keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

"Toivo on parasta lääkettä: mikään ei kannusta eikä vahvista niin kuin se, että odotat jotakin huomiselta." - Orison Swett Marden

Raskauden viimeinen kolmannes on menossa! Hui! Reilu viikko sitten kävin läpi aikamoista tunteiden vuoristorataa joka vaihteli ahdistuksesta pelon kautta lopulta innostukseen. Itketti, mutta itku ei tullut. Ahdisti, mutten tiennyt mikä ahdistaa. Pelotti,  mutten tiennyt mikä pelottaa. Puhuin paljon kotona A:lle tästä, mutta vaikeahan toisen oli siihen mitään sanoa kun itsekään en tiennyt mikä oli vialla. Enkä kyllä toisaalta odottanutkaan, että hän osaisi mitään sanoa. Riitti kun sain olla kainalossa ja joku silitti hiuksia. Hassua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli jonkinlainen hormonien aiheuttama tunnemylläkkä joka sai vielä lisävauhtia huonosti nukutuista öistä. Mutta oli se ärsyttävää, kun kiukutti olla raskaana. 

Nyt kuitenkin olen taas nauttinut tästä ajasta. Niin se vaan vaihtelee. Mutta melkeinpä voisin vannoa, että se joka sanoo raskausajan olevan vain ihanaa aikaa, niin se ihminen valehtelee. Ei ole kyllä kertaakaan kaduttanut, mutta ei tämä nyt koko aikaa ihanaa ole. Olen ollut kyllä toisaalta ylpeä itsestäni miten hyvin olen jaksanut. Toisaalta olen myös ihmetellyt sitä, miten hyvin on mennyt. Olin jotenkin odottanut pahempia oloja ja vaivoja. Mutta ehtiihän tässä vielä ;) 

Äitiysjoogaa olen jatkanut ja salillakin oon käynyt vähintään sen 2 kertaa viikossa. Eilen illalla kävin zumbailemassakin ja siellä kyllä huomasi miten ei enää tahdo pysyä samassa vauhdissa muiden kanssa :D Noh, omalla tyylilläni hytkyin kuitenkin tunnin. Tänään oli vuorossa tallipäivä ja kävin juoksuttamassa Maraa pitkästä aikaa. Kylläpä tuli mieletön kaipuu hevosen selkään! 

Mitäs muuta...varattiin toukokuun viimeiselle viikonlopulle reissu Helsinkiin, viimeiset työviikot on menossa (3 kokonaista viikkoa jäljellä) ja sain A:lta synttärilahjaksi lahjakortin hierojalle! Loma alkaakin sitten intialaisella päähieronnalla :) Siinäpä varmaan tärkeimmät. Ystäviä olen nähnyt viime aikoina ihanan paljon, kävipä toissa viikonloppuna yökylässä meidän 5kk ikäinen kummityttökin <3 Lumet alkaa sulaa ja alan uskoa siihen, että kyllä se kevät tulee vielä tänne korpeenkin.  

Koska raskauden myötä aamu-unisuuteni on kadonnut jonnekin, niin huomennakin on aamulla luvassa salitreeniä ennen iltavuoroon menoa. Semmosta tänne.