keskiviikko 22. lokakuuta 2014

"Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty, ja sehän on aina hyvä juttu." - Tove Jansson, Taikatalvi

Jatketaan näillä muumiotsikoilla. Muumeista pitäisikin tehdä ihan oma kirjoitus, on ne vaan niin viisaita <3

Tupakoimattomuus aiheena on jäänyt taas vähän taka-alalle. Kohta tulee täyteen kokonaiset 8 kuukautta lopettamisesta!! Pitkät pätkät meni taas älyttömän hyvin, mutta siellä se röökipeikko on taas mielessä käynyt hyppimässä. Ja mikä sen sai nousemaan kolostaan? Talven tulo. Olin ajatellut, että "talvella ainakin olen tyytyväinen kun en enää polta". Olin järkeillyt sen niin, että talvella on niin kylmä etten halua mennä ulos kylmättämään sormiani. Eipä mennyt niin. Olin unohtanut sen, että rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä. Koiraakin pitää käyttää ulkona polttipa sitä tupakkaa tai ei. Eilen työpaikan pihalla jäin seisomaan siihen "tupakkarappuselle" ja nautiskelin auringon paisteesta. Sanoin myöhemmin jossain vaiheessa päivää tupakoiville työkavereilleni "eiköhän se olisi tupakkatauon paikka" ja lähdin heidän mukanaan ulos. Jotenkin typerältä tuntuu seisoskella pihalla "muuten vaan". Mutta miksipä ei? Miksi en voisi? ...mutta pakko myöntää, pakkasilmassa se tupakka tuoksui entistäkin ihanammalta. Koko ajan se on tuoksunut huumaavan ihanalle, mutta pakkasella se tuoksu tehostui. Vaatteissa se kuitenkin haisee hirveältä ja olenkin onnellinen kun takkini ja hanskani eivät haise enää tuhkikselta. Nyt sitä vasta tajuaa miten kauhealta sitä onkaan haissut! Sori vaan (vielä) tupakoivat ystäväni ja lukijat, mutta kyllä tupakoivat vaan haisee ihan järkyttävältä vaikka itse sitä ei haista ollenkaan. 

Uusien tuttavuuksien kanssa jos on tullut tupakointi puheeksi, niin he ovat hämmästyneet kuultuaan, että minä olen joskus tupakoinut. Tämä tuntuu todella oudolta, eikö miulla olekaan otsassa tupakoitsijan leimaa? Itsestäni tuntuu, että olen tupakoitsijan perikuva ja ympärilläni leijuu yhä savupilvi :D 

Mutta, päätöstäni en ole katunut. Joskus olen sitä kyseenalaistanut, että olikohan se kuitenkaan järkevää? En ole kuitenkaan löytänyt yhtään syytä sille miksi pitäisi aloittaa uudestaan.  Ja ne kaikki terveyshaitat. Nyt säästyy rahaa. Pystyn hengittämään paremmin. Ei tarvitse suunnitella kaikkea enää tupakkataukojen mukaan. Pitkä junamatka ei enää ahdista. Olen kummitytölle esimerkkinä. Kunto on parantunut ja jaksan juosta paremmin. Ennen kaikkea: voin sanoa lopettaneeni tupakan polton. Ihan itse. Eli vastaus omaan kyseenalaistamiseeni: oli se järkevää. Ja vaikka välillä tuntuu vaikealta niin useimmiten se tuntuu ihan järjettömän hyvältä. 

Eipä tällä erää muuta. Huomenna muistan ostaa lisää vihreitä sisuja, niitä tuli popsittua alkuvuodesta tupakankorvikkeena :) 

Ps. olen viimeaikoina ilmeisesti ollut taas omassa itsekkäässä kuplassani. Eilen sanoin A:lle, että hän on todella ihana aviomies (ja muita kehuja jotka jätettäköön tästä nyt pois). Vastaus oli: mistäs nyt tuulee? Menin ihan hämilleni. Ei ilmeisesti tule liian usein sanottua toiselle suoraan miten paljon toista arvostaa. Kehujakaan ei varmaan ole liian usein meikäläisen suusta kuulunut. Siinäpä sitten olkoonkin seuraava haaste!

 


maanantai 20. lokakuuta 2014

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi." - Muumipappa

16.10.2014 aamulla pihan reunalta otettu kuva.
Sokos Hotels <3
Viime viikko oli todella raskas. Lähes asuin töissä, väsytti, ehdin kerran ratsastamaan, ryhmäliikuntatunnit oli tauolla, ja eräs ihana koiraystävä, 11-vuotias rottweiler-herra päätti matkansa alkuviikosta. Väistämättä sitä tuollaisina hetkinä miettii, milloin tulee Saran aika lähteä. Viikon kuitenkin jaksoi sillä ajatuksella, että perjantaina pääsee ystävien kanssa tuulettumaan. Perjantaina töistä päästyäni olin niin väsynyt, että A:n ajaessa kaupunkiin minä otin pienet päiväunet autossa. Mutta hotelliin päästyämme piristyin kummasti! Tätä iltaa oli odotettu PITKÄÄN.


Hieman väsyneenä hotellilla :D
Mentiin Rossoon syömään ja sieltä sai sitä samaa kuohuviiniä, Proseccoa johon tutustuin kesällä Milanon reissulla. Hyvää ruokaa, seuraa ja lasillinen kuohuvaa, johan alkoi väsymys väistyä. Rossosta matka jatkui Apulannan keikalle ja viimeistään silloin unohtui kaikki huolet ja murheet! Olin kuin teinityttö konsanaan, laulettiin ja tanssittiin. Keikka kesti lähes 2 tuntia ja mukana oli parhaat hitit: Ilona, Anna mulle piiskaa, Hei hei mitä kuuluu, Armo, Vasten mun kasvojani, Zombeja, Pahempi toistaan, Koneeseen kadonnut, Mato...ja paljon muita! Ja oli muuten hauskaa! ...vaikkakin muutama kyynel saattoi vieriä poskiani pitkin Armon ja Ilonan aikana :') Olin koko viikonlopun ihan haltioissani keikasta. Keikan jälkeen mentiin vielä hetkeksi keikkapaikan alakertaan retrodiskoon :D Hotellilla oltiin yöllä kahden aikaan ja unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen Toni Wirtanen käveli vastaan hotellin käytävällä ja olisi tehnyt kauheasti mieli kysyä Hei hei mitä kuuluu? ...mutta näin jälkeen päin ajateltuna ehkä ihan hyvä, että en uskaltanut kysyä :D Ennen huoneen luovutusta menin lillumaan kuumaan vaahtokylpyyn. Täydellistä. Otin kylpyyn mukaan Pandan lakumix-karkkipussin ja sanoin A:lle, että "ihana kun sie et tuomitse". Kyllä sitä vähän taisi hymyilyttää :)  

Eilen kävin ratsastamassa ja tallille päästyäni alkoi leijailla lumihiutaleita. Ratsastuksen jälkeen maa oli valkoinen ja kieli keskellä suuta liukastelin kesärenkailla kotiin. Kylläpä tuo 10km matka tuntui pitkältä! Kotiin päästyäni katselin ikkunasta kun kissat leikkivät lumihiutaleilla. 

Tuliaiset kaupunkireissulta: uutta muumiteetä ja tryffeleitä <3
Väsyttää ihan hirmuisesti. Perjantaina heitin ruokavaliosuositukset pois käytöstä, ja kyllä sen huomaakin. Sokeria oon syönyt ja seköhän se väsyttää? Kävin eilen pitkästä aikaa kävelemässä Saran kanssa pidemmän lenkin ja huomasin jalkojen olevan ihan tukossa! No nyt tulee taas lenkkeiltyä enemmän kun Sara-reppana pitää pitää hihnassa kiinni. Täällä on niin paljon susia, ettei uskalleta pitää hetkeäkään koiraa irti. Muutaman kilometrin päässä oli ollut kaksi sutta pihan reunalla kyttäämässä pihassa irti olevaa koiraa! Hui. Saralla ei muutenkaan nyt mene kovin lujaa, aloitettiin sille tulehduskipulääke-kuuri jumissa olevaan selkään. Onneksi se saa hyvin vastetta lääkkeestä, mutta harmittaa kuitenkin. 

Onneksi huomenna pääsee taas zumbaamaan, keskiviikkona Poweriin ja torstaina ja perjantaina ajattelin käydä ratsastamassa ennen iltavuoroa. Riippuu tietysti vähän säästä, Marallakaan ei ole vielä "talvirenkaita" alla. Mutta uskon, että tästä tulee hyvä viikko! Tämän päivän annan itselleni luvan levätä, eikös väsymys ole sen merkki, että pitää rauhoittua? Taidan ottaa Valtsusta mallia -->

Vaikka viime viikko oli raskas, oli se myös antoisa. Oivalsin kehittyneeni siinä, etten antanut perjantaina minkään haitata ihanaa iltaa vaan osasin kerrankin työntää huolet ja murheet unholaan ja nauttia ystävien seurasta, nauraa ja elää hetkessä. Varsinkin siellä keikalla tunsin suurta onnellisuutta. Ja kyllä tämä meidän eläinlauma on tuonut onnea myös <3  



16.10.2014 aamulla, ei tietoakaan lumesta vaikka pakkasta oli.

19.10.2014, Lumessa on hauska temmeltää!


Urmas ihmettelee mitä sieltä oikein sataa?!

:D


perjantai 10. lokakuuta 2014

"Päätä mitkä ovat korkeimmat arvosi ja päämääräsi. Ole rohkea ja sano hymyillen ja anteeksi pyytämättä ’ei’ muille asioille. Ja kun teet näin, entistä isompi ’kyllä’ hehkuu sisälläsi." — Stephen Covey

Kynttilät <3
Tämä viikko on ollut kyllä ihan mahtava. Eli varoitus, hehkutusta luvassa! Tiistai-iltana kirjoitettuani edellisen blogitekstin suuntasin zumbaamaan. Keskiviikkona oli erittäin onnistunut aamuvuoro töissä, naurettiin työkavereiden kanssa vedet silmissä. Illalla Power-tunnilla huomasin, että "miehän jaksan!". Aloin miettiä, että varmaankin oikeanlainen ruokavalio auttaa jaksamaan myös noilla tunneilla, oli nimittäin ihan erilainen tekemisen meininki! Onnistumisen kokemuksia siis. Piti vaan kaksi liikettä jättää kesken, yleensä niitä on ollut paljon useampia ;) Rankka tunti oli, mutta muistin kerrankin venytellä kunnolla kotona niin eilen oli vähän helpompi päivä. Eilen ja tänään onkin ollut taas vapaapäiviä. Eilen kävin aamupäivällä ratsastamassa, päivällä käytiin naapurin kanssa koirien kera kävelyllä ja illalla yläkroppa sai liikkuvuutta keppijumpassa! 

Vatsalihakset sai kyllä tällä viikolla kunnon rääkin. Maanantaina aloitin kotijumpalla, zumba ja ratsastus käyvät kiitettävästi keskikehoon ja siihen päälle Power-tunnin ja keppijumpan vatsalihasliikkeet. Olin lähes varma eilen illalla, että yksikin ylimääräinen vatsalihasliike saisi jonkinasteisen revähdyksen aikaan. Ei varmaan ole ihme, että viime yönä nukuinkin sitten 10h... Ihanaa huomata, että kunto on kasvanut siihen pisteeseen, että päivän aikana jaksaa käydä ratsastamassa ja vielä lisäksi jossain jumpassa. Aiemmin 1h ratsastusta takasi sohvalla makoilu-illan... Mutta tänään olikin sitten liikkumisen puolesta lepopäivä! Tosiaan 10h unta tuli katseltua viime yönä ja tänään oli siivouspäivä. Rakas kissamme Urmas oli ilmeisesti sitä mieltä, että pukuhuoneen matto kaipaa pesua eikä meikäläinen saisi jättää farkkujaan lojumaan, joten oli sitten päättänyt pissiä niitten päälle viime yönä. Ei ole tuollaista temppua tehnyt ikinä. Ihmettelen miten rauhallisesti tämän otin vastaan. Minkäpä sille mahtaa, pesuun vaan. Varmaankin siivousintoa vauhditti tieto siitä, että tänään on herkkupäivä! Kuurasin koko mökin ihan kunnolla. Päivällä kauppareissun yhteydessä kävin tallilla heittämässä hepoille päiväheinät ja siivouspuuskassani siivosin karsinatkin. 

Onnistumisen tunteita on herättänyt tuo dieetti! En ole edelleenkään orjallisesti ohjeita noudattanut, mutta tuloksia tulee siltikin! Kun muistaa syödä säännöllisesti, juoda paljon vettä, syödä tarpeeksi kasviksia ja välttää herkkuja niin näköjään hyvä tulee. Otsikkoon viitaten, houkutuksille ja makean himolle olen onnistunut sanomaan "Ei"... vaikkakin eilen lipsuin ja söin hyvin pienen palan mustikkapiirakkaa ja ohuen siivun jäätelöä sen kera. Siltikin paino oli tippunut 0.5kg tällä viikolla. Dieetin aloittaessani tein pientä mittailua kehostani. En halua tuijottaa vaa'an lukuja, sillä painoa ei ole paljoa pudotettavana. Hämmästyksekseni voin todeta, että kahden viikon aikana kropastani on lähtenyt 10cm! Vatsan ympärys on pienentynyt 4cm, jaloista ja takapuolesta hävisi 3cm molemmista. Ja nyt alkaa taas vaatteetkin istua normaalisti päällä. Ihmeellistä minkälaisen muutoksen voi kahdessa viikossa saada aikaan sillä, että syö terveellisesti! Ja tuntuu, että nyt syön paljon enemmän kun ennen: kunnon aamupala, lounaalla esim kanasalaattia, välipalalla rahkaa, päivällisellä esim. makaronilaatikkoa ja sitten iltapalalla teetä ja leipää. Väliin saatan ottaa hedelmänkin jossain kohtaa. Ja tosiaan ihan tavallista ruokaa syön :) Siitä ei ole pitkä aika kun kirjoitin tänne, että "haluan voida hyvin." Nyt tuntuu, että voin hyvin. Mielialat ei heittele verensokereiden kanssa samaa tahtia, päänsärkyä ei ole ollut kahteen viikkoon ja yöt nukun sikeästi, päiväunia en ole nukkunut muutenkaan enää pitkään aikaan. Taidanpa siis jatkaa samalla linjalla! 


Yhden herkkupäivän pidän viikossa ja tänään herkuteltiin A:n kanssa pizzalla ja kaupasta löytyi illaksi Aino-jäätelön uusi maku: suklaa- ja vaniljakermajäätelöä, toffeepaloja ja mintturakeita....Mmmmm.... 

Eilen illalla hemmottelin itseäni kasvonaamiolla saunassa ja sen jälkeen tein vielä ihanan jalkakylvyn! Näillä pienillä asioilla saa helposti jaksamista pimeään syksyyn :) Ensi viikko meneekin vauhdikkaasti, alkaen nyt viikonloppuna pitkillä työvuoroilla, tiistaina on välissä yksi vapaa ja sitten seuraava vapaa onkin vasta lauantaina. Onneksi perjantaina päästään Apulannan keikalle ja sitten hotelliin yöksi  ja mie pääsen taas hotellin aamupalalle <3 Ensi viikolla ryhmäliikuntatunnit onkin tauolla syyslomien vuoksi, mikä toisaalta on ihan hyvä juttu. Vapaata  aikaa on niukasti ja niinä aikoina käyn sitten ratsastelemassa Maralla :)

Mökki on siivottu, uunit lämmitetty, kynttilät on sytytetty, ulkona sataa vettä ja on pimeää, taidanpa siis käpertyä loppuillaksi sohvalle peiton alle syömään jäätelöä ja katsomaan Vain elämää. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ai niin, tällä viikolla saatiin varattua se Saksan matka, joulukuun puolessa välin kutsuu siis Frankfurt ja joulumarkkinat!

Kuva: www.frankfurt-tourismus.de

tiistai 7. lokakuuta 2014

"Jos odottaa kaiken olevan täydellistä ennen kuin ryhtyy toimeen, on sama kuin lähtisi matkaan, vasta kun kaikki liikennevalot näyttävät vihreää." -Karen Ireland

Täydellisyys. Sen tavoittelu. Ai että kun siitä pääsisi irti. Itsensä hyväksymisestä siinä vissiinkin on kyse silloin, kun tavoittelee koko ajan täydellisyyttä. Tai siis paremminkin siitä, ettei hyväksy itseään sellaisena kun on. Sääli. Tunnustan olevani monesti se ihminen, joka ei olevinaan koskaan tee virheitä. Kaikki pitäisi osata täydellisesti heti. Pitkäjänteisyyttä miulla on todella vähän. Osaan myöskin täydellisesti neuvoa muita siinä, miten elämään kuuluu jatkuva itsetutkiskelu ja kaikilla on lupa tehdä virheitä. Paitsi minulla toisinaan, mutta sen jätän tietenkin sanomatta. Ja ehkä olen monesti sanonut ääneen, että minäkään en ole täydellinen ja teen virheitä, mutta sisimmässäni on kuitenkin usein kiljunut se pikkulapsi "MUTTA KUN EI SAISI TEHDÄ VIRHEITÄ". Se on jännä tunne. Tässä asiassa olen kyllä kehittynyt ja tehnyt paljon töitä, ihan täydellisen täydellisyydenhakuinen en siis kuitenkaan ole :D Menipä nyt hankalaksi... 

Hyvä esimerkki siitä, ettei täydellistä hetkeä koskaan tule on meidän matkat. Jos olisimme jääneet odottamaan, että rahatilanne on täydellinen niin emme olisi A:n kanssa koskaan käyneet Skotlannissa, Kreikassa, Saksassa tai Italiassa. Emme missään. Ja olisimme jääneet paljosta paitsi. 

Olen antanut itselleni erilaisia lupia. Ei tarvitse aina jaksaa, on lupa olla väsynyt. On lupa olla pahalla tuulella. On lupa vetäistä mojovat itkupotkuraivarit silloin kun tuntuu, että elämä potkii todella pahasti päähän (tähän ei kuitenkaan ole lupa jäädä kiinni!). On lupa nauraa ja olla onnellinen. Lupa tehdä omia valintoja ja olla erimieltä asioista. On myös lupa muuttaa mieltään (tämä oli hankala oppia, sillä siinähän pitää nielaista oma ylpeytensä ja sanoa "hei, olin väärässä ja niinhän se asia onkin....tms."). On lupa tehdä asiat eri tavalla kuin "muut". Lupa nauttia pienistä asioista. Lupa rakastaa. Ja siis yleensä nämä luvat on voimassa, mutta koska en ole täydellinen, en myöskään aina itse näitä muista. 

Ehkä tuo onnellisena olemisen lupa on ollut yllä luetelluista hankalin. Matkan varrella on ollut paljon vastoinkäymisiä, oman fyysisen terveyden menetys ja kuntoutus, läheisen sairastelut, läheisen kuolema, rahavaikeudet, ystävien vastoinkäymiset, väsymys, stressi ja sairaslomaan johtanut uupuminen. Joitakin mainitakseni. Näitä asioita joita valitettavasti jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jossain muodossa. Kaikista elämän tuomista asioista on selvitty ja ne on osa elämää. Asiat ei ehkä menneet niin kuin minä olin suunnitellut, mutta ne meni niinkuin oli tarkoitettu. Nyt on jo useamman vuoden ajan menty eteenpäin ja asiat ovat loksahdelleet kohdalleen. Muistan keskustelleenikin ystävieni kanssa siitä, että kun asiat alkoivat järjestyä niin mukana oli jatkuvasti pelko siitä, milloin asiat alkaa mennä taas huonosti. Pelko esti sen, ettei antanut itselleen lupaa olla onnellinen. Pikkuhiljaa luottamusta kuitenkin alkoi tulla, paistaa se päivä risukasaankin.

Parhaani yritän ja se riittäköön. On helpottavaa antaa itselleen lupa epäonnistumiseen ja nauraa itselleen. Miun kehokaan ei ole täydellinen. Ei sen tarvitsekaan olla, kunhan se olisi mahdollisimman terve ja hyvinvoiva. Joinakin päivinä (tietenkin) haluaisin sen olevan jotain mitä se ei ole, mutta työstän vielä tätä...
 
Tällä hetkellä koen olevani aidosti onnellinen ja minulla on lupa siihen. Se ei tarkoita sitä, että asiat olisi täydellisesti tai että minä olisin täydellinen. Onneksi.

Ja mitä on ollut ne pienet onnen hetket kuluneella viikolla? Vertaistukiviestit ystävän kanssa huonoina päivinä, erittäin onnistunut ratsastuskerta tänään aamupäivällä, uunien lämmittäminen, töissä onnistuminen, hyvät yöunet ja vapaapäivänä herääminen ilman herätyskelloa. Kissan kanssa sohvalla köllöttely telkkarista hömppäsarjoja katsoen. Saran toheloinnille nauraminen ja iloitseminen siitä, että vanha koira intoutuu metsässä leikkimään. A:n kanssa vietetty aika. Olen ollut myös onnellinen siitä, että olen pärjännyt ilman suklaata/muita herkkuja ja syönyt kerrankin hyvin ja terveellisesti.

lauantai 4. lokakuuta 2014

"Talo tehdään seinistä ja parruista, koti rakennetaan rakkaudesta ja unelmista." - tuntematon

Tänään meillä oli A:n kanssa kodin kunnossapitopäivä. Tiivistettiin ikkunat ja samalla pestiin ne. Ikkunanpesu on meikäläisen inhokkipuuhaa ja niinhän siinä taas kävi, että viimeset ikkunat taisin pestä niin äkäisen oloisena, että A tarjoutui pesemään loppuun. Aika tarkalleen kaksi vuotta ollaan asuttu meidän ihanassa kodissa ja varmaankin tuo ikkunoiden tiivistys olisi pitänyt tehdä ihan ensimmäisenä...sen verran haperoa nuo vanhat tiivisteet olivat. Liekö sieltä 50-luvulta saakka? No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivottavasti meidän ahkerointi tulee näkymään sähkölaskuissa :) 

Ensimmäinen viikko dieettiä hurahti, alkuhankaluuksien jälkeen aika mallikelpoisesti! Painoa lähti ensimmäisen viikon aikana -2kg, eli jonkinlaista nesteturvotusta ilmeisesti oli :D Eilen illalla annoin itselleni luvan herkutella ja söin puolet Milka-suklaalevystä, eli 150g. Ja kyllä muuten oksetti sen jälkeen! Viikko sitten olisi ihan kevyesti mennyt koko levy eikä olisi tuntunut missään! Tänään nukuttiin pitkään ja aamupalan söin vasta klo 11 jälkeen. Lounas ja välipala jäi välistä ja kyllä muuten oli nälkä kun klo 18 ruvettiin syömään! Nopeasti näköjään kroppa tottuu säännölliseen ruokarytmiin. Tehtiin ruuaksi porsaan sisäfilettä, halloum-juustoa, perunoita ja salaattia, nam! Huomenna sitten jatkuu dieetti ainakin ensi viikonloppuun jolloin on taas herkkupäivä. 

Ideointia seinäkoukkujen käytölle, huomatkaa kuvaajan varjo :D
 



















 Flunssa meni ohi yhtä nopeasti kun tulikin, jäi kuitenkin vielä torstaina sen takia kahvakuulat välistä. Perjantaina pääsin ratsastamaan ihanassa auringonpaisteessa työviikon päätteeksi. Taidan käydä huomennakin. Huomenna ois tarkoitus myös käydä naapurin rouvan kanssa lopettelemassa uintikautta ja laittaa rantamökki talviteloille. Ehkäpä uintikauden lopetuksesta alkaa avantouintikausi? Kuka tietää, sehän olisi aika hurjaa! Ja tekisi varmasti hyvää miun jumissa oleville hartioille ja niskalle... Mutta tänään vielä aion nauttia kodin lämmöstä, kohta alkaa olla sauna lämpimänä :) 



Pojat ja miun entiset pyörät :)


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

"Erehdyksen tekeminen ja sen korjaamatta jättäminen – se vasta on erehdys." - Kungfutse

Tää voisi olla miun selitys suklaan syömiselle.
Mie oon varmaan tämän maan surkein laihduttaja. Jos et ole lukenut edellistä tekstiä niin lyhennettynä se oli: aloitin perjantaina laihdutuskuurin. Sunnuntaina söin palan pannaria. Ja yhden keksin. Tuo oli valhe, söin kaksi keksiä. En voinut muutakaan, ne hyppäsivät suuhuni! Työkaveri paistoi pannaria, eihän sille voi sanoa ei, sehän on epäkohteliasta! Päähänkin koski niin mielettömästi kun en saanut päivittäistä sokeriannostani. Ja liibaliibaliiba, seliseliseli... pää on syöttänyt miulle ihan hirveitä asioita ja tekosyitä miksi pitäisi saada sokeria. Iltapalalla olen ottanut dieetin ohjeista poiketen palan leipää, päälle olen laittanut juustoa,kinkkua ja kasviksia. Miten yksi leipäpala voi maistua niin älyttömän hyvälle?? Mmmmm...muuten olen kyllä mennyt dieetin ohjeiden mukaan, iltapala on ainoa mihin tarvitsen lisätäytettä. Toisaalta ilmeisesti dieetin aikana ei ole tarkoitus ihan älyttömästi liikkua, joten miehän tarvitsen vähän enemmän syömistä eikös niin? ;) Oliko tää taas tekosyy? Ja dieetistä olen poikennut siten, että välillä olen syönyt ylimääräisen banaanin. Ja rahkan kanssa ottanut ananasta, joka ei kuulu ruokavalioon. Ei ne nyt voi niin vaarallisia olla!

No anyway, mieli on ollut kuitenkin todella hyvä. Nukun kuin pieni lapsi eikä päivisin väsytä. Viime viikolla tein ihan hullun lailla töitä joten tämän viikon alkuun tulleet vapaapäivät oli enemmän kuin tervetulleita. En ole pahemmin äksyillyt edes kenellekään. Päänsärkykin hävisi, se olikin kulkenut mukana pari viikkoa. Tänään aamulla herätessäni huomasin olevani totaalisen tukossa. Kurkku on käheä, pää tuntuu painavan 20kg enemmän kun normaalista ja muutenkin joka paikkaan särkee. Olisikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että eilen kävin ratsastamassa jäätävässä kaatosateessa? Ensimmäinen ajatus oli "voi */"#¤%¤", päivän suunnitelmat meni ihan uusiksi! Siitä oli positiivisuus kaukana. Olin suunnitellut tälle päivälle kaupunkireissua äidin kanssa ja illaksi tietysti Power-tunnille menoa. Tämmöset tilanteet on miulle tosi vaikeita, asiat eivät menekään niinkuin MINÄ olin halunnut. Noh, pidän sitten lepopäivän. Huomenna ehdin (olon niin salliessa...) käydä kahvakuulatunnilla ennen töihin menoa. Perjantaina sit ratsastamaan. Tokihan tällaiset syysflunssat menee yhdessä päivässä ohi, meneehän? 


Kaiken kaikkiaan olen ollut todella ylpeä itsestäni kuluneiden 5 päivän aikana. Pari hyvin pientä lipsahdusta. Ei se tarkoita sitä, etteikö dieettiä voisi jatkaa vaikka sortuukin (ks.otsikko). Veden juominenkin on alkanut luonnistua, salaatin syönnissä ei ole ongelmaa. Edelliseltä dieetiltä on jäänyt meille tavaksi, että ostetaan maustamattomia lihoja ja kanoja, ei valmiiksi marinoituja. Iltaisin rouskutan porkkanoita pahimpaan makeannälkääni. Illat on pahimmat. Oon suunnitellut mitä suklaata syön herkkupäivänä, en vaan osaa päättää! Kaikkea! Määrän pitää olla kuitenkin pieni ettei kaikki mene ihan plörinäksi... Oon miettinyt myös juustokakun leipomista...ja mokkapalojen...omenapiirakkaa vaniljäjäätelön kanssa...mmmm....jäätelöä...lakritsijäätelöä... APUA, miksi miun mieli pyörii nyt vaan herkkujen ympärillä! :D Tää on ihan naurettavaa! 

Puhuin eilen siskoni kanssa puhelimessa ja valitin painon nousua. Sisko siihen sitten kannustavasti sanoi, että "tupakanpolton lopettamisen jälkeen aineenvaihdunta hidastuu 10%". Vastasin, että "joo, mutta jos samalla suklaansyönti lisääntyy 50% niin sittenhän vasta pulassa ollaankin". Eli vastuu on minulla. 

Tälle viikolle on kivana asiana tullut tulevaisuuden suunnittelu, sillä me lähdetään taas reissuun! Ollaan puhuttu jo pitkään miun kummitädin kanssa, että olisi kiva käydä joskus Saksassa joulumarkkinoilla ja tänä vuonna saadaan aikataulut sovitettua siten, että reissu toteutuu! Mukavan suuri veronpalautussumma on myös osana mahdollistamassa haavetta ;) Kohteena tulee olemaan Frankfurt, kummitäti asuu Ruotsissa ja hän lentää miehensä kanssa sieltä ja me otetaan A:n kanssa lento Helsingistä. Tavataan sitten hotellilla. KIVAA! Arvatkaa oonko suunnitellut ottavani ison matkalaukun mukaan, että saan kantaa joulusuklaat sieltä ;) Mielelläni kuulisin kokemuksia jos joku on joulumarkkinoilla siellä päin käynyt, mitä kannattaa ostaa jne?

En ole ihan täysin malttanut tätä päivää ottaa levon kannalta vaan laitoin aamupäivällä paljon vaatetta päälle ja menin kameran kanssa ulos kauniiseen syyspäivään. Sara sai toimia syksyn mallina! :)
Tätä mieltä Sara on dieettihömpötyksistä!




Neiti 10.5v <3