keskiviikko 22. lokakuuta 2014

"Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty, ja sehän on aina hyvä juttu." - Tove Jansson, Taikatalvi

Jatketaan näillä muumiotsikoilla. Muumeista pitäisikin tehdä ihan oma kirjoitus, on ne vaan niin viisaita <3

Tupakoimattomuus aiheena on jäänyt taas vähän taka-alalle. Kohta tulee täyteen kokonaiset 8 kuukautta lopettamisesta!! Pitkät pätkät meni taas älyttömän hyvin, mutta siellä se röökipeikko on taas mielessä käynyt hyppimässä. Ja mikä sen sai nousemaan kolostaan? Talven tulo. Olin ajatellut, että "talvella ainakin olen tyytyväinen kun en enää polta". Olin järkeillyt sen niin, että talvella on niin kylmä etten halua mennä ulos kylmättämään sormiani. Eipä mennyt niin. Olin unohtanut sen, että rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä. Koiraakin pitää käyttää ulkona polttipa sitä tupakkaa tai ei. Eilen työpaikan pihalla jäin seisomaan siihen "tupakkarappuselle" ja nautiskelin auringon paisteesta. Sanoin myöhemmin jossain vaiheessa päivää tupakoiville työkavereilleni "eiköhän se olisi tupakkatauon paikka" ja lähdin heidän mukanaan ulos. Jotenkin typerältä tuntuu seisoskella pihalla "muuten vaan". Mutta miksipä ei? Miksi en voisi? ...mutta pakko myöntää, pakkasilmassa se tupakka tuoksui entistäkin ihanammalta. Koko ajan se on tuoksunut huumaavan ihanalle, mutta pakkasella se tuoksu tehostui. Vaatteissa se kuitenkin haisee hirveältä ja olenkin onnellinen kun takkini ja hanskani eivät haise enää tuhkikselta. Nyt sitä vasta tajuaa miten kauhealta sitä onkaan haissut! Sori vaan (vielä) tupakoivat ystäväni ja lukijat, mutta kyllä tupakoivat vaan haisee ihan järkyttävältä vaikka itse sitä ei haista ollenkaan. 

Uusien tuttavuuksien kanssa jos on tullut tupakointi puheeksi, niin he ovat hämmästyneet kuultuaan, että minä olen joskus tupakoinut. Tämä tuntuu todella oudolta, eikö miulla olekaan otsassa tupakoitsijan leimaa? Itsestäni tuntuu, että olen tupakoitsijan perikuva ja ympärilläni leijuu yhä savupilvi :D 

Mutta, päätöstäni en ole katunut. Joskus olen sitä kyseenalaistanut, että olikohan se kuitenkaan järkevää? En ole kuitenkaan löytänyt yhtään syytä sille miksi pitäisi aloittaa uudestaan.  Ja ne kaikki terveyshaitat. Nyt säästyy rahaa. Pystyn hengittämään paremmin. Ei tarvitse suunnitella kaikkea enää tupakkataukojen mukaan. Pitkä junamatka ei enää ahdista. Olen kummitytölle esimerkkinä. Kunto on parantunut ja jaksan juosta paremmin. Ennen kaikkea: voin sanoa lopettaneeni tupakan polton. Ihan itse. Eli vastaus omaan kyseenalaistamiseeni: oli se järkevää. Ja vaikka välillä tuntuu vaikealta niin useimmiten se tuntuu ihan järjettömän hyvältä. 

Eipä tällä erää muuta. Huomenna muistan ostaa lisää vihreitä sisuja, niitä tuli popsittua alkuvuodesta tupakankorvikkeena :) 

Ps. olen viimeaikoina ilmeisesti ollut taas omassa itsekkäässä kuplassani. Eilen sanoin A:lle, että hän on todella ihana aviomies (ja muita kehuja jotka jätettäköön tästä nyt pois). Vastaus oli: mistäs nyt tuulee? Menin ihan hämilleni. Ei ilmeisesti tule liian usein sanottua toiselle suoraan miten paljon toista arvostaa. Kehujakaan ei varmaan ole liian usein meikäläisen suusta kuulunut. Siinäpä sitten olkoonkin seuraava haaste!

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti