"Onnellinen se, jolla on aikaa elää!" - Otto Weiss

Miun juoksupopot <3

No niin, nyt on tällä tytöllä positiivisempi ääni kellossa! Kaikki vatsakivut, tupakantuskat, ärsytykset ym. lähti virtaamaan eilen pois. Ja mikä sen sai aikaan? Oma toiminta. Ei auttanut itku markkinoilla, ihan itse piti tehdä jotain. Niinpä eilen hilppasin Saran kanssa juoksulenkille metsään pitkästä aikaa. Ihme kyllä tauko juoksussa ei ollut tehnyt ollenkaan pahaa vaan itse asiassa tuntui, että jaksoin juosta paremmin kuin pitkään aikaan. Käytiin reilu puoli tuntia hölköttelemässä jonka jälkeen tein vielä kotona puolen tunnin kahvakuulatreenin. 

Mara <3

Tänään olinkin sitten ihan SUPER liikunnallinen ja reipas ja ja ja... Aamupäivällä menin tallille, siivosin karsinat ja ratsastin reilun tunnin. Harjoittelin tänään tekemään laukannostoja käynnistä pelkän istunnan avulla, ei mikään helpoin homma meikäläiselle jolla on istunta muutenkin hakusessa. Tätä oon harjoitellut jo muutaman kerran aiemmin hevosen omistajan ohjeistuksella, aika huonoin tuloksin. Mutta tänään se onnistui! Pakko oli heti laittaa viestiä omistajalle, "mie tein sen!" :D Korvien välistä lähti sekin homma, hevonen kyllä osaa mutta oma epävarmuus ja haparointi on sekoittanut heppaparan päätä aiemmin. Tänään keskityin, hengitin, olin hetkessä.  Jotenkin miusta on alkanut tuntumaan, että sillä tosiaan oli tarkoitus, että nousin hevosen selkään samana viikonloppuna kun lopetin tupakan polton. Luovuin yhdestä asiasta ja sain tilalle jotain paljon parempaa. Jotain mistä nautin ja mikä saa miut irrottautumaan vähäksi aikaa kaikesta muusta. Ei tupakka oo tehny sitä enää moneen vuoteen. 

Ratsastuksen jälkeen ajattelin, että pieni kävely voisi tehdä hyvää jaloille, etteivät ihan ehdi jumahtaa ennen illan zumbaa. Sain onneksi naapurin emännästä seuraa ja käytiin koirien kanssa kolmen vartin kävelyllä. Mukana oli Saran lisäksi kaksi 1-vuotiasta laikariiviötä. Naapuriin mentiin Saran kanssa pyörällä ja yllätyin positiivisesti kun Sara tepsutti menemään löysällä hihnalla pyörän vierellä. Tämä taito opeteltiin joskus kaupungissa asuessa. Lenkin jälkeen jäin naapuriin kahville ja totesin "miun jalat on ihan hyytelöä". Kotiin tultuani hetken jo mietin jätänkö zumban väliin, mutta onneksi en jättänyt. Oli nimittäin ihan huippu tunti, vaikkakin miun reidet tuntui olevan tulessa jo puolen tunnin jälkeen. Äkkiseltään kahden päivän sisällä juoksulenkki, ratsastus, kävely/pyöräily ja zumba on aika paljon :D Mutta selvisin tunnista ja tuli taas ihan mielettömän hyvä mieli! Alla oleva kappale on ihan ehdoton lemppari mikä saa aina miun fiilistä nostatettua.

Nämä kolme vapaa päivää on antanut ihan mielettömästi voimaa. Oon malttanut myös levätä, ja sen on mahdollistanut tv-sarja jonka tilasin dvd:llä. 90-luvulla tuli mtv3:lta suomalainen Lämminveriset- sarja ja tänä keväänä kyseinen sarja tuli dvd:lle. Pienenä heppatyttönä tykkäsin sarjasta ja näyttää se uppoavan vielä vähän isompanakin heppatyttönä :D Lainasin tänään myös naapurista vähän iltalukemista, muumeja ja heppakirjoja! Mikä lie lapsettaa taas. Muumi-kirjoja en ole koskaan lukenut ja siellä Helsingissä Tove Janssonin näyttelyssä käydessä heräsi mielenkiinto. "Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia" on avuksi ratsastukseen, samoin Kyran kirjasta voisi vähän kerrata perusasioita :) 
 

Illan värit 7.5.2014

Mistä te saatte voimaa ja mikä auttaa pääsemään vaikeiden aikojen yli?