"Onnellisuuden edellytys on jokin, joka herättää innostuksen." — Charles Kingsley

Olen huomannut, että koko ajan pitäisi tavoitella jotakin. Ainakin yhteiskunnan mielestä. Ulkonäön pitäisi muuttua, toisten ihmisten käytöksen pitäisi muuttua, rahaa pitäisi olla enemmän, tavaraa pitäisi olla enemmän, pitäisi jatkuvasti saavuttaa  jotain ja jos mitään ei tapahdu, niin sitten onkin oiva aika vajota itsesääliin "kun mitään en ole saanut aikaiseksi". Entäpä jos yritettäisiin löytää niitä onnellisuuden ja innostuksen lähteitä siitä mitä meillä nyt on? Siinä on miulle henkilökohtaisesti aikamoinen tavoite. 

Tällä viikolla oon kamppaillut erinäisten kipujen kanssa. Keskiviikkona salilla oli ihan mahtava fiilis treenata, mutta torstaina joka paikka oli kipeä ja väsytti ihan älyttömästi. Zumbakin peruttiin torstaina ja sen tilalla olisi ollut latinobic, ei kiitos. Miun rytmitaju ei vaan tajua lattareita. Perjantaina olin aamuvuorossa ja aamusta asti koski päähän ja hartiat oli todella jumissa. Kireät niskat --> myös hermot kiristyy helposti. Olin varmaan aika herttaista seuraa työpaikalla. Kotiin tultuani halusin vain olla silmät kiinni, tuntui helpottavan päänsärkyyn. A yritti ehdotella, että olisiko migreeni lauennut hartiajumista. Pyh sanon minä, en halua moista tautia riesakseni. Niinpä en antanut olon häiritä vaan illalla suunnattiin taas salille. Kuntopiirin jätin suosiolla väliin. Salilla tein yläkropalle hyvin kevyitä sarjoja, tavoitteena saada vain hartioille liikettä. Auttoi aika paljon. 

Viikonloppu onkin nyt vapaata ja tänään tunsin itseni hyvin onnelliseksi. Saatiin nimittäin A:n kanssa vihdoin mätettyä loput puut meidän liiterin seinustalta sisälle. Eihän se projekti kestänyt kuin sen vajaan kaksi vuotta mitä ollaan tässä asuttu :D Toissa kesänä aloitettiin, viime kesänä tehtiin suurin osa ja tänään lopeteltiin. Nyt on ihana aloittaa kesä kun tietää, ettei se puukasa odota joka ikinen päivä tuossa pihan nurkalla kun kotiin tulen. Nimenomaan nämä pienet asiat tekee onnelliseksi! Tänään puita laittaessa mietittiin, että tosiaan ollaan asuttu tässä VASTA vajaan kaksi vuotta. Juhannuksena 2012 tehtiin kaupat ja muuttamaan päästiin kunnolla vasta syyskuussa kaikkien remonttien jälkeen. Jotenkin tuntuu, että tässä olisi ollut aina. Siitäkin olen tänä päivänä onnellinen, ettei A antanut miun muutosvastarinnan ja jääräpäisyyden vaikuttaa tänne muuttoon. Tappelin alussa nimittäin aika paljon vastaan. Taloahan oltiin etsitty jo jonkin aikaa, mutta kriteereinä oli: max. 30km kaupungista, mielellään yksikerroksinen, tupakeittiö, ei naapureita lähellä. Noista toteutui tuo viimeinen. Mutta tänä päivänä ei harmita yhtään, että kaupunkiin on matkaa 60km eikä tupakeittiötä ole. Elämä rakentuu nyt tänne. Entiselle kotipaikkakunnalle muuttokin on sujunut ihmeen kivuttomasti, vaikka reilun 4000 asukkaan pikkukylässä on myös ne omat miinuspuolensa. 

Ei ihan vielä uimaan pääse...

Puusavotan jälkeen käveltiin rantaan katsomaan joko on jäät lähteneet lammelta. Meidän kotoa on n. 500m A:n suvun mökille jossa vietetään kesällä aika paljon aikaa uiden ja saunoen. Ihan vielä en päässyt talviturkkia heittämään, sillä lampi oli sula vain toiselta puolelta. Siinäkin aion ylittää itseni tänä vuonna, sillä aiemmin veden lämpötilan on pitänyt olla päälle +20 ennen kun olen uimaan uskaltautunut. Avannosta on puhuttu naapurin kanssa jo parina syksynä, mutta vielä on jäänyt tekemättä. Nyt aion uskaltaa uimaan heti kun jäät lähtee! Tekee varmaan hyvää miun hartioille myös. Miulle on tullut varmaan joku supermies-syndrooma tuon tupakan polton lopettamisen jälkeen, kun itsevarmuutta ja rohkeutta on tullut ihan hurjasti lisää. Tullut ajatus, että "jos pystyn tähän niin pystyn mihin vaan".  En sano, että se olisi huono asia :)

Lintuparvi lammen päällä :)

Avattiin tänään meidän ihana "kesäkeittiö" A:n kanssa, eli laitettiin grilliin tulet ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Grilliin pääsi foliokääreissä uusia perunoita (espanjalaisia, mutta kuitenkin) ja possun sisäfilettä, NAM. Sain rapsuteltua vähän kukkapenkkejä siinä samalla kun A toimi grillimestarina, siitäkin tuli hyvä mieli kun vähän sain riuhdottua niitä rikkaruohoja irti.
Huomenna pääsen taas ratsastamaan, toivottavasti vielä jaksaa aurinko paistaa :) 

Ensi viikonloppuna järjestetään täällä liikuntapäivä jolloin olisi päässyt kolmeksi tunniksi urheilemaan! Ensin klo 13-14 tarjolla tehokuntojumppaa, 14-15 zumbaa ja 15-16 joogaa. Varsinkin jooga olisi kiinnostanut, mutta viikonloppu menee töissä. Hienoa kuitenkin tietää, että täällä järjestetään tuollaisia liikuntatempauksia, toivottavasti osallistujia riittää niin järjestävät joskus uudestaankin :)


Illan loppukevennyksenä huomattiin, että talon vieressä pellolla on kaksi kurkea. Yritin mennä kuvaamaan niitä, mutta enpä ehtinyt kun Saran piti karkoittaa tunkeilijat pois...

Siellä kurjet odottaa kuvaajaa...

Ja sitten tuli Sara.

Tämä penkki odottaa vielä hoitajaansa... :)

Valtsu laittaa kynnet kesäkuntoon :)

Mitä odotatte eniten kesässä? :)