"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe." — Maxwell Maltz

Rentoutuminen. Hankalaa muutenkin, mutta vielä hankalampaa kun jännittää eikä "voi" niitä hermosavujakaan enää polttaa. Mie oon todella harjaantunut kropalla jännittämisessä. Saatan vaikean tilanteen edessä vaikuttaa "viilipytyltä" ja mieleltänikin olla sellainen, mutta kaikenmaailman kipuja kyllä ilmaantuu juuri ennen jännittävää tilannetta. Kun saan jännityksen kunnolla päälle, niin mieli lähtee siihen mukaan ja olen todella äkäinen. 

Ajattelin tähän blogikirjoitukseen kirjoitella hienoja oivalluksia joita olen tehnyt luettuani "Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia"-kirjan, kertoa miten olen opetellut hengitystekniikan mikä rentoutti, miten olen pyrkinyt nauttimaan tästä hetkestä ja rentoutua, mutta taidanpa jättää oivallukset nyt mainitsematta. Nimittäin kun aloin tätä kirjoittaa niin ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä ja uhkaavasti hämärtyi. Kohta kuului jytinä ja ukkonen tuli vauhdilla talomme päälle. Ehdin kirjoittaa tuon yllä olevan kappaleen, tallentaa kirjoituksen ja sulkea koneen. Siinä unohtui kaikki mahdolliset rentoutusharjoitukset ja henigtystekniikat, juoksin alakertaan ottamaan johtoja irti seinästä A:n jäädessä yläkertaan. Ajattelin huudella kissoja sisään ja seisoessani peloissani ulko-oven raossa kuului ensin pääni vierestä sulakekaapista pamahdus, samaan aikaan ulkona välähti, ja välittömästi tämän jälkeen ukkonen tuntui tulevan katosta läpi. Karjuin A:lle, että "ukkonen iski meidän taloon!". Sätkähtelin sen jälkeen jokaiselle välähdykselle ja silmät kiinni odotin jyrähdyksiä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja yritin rauhoitella paniikissa olevaa koiraa. Paraskin rauhoittelija. Onneksi ukkonen meni yhtä nopeasti ohi kuin mitä tulikin. Ja ukkonen poltti pari sulaketta. Eli se "pamahdus" mikä kuului sulakekaapista oli se NAKSAHDUS mikä kuuluu, kun vikavirtasuojat ottaa sulakkeet pois käytöstä.

Suklaajäätelö pääsee tänään ehdottomasti pois pakastimesta!

Luulin päässeeni ukkosen pelosta yli. Luulin osaavani rauhoittua tarpeen vaatiessa. Ei ole hienosti kirjoista luetut asiat ja muutaman kerran tehdyt mielikuvaharjoitukset vielä päässeet käytäntöön asti. Jokin tarkoitus tälläkin selkeästi oli. Harjoitukset siis jatkukoon. Nauroin A:lle ukkosen jälkeen "arvaa mitä olin just kirjoittamassa....rentona olemisesta!". 

Harmittaa todella paljon kun en kykene olemaan koiralle tuki ja turva ukkosen ollessa "päällä". Ei se ole ihme, että Sara pelkää ukkosta jos minä olen kuin kauhuelokuvan pääosablondi aina kun salama välähtää. Töissä ollessani en ukkosta pelkää, siinä tulee ammattirooli jotenkin niin vahvasti käytäntöön, että pystyn olemaan rauhallinen ja rauhoittelemaan muita.   

Eli taidan tältä erää jättää vielä kirjoittamatta rentoutumisesta ja rauhoittumisesta. Muista asioista kerrottakoon, että toissa päivänä pääsin maastoratsastamaan ja hyppimään kaatuneitten puitten yli. SE oli todella rentouttavaa. Töihin on tullut paljon lisäpuhtia ja olen taas vähentänyt sokerin syöntiä. Se tahtoo hiipiä aina salakavalasti miun elämään. Tänään olin menossa töitten jälkeen kahvakuulaamaan viimeistä kertaa tänä keväänä, mutta olin tunnin liian ajoissa. Kyllä harmitti! Ajelin sitten kotiin ja myöhemmin kävin hakemassa Zalandon paketin. Omistan nyt elämäni ensimmäiset ballerinat. Ja olen aiemmin väittänyt, etten koskaan tule sellaisia hommaamaan ja olen varma, että tästä tulen nyt kuulemaan :D Jälleen on todistettu, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan". 

  

Taas tuli käytyä yksi tunne läpi ilman tupakkaa. Pelko. Se meni pois. Ei tarvinnut sen(kään) tunteen takia polttaa. Nyt voin taas hengittää rauhassa. Vähän jo hymyilenkin tätä kirjoittaessani.

Mitä pelkoja teillä on?