"Sisäinen turvattomuus johtaa elämänpelkoon. Sen kompensoimiseksi ihminen kehittää ulkoisen yliturvallisuuden. Elämää hallitaan eikä eletä." - Tommy Hellsten

Terkkuja Helsingistä! Olen hetken yksin siskon luona ja ajattelin käyttää ajan kirjoittamiseen ja tämän reissun tuomien ajatusten summaamiseen. Outoa, kun on tottunut kirjoittelemaan oman tutun, turvallisen kodin yläkerrassa. Rauhassa ja hiljaisuudessa. Hiljaisuutta todellakin on, sillä lähimmät naapurithan meillä asuu kilometrin päässä, metsän takana. Lähimmät katuvalot on 7km päässä. Nyt istun kerrostalossa, ikkunan alta kulkee ratikat ja bussit, seinän takaa kuuluu naapureiden kolinaa. Miten sitä itse on osannut asua vuosia kerrostalossa? Nyt tuntuu pelkkä ajatuskin ihan hassulta, minä, kerrostalossa?! Juu ei. 

Olin osannut valita itselleni (ja mahalleni) sopivan istumanpaikan :D

Eilen aloitin reissun istumalla yksin junassa 4h. Aaah, kylläpä teki taas hyvää. Aloitin uuden kirjan lukemisen ja olin paikoillani. Ihmettelin ihmisten hiljaisuutta. Tulin Helsinkiin, vein matkalaukun säilytykseen ja menin kahville. Istuin ja katselin ikkunasta ihmisten kiireistä menoa. Kuuntelin puheensorinaa. Kaikilla oli hirveä kiire jonnekin. Mietin, että tietävätköhän itsekään minne. 

Tulin siskon luo ja vaihdettiin kuulumisia. Istuttiin alas ja juteltiin. Käytiin herkkuja ja katsottiin tv:stä olevinaan jotain, mutta mihinkään ei keskitytty kun pohdittiin syntyjä syviä. Tänään oli vuorossa Ilon & valon markkinat. Olin odottanut Tommy Hellstenin ja Kaisa Jaakkolan luentoja. Ja ne olikin odotuksen arvoisia!

Tommy Hellsten luennoi luovuudesta ja siitä, miten meillä on vain tämä hetki. Tämän tekstin otsikko vilahti luennolla myös ja vertaus siitä, miten on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka laskevat koskea pitkin ja kastuvat, kolhivat päätään, mutta jatkavat silti laskua. Sitten on niitä, jotka kulkevat rannalla ja huutelevat ohjeita koskea laskeville. Elämään täytyy heittäytyä ja tehdä myös virheitä. Joskus ihmiset kuitenkin pelkäävät epäonnistumista niin paljon, että he eivät uskalla heittäytyä kosken vietäväksi. He kuitenkin käyttäytyvät ikäänkuin laskisivat koskea. Hellsten puhui siitä, miten ne ihmiset joilla on rakkautta ympärillä ja jotka hyväksyvät itsensä, antavat itselleen myös luvan epäonnistua. Jos ihminen ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, niin silloin hän helposti takertuu ulkoisiin asioihin jotka tuovat turvaa. Esimerkiksi on samassa työpaikassa 20 vuotta, kun on tottunut siihen. Ei väliä, pitääkö työstä vai ei, mutta ei uskalleta irrottautua. Kiire nousi myös esille, miten kauheasti kiirehditään muttei saada mitään aikaiseksi. Tämä sai miettimään omaa elämää ja milläs raiteella sitä nyt ollaan. Työidentiteetti on aika vahva, töissä osaan laittaa kiireen pois, keskittyä ja rauhoittaa tilanteen. Mistä tämä johtuu? Siitä, että tiedän mitä teen. Luotan siihen, että tiedän mitä teen. Jos töissä tulee uusi tilanne, niin pakka leviää. Ego ei kestäkään sitä, etten ole täydellinen työntekijä. Mites tällä hetkellä kotona asiat sujuu? Kauhea kiire, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota, pitäisi ehtiä ennen vauvan syntymää hankkia sitä, rempata tuota, miettiä tuhatta asiaa. Kas kummaa, mikään ei edisty. Nyt pitäisi rauhoittua. Hyväksyä, että edessä on uusi tilanne. En voi tietää, miten asiat tulee menemään. Epävarmuus on tunne, jota olen huono sietämään. Tilannetta helpottaa se, että saan jakaa epävarmuuteni mieheni kanssa. Ollaan yhdessä epävarmoja. Mutta molemmat lasketaan koskea. Meillä on hyvä tukiverkosto ja minun egoni on onneksi alusta asti tässä asiassa väistynyt ja olen ilmoittanut tukiverkostolle, että apua tullaan tarvitsemaan. 

Kaisa Jaakkola 21.3.2015

Seuraava luento oli Kaisa Jaakkolan tietoisku hormonitasapainosta. Nyt pitää tunnustaa, etten ole lukenut yhtään Kaisa Jaakkolan kirjaa, vaikkakin niitä on kehuttu paljon. Mutta todellakin aion lukea tämän päiväisen luennon jälkeen. Se kaikki vain kävi järkeen. Miten esimerkiksi stressihormonin lisääntyminen vaikuttaa insuliinin tuottamiseen, sitä kautta kilpirauhaseen ja sukupuolihormonien toimintaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta tälläkin luennolla tuli sama viesti: silloin kun mieli tai kroppa lähtee ylikierroksille, PYSÄHDY. Jos et sitä tee, niin sen tekee jokin ulkopuolinen asia. Kroppahan reagoi. Itse huomaan stressin välittömästi nukkumisessa ja syömisessäni ja toisaalta stressaavan elämäntilanteen päättyminen monesti tarkoittaa sairastumista esim. flunssaan. Tai jos huomaan esim. liikkuvani liikaa ja jokin pieni ääni sisälläni sanoo "onkohan nyt liian kova vauhti" niin kohta olen sängyn pohjalla flunssan kourissa. Jos itse ei tajua pysähtyä niin kyllä se pysäytys jotenkin tulee.

Tuli kyllä niin oikeaan saumaan nämä luennot. Toinen luennoi psyykeen kannalta, toinen enemmän fyysisistä asioista, mutta sama viesti tuli molemmista. Jos et pidä itsestäsi kokonaisvaltaisesti huolta niin et voi hyvin.

Kaisa Jaakkolan viimeisessä diassa oli teksti: "Hormonitasapainon resepti: Liiku. Ravitse. Lepää. Pysähdy. Hengitä. Reflektoi.". 6 asiaa siis. Miksi minä muistan noista vain ensimmäiset 3?

Jaa'a. Johan tuli pienelle ihmiselle pohtimista. Huomenna olisi kotiinpaluun vuoro. Onneksi ennen sitä ehditään käymään kunnolla syömässä siskon kanssa ja ehkä vauvallekin tarttuu kaupungilta jotain tuliaisia ;) Ensi viikkokin on vielä lomaa ja ohjelmassa on yhä sali, zumba, ystävät ja uutena tuttavuutena tulee perjantaina mammajooga In English! Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta avoimella mielellä menen :)

Ja vielä tuohon otsikkoon. Mietin, että hallitsenko vai elänkö. Tällä hetkellä tuntuu, ettei ole minkäänlaista hallintaa, mutta elän senkin edestä. Aika mahtavaa. 

Voikaa hyvin!