"Itsekuri on silta tavoitteiden ja saavutuksien välillä." — Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)

Voi voi, vuosi on vaihtunut ja tammikuukin kohta lopuillaan, enkä ole olevinaan joutanut blogia päivittämään. On katsokaas niin hirveän kiireistä, pitää makoilla iltaisin sohvalla ja kahmia jäätelöä. Pakkastakin on ollut niin paljon, että jos sitä alkaisin itkemään niin kyyneleet jäätyisi... ;)

Nyt varmaankin tulee maratonkirjoitus, mutta liekö tuolla niin väliä. Aiheena tällä kertaa, kuten monesti aiemminkin, muutos. Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua kulunutta vuotta ja samalla siirtyy katse tulevaan. Viime vuosi oli muutosten vuosi, mutta niin tulee olemaan seuraavakin. Asetin vuoden vaihteessa itselleni tavoitteen, että heinäkuussa 2016, kun synnytyksestä on kulunut vuosi, on minun raskauskiloni hus-pois-tiessään. Tätä menoa jos jatkuu, niin kesäkuussa tulee kiire kilojen kanssa... mutta tästä päätöksestä tuli tämä aihe taas mieleen. Muutos. Mistä se kertoo? Tai sen tavoittelu? Onko se ihan yleistä kaikille, että itseään haluaa muokata ja kehittää joko henkisesti tai fyysisesti? Vai kertooko se huonosta itsetunnosta kun koskaan ei ole tyytyväinen? Onko muutosten tavoittelu tervettä vai pitäisikö välillä pysähtyä tähän hetkeen ja opetella olemaan tyytyväinen siihen, mitä on? Jos ei mitään koskaan tavoittele, niin miten voi mitään saavuttaa?

Minullahan on jatkuvasti jokin projekti menossa. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Siitä en ole saanut vielä selvää. Huono itsetunto nostaa ajoittain päätään ja toisaalta ulkoisilla asioilla helposti toivoo muutosta myös sinne pään sisälle. Vuosi sitten olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nyt, vaikka olin neljännellä kuulla raskaana. Toissa syksynä kävin kolme kertaa viikossa ryhmäliikuntatunnilla, monta kertaa viikossa lenkillä ja ratsastamassa, viikonloppuisin salilla ja ehdinpä vielä töihinkin. Ja silloin tuntui henkisestikin hyvältä. Oman kropan kun jättää heitteille, niin kyllä se henkinenkin puoli jää heitteille. Ainakin minun kohdalla. Niinpä tänä vuonna yritän pitää itsestäni taas parempaa huolta. Ja aloitan fyysisestä kunnostani. Tämän päätöksen tein siis vuoden alussa, kohta on kuukausi mennyt eikä mitään ole vielä tapahtunut. Tästä syystä tavoitteistani pitää tulla julkisia. Toimi tupakan polton lopettamisen kanssa; kun olin niin monelle sen julkistanut, kynnys ratkeamiseen kasvoi. 

Sitten se suurin ongelma. Millä ihmeellä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja nostettua perseen ylös penkistä?! Ja varmaan pitää tuonne kylän ruokakauppaan viedä pyyntö, ettei minulle enää myytäisi karkkia ja jäätelöä. MISSÄ HITOSSA on minun ITSEKURI?? Kohta tulee kaksi vuotta täyteen tupakoinnin lopettamisesta, joten onhan sitä itsekuria minulla oltava. Mutta miten sen kaivelisi taas esille? Järki kertoo, että jos jotain haluaa saavuttaa niin jotain pitää myös tehdä. Minäpä haluaisin, että joku tulisi ja heiluttaisi taikasauvaa ja simsalabim! Kaikki raskauskilot hävisi ja voisin taas hyvin. Ja mielellään kun joku tekisi sen vielä niin, että voin itse syödä samalla suklaata. Vaikka kyllähän sen tiedän, ettei se tuntuisi yhtä hyvältä. 

Nyt kun meidän taloon on muuttanut pieni ihmislapsi joka on päättänyt, ettei öisin nukuta enää pitkiä pätkiä, niin jostain pitäisi kaivaa itselleen jaksamista jos uni ei ole vaihtoehto. Herään öisin 1-3 tunnin välein imettämään, joten paljoa ei unta saa kerrallaan. Tätä on jatkunut jo kolme kuukautta, joten en usko kyseessä olevan ohi menevä "vaihe" (pikkulapsen äidille kaikki on "vain vaihe"). Saan kuitenkin nukahdettua näiden yöllisten herätysten välillä, mutta voisihan se uni olla aina laadukkaampaa. Ja tiedän kokemuksesta, että unen laatu paranee jos laittaa ruokavalion kuntoon. Eli tässä taas hyvä syy muutokselle.

Menestys ei ole sen kummempaa kuin muutama yksinkertainen tapa, jota toteutetaan päivittäin. — Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)

Aloitan pienistä teoista. Ensimmäisenä tavoitteena on veden juonnin lisääminen ja ylimääräisten sokereiden (=jokapäiväisten karkkien,suklaan,jäätelön ym) pois jättäminen. Ja jos ensi viikolla menisin sinne zumbaan taas. Ja jos jättäisin tekosyyt pois. Tiedättekö, että itseään voi huijata todella paljon? On totta, että imetys kuluttaa n. 500 kaloria vuorokaudessa. Se vastaa tunnin lenkkiä. Minä oon saanut järkeiltyä tämän niin, ettei minun tarvitse käydä lenkillä, sillä tavallaanhan olen osuuteni jo tehnyt...ja jostain syystä saan joka päivä palkita itseni. Siis siitä, että ruokin lapseni. Just. 

Nyt kun pakkaset lauhtuivat niin pääsen oikeasti lenkille. Ilman tekosyitä. Ja onneksi tuo pieni joka paikkaan ryömivä rämäpää pitää laittaa kotitöiden ajaksi kantoreppuun, niin tulee hyvää vastusta kun imuroi 7.5kg:n paino selässä :)

perusarkea: pyykit kuivaa, niin kova pakkanen, että kaikki elukat on sisällä, matot rutussa ja kaikki hujan hajan <3

Aloitin muuten tämän tekstin kirjoittamisen jo lähes viikko sitten torstaina. Seuraavana päivänä kyykistyin lattialle nostamaan lasta ja housut repesi takapuolesta. Saamattomuus jotenkin loistaa meikäläisen arjessa. Ai niin meidän arki... mitäs, yhtenä iltana pihassa oli kaksi ahmaa (!), toisena päivänä koiralla oli ollut maha sekaisin ollessaan yksin kotona ja kissat oli peittäneet jätökset olohuoneen verhoilla, Konsta on aloittanut kiinteän ruuan syömisen ja mitä enemmän kiinteitä syö niin sen vähemmän nukkuu... aloitettiin muskari ja ensimmäisellä kerralla kun menin paikalle, niin nostaessani pojan turvakaukalosta huomasin, että pojan kaikki vaatteet on paskassa...siinäpä varmaan tiivistettynä meidän arkea. Perusmeno. 

Kysyin Urmakselta pitäiskö senkin aktivoitua. Ei kuulemma tarvitse.

Sama vastaus tuli Valtsulta.

Ja sitten se tavoitteen julkistaminen.
Tavoite 1:
Pudottaa painoa 6.7kg
Lähtöpaino 68.7kg

Aikaa jäljellä alle puoli vuotta.

Tavoite 2:
Päivittää blogia säännöllisesti.


Kuitti.