"Varo niitä jotka väittävät tietävänsä mitä sinä haluat" - Tommy Tabermann

Omat unelmat ei välttämättä ole muiden unelmia. Ne asiat joista itse unelmoi voi olla toiselle kauhistuksia. Miten se unohtuu niin helposti? Johtuuko se siitä, että unelmat tuo niin suuren määrän innostusta, että sitä sitten automaattisesti ajattelee, että samat asiat tuo toisille samanlaisen innostuksen tunteen? Monesti olen huomannut, että kun oikein kovasti innostun jostain niin lähden paasaamaan siitä muille. Esimerkiksi liikunnan ja oikean ruokavalion löytäminen toivat suurta innostuksen tunnetta ja muistan hehkuttaneeni onnistumistani ja hyvin menneitä treenejä koko maailmalle. Toisinaan sain vastaukseksi silmien pyörittelyä ja ihmettelevän kysymyksen "miten jaksat vaan touhottaa?". Ja minusta tuntui tuolloin, että minua ei ymmärretty. Miksi EN olisi ollut innoissani ja miksei muut tajua innostua samasta asiasta? Enhän minä todellisuudessa tiennyt mitä toinen käy elämässään läpi. Voi olla, että takana on ollut unettomia öitä, ihmissuhdesotkuja ja hänen unelmanaan sinä päivänä on ollut saada hetki lepoa.  

Meillä on ollut A:n kanssa yhteisiä unelmia. Uskon, että se on pitänyt meitä yhdessä. Jo seurustelun alussa käytiin unelma-keskustelut läpi. Missä halutaan asua, halutaanko lapsia, mistä unelmoimme? Olisiko suhde voinut toimia jos toinen olisi haaveillut elämästä kaupungin keskustassa kerrostalossa ja toinen haaveillut elämästä maalla metsän keskellä? Entä jos toinen olisi unelmoinut suurperheestä ja toinen elämästä ilman lapsia? Toki ihmiset muuttuu, kasvaa, ja sitä myötä myös unelmat voi muuttua. Mutta mielestäni kenenkään ei tulisi luopua omista unelmistaan sen takia, ettei ne ole toisen unelmia. Ja jos toisella unelmat muuttuu niin täytyykö toisenkin unelmat muuttua? Meillä molemmilla on myös yhä niitä ihan täysin omia unelmia. Ja niissä tuetaan toisiamme, kyllä ne vielä toteutuu. Unelmista keskustelu on ihanaa. Kertaakaan A ei ole tyrmännyt minun unelmiani, vaikka ne olisivat kuulostaneet miten hulluilta tahansa. Ja minä olen parhaani mukaan yrittänyt toimia yhtä kannustavasti.

Haaveena raparperipiirakka, ei mene enää pitkään niin sitä pääsee taas tekemään! :)

Maalle vanhaan omakotitaloon muuttaminen ei välttämättä ole kaikkien unelma. Mutta meillä oli unelma siitä, että jonain päivänä asutaan taas maalla yhteisessä talossa josta tehdään meidän koti. Meillä oli unelmana matkustaa, vaikka kummallakaan ei ollut siitä minkäänlaista kokemusta. Niin sitä sitten ollaan yhdessä käyty Skotlannissa, Kreikassa, Italiassa ja pari kertaa Saksassa. Ollaan yhdessä haaveiltu lapsesta ja elämästä yksilapsisena perheenä. Tähän unelmaan on kuulunut myös se, että ollaan kahdestaan pitkään ja toteutetaan muita unelmia ensin. Välillä on ollut hermoja raastavaa vastailla kysymyksiin tai kuunnella vihjailuja kuten "noh, millos niitä lapsia on tulossa?", "häistäkin on jo aikaa, millos on perheenlisäystä tulossa?", "tästähän tulee hyvät huoneet lapsille", "hyvä nyt on ostaa paljon tavaraa vauvalle, säilyyhän ne sisaruksille","no nyt tuleekin sitten pidempi tauko työelämään kun alkaa lapsia tulla" ja niin edelleen, ja niin edelleen...pahinta oli tupakoinnin lopettaminen, se ei meinannut mennä mitenkään ihmisten tajuntaan, että tein sen ITSENI takia. Ja itse asiassa nyt olen kuullut paljon sitä "no tiedettiinhän tämä kun polttamisen lopetit, että kohta on lapsia tulossa". ARGH. Hienoa, että muut sen tiesi kun siinä vaiheessa en itsekään tiennyt. Hermoja raastavaa tämä on ollut siksi, että olen ollut täysin onnellinen. Ja silti ihmiset odottaa, että tarvitaan VIELÄ jotain, että tulisin vielä onnellisemmaksi. Tai siis minä olen olettanut, että ihmiset odottaa :)

Aluksi koin tarvetta selitellä ihmisille miksei meillä ole vielä lapsia, ja nyt raskauden aikana ettei meillä ole haaveissa enempää lapsia. Mutta nyt olen antanut asian olla. Samalla tavalla kuin minä olen intoillut asioista niin ehkäpä muut ovat itse unelmoineet useasta lapsesta ja siksi olettavat, että me halutaan samaa? Ehkä toiset ovat haaveilleet lapsien saamisesta nuorena ja siksi olettaneet, että mekin haaveillaan samasta? En tiedä. Ehkä mukana on myös yhteiskunnan paineet ja olettamukset? Jonkinlainen stereotypiakäsitys siitä, miten tätä elämää pitäisi elää. Mutta yhteiskuntakin muuttuu jatkuvasti. Vasta oli uutisissa juttua siitä, miten nyt "suomalaisten ihannoima synnytystahti on terveysriski koko perheelle" (klikkaa tästä jos haluat lukea jutun). Kyseisessä jutussa tarkoitetaan lasten syntymää pienellä ikäerolla. Aika reippaasti otsikko yleistää eikö? Toiset toki unelmoi lapsista pienellä ikäerolla, mutta voiko todella sanoa, että kyseessä on kaikkien ihannoima asia?

Mihin on ihmisiltä kadonnut "elä hetkessä" ajatusmaailma? Miksen nyt saisi nauttia tästä raskaudesta ja sitten elämästä yhden lapsen kanssa ja miksei se saa olla unelmani? Tähän olen saanut vastauksen: "kyllä se mieli muuttuu kun yhden lapsen saat, sitten haluat toisen." Tämä vastaus onneksi nykyisin vain naurattaa minua :) Nyt olen onnellinen tästä hetkestä ja mahdollisuudesta.  

Huh, kylläpä helpotti. 

Sitten muihin aiheisiin kuin uutisissa konsanaan: 

• Nyt on vauvalle suurin osa hankinnoista tehty! Kotiimme saapui turvakaukalo, hoitopöytä, amme, ym. oheissälää :) Vauvan vaatteet ja lakanat odottaa yhä pesemistään, mutta ne siirtyy ensi viikolle kunnes on aurinkoinen sää ja pääsen laittamaan pyykit ulos kuivumaan. 
• En jaksanut mennä salille viikolla, mutta lenkkeily on muuttunut taas helpommaksi ja eilen ostin jumppapallon helpottamaan alaselän jumeja. Ristiselkä on niin tukossa, että sali kutsuu ensi viikolla. Tarkoituksena saada liikettä lavoille ja yläkropalle ihan minimaalisilla painoilla. 
• Tämä meidän koti-unelma vaatii jatkuvaa työtä ja vaalimista ja ensi viikolla ajan saa varmasti kulumaan seuraavan projektin parissa: 

Kuolleet lehtikuuset saivat kyytiä ja niiden välistä paljastui piha-aitta! :D

Sellainen maraton-kirjoitus tähän sunnuntai-iltaan. 
Toivoisin, että ihmiset muistaisivat seuraavan:

Se, mikä tekee sinut onnelliseksi, ei välttämättä tee toisten elämälle yhtään mitään. Se, mikä tekee toiset onnelliseksi voi tehdä sinut onnettomaksi. Älä tee mitään siksi, että joku toinen unelmoi siitä. Mieti, mikä tekee sinut onnelliseksi? Meillä on vain yksi elämä ja toivottavasti jokainen tekee omastaan parhaan mahdollisen. Uskalla unelmoida.