"Itsestään jokaisen tulee aloittaa ja vain antaa, ei vaatia, kaikkien onni on silloin meidän onnemme, sitä ennen emme saavuta henkilökohtaista onnea." - Tito Colliander

"Voimme muuttaa vain itseämme, emme toisia.". Näin sanoi työkaverini eräänä päivänä. Kävimme keskustelua siitä, miten etenkin naiset yrittävät aina muuttaa miehiään, mutta eivät ymmärrä sitä, että se on mahdotonta. Ihminen voi muuttaa itseään, omaa toimintaansa ja sitä kautta näyttää esimerkkiä. Voihan se olla, että oman muutoksen kautta toisellekin voi tulla halu muutokseen ja hän saa sieltä sen kannustuksen. Mutta jos jatkuvasti naputtaa toiselle, että "sinun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota" niin ei se kyllä mihinkään kannusta. Ei ainakaan minua ole koskaan kannustanut. Enemmänkin otan neuvoista nokkiini enkä varmasti muuta käytöstäni. Motivointi on avainsana. Mikä sinua motivoi?

Lenkille motivoi koiravanhus, kun koira voi hyvin niin omistajallakin on parempi mieli :)

Myönnän, monesti olen yrittänyt muuttaa toisia. Peiliin katsomisen sijaan olen etsinyt parannettavaa toisissa ja ennen kaikkea heidän käyttäytymisessään. Kyllähän se on ärsyttänyt jos joku ei ole toiminut niinkuin MINÄ olen halunnut. Niin. Nyt raskausaikana korostuu pohdiskelu, millainen ihminen olen. Millaisia vanhempia meistä tulee? Miten voin jo raskausaikana tehdä kaikkeni, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja hänen olisi mahdollisimman helppo aloittaa matka maailmassa? Tämä on ilmeisesti hyvin yksinkertaista. Kun minä syön hyvin, nukun hyvin, liikun hyvin ja voin henkisesti hyvin, niin vauvakin voi hyvin. Okei, yritän. Mutta nyt herää kysymys, miksei kaikki tulevat äidit toimi niin? Miksi jotkut vetää koko raskausajan roskaruokaa, polttavat tupakkaa tai käyttävät muita päihteitä? Tuo tupakointi (ja kaikki muut päihteet) erityisesti on sellainen asia joka saa minut näkemään punaista. Kirkuvan punaista. Minä kärsin vuosi sitten ihan järkyttävät vieroitusoireet tupakasta. Aikuisiällä. Ihan omasta syystäni. Mutta sitä en ymmärrä, miksi joku laittaa vastasyntyneen lapsensa kärsimään ne samat vieroitusoireet. Kyllä, vieroitusoireet siitä vauvalle tulee. Syytönhän vauva siihen on, että äiti ei vaan pystynyt olemaan 9 kuukautta polttamatta?! Ja kyllä, minä tiedän ettei ole helppoa lopettaa polttamista. Mutta tiedän myös sen, että jos motivaatio on tarpeeksi suuri niin kuka tahansa pystyy siihen. Olipa raskaana tai ei. Mikä olisi suurempi motivaatio kuin oman lapsen hyvinvointi? Pahaa tekee miettiä, miten tupakoitsijoiden vauvat lilluvat tupakansavussa kohdussa. Tupakointi raskausaikana tutkitusti lisää kohtukuolemien riskiä, kätkytkuolemien riskiä, myöhemmin oppimishäiriöitä, uni- ja keskittymishäiriöitä, allergioita...lista on loputon. Kuka uskaltaa ottaa tuon riskin? (lähde: Stumppi) En usko, että kukaan laittaa tupakkaa suuhun vastasyntyneelle tai muutenkaan alaikäiselle, miksi sitten syntymätön lapsi pakotetaan polttamaan?

Ugh. Olen puhunut. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten haluaisin vaikuttaa muiden tekemisiin. Mutta valitettavasti en voi. Voin vain itse olla polttamatta raskausaikana. En minäkään ole täydellinen ja varmasti teen asioita, joita joku haluaisi minussa muuttaa. Mutta voin vannoa, että itku pääsee jos nään raskaana olevan naisen tupakoimassa. Aina se on tuntunut pahalta, mutta hormoonit saa sen tuntumaan vielä pahemmalta.

Mutta sitten iloisempiin aiheisiin. Mahtavat hankiaiset on mahdollistaneet ihanat ulkoilureitit! Ja miulla alkoi loma! Loma alkoi perjantai-iltana A:n kanssa kuntosalilta, jonne oli eksynyt varmaan puolet meidän pienestä kylästä. Ajateltiin, että ei kai perjantai-iltana klo 19 jälkeen enää kauhesti porukkaa ole...miten oltiinkaan väärässä... noh, mahduttiin kuitenkin sekaan ja pääsin kokeilemaan uutta ohjelmaa. Eilen käytiin ulkoilemassa A:n ja Saran kanssa ja tänään olin aamulla klo 10 taas salilla. Minä! Sunnuntaina!? Kyllä. Ja olipa kiva kun sain olla lähes koko ajan ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Uskaltauduin sitten ottamaan kuviakin, kun kukaan ei ollut näkemässä ;) Kaikille raskaana oleville suosittelen ehdottomasti jonkun ammattilaisen tekemää saliohjelmaa. Alkaa nimittäin tuo kasvava vatsa tuomaan omat haasteensa kun painopisteet muuttuu ja sitä myötä myös tasapaino. Huomenna aamulla on vielä yksi tapaaminen minulle ohjelman tehneen PT:n kanssa, ja tsekataan vielä tekniikat kuntoon :) Nyt tuo ohjelma tuntuu hyvältä, ei ole tullut minkäänlaisia epämääräisiä tuntemuksia tuonne vatsan seudulle. Ja en muista milloin aiemmin olisin salilla ollessani ollut yhtä hikinen mitä olin tänään kun ohjelman lopettelin :D Itse asiassa, suosittelen henkilökohtaista ohjelmaa ihan kaikille. Kun tietää, mitkä osa-alueet erityisesti tarvitsee treeniä ja joku vielä osaa tehdä juuri itselle sopivan ohjelman, niin on se vaan ihan erilaista kuin "otan nyt netistä vaan jonkun valmiin ohjelmapohjan".

Pallomaha :D

Loman ensimmäisellä viikolla olisi tarkoitus käydä siis salilla, zumbassa, tallilla, kampaajalla (JEE!), ystävän luona ja perjantaina pääsenkin lähtemään sinne Helsinkiin. Olen tehnyt aikataulustani löysän, yksi asia/pv. Nukkuakin haluaisin, mutta puolille päivin nukkumiset taitaa olla mennyttä elämää. Vaikka olisi mahdollisuus nukkua niin pitkään kun nukuttaa, niin tämä rouva se herää klo 8. Ja ihan virkeänä. Ilmeisesti jokin yrittää valmistella minua tulevaa varten... aluksi se ärsytti ihan suunnattomasti, mutta nyt pitää yrittää löytää siitä positiivisia puolia. Ehkäpä opin olemaan aamuihminen? Tänään ainakin oli kiva olla jo 10 siellä salilla :)

Tulevaa tulokasta varten on alettu tekemään jo pikkuhiljaa hankintojakin. Ihania pieniä bodyja on tarttunut matkaan kaupoilla. Mutta sitten tuleekin kysymys, että niin: mitäs me oikeasti tarvitaan? Minkä verran minkäkin kokoista vaatetta? Miten paljon pitkähihaisia, housuja, bodyja, lyhythihaisia? Häh? Hoitotaso? Mitä muuta? Kaksi ummikkoa kun on liikenteessä niin hyvä tulee :D

Onneksi ihana ystävä soitti aamulla ja jo aiemmin oli ollut puhetta, että heiltä saadaan ostettua yhdistelmävaunut. Jes. Ja sieltä saadaan sitten pienelle kesälapselle vaatetta, tuttipulloa, kylpytukea ym. tarviketta. Ihanaa. Itsehän en ollut edes kuullut mistään kylpytuesta aiemmin. Tämän siitä saa kun kaveripiirissä on todella vähän lapsia. Heh, huomaatteko, taas meni muiden piikkiin? :P

Mutta mikäkö oli tämän kirjoituksen tarkoitus? Yritän toimia itse oikein olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja muistaa sen, että voin vastata vain omasta toiminnastani. Olisi hirveän kiva vielä luvata tähän loppuun, että lopetan muiden ohjeistuksen mutta siihen en varmaan pysty. Mutta voin yrittää :)

Sara Rakas vietti tänään 11v. synttäreitä! <3