lauantai 27. syyskuuta 2014

"Elämä on tekemiesi valintojen summa." - Albert Camus

Onhan ollut viikko. Alkuviikosta keräsin itseeni suunnattomasti stressiä ja ärsytystä, syystä tuntemattomasta. Tai niin luulin. Syytin työtä, mutta ei se siitä johtunut. Kävin tiistaina töitten jälkeen zumbassa ja olo helpottui hetkeksi. Seuraavana päivänä keräsin taas työpäivän aikana kierroksia ihan kiitettävästi. Army/crossfit-tunti helpotti, kaiken sen puskemani hien mukana tuli pari ärräpäätäkin. Torstaina olinkin sitten niin jumissa, että keppijumppatunti teki kyllä todella hyvää, sai vähän liikkuvuuttakin tähän rankaan. Eilen oli viikon ainoa vapaa, joka meni tallilla Maran luona.

HeppaHerralla oli hampaiden raspaus ohjelmassa ja uskottiin sieltä löytyvän apu edellisviikon kenkkuiluun. Edellisellä viikolla ratsastaessa Mara oli haluton liikkumaan ja toki ajattelin, että jostain se on kipeä. Mutta eilen raspauksen jälkeen sama toistui. 30min "jaksoi" mennä hyvin, ja sitten totaalinen stoppi. Lopulta kun olimme yhdessä omistajan kanssa käyneet hevosen läpi niin tulimme siihen tulokseen, että Mara kaipaa vaihtelua. Kävin pienen lenkin maastossa eikä mitään ongelmaa ollut. Voi heppa! :D Nämä tädit oli jo huolissaan, vaikka toista ei vaan huvittanut. Argh.

Illalla käytiin naapurin kanssa tunnin lenkillä koirien kanssa ja tuomisina metsälenkiltä kaivoin piponi alta 7 hirvikärpästä. Ei ollut minun viikkoni tämä.

Tämän viikon ehdoton valonpilkahdus on ollut ihana mieheni. Mie oon kiukkuillut, äksyillyt ja mököttänyt. A on raivannut miun jälkiä ja tehnyt ruokaa, kun minä en ole töiltäni ja jumpiltani ehtinyt. Viime viikolla kuulin radiosta Suvi Teräsniskan kappaleen "Jos olisin mun mies", joka kertoo ihan ehdottomasti A:sta ja eilen illalla soitin sen hänelle itselleenkin.Kovastihan tuo näytti hymyilyttävän :)

Eilen aloin sitten vapaalla tarkemmin miettiä viime aikaista oloani. Oon ollut ärtynyt, kipuja on ollut vähän siellä sun täällä, lähinnä nivelissä. Iho kukkii yhä, olo on turvonnut. Vaatteet kiristää ja ohhoh, painoakin on tullut lisää puolessa vuodessa 5kg! Väsynytkin oon ollut. Eli nyt ei auta enää mikään "yritän nyt vähän paremmin katsoa mitä syön" vaan tämä tyttö aloitti nyt elämänsä ensimmäisen laihdutuskuurin. Jutta Gustafsbergin diettiohjeilla sain viime vuonna paremman olon ja painokin tippui siinä sivussa. Niinpä päätin aloittaa kuurin samalla systeemillä, pienin muutoksin. Syön joka päivä aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Kuurilla olevaa aamiaista syön muutenkin, eli kaurapuuro-raejuusto-mehukeittoa joten muutoksia siihen ei tule. Lounaskin menee luonnostaan, salaattia ja lihaa/kanaa tai kalaa. Välipalana rahka + marjoja = smoothie. Päivällinen muuten sama kuin lounas, mutta lisänä hiilareita (pastaa, perunaa, riisiä). Iltapalana pitäisi olla rahkaa ja mehukeittoa. Tähän teen poikkeuksen ja otan iltapalana näkkäriä + hedelmää. Myöskin aamuun tarvitsen ylimääräisen hedelmän aamiaisen ja lounaan väliin niinä päivinä kun teen aamuvuoroa. 

Eli mikä muuttuu? Päivällisen jälkeen en otakaan iltapalaksi leipää, enkä suklaata. Tai hedelmänamuja. Päivän aikana en töissä mussuta pullaa, vaikka sitä miten olisi tarjolla. Syön säännöllisesti myös viikonloppuisin. Edelliseltä "Jutta-dieetiltä" jäi paljon hyvin asioita elämään, ja pääsääntöisesti tehdäänkin A:n kanssa terveellistä ruokaa. En edes muista millon olisi viimeksi tehty ranskiksia tms. Onneksi liikuntapuoli on aktiivista jo valmiiksi niin siihen ei tarvitse tehdä muutoksia.  Veden juominen pitää opetella taas uudestaan. Uskon siihen, että keho ja mieli ovat yhteyksissä keskenään ja huonosti voiva kroppa vaikuttaa myös siihen, miksei täynnä virtaa oleva pää jaksa pitää energiatasoja yksistään yllä. Tällä viikolla erityisesti hartiat ovat olleet todella jumissa ja venyttelyt saunassa ovat tulleet tutuiksi. Harmillisinta hartiasäryissä on niiden "nouseminen" päänsäryksi asti. Onneksi nuo ryhmäliikuntatunnit alkoivat, ne on helpottaneet oloa huomattavasti! Nyt viikonlopun olen töissä ja maanantaina on koko työpaikan työnhjauspäivä. Ryhmätyönohjaukset on kyllä ihan mahtavia, saadaan koko työyhteisönä pysähtyä kiireen keskellä ja kuulla mitä toisille kuuluu :) Sitten on 2 vapaata! JEI! Ensi viikolla aion keskittyä erityisesti lihashuoltoon ja venyttelyihin.

Ja tavoite painonpudotukseen? No se 5kg pois mikä on tullut. Tai ainakin haluan taas mahtua vaatteisiini kunnolla, painolla ei niin väliä :) Aion suoda myös itselleni pienen suklaaherkun kerran viikossa jos siltä tuntuu :) Ja olen muuten melkoisen innoissani tästä hommasta. Ehkä eniten siksi, että perjantaina aloin ajatella asiaa. Ennen olisin ajatellut, että "maanantaina voisin aloittaa". Niin monta maanantaita on ohitettu, että nyt päätin aloittaa heti. Ja niin tein.


maanantai 22. syyskuuta 2014

"Onnen salaisuus on vapaus… Ja vapauden salaisuus on rohkeus." — Thucydides

Taidanpa sohaista nyt ampiaispesää, vaikkei se tarkoitukseni olekaan. Aiheena rohkeus ja alkoholi. Käytän itse hyvin vähän alkoholia. (Tässä välissä oli aluksi pitkä litania syitä sille miksen nykyisin enää käytä juurikaan alkoholia, mutta lopuksi oikolukiessani tekstiä mietin: miksi sitä pitää selitellä?) ...kaikkein tärkeintä: minulla ei ole hauskaa kun olen humalassa. Olen ymmärtänyt, että tämä olisi tavoite kohtuukäyttäjillä? Jokatapauksessa, monet monituiset kerrat olen seurannut vierestä miten ihmiset muuttuu humaltuessaan.

Kerronpa esimerkin kuluneelta viikonlopulta. Päätettiin isolla porukalla järjestää yllätyssyntymäpäiväjuhlat ihanalle ystävälle. Herralla tuli 30v täyteen ja ystäviä juhliin tuli jopa toiselta puolen Suomea. Meitä oli noin 30 henkeä, osa toisilleen tuntemattomia, mutta yhdistävänä tekijänä kaikilla tämä ihana ystävä. No päivänsankari saatiin yllätettyä ja hän oli todella otettu siitä, että mieletön ystävälauma teki yllätyshyökkäyksen hänen kotiinsa. Tunnelma oli hyvä. Ihmiset juttelivat lähinnä omien tuttujensa kanssa. Yritin jutella uusien ihmisten kanssa, mutta hyvin niukkasanaisia oli vastaukset joita sain. Grillattiin, pelattiin krokettia. Krokettia pelatessa nauroin niin paljon, että meinasi tulla pissit housuun. Ja ihmiset joi. Enemmän ja enemmän. Onnittelumaljaa ei voitu nostaa ennen kuin oltiin varmoja, että kaikilla on varmasti kuohuvaa kädessä. Jätin omani juomatta. 
Väliin aiheeseen mitenkään liittymätön ruskakuva :)

Alettiin laulaa karaokea. Minä aloitin, lauloin sitten kaverina toisten kanssa, "ei uskalla laulaa yksin". Sitä mukaa kun ihmiset humaltui niin johan tuli rohkeutta laulaa yksin. Myöhemmin illalla tuli juttelemaan ne ihmiset, joille yritin jutella aiemmin päivällä. Ja tietenkin jossain kohtaa iltaa tulee se hetki kun sitä alkoholia on otettu tarpeeksi, mutta kaikilla ei rajoitin toimi eikä tajuta lopettaa ajoissa. Yhtäkkiä ei puhuta enää samaa kieltä ja tulee riitaa. Todistin kahden hyvän ystävän itkutappelua, kumpikaan ei tiennyt mistä riita oli alkanut, mitä oli tehnyt tai mitä toinen oli tehnyt, mutta paha mieli oli eikä kuitenkaan voitu pyytää anteeksi. Siinä sitten kaivettiin vanhojakin asioita ja tehtiin tikusta asiaa. Tässä kohtaa iltaa päätimme A:n kanssa lähteä kotiin ja oltiin iloisia siitä, että päivänsankari oli jo nukkumassa eikä nähnyt tai kuullut tappelua. Hän on ihminen joka inhoaa riitoja eikä hänellä ole ikinä toisista pahaa sanottavana. Ei edes humalassa. Illasta jäi kuitenkin pääasiassa hyvä mieli, tapasin uusia ihmisiä ja sain nauraa. Hyvästellessämme ihmiset kysyivät millä menemme kotiin. Eivät meinanneet uskoa, että olen ajokunnossa. Pitääkö se sitten ottaa kohteliaisuutena vai ei, etten erottunut humalaisesta porukasta? ;) Tuntui hassulta kun ihmiset selittivät humalassa miten hekin ovat miettineet, että pitäisi kokeilla joskus olla illanistujaisissa selvinpäin. Toki juhlissa oli niitä, jotka osasivat ottaa kohtuudella ja oli siellä pari muutakin autolla liikenteessä. Mutta ikähaitarin ollessa 20-40-vuotta joka ikäluokasta löytyi niitä joilla meni överiksi.

Kotiin ajellessani mietin, miksei ihmisillä ole rohkeutta olla tuntemattomien ihmisten seurassa selvinpäin? Miksei asioita voida selvittää selvinpäin jos joskus aiemmin on jäänyt jotain "hampaankoloon?"? Mihin sitä alkoholia tarvitaan? Moni vastaa tähän "rentoutumiseen" tai "nollaamiseen" mutta miksei voi nollata tai rentoutua ilman alkoholia? Kokemuksesta voin sanoa, että se tuntuu paljon paremmalta selvinpäin.

Seuraavana aamuna heräsin omasta sängystä ilman päänsärkyä tai pahaa oloa. A:llakaan ei päähän koskenut, vaikka alkoholia nauttikin. Rajoitin toimii. Tehtiin pieni sunnuntaisiivous ja iltapäivällä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuvissa. Kävin katsomassa suomalaisen elokuvan "aikuisten poika". Ihan ok. Kokemus. Huikea. 

Ei muuta tällä kertaa. Työviikko alkaa iltavuorolla, loppuviikosta pari vapaata ja ystäviä on tulossa viettämään peli-iltaa. Selvinpäin ;) 



Vanha ja viisas Sarakin tietää ettei sitä alkoholia mihinkään tarvita.

torstai 18. syyskuuta 2014

"Hiljaisuus on se alkuaine, josta suuret asiat muovaavat itse itsensä." — Thomas Carlyle

14.9.2014
Tällä viikolla olen harjoitellut olemaan hiljaa. Kaikki lähti viime viikonlopusta kun kävimme A:n kanssa syömässä ja elokuvissa. Käytiin katsomassa Mielensäpahoittaja, suosittelen! Elokuvaa katsoessa olin sanomatta mitään. Keskityin. Nautin. Kuuntelin. Olen käynyt tällä viikolla kamera kädessä kävelemässä metsässä, jättänyt soittamatta puheluita "ihan muuten vaan", ja muutenkin yrittänyt pitää kerrankin turpani kiinni. Kuunnella mitä muilla on sanottavaa. Yleensä puhua pulputan paljon. Liikaakin, kuulemma. Ihan hyvää tämä on tehnyt. Ratsastamassakin tänään olin hiljaa. Ja kappas, keskityin paremmin kun en höpötellyt hevoselle ja noitunut jos jokin asia ei heti sujunut. Tai no höpötin vähän ja noiduin ihan pikkusen. Mutta vain vähän ja pikkusen. 


Juomatauko lenkillä

Muistot kesästä ja Marasta näkyy vielä...
















Kuvaaja ei pysynyt mukana!
Eipä tänne tällä viikolla muuta. Töitä, zumbaa, ratsastusta, kuvaamista, olemista. Lohjennut hammas, omenapiirakkaa, saunomista. Siinäpä sitä. Viikoloppuna luvassa ystävän syntymäpäiväjuhlat ja paljon sosiaalisuutta. Ajattelin mennä sunnuntaina naapuripitäjän pieneen elokuvateatteriin katsomaan Matinea-elokuvan. Ihan yksin ja hiljaa.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

"Välttämätön ensimmäinen siirto sille, että saat elämältä sen minkä haluat on tässä: päätä, mitä haluat." - Ben Stein

Otsikon mietelause kolahti ja jäin miettimään sitä pitkäksi aikaa. Mitä haluan? Pitääkö se tietää heti? Entä jos huomenna mieli muuttuu ja haluankin jotain muuta? Saanko haluta ihan mitä vaan? 

Entä jos vastaus on, että haluan voida hyvin? Pitäisikö siinä olla piste? Haluan voida hyvin. Vai huutomerkki? Haluan voida hyvin! Se se on! 

Tämä nainen on nyt täynnä virtaa, loma todellakin teki tehtävänsä ja alan pikkuhiljaa palautua työrytmiinkin. Ruokavalio on hyvässä jamassa, toki välillä syön suklaatakin, mutta muuten oon mennyt aika siististi. Vettä vaan en saa juotua vieläkään tarpeeksi. Mikähän siinä on? Uskon, että se auttaisi tähän ihoonkin ja kyllähän sitä sanotaankin, että "vesi vanhin voitehista". No, ei liikaa kerralla. 

Maanantaina koin todella suurenmoisen onnistumisen kokemuksen ratsastaessani. Olen ratsastanut nyt aika tarkalleen puoli vuotta enkä ole yhtä asiaa muistanut: miten ihmeessä takapuoli pysyy penkissä laukatessa?!:D Tätä olen pohtinut ja yrittänyt harjoitella, mutta ei. Laukatessa haluaisin nousta ylös ja olla kuin mikäkin laukkaratsastaja. Kaikille hevosista tietämättömille kerrottakoon, että minun tapani tuppaa lisäämään vauhtia entisestään ja heikentää hevosen hallintaa. Mutta maanantaina se tapahtui. Jostain lihasmuistin sopukoista se lähti ja osasin käyttää sisäreisiäni oikein! Ja se on oikeasti todella pieni juttu mikä reisillä tuli tehtyä. Mutta miten suuri vaikutus sillä olikaan ja sen tunsi heti: Ai niin, näinhän se oli! Olin kyllä itsestäni ylpeä ja seuraavana päivänä oli reidet kipeänä :D Maran kanssa on alettu tekemään taas töitä ja ratsastuskertojen jälkeen on ollut hikisenä sekä ratsastaja, että hevonen. 

Eilen alkoi kauan kaipaamani ryhmäliikuntatunnit. Menin zumbatunnille aika negatiivisella asenteella. Tiesin, että ohjaaja on vaihtunut. Viime vuoden ohjaaja oli ihan huippu ja muistan, että viime vuonna tulin yhden ainoan kerran huonolla mielellä zumbasta. Se oli se kerta kun meillä oli tuuraaja. Mielestäni tuuraaja oli todella ärsyttävä ja tekopirteä. Niinpä en ilahtunut kun kuulin, että tämä kyseinen tuuraaja on nyt meidän vakkariohjaaja. Onneksi kuitenkin annoin uuden mahdollisuuden ja mitä ihmettä?! Zumbassa oli IHANAA. Ohjaajakin oli ihan huippu! Ja varmasti hän oli ihan samanlainen kuin keväälläkin. Nyt kuitenkin itse ajattelin, että "onpa siinä ihanan iloinen ihminen" ja pakosti itsekin aloin hymyilemään ohjaajan kannustuksesta. Tulin siihen tulokseen, että itselläni taisi olla keväällä TODELLA huono päivä. Mutta tässä sen taas näkee, miten omat ärsytykset ei yleensä oikeasti johdu muista ihmisistä vaan ihan omasta itsestä. Helppohan se on kääntää asia toisin päin. Ja zumbassa huomasin, että kyllä vaan puolen vuoden tupakoimattomuus on tehnyt tehtävänsä, henki kulki koko tunnin ajan! Ja tosiaan, puoli vuotta tuli täyteen reilu viikko sitten enkä sen kummemmin tajunnut sitä edes hehkuttaa tai juhlistaa. Kai se alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää?

Tänään sitten liikuntatunnit jatkui. Vuorossa oli ensimmäinen Power-ryhmä. Saliin mennessä vastaan tuli edellisen tunnin ihmisiä jotka kirkuvan punaisina ja hengästyneinä sanoivat: älkää menkö sinne, tunti on ihan hullu! Ja hullu se olikin. Ja mie nautin. Power-tunti on siis sekoitus Armyfitiä,Crosfitiä,Tabataa ym nopeatempoista. Toimii. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo liikkuessa, että oksennan! Jalat ja kädet on vieläkin maitohapoilla joten voi olla, että huominen kahvakuulatunti ennen iltavuoroa jää aikamoiseksi räpiköimiseksi. Mutta olen päättänyt sinne mennä joten vedän sitten sisulla jos muu ei auta. Power-tunti oli hyvin yksinkertainen ja selkeä, ja sehän sopi miulle. Erityisesti mieleen jäi harjoitus 20x haarahyppy + 15x syväkyykky kahvakuulan kanssa + 10 x vatsarutistukset. Ja sitten sama alusta. Ilman taukoja. 10min putkeen. Sitten 5min tauko ja uusi liikesarja eri liikkeitä. Loppuun tehty nopeatehoinen Tabata-harjoitus jossa tehdään yhtä liikettä 20s, 10s tauko, 20s uutta liikettä, 10s tauko jne...tämä harjoitus kesi 4min. 

Perjantaina on sitten taas ratsastuksen vuoro. Lauantaina en varmaankaan kävele. No se on sen ajan murhe sitten se. Tässä miulla on opettelu, se etten murehtisi asioita etukäteen niin älyttömästi. Sain pari viikkoa sitten kehitettyä itselleni paniikin ensi viikon työvuoroista ja siitä miten jaksan. aamu-ilta-aamu-ilta-yö-aamu-sekoitus tuntui niin mahdottomalta, että lannistuin jo etukäteen. Mutta nyt yritän ajatella, että se on yksi viikko. Jaksaa sen jos suunnittelee muun elämänsä hyvin. 

Ja tekstin alkuun palatakseni, miten pidän huolen siiitä, että voin hyvin? Syön hyvin, nukun hyvin, liikun hyvin, pidän huolta sosiaalisista suhteistani, teen työni hyvin ja teen asioita joista nautin. Eiköhän noilla pääse alkuun? Ja sitten kun muistaisin pitkän tähtäimen: ei kannata syödä suklaata joka ilta vaikka se siinä hetkessä tuntuisikin hyvältä vaihtoehdolta :) 

Tulevana viikonloppuna pääsen muuten treffeille! Mennään A:n kanssa leffaan ja syömään, vähänkö kivaa :) Ja ensi kuulle ostettiin kaverin kanssa liput Apulannan keikalle ja miehetkin pääsee mukaan. Nyt on asioita joita odottaa, ei sen aina tarvitse olla suuren suurta :) 

Jumpasta tultuani talon vieressä oleville pelloille nousi mielettömän upea usva ja pakkohan sitä oli taas käydä kuvailemassa:

Mahtava oli tuo usvan raja :)
 

 

maanantai 8. syyskuuta 2014

"Onnellisuus ei ole jotain valmiiksi tehtyä. Se tulee omasta toiminnastasi." - Dalai Lama

Toiminta on taikasana. Tänne susirajalle iski kesällä mieletön matkakuume ja toimintaahan se vaati! Rahaa ei ollut paljoa käytettävissä mutta irtiottoa tarvittiin senkin edestä. Niinpä kävimme elokuussa minilomalla Milanossa A:n kanssa. Lennot maksoi 55€/suunta :) Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä kannatti. Matkailu avartaa! Tässäpä lyhyt matkakertomus reissultamme, kuvia tuli otettua paljon, mutten halua tukkia koko blogia niillä :D 

Milano, Italia 20.8.-23.8.2014

Saavuimme Italiaan Ryanairin koneella hieman ennen puolta yötä. Emme päässee laskeutumaan aikataulussa kovan ukkosmyrskyn takia. Voitte uskoa, että kyllä pelotti! Noh, pääsimme kuitenkin turvallisesti Italian maan kamaralle ja Bergamon kentältä mentiin bussilla Milanon keskustaan. Taksi alle ja hotellille nukkumaan. Saavuttuamme oli jo pimeää joten ei ollut mitään havaintoa mihin on tultu eikä sitä oikein edes tajunnut, että ollaan kaukana kotoa. Varasimme lennot ja hotellin Ebookersin kautta, hotellina oli Hotel Sanpi ****. Hotelli ylitti odotuksemme. Yöllä kun saavuimme niin siellä osattiin odottaa meitä, kaikki oli valmiina chek in:iä varten, nimi paperiin, avain käteen ja valtavat hyvänyön toivotukset. Seuraavana aamuna tankattiin hotellin aamiaisella vatsamme täyteen, cappucinot tarjoiltiin pöytiin ja istuttiin hotellin puutarhassa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli jo aamulla yli +20! Lähdettiin sitten kävelemään kohti Milanon keskustaa. Ihanaa kun ei ollut aikatauluja tai kiirettä mihinkään. 

Keskustaan päästyämme menimme ensin ihailemaan Duomoa, jonka ympärille keskusta on rakentunut. Kävimme myös Duomon katolla josta näkyi upeasti koko kaupunki. Päivä kului nopeasti ikkunashoppaillen Pradaa, Guccia, Louis Vuittonia... ja tietenkin syöden pizzaa ja gelatoa (eli jäätelöä). Italia on kuuluisa jäätelöstään ja todellakin se on HYVÄÄ.

Upea Duomo
Katolla oli hienot Duomon vartijat Milanon yllä!


Keskustaan käveltiin ihanan puiston läpi. Paikalliset uittivat koiriaan suihkulähteissä :D


Seuraavana aamuna päätettiin lähteä katsomaan muutakin Italiaa kuin suurkaupunkia joten kävelimme rautatieasemalle ja ostimme junaliput Comon kaupunkiin josta olin aiemmin lukenut kehuja. Matka uudella pikajunalla kesti reilun 30min ja maksoi 4€. Junasta ulos hypättyämme ymmärsimme heti miksi paikka on kehuttu. Näimme upeita vuoria ja lähdimme kävelemään kohti rantaa. Rantaan päästyämme näimme rantakadut täynnä kahviloita, rinteet täynnä huviloita ja laiturit täynnä veneitä. "Onneksi tultiin tänne" taisi olla päivän sanotuin lause. Se paikka oli täydellinen paratiisi. Kävelimme rantaa pitkin, söimme ja ihastelimme. Tietenkään kuvista ei näe paikan ihanuutta samalla tavalla, mutta uskokaa, se oli ihana paikka. 









Jäätelöbaareja oli lähes joka nurkalla, me like!
Comolla :)




Comon rautatieasema jossa oli kaksi raidetta :)

Nyt tiedän miltä Paninin pitää maistua, ei voi verrata Suomesta saataviin :D

Italiassa on oma kuohuviini Prosecco, sitä kävimme iltaisin siemailemassa Hotellin puutarhassa. Hotellin vastapäätä oli aito Italialainen hieno perheravintola ja ruoka siellä oli todella ihanaa. Illallinen alku-,pää- ja jälkiruokineen + juomineen maksoi 20€/hlö. Parasta ravintolassa oli kuitenkin tunnelma.

Kaiken kaikkiaan reissumme oli enemmän kuin onnistunut. Tuntui kun olisimme olleet pitempäänkin poissa kotoa, niin paljon ehdittiin parissa päivässä nähdä. Vettä satoi kerran, lähtöaamuna. Se olikin hyvä syy nukkua pitkään ja aamupalan jälkeen käydä vaahtokylvyssä. Lämmintä oli päivisin yli +25. Oli ihanaa olla kahdestaan, ja A:n kanssa on kyllä ihan huippua matkustaa. Mietittiin, että kannattaisi useamminkin lähteä tuonne pariksi päiväksi ihan vaan syömään hyvin ja nauttimaan lämmöstä! Edullistakin siellä on, mitä nyt keskustan turistiravintoloissa hinnat on kalliita, mutta vähänkin syrjemmässä syö hyvin ja edullisesti. Ja junalla liikkumista suosittelen ehdottomasti! 
Illallisravintola joka oli meidän tullessa lähes tyhjä mutta 15 min päästä aivan täynnä! Mentiin siis hyvään aikaan :)





Mmmmmmmm......!