Epäonnea onnellisuusblogissa

Tämä nyt on jonkinlaista jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Kiukuttelin siis sitä, miten asiat eivät mene minun mieleni mukaan. Kävin keskiviikkona lääkärissä, tuloksena kurkunpään tulehdus. Hoitsu sanoi, että "näyttää kuin joku olisi raastinraudalla vetänyt". Siltä se tuntuikin. Sain onneksi kolme päivää sairaslomaa takautuvasti, eli ma-ke mitkä makasin sängyssä ei mennyt kesälomapäivistä. Jes. Torstaina aamulla kävin ratsastamassa, Maran kanssa ei oltu yhtään samalla aaltopituudella aitauksessa pyöriessämme, varmaan ollaan humputeltu liikaa maastossa viime aikoina. Torstaihan oli todella tuulinen päivä, joten iltapäivällä ajattelin mennä aurinkoon kun ei ole liian kuuma. En ole vuosiin ottanut aurinkoa mutta eilen ajattelin niin tehdä. Vaihdoin kevyempää päälle, suojasin hiukset, laitoin aurinkorasvaa ja menin ulos. Samalla jostain vyöryy mielettömät ukkospilvet ja eikun takaisin sisälle. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan se. Miun iho oikein huutaa aurinkoa, ilosaarirockissa hävisi varmaan puolet finneistä kun olin viikonlopun auringossa. Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa lomaa jäljellä, jospa sitä ehtisi vielä.

Mutta kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, tänään aamulla kello oli soimassa 5.30 ja kuuden jälkeen startti Kuopioon koiranäyttelyyn. Ollaan ystäväni Satun kanssa sovittu tästä jo kesäkuussa eikä olla nähty kesän aikana kertaakaan. Hellettä luvattu joten laukkuun pakkasin taas aurinkorasvaa, autoon vaihdoin uudet cd:t kuunteluun ja kameran akku oli ladattuna koirien kuvaamiseen. Kuulostaa hyvältä eikö? Noh, klo 6.10 A tuli Saran kanssa aamulenkiltä. Sara juoksee meillä kaikki lenkit irti ja iloisesti se tepsutti A:n perässä sisälle, niin kuin aina. Sitten olikin lattiat ja matot veressä. Ihmeteltiin mistä se tulee, Saran takatassusta. Jalka oli ihan veren peitossa, ei nähty vuotokohtaa. Kaikki kynnet oli paikoillaan. Suihkuun huuhtelemaan haavaa ja kylmällä painamaan. Ei auta, verta vaan tulee ja tulee. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, vielä painesiteen virittelyä. Soitto uudestaan eläinlääkärille, koira kyytiin ja menoksi. Samalla viesti Satulle, etten pääse lähtemään Kuopioon. A jäi kotiin veristen pyyhkeiden, mattojen ja lattioiden keskelle. Miun aamupuuro ja vitamiinijuoma jäi kesken ruokapöydälle. Ei oo enää mahdollista. A:n piti lähteä töihin, kysyi vielä kun olin lähdössä Saran kanssa, että pärjäänkö. 

Matkalla lähipitäjään mietin, mikähän ihmeen tarkoitus tälläkin nyt oli? Miten tällä viikolla kaikki voi mennä näin pieleen? 

Eläinlääkäri katsoi Saran tassun, viiltohaava kahden anturan välissä lähes jänteeseen asti. Koiralle rauhoittavaa ja eikun tikkaamaan. Ylisuojelevana omistajana toki halusin käydä ensin tarkan keskustelun lääkärin kanssa siitä, voiko koiravanhuksen rauhoittaa ja lupaahan lekuri, että koira myös herää siitä... Ei sattunut oma luottolääkäri päivystysvuoroon niin pitihän se varmistaa. Onneksi nämä paikalliset eläinlääkärit ovat ammattitaitoisia ja ihania, jaksavat aina rauhoitella minua. Koira osasi kyllä käyttäytyä mallikelpoisesti koko reissun ajan :) Kannettiin Sara autoon nukkumaan ja ohjeena, että pitäisi nukkua pää selväksi. Mietin miten saan sen kotona yksin nostettua autosta pois. Ajoin 5 min ja koira istui takakontissa. Että sillä tavalla. Nyt se on nukkunut koko päivän, raukka on ihan tokkurassa. Nukkuu sikeästi kun mie oon vieressä, mutta heti kun lähden vierestä niin nousee ja tulee perässä. Varmaan ihmettelee miksi on niin tokkurassa. 

Seuraavat 10 päivää sitten ihmetellään elämää tikkien kanssa. Ohjeena oli, että pitäisi antaa hengittää mahdollisimman paljon. Näillä helteillä ei voi paketissa pitää kauan muhimassa...Ensimmäinen side on kuitenkin vuorokauden. Eli huomisesta eteenpäin annetaan olla ilman sidettä, ulos laitetaan jokin sukka suojaksi. Apua. 10 päivää ilman uimista. 10 päivää ulkoilemista hihnassa. Pakkohan se on sitoa kunnolla edes kerran päivään, että päästään lenkille. Saran pää ei nimittäin kestä pelkkää makoilua 10 päivää, ei sitten millään. Toivotaan nyt, että antaa tassun olla rauhassa eikä ala repimään tikkejä pois. 
Oisko vinkkejä tuohon ulkoiluun potilaan kanssa, miten tikit saisi parhaiten suojattua?

Tänään olisi illalla ohjelmassa uuden puhelimen testaamista, aion nimittäin siirtyä nykyaikaan ja liittyä niiden ihmisten joukkoon, ketkä ovat vain nenä kiinni puhelimen facebookissa...eikun... :D Aion myös illan viilennyttyä käydä kokeilemassa miten Mara juoksee liinassa ja naapuri lupasi toimia juoksuttajana joten pääsen myös itse kokeilemaan istuntaani ilman satulaa. Jännittää jo valmiiksi, oon aina ollut siinä touhussa todella huono...mutta, iltaanhan on vielä monta tuntia ja tämän viikon ohjelmaan kuuluu, ettei mikään mene niinkuin minä suunnittelin. Eli enpä aio kertoa tulevasta viikonlopustakaan sen enempää, kerron sitten kun se on ohi :)  

Tänään aamulla oli sellainen olo, että "nyt jos polttaisin niin polttaisin kokonaisen askin kerralla". Enpä polta :) Harmitti ihan älyttömän paljon se Kuopion reissun peruuntuminen, olisi ollut ihana nähdä Satua ja sprinkkumiestä. Onneksi heidän päivä oli mennyt hienosti. Jos jotain positiivista tästä päivästä pitää keksiä niin olipahan hyvä ilma pestä verisiä mattoja ulkona. Ja kuivatusilma on vielä parempi. Ja osaanpahan sitten nauttia siitä, kun vastoinkäymiset jättää tämän talon hetkeksi rauhaan. Elämää, sitähän tämä on.

Valtsu ottaa rennosti :)

Epäonnistunut kuva koirasta kun puolet puuttuu, mutta huomasin, että yläkerran rappuset näyttää tässä tosi hyvältä. Eli onni onnettomuudessa :)