keskiviikko 18. helmikuuta 2015

"Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unen aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa. " -Muumipappa

Auringon noustessa myös tämä tyttö herää horroksesta. Kuva meidän pihan reunalta helmikuun alussa <3

Alan pikkuhiljaa heräilemään talviunilta, aurinkokin paistaa välillä ja kevät on tulossa. Olen paljon pohtinut blogin kohtaloa, jatkaako vaiko eikö jatkaa. Aloitin kirjoittamisen lähes vuosi sitten tueksi tupakan polton lopettamiseen. Alkutalvesta ajattelin, etten enää tarvitse tukea siihen. En enää polta. Piste. Mutta lopetanko kirjoittamisen? Selailin vuoden vaihteessa blogin läpi, luin kaikki tekstit ja fiilistelin viime vuoden kuvilla. Viime vuosi oli aivan huikea. Luovuin yhdestä elämää rajoittavasta ja haittaavasta tekijästä ja sain niin paljon tilalle. Päätin, etten lopeta kirjoittamista. En ainakaan vielä tänä keväänä. Mutta pitkään kesti ennen kuin pääsin tähän pisteeseen ja tekstin äärelle. 

Aloitan kuvakollaasilla Frankfurtin joulumarkkinoilta joilla oltiin joulukuussa A:n kanssa. Tukholmasta seuraksi lensi kummitätini yhdessä miehensä kanssa. Mahtava viikonloppu, kuvat kertokoot puolestaan: 


Vuoden vaihtuessa mietin paljon vuotta 2014. Viime vuotena jotenkin vahvistui se ajatus, että elämää ei ole tarkoitettu hukattavaksi. Isäni kuoli 4.5 vuotta sitten ollessaan vasta 53-vuotias. Isäni oli esikuvani siinä, että hän ei odotellut milloin elämä alkaa. Hän eli elämäänsä. Jos hän unelmoi jostain, hän myös toteutti sen. Hän ei odottanut eläkeikää enkä usko, että häneltä jäi toteuttamatta paljoakaan hänen unelmistaan. Kukaan ei tiedä, milloin elämä loppuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, minkälaista elämää haluamme elää. Minkälainen ihminen haluan olla ja kenen kanssa sen jakaa? Miksi odottaa huomiseen, jos muutoksen voi tehdä tänään? Uskon, että pelko estää ihmisiä elämästä. Pelko siitä, mitä muut ajattelevat. Pelko epäonnistumisesta. Pelko väärästä valinnasta. Mitä sitten, mitä muut ajattelevat? Mitä sitten, jos epäonnistuu? Mitä sitten, jos huomaa tehneensä väärän valinnan? Antaa muiden ajatella mitä ajattelee, aina voi yrittää uudestaan ja tehdä uuden valinnan. 

So simple is that. 

Viime vuonna aloitin ratsastuksen uudestaan, pohdin omaa hyvinvointiani, toteutin yhden lapsuuteni haaveen ja vietin ihanan heppakesän Maran kanssa, kävin festareilla, Italiassa ja Saksassa, vietin aikaa ystävien kanssa, liikuin, minusta tuli pienen tytön kummi, nautiskelin ja herkuttelin, tuskailin ja epäilin. Elin elämää. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan, sillä viime vuoden tammikuussa en olisi voinut uskoa, että lopetan tupakanpolton, matkustelen, saan uuden kummitytön tai aloitan ratsastuksen uudestaan.

Nyt olen kuluneen viikon ollut todella rasittavassa flunssassa, toivottavasti tämä menee pian ohi. Vapaapäivät nyt ainakin lepään ja vietän aikaa uuden rakkaan kanssa:  nimittäin Downtown Abbey- nimisen tv-sarjan kansa :P 

Valtsukin on ollut talviunilla...
...ja samoin Urmas! :)
Pakkaspäivän marjapiirakka, olen talven aikana löytänyt pienen leipurin itsestäni :D


 Kiitos lukijoille viime vuodesta, jätähän kommenttia jos jaksat pysyä mukana vielä vuonna 2015! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti