tiistai 29. heinäkuuta 2014

"Jos pelaat elämässäsi aina varman päälle, päätät samalla, ettet enää halua kasvaa." — Shirley Hufstedler

Suunnitelmien tekijänä olen ihan ilmiömäinen. Ja ai että, jos jokin asia ei mene suunnitelmieni mukaan. Viime kirjoituksen lopussa hehkutin loman alkamista. 4 viikkoa. Tein suunnitelmia: otan aurinkoa, käyn vaikka päivittäin ratsastamassa, uimassa, nautin olostani ja katselen leffoja. Sovin tapaamisia ystävieni kanssa. Ja mitä tapahtuu kun lomaa on kulunut kokonaisen päivän: tulen kipeäksi! Kyllä muuten on ottanut koville maata kotona kurkkukivun ja kuumeen kourissa sunnuntaista asti. Toki olin suunnitellut löhöäväni sohvalla leffoja katsellen, mutta ei se ole sama asia jos jokin kuume pakottaa miut tekemään sen. Olin tehnyt niin hienon suunnitelman kalenteriinkin liikkumisistani. Enpä ole liikkunut en. Joo joo, varmaankin tällä oli se tarkoitus, että ihan oikeasti pysähdyn ja lepään, mutta ei sen näin pitänyt mennä! ...5-vuotias pikkutyttö sisälläni täällä taas kiukuttelee :)

Pihan kukkasia :)
Eihän tässä nyt muu auta kun huomenna mennä lääkäriin ja pyytää sairaslomaa. Tässä sairastaessani olen ollut jälleen ihan mielettömän kiitollinen tuosta miun miehestä. Mie oon lomalla ja hän käy töissä, töiden jälkeen kaupassa, tekee ruokaa ja ulkoiluttaa koiran. Silittää päätä ja sanoo "älä nyt hermoile, vasta pari päivää on mennyt ja saatpahan levätä".  Ja mie vaan kiukuttelen. Jes.

Loppuviikolle olen edelleen suunnitellut koiranäyttelyreissua perjantaille ystävän kanssa ja lauantaina on toiset ystävät tulossa meille ysäri-pyjamabileisiin. En nyt suostu luovuttamaan tän sairauden edessä :D 

Tehtiin muuten A:n kanssa sellanen extempore-juttu, et varattiin matka Milanoon elokuun lopulle! Perjantaina alettiin miettiä pitäisikö lähteä jonnekin reissuun ja sunnuntaina varattiin matka. Se on nopeaa toimintaa meiltä, yleensä mie oon tarvinnut puolen vuoden suunniteluajan :) Mutta lennot oli edulliset ja A:llakin vielä lomapäiviä käyttämättä joten miksipä ei? Toivottavasti oon siihen mennessä parantunut... ennen reissua on luvassa yhdet ihanat häätkin ja toivottavasti monta ihanaa ratsastusretkeä Maran kanssa :)

Ja jos jotain tästä sairastamisesta olen oppinut, niin sen ettei pitäisi tehdä varmoja suunnitelmia. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joten pitäisi osata nauttia hetkestä ja toimia silloin kun siihen on mahdollisuus, ei sitten "joskus lomalla..."

Violetti taivas ukkosen jälkeen, pieni sateenkaaren alkukin siellä odottaa patsaan muodossa.
En oo muuten tupakoinut 5 kuukauteen :)


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

"Kysymys ei ole siitä, etteivät he näkisi ratkaisua. Kysymys on siitä, etteivät he näe ongelmaa." - G.K. Chesterson

Niin mielettömän helppoa on neuvoa toisia. Teen itsekin sitä todella paljon. Ystävä kertoo tilanteestaan (todennäköisesti vain murto-osan) ja minulla on heti kirkkaana mielessä suunnitelma miten hänen pitää toimia. Mitä todellisuudessa tiedän ystävän tilanteesta? Todennäköisesti en paljoakaan. En näe (onneksi) toisen ihmisen pään sisälle enkä voi tietää, mitä hän todellisuudessa ajattelee. Helppo on sanoa "jos minä olisin tuossa tilanteessa niin kyllä minä tekisin näin...". Viime päivinä on suunnasta tai toisesta tullut vihjeitä miten minun pitäisi jokin asia tehdä. Todennäköisesti nämä "vihjeet" ovat olleet ihan harmittomia eikä neuvojen antajat tiedä kaikkea, mutta minä olen kyllä säpsähtänyt. Tilanteet ovat olleet ihan pieniä, sellaisia joihin olisin aiemmin sanonut "joo joo" ja toiminut ohjeiden mukaan, mutta nyt olen laittanut rajoja. Neuvojen antamisessa yleensä ei ole mitään vikaa ja yleensä haluankin kuunnella viisaampien neuvoja ja monesti niitä itse pyydänkin, mutta nyt en puhu sellaisesta. Saakohan tästä nyt kukaan kiinn? Hassuinta tässä on se, että viime päivinä kun niitä neuvoja on tipahdellut niin ne ovat tulleet sellaisiin asioihin, mihin en tiennyt edes neuvoa tarvitsevani... Mietityttää vain, miksi olen ottanut neuvoista nyt niin kovasti itseeni?
Saran kanssa ollaan käyty uimassa joka päivä, tekee hyvää molemmille :)


Täällä on vietetty helteisiä kesäpäiviä. Koiravanhus Sarakin tuli siihen tulokseen, että kesä on tullut ja alkoi pudottamaan talviturkkiaan. Onhan se tietysti jo heinäkuun loppu... Ratsastamaan olen päässyt harmittavan vähän, paarmat kiusaavat niin paljon, että hulluksi tulee hevonen ja ratsastaja siinä touhussa. Olen sitten käynyt iltaisin vähän köpöttelemässä metsässä tai vienyt heppaa niitylle heinän syöntiin. Loppuviikosta olisi tarkoitus viedä ponit ja Mara lammelle uimaan, saa nähdä mitä siitä touhusta tulee. Maanantaina kävin pitkästä aikaa salilla, lähinnä tein pienillä painoilla yläselälle ja hartioille liikkeitä, hyvin olin saanut jumahtamaan lukkoon koko yläkropan. Vaan kylläpä oli salilla niin kuuma, että ihan suosiolla voin jatkaa kotona kahvakuulan kanssa riehumista viilentävän ilmalämpöpumpun alla :) Juoksemaan en ole päässyt kahteen viikkoon, pitäisi varmaan keskellä yötä lähteä niin olisi sopiva keli.



Saahan sen kesäpäivän näinkin vietettyä...














Kameran kanssa olen kulkenut viime päivinä taas enemmän, ensi kuussa saan kunnian olla kuvaamassa häitä niin pitää harjoitella ahkerasti. 

Tupakanpoltosta sen verran, tai siis sen lopettamisesta, että kohta alkaa olla 5 kk tupakoimatonta aikaa. Erikoisia vaikutuksia on kropassa näkynyt, mm. hampaat alkavat nyt tervehtyä. Kävin hammaslääkärissä pari viikkoa sitten ja ihmettelin lekurille miksi ikenistä vuotaa verta, mutta ne ei ole kuitenkaan kipeät. Johtuu kuulemma polttamisen lopettamisesta, ikenet alkavat uusiutua ja tervehtyä. Hampaat on myös kirkastunut pari astetta keväästä! Myös hiuksissa ja kynsissä alkaa olla vahvuutta ihan eri tavalla kuin aiemmin, puhumattakaan keuhkokapasiteetin paranemista. Tervayskä on hävinnyt jo lähes kokonaan! Makuaistin parannuttua on saanut maistella paljon "uusia" ruokia ja nautiskella ruuasta vielä entistä enemmän. Vielä kun iho alkaisi parantua niin olisin tyytyväinen. Ei sillä, ettenkö olisi jo nyt. Eniten olen tyytyväinen tähän henkiseen oloon, "hitto miehän pystyn tähän!" :D 

 

Eilen grillailtiin täytettyjä herkkusieniä, nam :P
Humala joka kasvaa toispuoleisesti ja K-raudan ale-laarista ostettu lyhty (3€!)
Ystävät <3


Valtsu kukkapuskassa
Piilossa :)
Iltapesu!
  
<3

 Enää kolme (3!) hassua työvuoroa ja sitten se alkaa.... L O M A .... 4 VIIKKOA!



perjantai 18. heinäkuuta 2014

"Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään." - Marcus Aurelius

Tässä taas. Viikko sitten perjantaina olin lähdössä ilosaarirockiin, takana hyvin kiireinen ja väsynyt viikko. Koko viikon kiukkusin ja äksyilin eikä kiinnostanut pätkääkään istua alas ja vielä kirjoittaa siitä. Joten jätin kirjoittamatta. Halusin vain nukkua, ehkä pyöriä vähän jossain itsesäälin tapaisessa ja valittaa miten ärsyttävää kaikki on. Perjantaiaamuna menin aamulla aikaisin Kesämieheni Maran luo naapuriin, laitoin tervaa heppaan paarmoja karkottamaan ja vein miehen hetkeksi niitylle syömään heinää. Aidan takana ruoho on todistetusti vihreämpää :) Naapuri sitten räpsi kaverikuvia miusta ja Marasta.


Rockin meille tarjosi A:n ihana työpaikka :)
Onneksi kuitenkin lähdin sinne rockiin, avasin silmäni ja aloin katsoa asioita niiden todelliselta kannalta. Ei mikään ollut edes pielessä, olin vain mielettömän väsynyt. Rock alkoi siis perjantaina meidän osalta siten, että matkustin Joensuuhun bussilla jossa treffattiin A:n kanssa hänen töiden jälkeen. Meillä oli hotellista huone, joten viskattiin kamat sinne ja hypättiin toiseen bussiin ja mentiin meidän entisille kotikulmille Reijolaan, jossa oli yllätysjuhlat meidän Australiasta käymässä olevalle ystävälle. Juhlat onnistui hyvin ja jatkettiin A:n kanssa iltaa Sulo-klubille Eppu Normaalin keikalle. Viimeistään siinä vaiheessa rentouduin. Lauloin, tanssin, hypin, pompin ja fiilistelin Eppujen tahdissa. 

Lauantai alkoi aurinkoisissa merkeissä ja hotellin aamupalan jälkeen käytiin katsomassa ystävien kanssa Roller Derbyä, oli muuten hauskalta vaikuttava laji! Roller Derbystä suunnistin sitten suoraan festarialueelle katsomaan J.Karjalaisen keikkaa miehen kanssa johon tutustuin Roller Derby-pelissä. Hän oli ystäväni ystävä ja keikka menikin mukavasti uuteen ihmiseen tutustuessa ja laulettiin yhdessä J.Karjalaisen biisejä. Festareissa on mukavaa uusiin ihmisiin tutustuminen, minäkin kun nykyisin saatan antaa jonkun jopa tutustua minuun.  J.Karjalaisen keikan lisäksi lauantaina tuli heiluttua Mustaschin, Stam1nan, Haloo Helsinki!:n ja Happoradion keikoilla. Nimenomaan heiluttua, sillä tapanani on tanssia ja laulaa keikoilla. Jopa suoranaisesti riehua :D Alkoholi ei kuulu enää miun festarieväisiin ja tuntuu, että selvinpäin jaksan paljon paremmin olla meiningissä mukana :)

Välillä käytiin moikkaamassa festarialueen ulkopuolelle leiriytynyttä kaveriporukkaa. Näin viikonlopun aikana todella paljon ihania ystäviä ja tunsin mieletöntä kiitollisuutta heistä. Monia en ollut nähnyt aikoihin, mutta ihana oli jälleen todeta ettei ystävyys hetkahda välimatkasta tai ajasta. Mielestäni hyvän ystävyyden tunnistaa siitä, että ystävän seurassa on luonnollista olla vaikka edellisestä kerrasta olisi kulunut kuinka kauan tahansa. Viikonlopun aikana pääsin harjoittelemaan kielitaitoani kun Australiasta käymässä ollut ystävä toi mukanaan miehensä jonka äidinkieli on englanti. Kylläpä tätä tyttöä jännitti ja aiemmin viikolla tavatessamme en meinannut saada sanaa suustani. Mutta viikonlopun aikana onneksi rohkaistuin puhumaan kielillä, sillä pääsin tutustumaan mahtavaan ihmiseen. Sekin olisi jäänyt jos olisin antanut omien rajoitteideni ja itsevarmuuden puutteen ohjata toimintaani.  

Viikonlopun aikana siis nautin auringosta, jäätelöstä, ystävistä, musiikista, keikoista, hyvästä ruuasta ja festaritunnelmasta. Onnistumisen kokemuksiakin tuli kun vein itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle juttelemalla tuntemattomien ihmisten kanssa ja välillä jopa englanniksi! Sunnuntai-iltana kun lähdettiin A:n kanssa ajelemaan kotia kohti niin olo oli todella haikea. Alkuviikon olin festareiden jälkeen todella väsyneenä töissä, mutta kaksi vapaapäivää helpotti. Kohta on edessä iltavuoroon lähtö. Vapaiden aikana oli tarkoitus kirjoitella tätä, mutta käytinkin aikani uimiseen, ratsastamiseen ja käytiinpä Maran kanssa ensimmäistä kertaa kärryajelulla uusilla kulmilla. Mie oon ihan hullaantunut siihen hevoseen :D

Lopuksi festariposeerauksia :D Oikeanpuoleisessa kuvassa on menossa festareiden viimeinen ilta ja väsymys painaa. Taustalla soittaa Insomnium ja mietin, olenko oikeassa paikassa värikkäiden vaatteitteni ja limsatölkin kanssa ;)


Läheltä nähtiin Stam1na!

 
A:n kanssa päästiin nauttimaan Vip-alueen herkuista ja molempina päivinä viihdyinkin varsinkin jälkiruokapöydän äärellä jossa oli tarjolla suklaaleivoksia ja mansikoita :P



"Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan" 
- Tsingis Aitmatov


lauantai 5. heinäkuuta 2014

"Ole onnellinen pienistä asioista. Ne antavat suurelle onnelle mahdollisuuden pujahtaa luoksesi, hiljaa." - Pam Brown

Kodista, työstä, arjesta, ystävistä, perheestä, ratsastuksesta, eläimistä, juoksemisesta, salilla käymisestä, suklaasta, iloista, suruista, sateesta, paisteesta, nauramisesta, haaveilusta, hammaslääkärikäynnistä, itseni ylittämisestä, itsekurista, rentoutumisesta, nukkumisesta, kiukkuamisesta, mököttämisestä, onnellisuudesta, pysähtymisestä.... niistä oli miun viikko tehty.

Maran kanssa käytiin kotona :)



Voi lempeämpää katsetta ollakaan?

Naapurin tallikissa Hirmu


Valoja ja varjoja, kuvaamisen opettelua.

Vettä satoi ja pisarat valui autojen päällä....voi pojat! :D

Onni on omistaa kaksi pitkäkarvaista kissaa jotka kantavat koko metsän kasvuston mukanaan.



Sumua 4.7.2014, kun katsoin pihalta toiseen suuntaan...


...ja kun käännyin ympäri katsomaan toiseen suuntaan.
5.7.2014, klo 00.20, oikeassa reunassa meidän pihan raja.



tiistai 1. heinäkuuta 2014

"Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta uudelleen, eikä koskaan ole liian myöhäistä olla onnellinen." - Jane Fonda

Mara muutti naapuriin viime viikon lopulla. Muutaman päivän on totutellut ja eilen kävin ensimmäistä kertaa ratsastamassa omilla "kulmilla". Lähdin siis suoraan käyntilenkille metsään ja hätähän siinä meinasi toiselle tulla. Muut kavioeläimet kun sattuivat jäämään tallille. Ei vaan aiemmin ole toisten perään hätäillyt, mutta uudessa paikassa on ilmeisesti uudet kuviot. Rentouttava meidän metsälenkki ei ollut, mutta käyntiä mentiin vaikka toisella olikin hirmuinen kiire ja uudessa metsässä lymysi kaikenlaisia peikkoja säikyttelemässä, kuten vesilätäköitä joista näkyi oma kuva... Huoh. Pöljä hevonen. Tänään sitten kesälomaa viettävät tytöt ratsastivat aitauksessa ja kyllä se siinä kulki ihan rennosti. Kävin pikaisesti itsekin lopuksi selässä, hyvä siitä tulee. Torstaina käydään uudestaan ihmettelemässä metsiä. Mutta tuntuipa eilen oudolta ratsastaa noilla teillä missä oon nyt pari vuotta kävellyt. Ihan uskomatonta, että aiemmin ollut ajatus "voi miten ihana täällä olisi ratsastaa" on nyt käynyt toteen. 
Uuteen tallikaveriin tutustumista.

Ruokavalion muutos sai minuun taas uutta virtaa. Mikähän ihme siinä on, että vaikka tietää olon huononevan makean myötä niin silti lipsuu taas epäterveellisiin ruokailuihin? Miehän oon siistiny miun ruokavaliota parin vuoden aikana jo monta kertaa, miksi se piti tehdä taas? Missä välissä se lähti lapasesta? En ymmärrä :D Joka tapauksessa, nukun taas hyvin, oon jaksanut käydä juoksemassa yhdessä A:n kanssa, ratsastanut 3 kertaa viikossa, tehnyt välillä lihaskuntoharjoituksiakin ja töissä on taas jaksanut ihan eri tavalla, eli ruokavalio vaikuttaa myös korvien väliin. Oon jotenkin ollut taas paremmalla tuulella. Ja suklaan himo on ihan valtava. Mutta olkoon. Salilla en ole käynyt aikoihin ja nyt kynnys sinne menemiseen on kasvanut ihan älyttömän korkeaksi...

Edelleen smoothie-twister surraa tässä talossa ahkerasti, proteiinilettujen taikina surahtaa siinä näppärästi ja rahkat sisällytän smoothieisiin. En edelleenkään voi sietää rahkaa muuten. Töihin on kätevä ottaa smoothie mukaan ja juoda se iltapäivällä, jolloin ei välttämättä ole aikaa istahtaa lusikoimaan rahkaa niin sen voi juoda vaikka vauhdissa :D Uusin kokeilu smoothiessa on Alpron Mantelimaito (joka nimestään huolimatta on maidoton). Se on kyllä sellainen herkku, että juon sitä ihan tavallisen rasvattoman maidon sijaan.  Maitoon verrattuna siinä on himpun verran vähemmän proteiinia, mutta muuten se ei ravintoarvoiltaan normaalista maidosta poikkea. Paitsi, sen sisältämät rasvat on terveellisiä normaalin maidon tyydyttyneiden rasvojen sijaan. Ja koska mie en onneksi oo oppinut laskemaan hiilareita, kaloreita tai proteiineja niin uskon nyt vaan siihen, että paremmat rasvat tekee siitä miulle parempaa :)

Viimeisin smoothie resepti on siis ollut:

Rasvaton maitorahka 1 prk
1.5-2 dl mantelimaitoa
marjoja 100g (mustikat/mustaherukat/mansikat, kaikki käy)
(banaani)

Jos iltapalaksi sen haluaa niin sekaan voi sotkea vehnäleseitä :)

Viikonloppuna tuli täyteen 4 kk tupakoimatonta aikaa! En vieläkään tahdo uskoa sitä, mutta niin se vaan on. Tänään A:n kanssa mietittiin, että rahaa on säästynyt ihan älyttömästi ja lenkillä pystytään jopa keskustelemaan kun ei tarvitse keuhkokapasiteetin olla niin äärirajoilla :D Muutokset alkaa nyt näkyä. Ihossakin näkyy se, että 10 vuoden nikotiinivarasto puskee ulos. Naama kukkii kuin teini-iässä konsanaan. Yritän kyllä juoda paljon vettä, mutta se on ihan älyttömän hankalaa! Se on nyt tämän kesän tavoite: opettelen juomaan tarpeeksi vettä. 

Mitä tavoitteita teillä on tälle kesälle? Vai jätättekö tavoitteet syksyyn?