"Taisin juuri syödä tahdonvoimani!" - Suklaaholistit

Suklaa on ollut aina miun intohimo. Maitosuklaa, valkosuklaa, tummasuklaa, ei väliä, kaikki käy. Muodollakaan ei ole väliä, menee levyjä, patukoita, jäätelöä, kakkuja, keksejä.. lapsuuden herkku oli suklaapuuro. Oon aina toitottanut miten ennemmin luovun tupakasta kun suklaasta. Eli tämä kertokoon jotain miun intohimosta suklaaseen. Tiesittekö muuten, että Saksassa on Kölnissä suklaa-museo? Mie tiesin, oon käynyt siellä kahdesti. Ennen jotenkin ajattelin, että miulla on makeanhimo, mutta tänään taas huomasin ettei pelkkä makea riitä, suklaata sen olla pitää.

Kun lopetin tupakanpolton niin mietin kovasti, mihin sitä tupakkaa tarvitsen? mihin tunteeseen? Siihen en löytänyt selkeää vastausta, ehkä eniten sitä tarvitsi kun oli kiukkuinen. Mutta aamusta iltaanhan sitä poltti, oli tunnetila mikä tahansa. Nyt kun polttamisen on lopettanut (8 viikkoa takana!) niin ehkä eniten on tehnyt tupakkaa mieli sillon kun oon stressaantunut. Hankala on nykyisin pysähtyä, ennen oli ne "pakolliset" tupakkatauot. Mutta polttamisen lopetuksen yhteydessä olen epätoivoisesti yrittänyt rajoittaa myös suklaan syömistä. Teen paljon hyviä päätöksiä, "nyt oon ainakin kaksi viikkoa syömättä suklaata!" "noh, ainakin tämän viikon" "ensi viikolla sitten en syö suklaata" jne jne. päätökset tehdään yleensä viikonloppuna suklaan syömisen jälkeen. Sitten maanantaina töihin ja töitten jälkeen kaupasta jotenkin magneetinvoimalla tarttuu se ihanin keltainen Fazeriina patukka miun käteen ja se pysyy siinä liimattuna kassalle asti. Nykysin en anna itselleni lupaa kävellä sen karkkihyllyn ohi jos joku näistä päätöksistä on "päällä". Sen verran pitää kyllä rehellisyyden nimissä antaa itselleni tunnustusta, että onhan tää meininki muuttunut jo paljon paremmaksi tässä kevään aikana. Alkuvuonna söin suklaata valehtelematta päivittäin tai lähes päivittäin. Ei se ollut enää tervettä. Nyt tältä keväältä pisin aika ilman suklaata on reilu viikko. Ja pakko myöntää, se maistuu paremmalta kun sitä ei enää mussuta automaationa.

 Polttamisen lopettamista kun mietin, niin pelkäsin sen seurauksena korvaavani tupakan suklaalla. Näin ei onneksi ole käynyt ainakaan vielä, mutta tällä viikolla on tehnyt kauheasti tupakkaa mieli ja niin on kyllä suklaatakin. Mutta mihin tunteeseen sitä suklaata sitten aiemmin olen syönyt? Väsymykseen. Se on ihan ykkönen. Sillon kun on väsynyt, niin mikään ei ole niin ihanaa kun pötkähtää sohvalle mussuttamaan suklaata. Enkä nyt tarkoita fyysistä hohhoijjakkaa-väsymystä vaan sellasta, että asiat rullaa kauheaa vauhtia ja oma pää ei pysy mitenkään perässä. Olen myös palkinnut itseäni tosi paljon suklaalla. "Nyt kun tämän teen kunnolla niin sitten voin käydä ostamassa suklaata". "Mie oon kyllä ollut nyt niin reipas ja ahkera, että nyt on lupa herkutella". En niinkään tarvitse sitä kun oon surullinen tai kiukkuinen, mutta sellanen lamaannuttava väsymys on jotenkin vaatinut sitä. Onneksi nykyisin on alkanut lisääntymään sellaiset tilanteet, milloin ei ole ollut mitään tunnepuolen pakkoa syödä sitä. Esim. synttärikahveilla oli ihana herkutella ja töissä saamani pääsiäissuklaamuna meni suuhun sen kummemmin tunnetiloja miettimättä.  Tällainen suklaan syöminen on miusta ihan ok. MUTTA. Olin päättänyt, että tällä viikolla suklaata en syö. Joten huono omatuntohan siinä sitten kolkutteli. Ajattelin kuitenkin etten ehkä jaksa tehdä niin suurta numeroa kaikesta mahdollisesta ja annoin asian olla. Eihän nyt yhdeltä pieneltä ihmiseltä voi vaatia liikaa kerralla? ;)

suklaa rauhoittaa....ko?

Tänään olin koko päivän pihahommissa, joka miun kohdalla tarkoittaa suurimmaksi osaksi epätoivoista pään pyörittelyä kun en tiiä mitä pitäisi tehdä. Välillä kävi appivanhemmat kahvilla ja siinä välissä tein pannaria ajatuksena, että se makeanhimo sillä häviäisi. Ja pyh, kahvinkin jälkeen teki suklaata mieli. Menin takaisin pihalle äheltämään ruusupuskien juurelle ja sitten kokeilin syödä kunnon ruokaa. Jospa se onkin nälkä eikä suklaanhimo? pyh, ei auttanut. Ei auttanut veden kittaaminenkaan. Lopputulos: lähdin kylälle ihan vaan hakemaan suklaata. Ajoin melkein 10km/suunta, ihan vaan suklaan takia. Kävin samalla tankkaamassa auton, ettei nyt ihan pelkästään suklaaralliks menis. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että suklaan takia mie sinne ajoin. Nyt minnuu odottaa sauna, jonka jälkeen pötkähdän sinne sohvalle mussuttamaan suklaata. Ihan vaan mieliteon takia. Ja todennäköisesti myös kohtuuhyvän riippuvuuden takia. Mutta tupakkaa en aio polttaa enkä aio tänään syödä koko levyä kerralla. Ennen onnistui sekin alle tunnissa ;) 

Mihin tunteeseen te syötte herkkuja?

tähän pyritään, nautiskelemiseen!