" Elä joka hetki - se on onnea. Elä, äläkä jätä tilaa haikailuun" Ralph Waldo Emerson

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä vielä ollut edes vihreä. -Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Sitten se selviää kylmästä yöstä. -Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia. (Taikatalvi, s.131)

Kahtena kuluneena vapaapäivänä olen yrittänyt kaivella itsestäni pientä puutarhuria esille. En varmaankaan ole löytänyt, mutta kiva on ollut touhuilla ulkona ja nauttia kevään ja kesän tulosta. Meillähän on nyt A:n kanssa toinen kokonainen kesä tulossa tässä omassa kodissa ja aika pitkälti vielä opetellaan talon ja pihan hoitoa. Kantapään kautta jos ei muuten ;) Työssäni saan puhua pulpattaa päivät pitkät (torstaina hävisi ääni kokonaan) joten kotona nautin niistä hetkistä kun saan olla hiljaa :D  

Kuntosalilla ei käyty tällä viikolla ollenkaan, mutta tänään kävin ratsastamassa ja hyppäsin pienen esteen! Voi että niitä riemun kiljahduksia kun päästiin hepan kanssa siitä yli. Hevonenhan on kisannut esteillä ja sille se oli tuttua juttua, todennäköisesti tylsääkin, mutta kyllä miulla oli hieman perhosia vatsassa kun sitä miniestettä lähestyttiin. Siitä on kuitenkin ainakin 7 vuotta kun viimeksi oon hypännyt. Tuntui ihanalta, vaikka se ylitys kestääkin ehkä sekunnin. Nuorempana uskalsi pomppia vaikka millasia viritelmiä, mutta ilmeisesti aikuisuuteen kuuluu myös itsesuojeluvaiston kehitys... Enemmän olikin siis kyse itseni ylittämisestä kuin esteen :) 

Työmaata riittää, taitoa ei.

Huomenna suuntaan iltavuoroon ja tarkoitus olisi aamulla käydä juoksemassa. On alkanut nuo metsätietkin nyt kuivua pikkuhiljaa, ei tarvitse kytätä pakkasia ;) Maanantaina aamuvuoron jälkeen suunnataan salille, ei varmaankaan pyhäpäivänä ole niin mahdottomasti porukkaa (avaimella vain pääsee sisälle). Torstaina zumbaa ja perjantaina toiminnallinen kuntopiiri. Ratsastamaankin haluan jonain päivänä mennä, mutta onneksi ensi viikolla on paljon vapaapäiviä kun nyt huomenna ja maanantaina on töitä.

Tänään muuten näin ensimmäisen sitruunaperhosen! Niitä pieniä onnen hetkiä :) Kissojen touhuiluja on ollut myös hauska seurailla, toiset on niin innoissaan kesän tulosta. Yöt ovat ulkona, annoin periksi. Mie haluaisin aina pitää ne yöt sisällä, mutten saa niitä enää pyydystettyä iltaisin joten oon suosiolla antanut niiden nyt riekkua yöt pihalla.

Nyt kun olen innostunut kuvaamisesta niin kevättä on tullut kuvailtua ihan ahkerasti. Kissat löysivät tänään ensimmäisen sisiliskon leikkikaverikseen, kauhulla odotan niitä käärmeitä... Ehdotuksia miten kyykäärmeistä pääsee eroon? Muurahaispesä on pihan reunalla ja viime kesänä tapettu käärme poltettiin ja ripoteltiin pihan rajoille...näitä "vanhan kansan" konsteja siis kokeiltu, ei auta. 

Tähän loppuun vielä pläjäys kuvia meidän viikonlopulta, oon edelleen rakastunut miun kameraan <3 

Ihana on kieriskellä kevätauringossa!

Pihahommissa aina mukana :)

Välillä pitää tulla sisälle keräämään voimia, yläkerran tasanteelta löytyy rauhallinen paikka.

Lisko saa kyytiä!

Lokit ilmestyi pellolle....

ja päivystäjä päivystää.... valtakunnassa kaikki hyvin :)

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille!