"Pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka oma minä osoittautuisikin pelottavaksi ja omituiseksi." - May Sarton

Terveisiä lomalta, eli sohvan pohjalta!

Eilen leivoin lomaherkkuja, juustokakkua :P

 Se alkaisi loma olla sitten tapulteltu. Huomenna pitäisi palata töihin ja olen lomaillut niin onnistuneesti, etten tiedä osaanko työmaalla enää tehdä mitään. Heh, mitähän se on sitten joskus kun palailen äitiysloman jälkeen takaisin? Tajuttiin eilen A:n kanssa, että miulla on töitä jäljellä enää 7 viikkoa! 7! Töistä poisjääminen on miulle iso juttu. Kuulun niihin, jotka rakastavat työtään. Oon työssäni hyvä, käyn mielenkiinnolla lisäkoulutuksia ja meillä on ihan paras työyhteisö. Työ on iso osa miun identiteettiä. Ei sen varmaankaan pitäs niin olla, mutta se vaan on. Mitäs sitten, kun jään töistä pois. Joo joo, tiedän etten ole jäämässä pois lopullisesti, mutta silti. Kotiin jäämiseen liittyy pelkoja. Erakoidunko vauvan kanssa kahdestaan syksyllä kotiin kun A menee töihin? Missä nään aikuisia ihmisiä ja missä saa puhua muusta kuin vauvoista? Tipunko työkuvioista pois, miten minut otetaan työyhteisöön takaisin sitten kun sen aika taas on? Ja listaahan voisi jatkaa ja jatkaa... jos niin haluaisin. Suurimman osan ajasta odotan sitä, kun saan jäädä kotiin ja meille syntyy vauva. Ihana pieni jonka kanssa ihmetellään maailmaa. Mutta välillä tulee niitä hetkiä kun pelot valtaavat mielen. Tai ehkä ei niinkään pelot, vaan epävarmuus. Mitä jää jäljelle kun työidentiteetti otetaan pois? Saako sitä kokonaan pois? Tarvitseeko saada? 

Uusi liina :)

Kuluneella viikolla käytiin ystävän kanssa Ikeassa ja kotiin löytyi uusia keväisiä juttuja. Viikolla saatiin kilpailutettua myös kattofirmoja ja nyt näyttää siltä, että meille tulee uusi katto pään päälle ennen juhannusta! Sain ajoiksi myös tilattua äitiyspakkauksen ja vauvan vakuutushakemuskin on nyt postitettu. Vauvan vaatekaappikin on laitettu valmiiksi....ai mikä pesänrakennusvietti, missä? 

Lomaviikolla olin ajatellut käyväni usein salilla, mutta kahteen kertaan jäi. Loma meni lomaillessa ja lepäillessä, hyvä niin. Yhden paniikkipyrähdyksen tein neuvolassakin, kaikki oli kuitenkin kunnossa. Terv. hysteerinen esikoisen odottaja.

Perjantaina alkoi kauan odotettu äitiysjooga. Minä, äitiysjoogassa? Khyllä! Eniten kurssille menossa jännitti se, että opetuskielenä on englanti. Olen tunnetusti hyvin epävarma englannin puhuja, oikeastaan en suostu puhumaan sitä ollenkaan. Ymmärrän kyllä hyvin ja ajattelin, että se riittää. No eihän se riittänyt, heti tunnille mennessäni huomasin olevani kolmestaan kurssin ohjaajan ja kurssilaisen kanssa pukuhuoneessa ja small talk:iahan siinä piti sitten yrittää vääntää, in english of course. Tunti sitten alkoi esittelykierroksella, kuinka pitkällä raskaus on, millä mielellä on tunnille tullut, onko ollut raskausajan kipuja, jne. again, in english. Mutta mitä tapahtui? Minä SELVISIN siitä! Ihmiset ymmärsivät mitä sanoin, tai eivät ainakaan kehdanneet sanoa jos eivät ymmärtäneet. Eikä tullut paniikkioloa "apua-en-selviä-tästä-happi-loppuu-juoksen-karkuun"-tyyliin. Ja seuraavat 1.5h mitä jooga kesti olin hyvin ylpeä itsestäni. Ja olen vieläkin. Pienistä asioista sitä ihminen saa itsensä ylpeäksi. Jooga oli ihanaa, rauhallista ja lempeää. Ei yhtään sellaista liikuntaa, mihin olen tottunut. Oon jotenkin ajatellut, että miulle sopii parhaiten verenmaku suussa- tekeminen. Eli yllätyin positiivisesti. Hankalinta olikin pysähtyminen. Ohjaaja muistutti välillä, että jos ajatus harhailee niin pitäisi yrittää palata nykyhetkeen. Miehän ajattelin yleensä juuri noina hetkinä seuraavan päivän kauppalistaa tai alkukesän reissusuunnitelmia... taitaa tehdä meikäläiselle nuo tunnit siis ihan hyvää. Onneksi kurssi kestää tuonne toukokuun lopulle saakka. Hyvää tekee myös ajomatkat 60km suuntaansa, saa samalla tarvittaessa nollata pään työviikosta.

Alkukesälle ollaan suunniteltu A:n kanssa reissua Helsingin suuntaan. Ulkomaille ei tänä vuonna päästä, joten ajateltiin pitää kuitenkin miniloma Suomessa. Tällä hetkellä ajatuksena olisi lähteä toukokuun viimeinen viikonloppu Helsinkiin juhlistamaan A:n synttäreitä kun olympiastadionilla on jokin motocross (?) show ensimmäistä kertaa Suomessa ja lupasin hommata meille liput sinne. Voitaisiin samalla jäädä pariksi yöksi Helsinkiin ja tehdä sieltä käsin esim. päiväreissu Porvooseen tai muuhun kesäkaupunkiin (ideoita otetaan vastaan!). Tällä hetkellä ajattelen siis niinkin positiivisesti, että jaksan matkustaa vielä raskausviikolla 33+... omalla autolla ei kuitenkaan reissuun ole tarkoitus lähteä, junassa voin olla vaikka seisaallani tarvittaessa koko matkan :P 

Sellasta tänne. Mietin tänään kun käytiin koiran kanssa kävelemässä ja vettä/räntää satoi päin näköä, että milloinhan nuo lumet sulaa pois. Tarkistin viime vuoden blogiteksteistä, että vuosi sitten olen kuvaillut meidän lumetonta kuivaa pihaa. Tällä hetkellä lunta on vielä melkein puoli metriä ja meidän piha on yhtä vesilammikkoa jään päällä. Kevät, tule kunnolla jo. 

Helsingin tuomisia vauvalle <3 Kirpparilta löytyi myös "Himoshoppaajan vauva"-kirja :D

Sain vihdoin pianon kotiini äitini luota <3 

 Ihanaa tulevaa pääsiäisviikkoa, toivottavasti ilmat tästä paranee!