjoitukset vielä päässeet käytäntöön asti. Jokin tarkoitus tälläkin selkeästi oli. Harjoitukset siis jatkukoon. Nauroin A:lle ukkosen jälkeen "arvaa mitä olin just kirjoittamassa....rentona olemisesta!". 

Harmittaa todella paljon kun en kykene olemaan koiralle tuki ja turva ukkosen ollessa "päällä". Ei se ole ihme, että Sara pelkää ukkosta jos minä olen kuin kauhuelokuvan pääosablondi aina kun salama välähtää. Töissä ollessani en ukkosta pelkää, siinä tulee ammattirooli jotenkin niin vahvasti käytäntöön, että pystyn olemaan rauhallinen ja rauhoittelemaan muita.   

Eli taidan tältä erää jättää vielä kirjoittamatta rentoutumisesta ja rauhoittumisesta. Muista asioista kerrottakoon, että toissa päivänä pääsin maastoratsastamaan ja hyppimään kaatuneitten puitten yli. SE oli todella rentouttavaa. Töihin on tullut paljon lisäpuhtia ja olen taas vähentänyt sokerin syöntiä. Se tahtoo hiipiä aina salakavalasti miun elämään. Tänään olin menossa töitten jälkeen kahvakuulaamaan viimeistä kertaa tänä keväänä, mutta olin tunnin liian ajoissa. Kyllä harmitti! Ajelin sitten kotiin ja myöhemmin kävin hakemassa Zalandon paketin. Omistan nyt elämäni ensimmäiset ballerinat. Ja olen aiemmin väittänyt, etten koskaan tule sellaisia hommaamaan ja olen varma, että tästä tulen nyt kuulemaan :D Jälleen on todistettu, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan". 
  
Taas tuli käytyä yksi tunne läpi ilman tupakkaa. Pelko. Se meni pois. Ei tarvinnut sen(kään) tunteen takia polttaa. Nyt voin taas hengittää rauhassa. Vähän jo hymyilenkin tätä kirjoittaessani.

Mitä pelkoja teillä on?

lauantai 10. toukokuuta 2014

"Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?" - Tuntematon


Kesä. Kohta se on täällä. Ihan nurkan takana. Käki kukkuu, ulkona on lämmin. Voi vetää keuhkot täyteen ilmaa ja haistaa kesän. On hiljaista. Voi nauttia. 

Tänä iltana ei annettu Suomen pelin masentaa vaan tehtiin A:n kanssa pihahommia. Sain marjapensaat leikattua, taas yksi homma tehty. Yritin myös kitkeä yhtä kukkapenkkiä, mutta se oli ihan täynnä kusiaisia... ei paljon houkuttanut laittaa käsiä sinne :D

Joskus 1 kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä kuvia meidän maalaisrauhasta <3
Valtsu <3 Urmas takana hiippailemassa

Sarppainen <3

"Hei, leiki nyt!"

"Mitä koira kuvittelet, leiki yksinäs!"
"Leikkisit vaan, hippa!"
"Huhuu, minne menit?"
"Miks kukaan ei leiki mun kaa?"

Tähän olisi tarkoitus tulla terassi nyt alkukesästä :)










Sauna <3


















Ps. Tänään 10 viikkoa ilman röökiä! 
   
    Mistä te olette tällä viikolla onnistuneet? :)




torstai 8. toukokuuta 2014

"Onnellinen se, jolla on aikaa elää!" - Otto Weiss

Miun juoksupopot <3
No niin, nyt on tällä tytöllä positiivisempi ääni kellossa! Kaikki vatsakivut, tupakantuskat, ärsytykset ym. lähti virtaamaan eilen pois. Ja mikä sen sai aikaan? Oma toiminta. Ei auttanut itku markkinoilla, ihan itse piti tehdä jotain. Niinpä eilen hilppasin Saran kanssa juoksulenkille metsään pitkästä aikaa. Ihme kyllä tauko juoksussa ei ollut tehnyt ollenkaan pahaa vaan itse asiassa tuntui, että jaksoin juosta paremmin kuin pitkään aikaan. Käytiin reilu puoli tuntia hölköttelemässä jonka jälkeen tein vielä kotona puolen tunnin kahvakuulatreenin. 


Mara <3
Tänään olinkin sitten ihan SUPER liikunnallinen ja reipas ja ja ja... Aamupäivällä menin tallille, siivosin karsinat ja ratsastin reilun tunnin. Harjoittelin tänään tekemään laukannostoja käynnistä pelkän istunnan avulla, ei mikään helpoin homma meikäläiselle jolla on istunta muutenkin hakusessa. Tätä oon harjoitellut jo muutaman kerran aiemmin hevosen omistajan ohjeistuksella, aika huonoin tuloksin. Mutta tänään se onnistui! Pakko oli heti laittaa viestiä omistajalle, "mie tein sen!" :D Korvien välistä lähti sekin homma, hevonen kyllä osaa mutta oma epävarmuus ja haparointi on sekoittanut heppaparan päätä aiemmin. Tänään keskityin, hengitin, olin hetkessä.  Jotenkin miusta on alkanut tuntumaan, että sillä tosiaan oli tarkoitus, että nousin hevosen selkään samana viikonloppuna kun lopetin tupakan polton. Luovuin yhdestä asiasta ja sain tilalle jotain paljon parempaa. Jotain mistä nautin ja mikä saa miut irrottautumaan vähäksi aikaa kaikesta muusta. Ei tupakka oo tehny sitä enää moneen vuoteen. 

Ratsastuksen jälkeen ajattelin, että pieni kävely voisi tehdä hyvää jaloille, etteivät ihan ehdi jumahtaa ennen illan zumbaa. Sain onneksi naapurin emännästä seuraa ja käytiin koirien kanssa kolmen vartin kävelyllä. Mukana oli Saran lisäksi kaksi 1-vuotiasta laikariiviötä. Naapuriin mentiin Saran kanssa pyörällä ja yllätyin positiivisesti kun Sara tepsutti menemään löysällä hihnalla pyörän vierellä. Tämä taito opeteltiin joskus kaupungissa asuessa. Lenkin jälkeen jäin naapuriin kahville ja totesin "miun jalat on ihan hyytelöä". Kotiin tultuani hetken jo mietin jätänkö zumban väliin, mutta onneksi en jättänyt. Oli nimittäin ihan huippu tunti, vaikkakin miun reidet tuntui olevan tulessa jo puolen tunnin jälkeen. Äkkiseltään kahden päivän sisällä juoksulenkki, ratsastus, kävely/pyöräily ja zumba on aika paljon :D Mutta selvisin tunnista ja tuli taas ihan mielettömän hyvä mieli! Alla oleva kappale on ihan ehdoton lemppari mikä saa aina miun fiilistä nostatettua.




Nämä kolme vapaa päivää on antanut ihan mielettömästi voimaa. Oon malttanut myös levätä, ja sen on mahdollistanut tv-sarja jonka tilasin dvd:llä. 90-luvulla tuli mtv3:lta suomalainen Lämminveriset- sarja ja tänä keväänä kyseinen sarja tuli dvd:lle. Pienenä heppatyttönä tykkäsin sarjasta ja näyttää se uppoavan vielä vähän isompanakin heppatyttönä :D Lainasin tänään myös naapurista vähän iltalukemista, muumeja ja heppakirjoja! Mikä lie lapsettaa taas. Muumi-kirjoja en ole koskaan lukenut ja siellä Helsingissä Tove Janssonin näyttelyssä käydessä heräsi mielenkiinto. "Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia" on avuksi ratsastukseen, samoin Kyran kirjasta voisi vähän kerrata perusasioita :) 
 
Illan värit 7.5.2014
Mistä te saatte voimaa ja mikä auttaa pääsemään vaikeiden aikojen yli?






tiistai 6. toukokuuta 2014

"Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin." — Anonyymi


9 viikkoa ja 3 päivää (+20 tuntia). Ei sillä, että laskisin miten pitkään olen ollut polttamatta... Viimeisen viikon aikana on pitänyt hakea tupakoimattomuudelle vahvistusta kaikesta mahdollisesta. Toisaalta tiedän, että oma käytös on vaikuttanut paljon siihen miksi on ollut hankala olo. Olen heittäytynyt jonkinlaiseen ahdistukseen ja ollut tekemättä mitään. Ei ole huvittanut, kiinnostanut, ei ole olevinaan taaskaan ollut aikaa ja oon keksinyt mitä hienompia selityksiä sille, miksi paras vaihtoehto on vaan ruikuttaa ja olla naama mutrussa. Mutta nyt siihen tuli taas muutos! Perhana,  että välillä on hankalaa yrittää miettiä positiivisesti. 
Itsevarmuutta odotellessa...
Jääkaapin ovessa olevat vahvistukset
 Vapun jälkeen olin kolme päivää töissä, lauantaina ja sunnuntaina 10-20. Aiemmin olen ehtinyt käydä ennen pitkää vuoroa aamulenkillä, mutta viime viikonloppuna en mitenkään jaksanut herätä aikaisin. Ja kyllä se liikkumattomuus ja huonosti syöminen kostautui: iski aivan mieletön väsymys. Eilen aamuvuoron jälkeen nukuin puolen tunnin päiväunet. Kyllä harmitti, oon pärjännyt viime syksystä asti ilman päiväunia. Ja yöksikin riitti unta. Ja tänäänkin on vielä väsyttänyt. Mutta jotain positiivista: tänään olen syönyt paremmin.

Reilun viikon ajan olen kärsinyt ihmeellisestä vatsakivusta. En oikein osaa kuvailla sitä, varmaan polte olisi oikea sana? Reagoin yleensä jännitykseen vatsalla, mutta ei tämä sitä ole. Oon miettiny onko tää joku psykosomaattinen vieroitusoire tupakasta? Onko keho nyt stressaantunut kun ei saa tupakkaa ja reagoi vatsalla? Stressaanko huomaamattani jotain muuta? Ajattelin kokeilla taas ruokavalion puhdistusta, lisään veden juomista ja liikuntaa. Ehkäpä niistä apu löytyy. Lihakset on ollut monta päivää todella kipeänä (varmaan syy löytyy liikkumattomuudesta), ja oon tehnyt parina aamuna puolen tunnin jooga-ohjelman heti herättyäni, mutta silti oon ihan jumissa.
Eikö olekin kuin tehty tuohon nurkkaan? :)

Tällä viikolla on 5 päivää vapaata, joista ensimmäinen oli tänään. Kävin kaupungissa ja käytiin pitkästä aikaa A:n ruokatunnilla lounaalla. Joensuuhun on avattu ihana Heinosen Leipomon lounasravintola Kanervalaan, suosittelen. Tai kai se on avattu jo ajat sitten, mutta miulle se oli uusi paikka ;) Kaupunkireissulta löytyi kauan kaivattu leipälaatikko ja ratsastus- sekä salihanskat. Leipälaatikko pitää mainita ihan siitä syystä, että oon etsinyt tarpeeksi pientä laatikkoa pari vuotta ja TÄNÄÄN se löytyi! Voi sitä onnen hetkeä. Kyllä todellakin on näköjään pienet ilot ihmisellä :D Mutta varmasti jokainen, joka joskus on etsinyt jotain tiettyä tavaraa pitkään tietää, miten mahtava tunne se on kun lopultakin löytää etsimänsä. 

Huomenna vapaapäivä alkaakin hammaslääkärillä jonka jälkeen on pakko mennä takaisin nukkumaan. Puudutusaine saa miut ihan tokkuraan. Torstain vapaa onkin sitten kivempi kun menen taas ratsastamaan ja illalla zumbaan! Viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa ratsastamaan maastoon :) Perjantaina käyn tekemässä iltavuoron ja ajattelin sillon aamulla olla reipas ja käydä salilla. 
Taimet on vielä hengissä :)












PörröVeljekset Urmas ja Valtsu on ollut ihan ihmeissään kun välillä oli jo kesä tulossa ja yhtäkkiä taas kylmeni ja sataa lunta. Poikien unirytmi on mennyt ihan sekaisin ja ovat malttaneet jopa yhden yön nukkua sisällä. Mutta yleensä päivät on varattu nukkumiselle :) Sara on ollut oma höppänä itsensä, tänään otin sen huvin vuoksi hihnaan kiinni kun kävelin naapuriin reilun 1 km matkan metsätietä pitkin. Eihän siitä mitään meinannut tulla, koira käyttäytyi kuin ei olisi koskaan aiemmin joutunut hihnassa kävelemään. Jonkin aikaa harjoteltiin ennen kun muistui mieleen... tainnut vanhukselta jo muisti heikentyä ;) Tai sitten siitä on olevinaan tullut jo niin maalainen. 

Kaikesta henkisestä ja fyysisestä kipuilusta huolimatta olen kuitenkin tuntenut onnellisuutta. Hassua, eikö?