"Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee." - Tove Jansson

Blogitekstin rakentaminen tapahtuu ensin tämän pienen pään sisällä. En osaa vain istahtaa koneelle ja antaa tulla. Nytkin olen pähkäillyt jo pitkään, että mitä ihmettä tähän purkaisi. Päätin sitten, että pitäydyn positiivisissa asioissa. En aio kirjoittaa siitä mielettömästä väsymyksestä mitä olen kokenut, niistä lukuisista itkuista mitä olen väsymyksen seurauksena vollottanut, niistä lukemattomista kiukkukohtauksista jotka olen surutta kohdistanut mieheeni. En kirjoita siitä toiveesta, jonka lausuin puhelimessa äidilleni; "voi kun joku iskisi vaikka jollain tajun kankaalle niin saisin nukkua eikä tarvitsisi murehtia!". En kirjoita myöskään siitä havainnosta, että minulta puuttuu jokin äitiys-geeni joka auttaa jaksamaan valvomista. En kirjoita siitä, miten lähes päivittäin on tehnyt mieli pyllistää maailmalle.

Edelleen sitkeästi uskon siihen, että omalla ajatusmaailmallaan ihminen voi vaikuttaa päiviensä kulkuun. Eikä murehtiminen ja märehtiminen mitään auta. Helpommin sanottu kun tehty. Monet kerrat A on tullut töistä kotiin ja kysynyt miten päivä on mennyt. Ja minähän olen aloittanut mielettömän vuodatuksen jostain tyhjänpäiväisestä. Sitten jossain sivulauseessa, "ai niin, Konsta oppi muuten sitä ja tätä". Ne positiiviset asiat jotenkin jää... Väsymyksen kanssa huomasin, että ei se väsymyksestä valittaminen ainakaan auttanut asiaa. Väsytti, mutta asioita piti tehdä ja hyvä mieli tuli kun sai tehtyä. Mutta niinä päivinä kun haahuilin zombina tekemättä mitään, ei ollut hyvä mieli. Kas kummaa. 

Kaikesta väsymyksestä huolimatta menin vielä ottamaan itselleni tekemistä ensi keväälle... v. 2012 aloittamani väkivaltatyön opinnot jatkuu ja otin siihen lisäksi vielä kriminaalityön kurssin...nooh...ne on verkkokursseja niin hyvinhän minä taion aikaa istua koneella, kun Konstakin on lähtenyt jo kunnolla liikkeelle, eikös? ;)

10.12.2015, minne ne lumet hävisi?

Olohuoneen ikkunasta 17.12.2015

Viime viikolla väsymykseen auttoi ihana äitini, joka maanantaina tuli meille työpäivänsä jälkeen, otti Konstan ja minä pääsin päiväunille. Konsta nukkuu edelleen päiväunia, mutta itsellä on meinannut vuorokaudesta tunnit loppua. A on ollut joulukuun aikana paljon ylitöissä ja minulle on sitten jäänyt uunien lämmitykset, kaupassa käynti, ruoan laitto, siivous, koiran lenkitys...ja samassa sitten 5 kk ikäinen vauva hoidettavana. Enkä myöskään suostu luopumaan sosiaalisesta elämästäni, ja on pitänyt vähän soveltaa miten ollaan päästy Konstan kanssa kyläilemään. Mutta nyt kun päätin, että kirjoitan positiiviseen sävyyn, niin hitto, kaiken tuon olen saanut tehtyä! ...vaikkakin välillä kun on tullut vieraita niin on tehnyt mieli kysyä, "et viitsisi käydä lapsen ja koiran kanssa ulkona, vaunut löytyy tuolta...jos minä tässä ihan pienet unet otan..."

Olen miettinyt, että mikä se väsyttää. No ehkä eniten se, että lapsi herää öisin kahden tunnin välein. Mutta sen jälkeen PIMEYS väsyttää. Ja se kaikki lohturuoka mitä vedän väsymykseen, se väsyttää kaikessa sokeripitoisuudessaan. Mutta eipä väsytä nyt! Viime viikolla siis sain nukuttua yhdet päikkärit, torstaina haettiin rokotukset ja sen jälkeen poikaa väsytti ja nukkui yönsä todella hyvin! Tunnustin neuvolassa, että odotan rokotuksia kun tiedän, että ne laittaa pojan väsyneeksi. En ollut kuulemma ensimmäinen :D Perjantaina päästiin ystävän kanssa kaupunkiin jouluostoksille ja molemmat jätti vauvat kotiin! Arjen luksusta. Käytiin meidän "vakiokahvilassa" ja kyllä nyt harmittaa kun en saanut ottaa kuvaa meidän herkuista. Olisin niin halunnut näyttää meidän mässäilyt, mutta "jonkun" mielestä olisi ollut noloa kuvata ne. Eli kuvitelkaa tähän alle seuraavanlainen kuva:

Kinkku-vatruska,

 Karpalo-kinuski-kakkupala josta oikein tursuaa se kinuski, 

valkosuklaa-kaakao kermavaahdolla

Joku muu ei ollut kaupungissa yhtä hyvällä tuulella, ja olinkin saanut auton tuulilasiin kehuja hienoista parkkeeraustaidoistani... ;) nooh, kerrankos sitä maalaistalon emäntä kaupunkiin lähtee...  

Nyt ollaankin vietetty harvinaista yhteistä vapaata viikonloppua. Oli mahtavaa eilen aamulla syöttää Konsta, sitten herättää A ja laittaa pojat aamutoimiin. Heräsin itse vasta puolentoista tunnin päästä kun A tuli kuiskaamaan "voisitko ottaa pojan taas syömään...?" Ja tänä aamuna otettiin Konstan kanssa yhdessä 1.5 tunnin päiväunet aamupäivästä. Sitten laitettiinkin tohinaksi ja tehtiin joulusiivous! Eilen haettiin kuusi ja tänään kannettiin se jo sisälle. Yleensä on otettu vasta aaton aattona sisään, mutta ensi viikolla on joka ilta tulossa vieraita niin ei yksinkertaisesti ehdi. Saadaanpahan nauttia joulusta pidempään näin. 

Joulukoristeet, joilla on tarina. Takana Skotlannista joulukaupasta elokuussa 2010 ostettu enkelipallo, sitten siskolta saatu Aarikan tonttu ja edessä äidiltä saatu poro-koriste. 

Kuluneella viikolla saatiin jälleen muistutus siitä, että meidän pieni vauva kasvaa. Konsta täytti 5kk ja tätä edeltävänä päivänä hän lähti ryömimään! Neuvolassa käytiin ja pituuttakin pojalle on tullut syntymäpituuteen jo +17cm... apua. Joulun jälkeen olisi tarkoitus aloittaa soseiden maistelu, mikä on tälle imetyshullulle jollain tapaa kova paikka. Se on vaan jotenkin niin ollut minun ja Konstan ikioma juttu. Mutta kyllähän se jatkuu vielä, vaikka muutakin ruokaa aloitetaan. Kävin ostamassa tähän talouteen ensimmäisen sauvasekoittimenkin niin saadaan ruuat tehtyä :) 

Kissojen ja Sara-koiran tekemiset kiinnostaisi kovasti! Kohta ryömii vetämään kissaa hännästä...

On muuten ihana tunne kun ei väsytä! Ensi viikosta on tulossa mahtava, sillä nään paljon ihania ystäviä ja heidän lapsiaan. Outoa, että minun ystäväpiirissäni saadaan vauvatreffejä aikaan. Ennen kierreltiin heavyfestareita... ja tietenkin ensi viikon kruunaa joulu <3

Toissa viikolla käytiin Konstan kanssa työpaikkani pikkujouluissa ja A nappasi meistä kuvan kun oltiin lähdössä. Konstalla on päässä Marimekon hiippalakki tonttuhattuna ja miulla on päällä Maitotytön tunika. Oon ihan hullaantunut Maitotytön imetysvaatteisiin, suosittelen! 

Tämän kuvan myötä toivottelen kaikille lukijoille ihanaa joulun aikaa! Nauttikaa, rauhoittukaa, rentoutukaa, olkaa läheistenne kanssa ja katsokaa jouluaattona Lumiukko klo 11.33 tv 2:lta. Syökää suklaata ilman morkkista älkääkä rehkikö. Olkaa onnellisia.