perjantai 23. maaliskuuta 2018

"En ole se mitä minulle tapahtui, olen se mitä valitsen olevani." — Psykoanalyytikko Carl Jung (1875-1961)

Voi talvi kun ei lopu ja tiet ei sula ja mie en pääse juoksentelemaan asfaltille, kun kerrankin olisin menossa!

Ei huonot lenkkeilymaisemat :)
Kerrankin voin sanoa, että olen pysynyt tavoitteissani! Olen liikkunut niin usein kun olen suunnitellutkin, ehkä vaan kevyemmin kuin mitä olin aikonut. Tässä kuluneen kuukauden aikana olen löytänyt itseni usein lenkiltä, kerran hiihtoladulta, kerran salilta, kerran hevosen selästä, kaksi kertaa zumbasta sekä pari kertaa kotitreenin parista. Kaikki nämä olen tehnyt siitä huolimatta, että nenä vuotaa. Muita flunssan oireita ei ole ja jaksaminen on hyvä. Yhdellä viikolla oli flunssan oireet kokonaan poissa ja silloin kokeilin juoksemista. Viime tekstissä kerroin, miten jaksoin ensimmäisellä kerralla hölkätä juuri ja juuri kaksi aurauskepin väliä. Nyt kokeilin uudestaan, ja ensimmäinen pätkä oli 7 kepin väliä! Vaikka olin ollut flunssassa ja käynyt vain kävelylenkeillä! Ilmeisesti se on totta, että kehitys tapahtuu levossa. Taas yksi hyvä syy lisää muistaa lepopäivät!


Liikkumisten lisäksi olen löytänyt itseni töistä, ystävän kanssa kahvilta, kahden päivän ajan sängyn pohjalta vatsataudista, hoplopista, akupunktiosta... mahtuuhan tähän tapahtumia. Ihanan aktiivista arkea siis! Kaikkein onnellisin olen siitä, että olen saanut nähdä ystäviäni ja kummilapsia. Ensi viikonloppuna on luvassa lisää ystävien tapaamista, kun 2.5v uhmaikäinen menee ensimmäistä kertaa mummolaan yökylään (hui!) ja me lähdetään viettämään iltaa ystävien kanssa. Joukkoon tulee myös Australian vahvistukset, eli joudun epämukavuusalueelleni kun ympärillä puhutaan englantia ja minun odotetaan osallistuvan siihen... en tiedä jännitänkö enemmän pojan yökylän sujumista vai omaa kielitaitoani :D

Yritin ottaa pojan mukaan joogaan.... jaksoi kolme asanaa :D
Lähdettiin ystävien kanssa Jutan ilmaiseen Go fat go!- haasteeseen. Maanantaina alkoi ja vielä ollaan nälkäkuolemalta selvitty. Oma whatsapp-ryhmä tsemppaa ihan älyttömästi myös. Kaikesta runsaasta liikunnan ja veden juonnin lisäämisestä huolimatta miun paino on vaan jatkanut nousuaan, eli dieetti tuli hyvään saumaan. Samalla pidän tätä kokeena, jos ei paino ala tippumaan niin varmaan jossain välissä on käytävä lääkärin juttusilla. Kun eikös kaiken järjen mukaan vähempi syöminen + enempi liikkuminen = painon putoaminen? Annan kropalleni aikaa huhtikuun loppuun. Mutta väitän, että paino junnaa sokerin ansiosta. Ja stressin. Tai siis stressiä ei enää juurikaan ole, mutta aiheesta luettuani olen saanut tietää, että pitkäaikainen stressi (minulla viime syksystä helmikuuhun) nostaa stressihormonin kortisolin pitoisuutta elimistössä, joka osaltaan voi aiheuttaa painonnousua. Nyt yritän siis pitää huolta myös laadukkaasta unesta, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Ja tietenkin kunnollisesta ruuasta. Uskon, että näillä eväillä elimistökin laskee kierroksistaan.

Ai niin! Vuosia vaivannut niska-hartiajumi + päänsärky on saanut vihdoin helpotusta! Purentakisko on vihdoin käytössä <3 Akupunktiossa käydessäni mietittiin hoitajan kanssa, että milloin pureminen on alkanut... en muista yhtään, mutta stressitilanteessa se aina pahenee. Aikuisiällä alkoi. Sain tehtäväksi miettiä, että tapahtuiko elämässä jotain kriisiä silloin, kun tuo alkoi. Olisiko kyse siis tunnemuistosta joka aiheuttaa jännitystä... jään tätä pohtimaan, olisihan se hienoa, jos kyseessä olisikin jokin käsittelemätön asia jonka käsittely auttaisi vielä lisää tähän ongelmaan eikä purentakiskoa tarvitsisi loputtomiin käyttää. 

Tänään vietettiin pojan kanssa vapaapäivää ja oli hauskaa! Ulkoiltiin aamulla reilu tunti, käytiin pajunkissat etsimässä ja tehtiin uusi pulkkamäki. Päiväunien jälkeen lähdettiin uimahalliin ja se se vasta hauskaa olikin! Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Polarin aktiivisuusranneke, kyllähän tuolla tuli kulutettua. Onneksi äitini lähti mukaan niin pääsin itsekin uimaan muutaman altaan mitan. Kello on 19.30 ja mittari näyttää päivän kulutukseksi 2000kcal ja 15000 askelta. Ei huono vapaa päivä!

Huomenna on luvassa virpomavitsojen tekoa ja sunnuntaina saan luvan vastustaa kiusausta virpomiskierroksella. Inhoan askartelua, mutta eiköhän noista jonkinlaiset risut tule :D
Huomenna aion käydä myös hölkkäämässä ja ylihuomenna sitten pitkällä kävelylenkillä ennen iltavuoroon menoa. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3