"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." -Tuutikki kirjassa Taikatalvi

Ylihuomenna on laskettu aika, vauva on tällä hetkellä päiväunilla. Kyllä, yhä vatsassani. Meidän pieni on ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että tämä äiti tarvitsi vielä ainakin viikon valmistautumisajan. Ja kyllä, olen samaa mieltä. Tarpeeseen tuli. Viimeksi eilen illalla sanoin A:lle, että toisaalta en odota mitään muuta yhtä paljon, kuin vauvan syntymää. Toisaalta en tällä hetkellä pelkää mitään muuta yhtä paljon. Viimeisen yhdeksän kuukauden ajan olen opetellut elämään vauvan ehdoilla. Tiedän miten tulee toimia, että vauva voi hyvin. Tiedän miten minun kuuluu syödä, milloin pitää levätä ja niin edelleen. Mutta minulla ei ole mitään aavistusta, miten minun tulee toimia kun vauva on syntynyt. Tähän onneksi A totesi hyvin, että "kyllä me yhdessä opitaan". Tosiaan, sittenhän meitä on kaksi ihmettelemässä. Minun ei enää tarvitse osata yksin. Tuleva isä on enemmän kuin innoissaan ja hän muistuttaa minua säännöllisesti siitä, että tässä ollaan yhdessä. Missään vaiheessa en ole epäillyt, etteikö hän osallistuisi vauvan hoitoon. Ei ole tarvinnut epäillä. Levollisuutta on tullut viikon aikana lisää. Toki siihen on vaikuttanut myös se, että tällä viikolla oli muutama kivuton päivä jolloin ei supistellutkaan. Sain ladata akkujani. Ja tiedän, että kyllä me vauvan kanssa pärjätään.

Sänky on valmiina, nukkuja vain puuttuu <3

Tällä viikolla kävin keskiviikkona neuvolassa ja siellä kaikki oli edelleen hyvin, niin minulla kuin vauvallakin. Tällä viikolla valmistui myös meidän kattoremontti joten senkin puolesta kaikki olisi nyt kotona valmiina vauvan saapumiselle. Tänään tehtiin 2h pihahommia kun rakennustarvikkeiden ja jätteiden alta paljastui melkoisen hoitamaton piha. Jäi tekemistä vielä huomiseksi. Torstaina vietettiin A:n kanssa hääpäiväämme ja yritettiin käänteispsykologiaa vauvaan: jos lähdetään vielä kauemmas synnytysosastolta niin auttaisiko? Ei auttanut. Käytiin siis syömässä tuolla 30km päässä, josta olisi tullut synnärille varmaan lähemmäs 80km matkaa :D Ensi viikolla joudun ottamaan puhelun hierojalle, hänhän lupasi vyöhyketerapian keinoin auttaa jos näyttää, että yliajalle mennään :) 

Tukea odotusaikaan on saatu paljon. Varsinkin näille viimeisille viikoille. Tunnen vain piston omatunnossani kun en jaksa vastailla "miten voit/joko on tuskaista/mites siellä jaksellaan?"-kysymyksiin. Jaksaisin varmastikin, jos niitä kysymyksiä tulisi vaikka kerran päivässä. Torstaina viestejä oli tullut jo neljä, kun kello löi 12. PÄIVÄLLÄ. Joo, ihanaa kun ihmiset välittävät ja haluavat olla mukana hengessä, mutta... en osaa lopettaa tätä lausetta. Yritin monesti. Jätetään siis tähän. 

Se on varmaan jotenkin luonnon määräämä juttu. Muutkin nisäkkäät, esim. kissat ja koirat hakeutuvat omaan rauhaan ennen synnytystä. Eivätkä pidä suurta haloota tekemisistään silloin. Olen huomannut itsessäni samoja piirteitä. Haluan vain käpertyä piiloon, olla kertomatta kenellekään miltä tuntuu. Pelottaa, että joku kun erehtyy kysymään "mites jakselet" niin vastaankin rehellisesti "no äskeisen supistuksen aikana tuntui kuin takapuoli olisi revennyt" ja se ei varmaankaan ole se vastaus mitä kysyjä kohteliaisuudessaan toivoi :D Heh, itseänikin naurattaa nämä ajatukset. Se on muuten jatkunut yhä; toiset saa hillittömiä raivareita tai itkukohtauksia raskausaikana, minä saan useimmiten hillittömiä naurukohtauksia. En pidä sitä huonona asiana :) 

Sellaisia kuulumisia tänne, nyt menen A:n kanssa saunaan rentoutumaan, sen jälkeen katsotaan Kung Fu Panda- piirretty elokuva ja syödään minttusuklaajäätelöä. Nautitaan lomasta ja yhteisestä ajasta NYT KUN VIELÄ VOIDAAN :P  

Loppuun vielä kuvat katosta ennen-jälkeen :) Kattoremonttiin kuului myös lisäeristysten laitto ja työmiesten mukaan matalalla puolella oli vajetta eristeissä, epäilivät sähkölaskujen tippuvan huimasti. Toivotaan :) Matalalla puolella on siis eteiset, keittiö, kylpyhuone + sauna ja ollaankin ihmetelty miten siellä on talvisin niin kylmä, vaikka lattialämmityksetkin asennettiin kylppäriremontin yhteydessä. Todennäköisesti katto selitti sen, toivotaan ainakin!

Kevät 2014

Kesäkuu 2015

Remontin jälkeen!

Kyllä se muuttui!