"Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin." — Anonyymi

9 viikkoa ja 3 päivää (+20 tuntia). Ei sillä, että laskisin miten pitkään olen ollut polttamatta... Viimeisen viikon aikana on pitänyt hakea tupakoimattomuudelle vahvistusta kaikesta mahdollisesta. Toisaalta tiedän, että oma käytös on vaikuttanut paljon siihen miksi on ollut hankala olo. Olen heittäytynyt jonkinlaiseen ahdistukseen ja ollut tekemättä mitään. Ei ole huvittanut, kiinnostanut, ei ole olevinaan taaskaan ollut aikaa ja oon keksinyt mitä hienompia selityksiä sille, miksi paras vaihtoehto on vaan ruikuttaa ja olla naama mutrussa. Mutta nyt siihen tuli taas muutos! Perhana,  että välillä on hankalaa yrittää miettiä positiivisesti. 

Itsevarmuutta odotellessa...

Jääkaapin ovessa olevat vahvistukset

 Vapun jälkeen olin kolme päivää töissä, lauantaina ja sunnuntaina 10-20. Aiemmin olen ehtinyt käydä ennen pitkää vuoroa aamulenkillä, mutta viime viikonloppuna en mitenkään jaksanut herätä aikaisin. Ja kyllä se liikkumattomuus ja huonosti syöminen kostautui: iski aivan mieletön väsymys. Eilen aamuvuoron jälkeen nukuin puolen tunnin päiväunet. Kyllä harmitti, oon pärjännyt viime syksystä asti ilman päiväunia. Ja yöksikin riitti unta. Ja tänäänkin on vielä väsyttänyt. Mutta jotain positiivista: tänään olen syönyt paremmin.

Reilun viikon ajan olen kärsinyt ihmeellisestä vatsakivusta. En oikein osaa kuvailla sitä, varmaan polte olisi oikea sana? Reagoin yleensä jännitykseen vatsalla, mutta ei tämä sitä ole. Oon miettiny onko tää joku psykosomaattinen vieroitusoire tupakasta? Onko keho nyt stressaantunut kun ei saa tupakkaa ja reagoi vatsalla? Stressaanko huomaamattani jotain muuta? Ajattelin kokeilla taas ruokavalion puhdistusta, lisään veden juomista ja liikuntaa. Ehkäpä niistä apu löytyy. Lihakset on ollut monta päivää todella kipeänä (varmaan syy löytyy liikkumattomuudesta), ja oon tehnyt parina aamuna puolen tunnin jooga-ohjelman heti herättyäni, mutta silti oon ihan jumissa.

Eikö olekin kuin tehty tuohon nurkkaan? :)

Tällä viikolla on 5 päivää vapaata, joista ensimmäinen oli tänään. Kävin kaupungissa ja käytiin pitkästä aikaa A:n ruokatunnilla lounaalla. Joensuuhun on avattu ihana Heinosen Leipomon lounasravintola Kanervalaan, suosittelen. Tai kai se on avattu jo ajat sitten, mutta miulle se oli uusi paikka ;) Kaupunkireissulta löytyi kauan kaivattu leipälaatikko ja ratsastus- sekä salihanskat. Leipälaatikko pitää mainita ihan siitä syystä, että oon etsinyt tarpeeksi pientä laatikkoa pari vuotta ja TÄNÄÄN se löytyi! Voi sitä onnen hetkeä. Kyllä todellakin on näköjään pienet ilot ihmisellä :D Mutta varmasti jokainen, joka joskus on etsinyt jotain tiettyä tavaraa pitkään tietää, miten mahtava tunne se on kun lopultakin löytää etsimänsä. 

Huomenna vapaapäivä alkaakin hammaslääkärillä jonka jälkeen on pakko mennä takaisin nukkumaan. Puudutusaine saa miut ihan tokkuraan. Torstain vapaa onkin sitten kivempi kun menen taas ratsastamaan ja illalla zumbaan! Viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa ratsastamaan maastoon :) Perjantaina käyn tekemässä iltavuoron ja ajattelin sillon aamulla olla reipas ja käydä salilla. 

Taimet on vielä hengissä :)

PörröVeljekset Urmas ja Valtsu on ollut ihan ihmeissään kun välillä oli jo kesä tulossa ja yhtäkkiä taas kylmeni ja sataa lunta. Poikien unirytmi on mennyt ihan sekaisin ja ovat malttaneet jopa yhden yön nukkua sisällä. Mutta yleensä päivät on varattu nukkumiselle :) Sara on ollut oma höppänä itsensä, tänään otin sen huvin vuoksi hihnaan kiinni kun kävelin naapuriin reilun 1 km matkan metsätietä pitkin. Eihän siitä mitään meinannut tulla, koira käyttäytyi kuin ei olisi koskaan aiemmin joutunut hihnassa kävelemään. Jonkin aikaa harjoteltiin ennen kun muistui mieleen... tainnut vanhukselta jo muisti heikentyä ;) Tai sitten siitä on olevinaan tullut jo niin maalainen. 

Kaikesta henkisestä ja fyysisestä kipuilusta huolimatta olen kuitenkin tuntenut onnellisuutta. Hassua, eikö?