"Ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla" - Abraham Lincoln

Niinpä. Liian usein ihmiset valittavat niistä asioista jotka ovat pielessä. Itse kuulun heihin hyvin vahvasti. Nyt olen alkanut muuttamaan asennettani ja siihen tueksi haluan ottaa tämän blogin. Uskon myös siihen, että onnellisen ihmisen ympärillä olevat ihmiset eivät voi olla jatkuvasti onnettomia, joten toivottavasti hyvä mieli leviää. Tiedän myös sen, että kaikilla on joskus huonoja päiviä ja blogiini aion myös kiukuta jos siltä tuntuu.En sano, ettenkö olisi tällä hetkellä onnellinen. Tällä hetkellä elämässäni on kaikki aika mallillaan. Mutta olenko positiivinen ihminen? En. Ajattelenko kaikesta aina ensin negatiivisesti? Lähes aina, kyllä.

Mistä nyt onnellisuus-teema nousi esille? Itsestäni. Kaikki alkoi oikeastaan viime syksynä: halusin aloittaa uuden harrastuksen sillä ajattelin, että elämässä olisi hyvä olla jotain muutakin kuin koti ja työ. Aloitin liikkumisen ryhmäliikuntatunneilla. Ylitin itseni mennessäni pienen maalaiskylämme ryhmäliikuntatunnille ja hikoilin siellä enenmmän kuin kukaan muu. Jatkoin silti tunneilla käymistä väh. kaksi kertaa viikossa. Kunto alkoi nousta, aloin pitää uudesta energiasta.  Enkä enää hikoile sen enempää kuin muutkaan. Vuoden 2014 alusta aloin käydä myös kuntosalilla ja ilokseni mieheni A innostui siitä myös. Salilla ollaankin käyty ahkerasti yhdessä. Liikkuminen on ollut ihanaa, mutta keuhkojen kapasiteetti on ollut rajallinen lähes 10 vuoden tupakoinnin takia. Tammikuussa kuulin kahden työkaverin lopettavan tupakan polton helmikuun loppuun. Niinpä tein päätöksen hypätä samaan kelkkaan ja nyt 3.3.2014 olen ollut huikeat kolme päivää polttamatta. Myös mieheni otti haasteen vastaan ja sauhuttelu loppui häneltäkin. Ja kyllä, on ollut vaikeita nämä ensimmäiset päivät. 

Ennen polttamisen loppua laitoin myös ruokavalion uuteen uskoon. Suklaa ei ole minulle hyväksi, jos syön sitä joka päivä. Ei, vaikka katala suklaariippuvainen päänuppini yrittää jotain muuta toitottaa. Olen ottanut ruokavaliooni rytmin, syön enemmän kasviksia, juon enemmän vettä jne. Ja herkkupäivä on kerran viikossa.

Kaikkien näiden muutosten myötä olen myös alkanut miettiä, mitä tavoittelen. Tottakai haluan näyttää paremmalta ja terveemmältä, ja liikunta ja tupakoimattomuus auttaa siinä. Mutta onko hyväkuntoisesta kropasta ja terveestä ihosta mitään hyötyä jos ilme on kuin sitruunaan tukehtuvalla? Ei. Minä haluan olla iloinen ja onnellinen, tehdä asioita joista nautin, olla musertumatta jokaisen vastaan tulevan ongelman kohdalla, nauraa silloin kun naurattaa, itkeä jos itkettää, tehdä asioita jotka tekevät minulle hyvää. Tähän on vielä aikamoinen matka jäljellä, mutta jostain tämän paatuneenkin pessimistin on aloitettava. Ja haluan aloittaa siitä, että tänne kertoilen elämästäni ja niistä pienistä asioista jotka saavat minut hymyilemään. 

Blogiin tulee jatkossa myös kuvia, sillä tilasin itselleni lahjan tupakanpolton lopettamisen kunniaksi: järjestelmäkameran! Olen aina nauttinut kuvaamisesta, mutta kunnon kameraa en ole koskaan omistanut.

Mistä olen tänään iloinnut? Eilen kävin ratsastamassa, edellisestä kerrasta on kulunut yli neljä vuotta. Tunsin itseni onnelliseksi, kun köpöttelimme kaikessa rauhassa pitkin metsäteitä. Miten sitä onkaan kaivannut! Eilisen miettiminen hymyilyttää tänäänkin. Nyt lähden koirani Saran kanssa metsälenkille, illalla A:n kanssa salille. Mukava vapaa päivä ollut :)