Eräänä iltana olin jo sängyssä käymässä nukkumaan kun rakas vanha "ystäväni" tupakka pompsahti mieleeni. Tuli aivan järjetön tupakan himo. Aikani pyöriskelin siinä ja hekumoin miten ihanalta se tupakka maistuisi ja miten hyvä olo siitä mahdollisesti tulisi. Mutta sitten aloin miettiä... oon polttanut aika tarkalleen 10 vuotta. Poltin aika paljon, toisina päivinä 20, toisina päivinä vähemmän. Mutta keskimäärin meni varmaan se 15 tupakkaa/pv. 15 tupakkaa päivässä tekee viikossa 105 tupakkaa. Se taas tekee kuukaudessa 420. Vuodessa 5040. 10 vuodessa 50 400. (Ja jos laskee 15 x 365pv niin tulos on vielä enemmän, 54 750!). MIETTIKÄÄ! Mie oon imeny keuhkoihini yli 50 000 tupakkaa! Tämän laskutoimituksen kun olin pähkäillyt siinä sängyssä pyöriessäni niin tuli sellanen olo, että enköhän mie ole sitä tupakkaa polttanu ihan tarpeeksi. Mitä mie siltä olen saanu? en niin yhtään mitään, jos ei oteta lukuun v-mäisiä vieroitusoireita. Ennen ajattelin, että tarviin niitä "hermosavuja". Mutta jo sillon kun suunnittelin polttamisen lopetusta niin tein ihan maailmanluokan huomion: miulta saatto palaa käämi (aika useastikin) vaikka poltinkin tupakkaa. Eihän se polttaminen vieny sitä pois. Ja ihan hyvin oon aamusinkin heränny vaikken sitä aamutupakkaa ole saanut. Ja kahviakin olen juonu ilman tupakkaa.
Alussa oli hankala olla polttamatta kun oli muutaman päivän ajan fyysisiä vieroitusoireita. Mutta ne kun helpotti niin nyt tiedostan, että se riippuvuus on jäljellä enää miun korvien välissä. Ja joo, välillä tekisi mieli polttaa, mutta ne on enää sellasia ohimeneviä ajatuksia. Oon pystynyt tekemään kaikkia niitä asioita mitä sillonkin kun poltin. Positiivista tässä on se, että miun vaatteet ei enää haise, miun ei tarvii suunnitella miun tekemisiä tupakan mukaan, miun kädet ei haise, ruoka maistuu jo tuhat kertaa paremmalta. Enkä olisi uskonut, mutta jopa suklaa voi maistua entistäkin paremmalta. Ja miten paljon helpompi on liikkua! En enää oo niin lähellä tukehtumiskuolemaa jokaisen juoksuaskeleen jälkeen kuin ennen :)
Ja on miulta hermokin palanu. Mutta hermosavuja en oo tarvinnut. Tuntuu aika kivalta tää, että pärjää oman päänsä kanssa eikä tarvii siihen mitään. A:lle joskus alkuvuodesta sanoinkin, että haluan kokeilla kestääkö miun pää, löytyykö miusta sisua siihen. Ja kyllä oon jokaisesta polttamattomasta päivästä ollu ylpeä! Mutta vielä palaan siihen iltaan kun sitä tupakkaa teki ihan älyttömästi mieli: tiedostin sen, että jos olisin polttanut niin olisin pettynyt itseeni ihan älyttömästi. Eikä varmasti mikään tupakka ole sen arvosta, että haluaisin itselleni sen takia tuottaa pettymystä.
Että niin, olen puhunut! :D Nyt ruuan laittoon ja illasta salille. Työpäiviä takana 4, kaksi jäljellä! JaksaaJaksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti