"Univaje lihottaa ja saa meidät toimimaan tollojen tavoin, tutkimuksetkin sen todistavat." - Kaisa Jaakkola kirjassaan Hyvän olon hormonidieetti

Blogiteksti nro 100, aiheena uni. Unesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta nyt paneudun siihen vielä hieman syvemmin. Tämä teksti tulee sisältämään myös itsesääliä, pinnallisuutta, turhamaisuutta ja lapsellisuutta, lue siis omalla vastuulla ja pidä ärsytyskynnys korkeana. 

Sain jo keväällä ystävältäni lainaan Kaisa Jaakkolan kirjan Hyvän olon hormonidieetti. Kävin reilu vuosi sitten  kuuntelemassa Kaisaa hyvän olon messuilla (teksti siitä tämän linkin takana) ja pidin hänen tavastaan kertoa asioita yksinkertaisesti. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn, koska elämäni oli liian kiireistä sohvalla maaten ja huonosti syöden. Ystäväni oli tulossa käymään ja nostin kirjan esille palauttaakseni sen. Aloin kuitenkin lukea sitä. Sehän imaisi mukaansa. Siinähän oli hyviä juttuja. Ja ensimmäisenä niistä tarttui silmään UNI. 

 

Olen ollut ärsyyntynyt niinkin pinnallisesta asiasta kuin omasta painostani ja varsinkin vyötäröllä olevasta renkaasta. Kuten on tullut jo hyvin selväksi, lapseni ei ole nukkunut viime marraskuun jälkeen kun max 4h pätkiä ja olen ollut väsynyt. Vaikka olen yrittänyt laihduttaa, kilot eivät ole karisseet. Olen pitänyt itseäni epäonnistuneena, kun en päässyt tavoitteeseen. Kaisa Jaakkola toi kuitenkin kirjassaan esille sen, että liian vähäinen nukkuminen kohottaa ylipainon riskiä, Tutkimusten mukaan huonosti nukkuvien naisten rasva kertyy erityisesti vyötärön ympärille, kun uni on liian vähäistä ja laadultaan huonoa. Unta pitäisi saada yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksan tuntia. Minä olen viimeksi nukkunut sen verran raskaana ollessani. Siitä on yli vuosi. Ehkä siinä on myös yksi syy siihen, miksi paino ei tipu? 

Olen jo aiemmin elämässäni huomannut, että riittävä liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat edesauttaa unta ja nukahtamisvaikeuksia. Olen tehnyt töitä oman uneni eteen ja koen jotenkin ärsyttävänä sen, että jotkut ihmiset vaan hakee lääkäristä pillereitä unettomuuteensa, eivätkä edes yritä korjata unta omilla elintavoillaan. Heillä olisi mahdollisuus nukkua laadukasta unta, jos he harrastaisivat säännöllisesti liikuntaa ja katsoisivat mitä suuhunsa laittavat. Vaikka minä liikkuisin miten paljon ja söisin miten terveellisesti, minulla on silti monta kertaa yössä heräilevä lapsi häiritsemässä untani. Katkera, minäkö?! Eeeen kai? 

Toinen suuri tekijä mikä vaikuttaa uneeni, on ruutuaika. Luetko sinäkin tätä tekstiä illalla sängyssä, kirkas näyttö senttien päässä silmistä? Kaisa Jaakkolakin nostaa esille sen, että makuuhuoneessa ei tulisi enää tuijottaa mitään ruutua. Itse asiassa ruutuaika olisi hyvä rajata pois jo ainakin tunti ennen nukkumaan menoa. Olen rajannut ruutuajan lapseltani, pikku kakkosen jälkeen ei tv:tä katsota. Miksi en rajaa sitä myös itseltäni? Miksi istun klo 22.12 koneen ääressä kirjoittamassa blogia? 

Sitten se itsesääliosuus. Palasin tänään töihin, olin jopa ostanut uuden puseron töihin paluun kunniaksi. En ole ostanut itselleni raskauden jälkeen uusia vaatteita, suurentunut vaatekoko on ahdistanut liikaa. Olen kuitenkin saanut itseäni viime aikoina liikkeelle, ja pari kiloa on tippunutkin. Tuntui ihan hyvältä. Sitten se lause tuli. Se, mitä jo aiemmin kirjoitin pelkääväni:
"No kieltämättä mietin, että joko on toinen tulossa, kun oot jonkin verran pyöristynyt".
 Tiedättekö, huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei tarvitse mainintaa omasta pyöristymisestään. Eikä varmaan kukaan muukaan. Mutta ai että se kolahti ja kirpaisi ja sai vatsan muljahtamaan ympäri. Se oikeasti näkyy niin selvästi. Olen tottunut siihen, että aikuisiällä minun ulkonäköäni ei ole kommentoitu suuntaan eikä toiseen. Olen huomaamattoman näköinen, eikä minussa ole mitään erikoista mikä pistäisi silmään. Enkä ole kehuja kaivannutkaan. Tiedän olevani hyvä muissa asioissa, olen esimerkiksi hyvä ystävä. Mutta en ole kyllä mitään negatiivistakaan aikuisiällä muistaakseni kuullut. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, että ne kommentit jäi sinne lapsuuteen ja nuoruuteen, jossa kuulin niitä ihan tarpeeksi. Olin ajatellut, että aikuisiän voisin keskittää niiden haavojen hoitamiseen.

Tätä lausetta kuitenkin tarvitsin. Menee pitkään päästä siitä yli, mutta tarpeeseen se tuli. Nyt ei ole enää tekosyitä. Nyt panostan laadukkaaseen ruokaan ja lisään liikuntaa. Aloitin sen heti ja lapsen nukkumaan menon jälkeen tein hyvän treenin. Pidän huolen itsestäni ja huolen siitä, ettei kenelläkään ole enää koskaan aihetta sanoa, että olisin pyöristynyt. 

Tiukka viikko tulossa. Töitä perjantaihin asti, sitten viikonloppu yksin pojan kanssa. Onneks voidaan lenkkeillä ja saan 9kg lisäpainon selkääni Tula-kantorepun avulla ;)