"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta." - Albert Einstein

Ajattelin sitten vapaan aamun kunniaksi nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Heräsin klo 8.15. Ennen nautin nukkumisesta ja olisin voinut kevyesti nukkua 12h yöunia ja siihen päälle vielä päiväunet... mutta nykyisin riittää se 8-9h, eikä päivällä edes väsytä. Tämän muutoksen huomasin vuosi sitten kun ensimmäisen kerran laitoin ruokavaliota uuteen uskoon. Sitten kun aloin lipsua siitä ja suklaa tuli taas mukaan jokapäiväiseen elämään pullien ja muiden herkkujen kanssa, niin johan olin taas väsyneempi. Eilen illalla käytiin A:n kanssa salilla (ja nyt olkapäät ja reidet huutaa hoosiannaa...) ja oli jotenkin todella energinen treeni, varmaan makean poisjättämisellä on oikeasti merkitystä kun jaksaminen on ihan toista luokkaa kuin aiemmin.Voiko oikeasti olla niin, että miun paras ystävä suklaa onkin ollut miulle huonoa seuraa?! Liian suurina annoksina, ilmeisesti kyllä.

Ruokavaliossa pysyminen on onnistunut nyt ihmeen hyvin. Ruokavalio tarkoittaa miulle siis sitä, että syön 2-4h välein, (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja katson mitä suuhuni laitan. Makea ei kuulu nyt ruokavalioon. Jännä on ollut huomata, että suklaariippuvuus on vahvempi kuin nikotiiniriippuvuus. Ilman tupakkaa oleminen onnistuu, mutta suklaata tekee mieli. Tämän osasin jotenkin aavistaa, sillä jätin suklaan pois ennen tupakkaa. Ajattelin, että jos johonkin pitää retkahtaa niin sitten siihen suklaaseen ;) Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että ilman tupakkaa oleminen on näin "helppoa". Ensimmäiset kaksi päivää oli hirveitä vieroitusoireiden takia, mutta niistäkin selvisi. Nyt huomaan olevani jotenkin levottomampi, mutta mieli on kuitenkin positiivinen. On ollut aika säälittävää huomata miten suuri ote tupakalla oli miusta. Ja joo, tiedän ettei se vielä ole ohi... vaikeita aikoja tulee varmasti, mutta on tässä elämässä pahemmastakin selvitty kun yhden tupakan vieroitusoireista! Ja nyt ne vieroitusoireet on enää vaan korvien välissä, omalla asenteella ne saa nujerrettua.

 Sain muuten joululahjaksi maailman kaikkien aikojen näppärimmän koneen, Obh Nordican Smoothie Twisterin! En ole ikinä voinut sietää maitorahkoja, mutta nyt nekin menee helposti: twisteriin rahka, marjoja ja vähän rasvatonta maitoa perään niin johan maistuu hyvälle! Suosittelen kaikille, mie oon ihan rakastunut tuohon :)



Loppuviikosta pitäisi sen kameran tulla, innolla odotan kuvien räpsimistä. Varmaan eniten tulee kuvattua noita meidän karvaturreja, mutta ajattelin rohkaistua ottamaan myös kuvia itsestäni. Tai laitan A:n kuvaamaan. Omien kuvien julkaisu on miulle tosi iso kynnys, mutta kokeillaan. Kuvia tulee myös meidän talosta, rintamamiestalon sisustaminen/remontoiminen ei lopu ikinä :)

Tähän loppuun esittelen Saran, Valtsun ja Urmaksen, tuo kolmikko sai miut tänään hyvälle tuulelle kun juoksivat lumipallojen perässä kaikki kolme :)

Kuva Sarasta viime talvelta. Eipä tuo ole hyvin tuosta muuttunut :)

 Asutaan siis maalla, peltojen ja metsien keskellä. Eläimet meillä on vapaana ulkona, Sara ei kuitenkaan ilman valvontaa... Viime syksynä/tänä talvena Sara joutui ulkoilemaan aika paljon hihnassa täällä pyörineiden susien takia. Oli aikamoinen shokki koiralle kun ei saanutkaan pinkoa irti pitkin metsiä.

Tuossa alhaalla on meidän "pojat", vasemmalla Urmas ja oikealla Valtsu. Alla olevissa kuvissa pojat on reilun vuoden ikäisiä viime kesänä. Pojat aiheuttaa miulle ja A:lle aina välillä vähän  harmaita hiuksia, mutta eikös pojat oo poikia, vai miten se meni...? Esim. viime kesänä molemmat pojat pääsivät eläinlääkäriin vierekkäin tiputukseen kun keksivät leikkiä kyy-käärmeellä. Ei näin. Katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan näiden sankareiden osalta.