"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" - Suomalainen sananlasku

Niinpä. Liitänpä tähän heti alkuun oman facebook-päivitykseni perjantailta. Lukekaa, naurakaa ja uskokaa, olen juurikin näin tohelo:

ONNI on omistaa vanha talo. Perkele. Aamu alkoi kotoa ULOS murtautumalla (ulko-ovemme tarvitsee avaimen myös sisältä ulos mentäessä). Noh, ONNEKSI ei ollut edes ensimmäinen kerta kun onnistun tässä (jättämällä avaimet autoon) ja tiesin miten toimia: ikkuna auki ja hyppy pihalle. Ai niin! Ikkunan avaaja lainattiin naapuriin pari viikkoa sitten!

No mutta ONNEKSI meidän saunassa on pieni 40cmx40cm kokoinen ikkuna josta pudotus ulos on vaan reilu 2m! Vaati aikamoista akrobatiaa saada sullottua jalat ensin ulos korkeasta ikkunasta, pää meinas jäädä hartioiden kanssa jumiin, mutta ONNEKSI painovoima ei tälläkään kertaa pettänyt ja mie mätkähdin pehmeälle nurmikolle. Ohimolle tuli melkoinen patti tästä aamuisesta temppuradasta ja kyllä on muuten kipeä!

Tajusin ONNEKSI soittaa A:lle töihin ja kiukuta ja möskytä sille, hänen vikansahan se on, että mie jätin avaimet eilen autoon kotiin tullessani, eikö?! Kissat ja koira katsoivat ihmeissään miun aamujumppaa, ONNEKSI ne ei osaa puhua, voin kuvitella miten paljon olisivat kettuilleet miulle!

Olenpa mie onnekas, ei voi muuta kyllä sanoa. A-Rakas, voisitko töitten jälkeen käydä Prismalla teettämässä 10 uutta avainta? T: Tohelo Vaimo

Että sillälailla. Tämä siis sattui perjantaina aamulla, nyt on sunnuntai-ilta ja päähän koskee vieläkin. Oksettaakin. Eli ilmeisesti jonkinasteisen aivotärähdyksen sain aiheutettua itselleni perjantaisen aamujumpan jälkeen. Nyt on muuten ulkona olevan vara-avaimen lisäksi myös vara-avain sisällä ja se on lukossa kiinni. Eipä haittaa vaikka omat avaimet hävittäisinkin. Sattuneesta syystä en ole jaksanut koneella istua, nyt sain vasta siirrettyä Italian kuvatkin koneelle, jospa ne vielä tänne blogiinkin eksyisi. 

Kuluneella viikolla sain äidiltäni omenoita ja niistä innostuneena omppuja pääsi piirakkaan, smoothieeseen ja Omena-hirssi-uunipuuroon. Yllätyin miten makeaksi omenat smoothien teki, olisi melkein voinut kuvitella, että mukana oli sokeria. Omena-hirssi-puuron tein uunissa ja siihen laitoin mukaan intiaanisokeria. Se oli minulle uusi tuttavuus ja kylläpä yllätyin positiivisesti! Sain tällä viikolla ruokavalioni taas kondikseen, eli syön säännöllisesti kasviksia unohtamatta. Salaatit on saaneet vaihtelua kesäkurpitsasta ja kaupan valmiista salaattisekoituspusseista joita en ole aiemmin jostain syystä tajunnut ostaa. Italian reissulla opin syömään rucolaa ja siitä lähti se ajatus, ettei salaatin tosiaan tarvitse olla aina samaa jäävuorisalaattia tai lehtisalaattia... 

Ajolenkillä lauantaiaamuna :)

Mara oli viimeistä viikkoa kesähepan roolissa naapurissa ja tänään hieman haikein mielin lastasin sen kuljetuskoppiin ja vietiin se takaisin kotipihaansa. Onneksi matka on vain vajaa 10km ja parin päivän päästä tavataan taas :) Eilen käytiin ajamassa ja tänään kävin ratsastamassa tältä erää viimeistä kertaa "omissa" kotimetsissä. Tajusin tänään miten paljon ollaan Maran kanssa opittu luottamaan toisiimme kun ravailin löysin ohjin pitkin metsäteitä. Teeriparvikin pääsi säikyttämään minut, mutta Mara onneksi säilytti hermonsa vähän paremmin kasassa. 

Metsässä liikkuminen kuuluu miun jokaiseen päivään, ulko-ovesta kun astuu ulos niin on metsän laidalla. Nyt syksyaikaan metsissä liikkuu paljon marjastajia ja metsästäjiä niin Sara saa lenkkeillä huomioliivit päällä. 
Tänä kesänä metsätiet on tullut entistä tutummaksi kun saman päivän aikana on tullut mentyä samoja teitä hevosella ja sitten vielä koiran kanssa kävellen :)  

Rauhalliset ratsastusreissut ja kävelyt metsissä onkin olleet ainoat liikuntamuodot mitä olen uskaltanut viimeisen kolmen päivän aikana harrastaa. Ajattelin ottaa rauhallisemmin siihen asti kunnes pahin pääkipu hellittää ;)

Aamuisia kavionjälkiä pitkin lenkkeiltiin illalla Saran kanssa :)

"Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös ettet aio jäädä siihen missä olet." — John Pierpont Morgan

Tässä taas. Meidän ihanan 50-luvun rintamamiestalon yläkerran perimmäisessä nurkassa, tietokoneen ääressä kuulokkeet korvilla. Rentoutuneena ja pää täynnä ajatuksia mitkä pitäisi jotenkin järkevästi saada naputeltua. Youtubeen laitoin hakusanaksi "suomirock" ja soittolistalta alkoi tulla Eppu Normaalia. A istuu vieressä sohvalla pelaamassa ja Sara nukkuu lattialla. Kissat on jossain. Olen tietoinen ympäröivästä maailmasta mutta silti tuntuu kuin olisin ihan jossain omassa maailmassani. Sellaisessa pienessä Katjalandiassa jossa soi Eput ja saan olla ihan yksin. Jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa. Blogin kirjoittamisesta on tullut kuluneen vuoden aikana todella tärkeää, mutta siitäkin tarvitsi omaa aikaa. Tauko taisi kuitenkin olla liian pitkä, sillä A kysyi yhtenä iltana "pitäskö siun välillä kirjottaa?" :D 

Miun kesäloma alkaa olla lopuillaan. Ylihuomenna alkaa työt ja mie oon innoissani. Lomalla on ollut ihanaa, mutta oon kaivannut rutiinia minkä työ antaa. Loman aikana en ole ehkä fyysisesti levännyt paljoakaan mutta pää on saanut tuuletusta senkin edestä. Oon saanut viettää sitä "unelmien heppakesää" josta lapsena aina haaveilin ja tälläkin viikolla olen käynyt jo kahdesti ratsastamassa tuossa viereisessä hiljaisessa kangasmetsässä. Ja nyt on tiistai. Lomaan kuului ihanat häät polttareineen, uimista, lukemista (pitkästä aikaa!), 2 x hierojalla käynti, shoppailua, ja erityisesti mieleen tältä kesälomalta tulee jäämään täydellisesti onnistunut Milanon reissu A:n kanssa. Siitä teen tällä viikolla matkakertomuksen kuvineen :) Paljon olin suunnitellut lomalle asioita ja suurin osa jäi tekemättä. Kukkapenkit on olleet koko kesän kitkemättä, ikkunat pesemättä. Piti rakentaa terassi, maalailla sisällä ja tiivistää ikkunat. Eli varmaan voi sanoa, että loma oli onnistunut kun työt on tekemättä :) Onhan tässä vielä syksy aikaa puuhastella. Ja talvi. Kevätkin. Tuleehan se kesä ensi vuonnakin... ;)

Lomalla pääsin toimimaan myös hääkuvaajana ja se olikin hauskaa! Jännitti kyllä ihan älyttömästi, mutta uskalsinpas!

Syksyn suunnitelmat on aika pitkälle selvillä. Työt tosiaan alkaa ylihuomenna, kahden viikon päästä ryhmäliikuntatunnit. Tänä vuonna liikuntaryhmät muuttui siten, että tiistaisin on zumba, keskiviikkona Power-ryhmä ja torstaina aamupäivällä kahvakuula tai illalla kuntojumppa. Eli kolmena peräkkäisenä päivänä kaikki. Vuorotyöläiselle tämä tuo omat haasteensa mutta tuo torstain ohjelma on hyvä, pääsen työvuorosta riippuen joka tapauksessa joko aamun tai illan ryhmään. Keskiviikkoillat olen toivonut vapaaksi. Mara muuttaa tulevana viikonloppuna takaisin omalle tallilleen tuohon 10km päähän ja sitä käyn ratsastamassa sopimuksella "kun ehdin ja jaksan". Tavoitteena kuitenkin käydä ratsastamassa vähintään kaksi kertaa viikossa, siitä on tullut niin tärkeä "pään nollaus-keino". Onneksi voin käydä milloin haluan, ennen iltavuoroon menoa, iltaisin tai viikonloppuisin. En onnistunut noudattamaan sitä Juokse10-sovellusta, en olevinaan saanut järjestettyä sille aikaa. Tekosyitähän löytyy, esim. Italian reissu, vesisade, naapurin häät, ratsastus oli tärkeämpää, päähän koski, jne jne. Ehkä joskus uudestaan, vaikutti ihan hyvältä jos olisin noudattanut :D

Lomalla huomasin erään harmittavan asian. Olo on jotenkin turvonnut. Nukuttaa, päähän särkee usein, lihakset on jumissa. Vaatteet alkaa kiristää. Kävin vaa'alla ja kyllä, painoa on tullut lisää. Mitä ihmettä!? Miulle, joka koko viime talven juoksin jumpissa ja söin terveellisesti?! Eikö se riitäkään? Aloin miettiä omia elintapojani kuluneelta kesältä...suklaata...jäätelöä...löhöilyä...ratsastusreissut kevyitä metsälenkkejä...kahvakuula pölyttyy nurkassa...pizzaa...vaaleaa leipää...lenkkarit ei monestikaan eksyneet jalkaan...salilla käyntikerrat voi laskea yhden käden sormilla...ei kai tässä vain voi olla selitystä miun huonolle ololle?? Heh. Italian reissun vielä herkuttelin, mutta nyt siistiytyi meno. Tärkeimpänä asiana mukaan tuli uudestaan ruokarytmi. Se on yksi työpäivien hyvistä asioista, saa ruokailunsa rytmitettyä paremmin. Aamupala kotona, töissä lounas, välipala ja kotiin päivälliselle. Illalla liikuntaa ja iltapala päälle. Esimerkiksi. Mutta mites miulla meni lomalla? Aamupala joskus 10-11 aikaan. Ruokaa tehtiin kun A tuli töistä, illalla iltapalaksi leipää. Siinä pitkin päivää tuli sitten syötyä herkkuja. Ja lomalla vielä inisin kun ihokin on huonossa kunnossa. Voisikohan syömisillä olla jotain tekemistä asiaan? Niinpä. En aloita mitään painonpudotusprojektia, vaan yritän saada itselleni taas sitä fyysistä hyvää oloa ja energiaa mitä miulla oli keväällä. Ja uskon, että se lähtee liikeelle taas ihan perusasioista, eli siitä mitä suuhunsa laittaa. Onneksi aina voi aloittaa alusta :)


Syksy on täällä. IHANAA. Syksy on miun vuodenaika. Ulkona on viileää, saa laittaa vaatetta päälle eikä koko ajan ole hiki. Luonto muuttaa värejään, pääsee keräämään mustikoita eikä ole ötököitä. Illat pimenee ja saa polttaa kynttilöitä, voi aloittaa uunien lämmityksen ja käyttää villasukkia. 

Voi istua iltaisin yläkerrassa kuuntelemassa musiikkia ja kirjoitella blogia. Tästä se lähtee taas. 

26.8.2014.

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin taas auringonnousu" - Muumipappa

Niin se on taas viikko vierähtänyt. Viime viikolla en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Tein sitten molempia. Juuri kun olin ajatellut, että loman vastoinkäymiset olisi ohi niin hevonen meni sairastumaan. Yhden illan taluttelin ähkyssä olevaa hevosta ympäri laidunta hokien, "älä nyt vaan kuole, älä nyt vaan kuole..." ja onneksi kipulääke ja kävelytys tehosivat myysterinomaiseen ähkyyn. Kyllä säikäytti.

Suolahuoneella pötköttelyä :)

Mutta otsikkoon viitaten nyt jälleen tuntuu siltä, että myrsky olisi väistymässä lomaltani ja aurinko paistaa. Viime viikon loppupuoli oli hemmottelua. Kävin shoppailemassa ja kampaajalla, ja viikonloppunä vietettiin naapurin polttareita! Käytiin polttariporukalla kokeilemassa suolahuonehoitoa ja voin suositella sitä lämpimästi! Oma iho sai ainakin hieman helpotusta hoidosta. Mökillä järjestettiin morsiammelle perinteinen morsiussauna ja siinä samalla muukin porukka pääsi läträämään kaikenlaisilla kuorinta-aineilla ja hiuksia hemmoteltiin järvivedellä :) Naisporukalla vietetty viikonloppu teki kyllä hyvää! Ja herkuteltiin ihan älyttömästi ilman huonoa omatuntoa :)

Polttaripaikan rannalla oli puitteet rentoutumiselle :)

Sen verran mustikoita löytyi, että mustikkamaidon sai :)

Maanantaina juhlittiin Saran tassun paranemista! Otin itse tikit pois, olipahan ensimmäinen kerta. Onneksi meidän DraamaQueen Sara oli kerrankin tilanteen tasalla ja tajusi miten paljon minä jännitin operaatiota, joten koira laittoi silmät kiinni ja nukkui koko ajan. Ihana <3 Sara pääsikin seuraavana päivänä mukaan mustikkareissulle ja en voinut muuta kun nauraa sille. Se on ihan höpelönä mustikoihin! Kulhoa ei voi laskea käsistään jos haluaa mustikoiden säilyvän, eikä keräämisestäkään tahdo tulla mitään kun tuon belgianpainajaisen on pakko saada JUST ne SAMAT mustikat mitä minä meinaan kerätä...huoh... 

Keskiviikkona oli loman ensimmäinen päivä kun ei ollut herätyskello soimassa. Heräsin sitten klo 12.10. Nukuin melkein 13 tuntia :D Ihme kyllä viime yönä sain hyvin unta, ilmeisesti siis pientä univelkaa ollut. Tänään aamulla olin hierojalla ja sen verran jumissa oli meikäläisen selkä, että varasin suoraan seuraavan ajan ensi tiistaille. Jaksaa sitten tallustella pitkin Milanon katuja ;) Tänään hierojalla ollessa mietin, milloin olen viimeksi panostanut itseeni yhtä paljon kun kuluneen viikon aikana. Tulin siihen tulokseen, etten koskaan. Tupakkaan laitoin kyllä rahaa ja paljon. Nyt sen alkaa lompakossakin huomata, että rahaa on enemmän käytettävissä. Vaikka meillä ei paljoa mennyt rahaa tupakkaan kun hommattiin sitä tuolta rajan toiselta puolen, niin muutama kymppi kuussa kuitenkin. Sen muutaman kympin kuussa kun laitan hierojalle niin tuntuu kyllä paljon paremmalta kuin yhdetkään hermosavut :) 

Ihana tyyny suolahuoneella :)

Tältä viikolta ehkä parhaiten jäi mieleen alkuviikon vierailu 85-vuotiaan Sirkka-mummon luona. Hänen asenne elämää kohtaan on jotain ihan uskomatonta. Kerroin tulevasta Italian reissusta ja sain kannustusta siihen, että pitää käydä katselemassa maailmaa jos siihen on mahdollisuus. Mainitsin myös lentopelostani johon hän tokaisi, että "no jos se kone putovvaa, niin siinähän puttoo. Minkäpä sie sille sitten mahat. Mutta ei ne oo aiemminkkaan puonnu ja oot päässy hienoille reissuille." Niinpä. Jos mie jäisin kaikkia asioita pelkäämään niin sittenhän saisin kyhjöttää kotona koko loppuelämäni. Sirkka on miun idoli. Suunniteltiin, että osallistutaan ensi kuussa täällä järjestettävään torikirppis-tapahtumaan. Hän on entinen kauppias ja kaupanteko tekee hänet yhä onnelliseksi :)

Vielä on kesää jäljellä... 14.8.2014

...mutta kyllä se syksykin tekee jo tuloaan. 14.8.2014

Tätä tekstiä kirjoittelen korkokengät jalassa. Pitää "sisäänajaa" ylihuomenna oleviin häihin uudet popot jotka löytyi viime viikon kaupunkireissulla :)

Uusin löytö tälle kyltteihin hurahtaneelle :)

 Haaveissa olisi päivittää blogille uusi ulkoasu, saa nähdä milloin löytyy inspiraatiota sille. Toiveita voi nyt esittää, pitäisikö jonkin muuttua? Teksti isommaksi/pienemmäksi? Kuvia lisää/vähemmän? Todennäköisesti teen kuitenkin tästä juuri sellaisen kun itse haluan, mutta saa ehdotuksia silti laittaa ;)

"Kun unohdamme kiireen, alamme muistaa asioita, jotka olemme kiireessämme unohtaneet." - Paula Sainio

Nyt on loma. Viime viikko pakotti minut pysähtymään ja nöyrtymään. Asiat eivät aina mene niinkuin minä olen suunnitellut, mutta ne varmasti menee niinkuin ne on tarkoitettu menevän. Viikonloppu oli lähes täydellinen. Ystäväpariskunta tuli meille yökylään lauantaina ja ohjelmassa oli hyvää ruokaa, mölkkyä, saunomista, uimista, rentoutumista. Viriteltiin ulos vanha ja iso cd-soitin ja päivä + ilta kuunneltiin ysäreitä ulkona! Parasta <3

Kissatkin olivat innokkaita mölkyn pelaajia!

 

Hieno musiikkiviritelmä :D

Sunnuntaina väsytti ja päivä menikin aika pitkälle nukkuessa. Illalla olin yhä väsynyt, mutta ajattelin silti käydä ratsastamassa Maralla. Ei olisi pitänyt. Maralla oli huono päivä + minä väsynyt = hermot paloi molemmilla. Tarkoitus oli lähteä maastoon, mutta lopputulemana ratsastin pihan ympäri noin 5 minuuttia, riisuin hepan ja pistin sen tarhaan. Hevosta varustaessa meni yli puoli tuntia. Juu ei näin. Maralla oli niin paljon "pöllöenergiaa", pihalla silmille hyppi näkymättömät peikot ja ilmeisesti metsän reunassa huuteli menninkäiset hevoskielellä hävyttömyyksiä, joten minulle tuli tunne, kuin olisin istunut ruutitynnyrin päällä joka sinkoaa altani hetkenä minä hyvänsä. En halunnut ottaa riskiä tippumisesta joten koin parhaaksi tulla alas. 

Eilen kävin ratsastamassa tunnin aidatulla alueella ja Marakin rentoutui puolen tunnin jälkeen. Tänään illalla uudestaan. Ilmeisesti ratsastustauko oli liian pitkä sekä minulle, että hevoselle. Torstaina on vuorossa juoksuttamista, jossa Mara paljastui ihan mestariksi. Perjantaina tosiaan kokeiltiin juoksuttamista ja Marahan on selvästikin harrastanut lajia ennenkin. Juoksutus tapahtui pelkällä riimulla ja juoksutusraippaa ei todellakaan tarvinnut pitää edes kädessä. Juoksutuksen jälkeen hyppäsin selkään ja ratsastin ilman satulaa ja suitsia! Ohjat laitettiin riimuun kiinni. Oli aika hieno tunne, en ole koskaan aiemmin moista kokeillut. Ilman satulaa ratsastaminen ei ollutkaan niin hankalaa kuin ajattelin. Ei oo ihan vähään aikaan meikäläisellä ollut niin leveää hymyä kun selästä alas tullessani! Mie pysyin kyydissä! 

Urmaksen kanssa lomalla <3

Eilen pääsin todella lomafiilikseen kun menin päivällä pariksi tunniksi ulos aurinkoon lukemaan lehtiä. Tämä viikko olkoon hemmotteluviikko, sillä aion käydä myös kaupungilla shoppailemassa ja perjantaiksi varasin kampaaja-ajan. Olen harjoitellut uuden puhelimen käyttöä ja vaikka se onkin hankalaa niin on tuo älypuhelin myös hyödyllinen. Latasin siihen eilen Juokse 10- sovelluksen jonka löysin Fit-lehden sivuilta. Ohjelma valmentaa juoksemaan 10km 12 viikossa. Ajattelin kokeilla sitä, tämän päivän treenin kävin aamulla tekemässä Saran kanssa. Sovelluksessa on jokaiselle päivälle ohjelma, joko juoksutreeni, muu treeni tai lepo. Muu treeni on sitten eritelty esim. lihaskuntotreeni, pyöräily tms. En ole koskaan ennen tehnyt minkään ohjelman mukana, niin tämä vaikutti hyvältä aloittelijalle. En kyllä tiedä miten tehokasta on, jos heti lenkiltä kotiin tultua ottaa pari palaa pannaria mansikkahillolla ja kermavaahdolla... ;) Mutta nyt on loma!


Otsikkoon viitaten, kaikessa kiireessäni olin unohtanut juoksutavoitteeni! Nyt on onneksi aikaa miettiä ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Syksyihmisenä nautin siitä, että iltaisin on pimeää ja viikonloppuna laitettiin ensimmäistä kertaa lyhdyt palamaan.

Viikonlopun vieraat juhlistivat 1. hääpäiväänsä ja otettiin sitten rannassa parit hääpäiväkuvatkin. Samalla minä sain harjoitella ihmisten kuvaamista, aika eläinpainotteista on ollut tähän saakka. Loppuun pari kuvaa heistä ja muutama kuva viikonlopulta.

Pannukahvit saunan päälle, nam!

Retkieväät rantaan, helteillä nestepainotteista ;) myös skumppapullo mahtui kyytiin. Huom. tupakat eivät menneet minun keuhkoihin! :)

Taustalla loimottaa pallogrilli :)

Maalaiset toivottaa hyvää kesää jatkoa lukijoille ;)

Epäonnea onnellisuusblogissa

Tämä nyt on jonkinlaista jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Kiukuttelin siis sitä, miten asiat eivät mene minun mieleni mukaan. Kävin keskiviikkona lääkärissä, tuloksena kurkunpään tulehdus. Hoitsu sanoi, että "näyttää kuin joku olisi raastinraudalla vetänyt". Siltä se tuntuikin. Sain onneksi kolme päivää sairaslomaa takautuvasti, eli ma-ke mitkä makasin sängyssä ei mennyt kesälomapäivistä. Jes. Torstaina aamulla kävin ratsastamassa, Maran kanssa ei oltu yhtään samalla aaltopituudella aitauksessa pyöriessämme, varmaan ollaan humputeltu liikaa maastossa viime aikoina. Torstaihan oli todella tuulinen päivä, joten iltapäivällä ajattelin mennä aurinkoon kun ei ole liian kuuma. En ole vuosiin ottanut aurinkoa mutta eilen ajattelin niin tehdä. Vaihdoin kevyempää päälle, suojasin hiukset, laitoin aurinkorasvaa ja menin ulos. Samalla jostain vyöryy mielettömät ukkospilvet ja eikun takaisin sisälle. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan se. Miun iho oikein huutaa aurinkoa, ilosaarirockissa hävisi varmaan puolet finneistä kun olin viikonlopun auringossa. Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa lomaa jäljellä, jospa sitä ehtisi vielä.

Mutta kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, tänään aamulla kello oli soimassa 5.30 ja kuuden jälkeen startti Kuopioon koiranäyttelyyn. Ollaan ystäväni Satun kanssa sovittu tästä jo kesäkuussa eikä olla nähty kesän aikana kertaakaan. Hellettä luvattu joten laukkuun pakkasin taas aurinkorasvaa, autoon vaihdoin uudet cd:t kuunteluun ja kameran akku oli ladattuna koirien kuvaamiseen. Kuulostaa hyvältä eikö? Noh, klo 6.10 A tuli Saran kanssa aamulenkiltä. Sara juoksee meillä kaikki lenkit irti ja iloisesti se tepsutti A:n perässä sisälle, niin kuin aina. Sitten olikin lattiat ja matot veressä. Ihmeteltiin mistä se tulee, Saran takatassusta. Jalka oli ihan veren peitossa, ei nähty vuotokohtaa. Kaikki kynnet oli paikoillaan. Suihkuun huuhtelemaan haavaa ja kylmällä painamaan. Ei auta, verta vaan tulee ja tulee. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, vielä painesiteen virittelyä. Soitto uudestaan eläinlääkärille, koira kyytiin ja menoksi. Samalla viesti Satulle, etten pääse lähtemään Kuopioon. A jäi kotiin veristen pyyhkeiden, mattojen ja lattioiden keskelle. Miun aamupuuro ja vitamiinijuoma jäi kesken ruokapöydälle. Ei oo enää mahdollista. A:n piti lähteä töihin, kysyi vielä kun olin lähdössä Saran kanssa, että pärjäänkö. 

Matkalla lähipitäjään mietin, mikähän ihmeen tarkoitus tälläkin nyt oli? Miten tällä viikolla kaikki voi mennä näin pieleen? 

Eläinlääkäri katsoi Saran tassun, viiltohaava kahden anturan välissä lähes jänteeseen asti. Koiralle rauhoittavaa ja eikun tikkaamaan. Ylisuojelevana omistajana toki halusin käydä ensin tarkan keskustelun lääkärin kanssa siitä, voiko koiravanhuksen rauhoittaa ja lupaahan lekuri, että koira myös herää siitä... Ei sattunut oma luottolääkäri päivystysvuoroon niin pitihän se varmistaa. Onneksi nämä paikalliset eläinlääkärit ovat ammattitaitoisia ja ihania, jaksavat aina rauhoitella minua. Koira osasi kyllä käyttäytyä mallikelpoisesti koko reissun ajan :) Kannettiin Sara autoon nukkumaan ja ohjeena, että pitäisi nukkua pää selväksi. Mietin miten saan sen kotona yksin nostettua autosta pois. Ajoin 5 min ja koira istui takakontissa. Että sillä tavalla. Nyt se on nukkunut koko päivän, raukka on ihan tokkurassa. Nukkuu sikeästi kun mie oon vieressä, mutta heti kun lähden vierestä niin nousee ja tulee perässä. Varmaan ihmettelee miksi on niin tokkurassa. 

Seuraavat 10 päivää sitten ihmetellään elämää tikkien kanssa. Ohjeena oli, että pitäisi antaa hengittää mahdollisimman paljon. Näillä helteillä ei voi paketissa pitää kauan muhimassa...Ensimmäinen side on kuitenkin vuorokauden. Eli huomisesta eteenpäin annetaan olla ilman sidettä, ulos laitetaan jokin sukka suojaksi. Apua. 10 päivää ilman uimista. 10 päivää ulkoilemista hihnassa. Pakkohan se on sitoa kunnolla edes kerran päivään, että päästään lenkille. Saran pää ei nimittäin kestä pelkkää makoilua 10 päivää, ei sitten millään. Toivotaan nyt, että antaa tassun olla rauhassa eikä ala repimään tikkejä pois. 
Oisko vinkkejä tuohon ulkoiluun potilaan kanssa, miten tikit saisi parhaiten suojattua?

Tänään olisi illalla ohjelmassa uuden puhelimen testaamista, aion nimittäin siirtyä nykyaikaan ja liittyä niiden ihmisten joukkoon, ketkä ovat vain nenä kiinni puhelimen facebookissa...eikun... :D Aion myös illan viilennyttyä käydä kokeilemassa miten Mara juoksee liinassa ja naapuri lupasi toimia juoksuttajana joten pääsen myös itse kokeilemaan istuntaani ilman satulaa. Jännittää jo valmiiksi, oon aina ollut siinä touhussa todella huono...mutta, iltaanhan on vielä monta tuntia ja tämän viikon ohjelmaan kuuluu, ettei mikään mene niinkuin minä suunnittelin. Eli enpä aio kertoa tulevasta viikonlopustakaan sen enempää, kerron sitten kun se on ohi :)  

Tänään aamulla oli sellainen olo, että "nyt jos polttaisin niin polttaisin kokonaisen askin kerralla". Enpä polta :) Harmitti ihan älyttömän paljon se Kuopion reissun peruuntuminen, olisi ollut ihana nähdä Satua ja sprinkkumiestä. Onneksi heidän päivä oli mennyt hienosti. Jos jotain positiivista tästä päivästä pitää keksiä niin olipahan hyvä ilma pestä verisiä mattoja ulkona. Ja kuivatusilma on vielä parempi. Ja osaanpahan sitten nauttia siitä, kun vastoinkäymiset jättää tämän talon hetkeksi rauhaan. Elämää, sitähän tämä on.

Valtsu ottaa rennosti :)

Epäonnistunut kuva koirasta kun puolet puuttuu, mutta huomasin, että yläkerran rappuset näyttää tässä tosi hyvältä. Eli onni onnettomuudessa :)