"Jos sinulla on kiire, älä tee mitään." - Anton Tsehov

Ei ole taas todellista. Minä, joka rakastan yli kaiken nukkumista, olen joutunut luopumaan siitä. Meidän perheessä lapsi nukkuu, mies nukkuu, koira ja kissat nukkuu, mutta koska elämäni olisi varmasti muuten liian täydellistä niin minä sitten olen lopettanut nukkumisen. Ratkiriemukasta. Synnytyksen jälkeen oli se "kuolemanväsymys" joka sitten meni ohi ja sain nukuttua ne univelat pois. Olen kokenut, etten pitkään aikaan ole edes tarvinnut päiväunia ja yöt ovat menneet kahdella hyvin lyhyellä herätyksellä. Kuitenkin jotain tapahtui, ja pikkuhiljaa huomasin, etten iltaisin saakaan unta. No tätä kesti jonkin aikaa, en kuitenkaan huolestunut kun nukuttiin Konstan kanssa aamuisin 10-11 asti. Kunnes viime lauantaina en saanut unta. Ja sitten heräsin. Ilman syytä. Olin nukkunut tunnin. Sitten en saanut unta. Sitten nukahdin ja heräsin tunnin päästä. Vessahätä. Sitten seuraava herätys olikin jo Konstan ensimmäinen syöttö. Loppuyö meni samalla kaavalla. Sunnuntain sitten kiukkusin A:lle kun olin niin väsynyt. Itketti ja ihmettelin, miten ne ihmiset jaksaa joiden vauvat ei nuku öisin? Sunnuntai-iltana olin käymässä nukkumaan ja sama toistui. Voi perse. Maanantaina huomasin jo, ettei meikäläisen kannata lähteä liikenteeseen kun aivot ei toimi yhtään. Eikä edes päiväunien nukkuminen onnistunut, kun ei olevinaan väsyttänyt. Seuraavana yönä taas sama homma. Eli oon saanut viritettyä itseni täydelliseen ylivireystilaan. Pikaisen googlettelun perusteella kyseessä on ilmeisen yleinen ilmiö imettävillä naisilla, ja monet joutuvat turvautumaan lääkkeellisiin menetelmiin, että saa taas unen päästä kiinni. Juu ei kiitos. Miulla on ihan omat keinot! 

Valtsullakin tais olla päiväuniaika! Vähän säikähdin kun tuohon ikkunalaudalle tänään hyppäsi...

13.10.2015. Postilaatikolta otettu kuva pihaan päin.

Lähdetääs ensi purkamaan unettomuuden syitä. Onko päivärytmi kunnossa? Ei. Olenko ollut ulkona yhtä paljon kun ennen? En. Syönkö terveellisesti? En. Olinko viime viikollakin joka päivä menossa jossain? Kyllä. Sillä lailla, hienosti hoidettu. Olen pitänyt kiinni lapsen päivärytmistä ja oma rytmi on sitten siinä sivussa heittänyt kuperkeikkaa, kun on pitänyt tehdä omasta elämästään niin kiireistä. On toki tärkeää, että liikkuu lapsen kanssa eikä jää kotiin homehtumaan, mutta miulla meni taas yli tää touhu. Ehkä suurin virhe on se, etten ole pitänyt kiinni meidän iltarauhasta. Aiemmin pyhitettiin illat meidän omalle perheelle, klo 19 eteenpäin. Ihan jo lapsen takia pidettiin kiinni siitä, että viimeistään silloin ruvetaan rauhoittumaan omalla porukalla. Nyt ollaan oltu millon missäkin ja Konsta on monena iltana päässyt nukkumaan vasta klo 22. Ja kiukkuisia ollaan oltu siinä vaiheessa kaikki. Eli pyrin tästä lähtien pysymään kotona klo 19 alkaen ja häädän vieraatkin siinä vaiheessa pihalle. Ja jos en joka päivälle sopisi jotain menoa johonkin suuntaan, niin ehtisin ehkä valoisan aikaan kunnon lenkille.

Mitäs edellisen kirjoituksen jälkeen on ollut...hmm...käytiin lasten jumalanpalveluksessa, kirppiskierroksella+lounaalla, miun työpaikalla kahvilla, yksi päivä meni Ikeassa, siitä seuraavana päivänä olikin extempore-hammaslääkärireissu ja Konsta pääsi hoitoon miun ystävän luo siksi aikaa, käytiin A:n kanssa kaupungissa syömässä ja elokuvissa ja ja ja...sitten meillä on käynyt vieraita. Siinähän sitä. Tämä kaikkihan sitten kulminoitui siihen, että unet hävisi ja parin nukkumattoman yön jälkeen huomasin, että olen vaaraksi liikenteelle. Tästä syystä piti sitten perua sovittu kyläilyreissu ystävän luo ja kyllä harmittaa. En vaan uskaltanut lähteä ajamaan 70km suuntaansa näillä silmillä. Onneksi viime yönä sain jo vähän paremmin nukuttua, eli kyllä se kotiin rauhoittuminen auttaa. Kävin kameran kanssa ulkona kuvailemassa ja tein omia juttuja. Makoiltiin Konstan kanssa sängyssä ja otettiin päikkärit. Kyllä, sain nukuttua. 

Ennen jumalanpalvelusta katseltiin ruskamaisemaa

Kyllä se uni on ihmeellinen asia. Ja sen puute saa tästä eukosta tavallistakin kärkkäämmän ja jopa suorastaan v-mäisen. Ja tietenkin, jälleen kerran, A:n vikahan se on ollut etten minä ole saanut nukuttua. Ärsyttää kun ei opi ja saa aina olla pyytelemässä anteeksi omaa hölmöyttään. 

Mutta kaiken kiireenkin kanssa viime viikko oli kyllä aivan mahtava! Aloitetaan siitä lasten jumalanpalveluksesta jossa käytiin. Eli meidän pienen kylän seurakunta otti käyttöön kastepuun, johon jokainen kuluneen vuoden aikana seurakuntaan kastettu saa oman enkelin. Enkelissä on nimi ja kastepäivä. Konsta sai kutsun kyseiseen jumalanpalvelukseen ja pitihän se mennä kun kerrankin täällä jotain järjestetään. Konsta oli tyypillinen mies ja nukkui kirkon penkissä :)  





Sitten viime viikon kohokohta oli se Ikea-reissu! Olin suunnitellut, että lähdetään aamulla klo 9 ja ollaan takaisin klo 18-19. Noh, lähdettiin klo 9 ja kotona oltiin klo 20.30... Oli kyllä todella ihana reissu ystävien kanssa ja Konsta oli todella hienosti matkassa mukana! ...taisi kaikki muut olla reissusta väsyneempiä kuin pieni mies. Kerran Konstalle yllätti nälkä siten, etten ollut varautunut siihen. Niinpä sitten kävi niin, että kun ystävät olivat hakemassa meille aikuisille ruokaa niin Konsta ruokaili auton takapenkillä nahkatakin välistä. Kätevää tuo täysimetys kun ei tarvitse ruokia lämmitellä ;)

Perjantaina tuli yllättävä meno, kun piti käydä paikkaamassa lohjennut hammas. Onneksi ystävä oli käymässä kotikonnuillaan ja Konsta pääsi hänen kanssaan vaunulenkille siksi aikaa kun minä olin hammaslääkärissä. Ensimmäistä kertaa en jännittänyt hammaslääkäriä kun jännitin miten Konstalla menee. Hyvinhän siellä oli mennyt. 

Viime viikon kohokohtiin kuului myös lauantaipäivä kun lähdettiin A:n kanssa kahdestaan kaupunkiin. Käytiin Rossossa syömässä ja sen jälkeen mentiin elokuviin. Äitini oli Konstan kanssa kotona sen aikaa, 5h. Koko aamupäivän väänsin itkua, en olisi halunnut lähteä mihinkään. Mutta hyvä kun lähdin, Konsta oli pärjännyt hienosti ja meillä oli kiva ilta :) Mutta tiukassa tuo napanuora näyttää olevan! 

Tavoistani poiketen laitan tähän loppuun kaksi kuvaa Konstasta. Miun mielestä nuo on vaan niin huippuja kuvia, että haluan ne jakaa teidän kanssa. Ihana kun toisesta on kasvanut jo niin iso poika, että lenkilläkin haluaa katsella ympärilleen.

...vähän jos on huppu vinossa niin ketä se haittaa ;)

...ja vielä ihan loppuun ihana Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä-kappale. Tämä kuului viime viikolla radiosta kun olin kaupassa ja piti sitten pienet itkut tirauttaa siinä makaronihyllyllä. Jos työkaverit lukee tätä niin tietävät miksi <3