"Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on." - Demokritos

KOTI. Se on tehnyt miut nyt kuluneella 

Takka <3

 viikolla erityisen onnelliseksi. Taisi viikonloppureissu tehdä tehtävänsä ;) Ei vaan, koti on miun turvapaikka. Kotona voin olla juuri sellainen kun olen. Toki tähän vaikuttaa myös kanssaeläjä A, jonka edessä ei tarvitse esittää mitään. Tunnustan kyllä ennen olleeni "vieraita tulossa- stressaaja". Yllätysvieraita olen vihannut aina. Kun kuulin, että vieraita on tulossa niin hirveä stressi-paniikki-ahdistus alkoi, onko koti siisti? onko tarjottavaa? En tiedä mistä tämän olen oppinut, en muista lapsuudenkodissani olleen mitään erityistä stressiä jos vieraita kävi. No joka tapauksessa, tästä tavasta olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt päästää irti ja omasta mielestäni ihan kohtuullisen hyvin siinä myös onnistunut. Olen alkanut ajattelemaan, että ehkäpä ne vieraat oikeasti tulevat tapaamaan meitä, eikä tarkistamaan onko nurkissa pölyä tai miten paljon kaapeissa on herkkuja.  Jos itse joskus harvoin lähden käymään ystävän tai sukulaisen luona, niin lähden kyllä ihan vain sen takia, että todennäköisesti on kulunut jo pitkä aika siitä kun on viimeksi kuulumisia vaihdettu. Miksei siis muutkin ihmiset ajattelisi samoin? Ja sitä paitsi, miun koti on ihana, myös silloin kun se on vähän sekainen <3 

Leivinuuni <3

Kuluneelle lomaviikolle on mahtunut paljon naurua ja onnen hetkiä, auringon paistetta ja pohdiskelua. Tein siis kerrankin viisaasti alkuviikosta ja lepäsin, ja keskiviikkona ei ollut tukkoisuudesta tai kurkkukivusta tietoakaan! Kävin päivällä ratsastamassa, ihana oli touhuilla tallilla ihan yksin ja kuunnella heppojen hörinää. Ratsastaessa keskityin omaan istuntaan ja keskivartalon hallintaan. Hevonen sai juosta, mutta miulle tuli enemmän hiki siinä touhussa :D Eilen kävin pyörähtämässä työpaikalla ryhmätyönohjauksessa, josta sai taas tsemppiä omaan työssäjaksamiseen ja uusia ideoita työssä kehittymiseen. Ihanaa oli nähdä työkavereita ja istahtaa alas porukalla,  kuulla mitä kenellekin kuuluu ja miettiä miten saadaan työtä vielä kehitettyä. Varsinkin se kuulumisten vaihtaminen jää monesti tekemättä kiireisen työpäivän aikana. Taas huomasin ihmetteleväni, miten hyvä tuuri miulla on käynyt kun olen päässyt juuri tuonne töihin. Opiskeluaikana haaveilin juuri tuon tyyppisestä työstä, mutta ajattelin pääseväni sinne vasta joskus pitkän ajan päästä, en todellakaan heti valmistuttuani.  Työnohjauksen jälkeen pääsin illalla katsomaan Sami Hedbergiä, kaksi tuntia naurua sai aikaan kipeät vatsalihakset ja välillä huomasin nauravani vedet silmissä. Kylläpä rentoutti! 

Tänään heräilin aamulla jo hyvissä ajoin, 8.30. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan, että vapaapäivänä heräisin ennen klo 11, mutta nykyisin on ihme jos saan nukuttua 10 asti. No tänään oli kello soimassa ja aamupalan jälkeen suuntasin naapuriin laskemaan ponit ulos. Tiesin kotona odottavan siivouspäivän, eikä olisi millään huvittanut, joten jäin sitten naapuriin siivoilemaan tallia. Se on kyllä kumma, että lähes sama homma mikä on kotona, kiinnostaa enemmän jossain muualla. Sama on esimerkiksi kahvakuulaamisen kanssa. Vaikka välillä on ollut kasvakuula kotona lainassa, niin eipähän tule tehtyä. Tallia siivotessa sain hartioita vähän verryteltyä ja ajattelin, että isäntäväellä on kivempi tulla töistä kotiin kun on jo tallityöt tehty. 

Sarakin muistaa aina levätä :)

Kotiin tultuani laitoin molemmat uunit lämpeämään, pesin pyykkiä, ja sain jonkun ihmeellisen inspiraation järjestellä keittiön kaapit. Ilmeisesti elämä ilman tupakkaa on tylsää ja tekemistä pitää keksiä mitä ihmeellisimmistä asioista ;)  Huomenna muuten tulee 6 viikkoa ilman tupakkaa. Se on 1.5 kk. En ole aikuisiällä ikinä ollut näin pitkään polttamatta. Ja elossa ollaan yhä! Suosittelen tupakoitsijoita haastamaan itsenne, on nimittäin nyt melkoinen voittaja-fiilis! 

Illalla lähdetään vielä A:n kanssa salille, pitkästä aikaa. Tällä viikolla en oo käynyt kertaakaan, enkä oo muuten missään ryhmätunnillakaan. Hui :D Ohjelmassa salilla on tänään yläkropalle treeniä. Haluan saada vahvat kädet. Yhtenä iltana kotona nostin käsipainoa ja huomasin, miten vasemmassa kädessä on yhä heikommat voimat. Historiastani kerrottakoon, että v.2007 yhtäkkiä jostain tuntemattomasta syystä vasemmalta puolelta kropastani hävisi osittain liikuntakyky ja voimat, ja tilalle tuli hermosäryt. Opettelin uudestaan kävelemään ja käyttämään vasenta kättä (olen vasenkätinen) ja pitkän kuntoutuksen jälkeen hermosärytkin lähti pois. Mutta harmittaa silti huomata, että vasen käsi on yhä heikompi kuin oikea, vaikka sen pitäisi olla päin vastoin. Mutta toisaalta se on pientä siihen verrattuna, että ennen en saanut edes leikattua juustoa vasemmalla kädellä. Enpä olisi silloin uskonut, että jonain päivänä voin harrastaa kuntosalilla käymistä, kahvakuulaamista ja oikeastaan ihan mitä vaan! Kaikella on tarkoituksensa ja nykyään osaan kyllä arvostaa liikuntakykyäni ja olla siitä onnellinen. Ja kai tuon käden saa vielä vahvemmaksikin, nyt on kuitenkin "vasta" 7 vuotta mennyt? ;) Koko loppuelämähän tässä on aikaa sitä treenailla. 

Jos en merkkaa suunnitelmia ylös, ne voi helpommin jättää tekemättä ;)

Haaste lukijalle: mistä olet ollut tällä viikolla onnellinen? mikä sai hymyn huulille? jos se on ollut toinen ihminen, kerroitko sen hänelle?

 

Pahoittelut pitkästä tekstistä, oli näköjään paljon asiaa :)
 

Tässä kasassa on Urmas ja Valtsu, viikonloppuna otetaan rennosti! Hyvää viikonloppua kaikille :)