"Välttämätön ensimmäinen siirto sille, että saat elämältä sen minkä haluat on tässä: päätä, mitä haluat." - Ben Stein

Otsikon mietelause kolahti ja jäin miettimään sitä pitkäksi aikaa. Mitä haluan? Pitääkö se tietää heti? Entä jos huomenna mieli muuttuu ja haluankin jotain muuta? Saanko haluta ihan mitä vaan? 

Entä jos vastaus on, että haluan voida hyvin? Pitäisikö siinä olla piste? Haluan voida hyvin. Vai huutomerkki? Haluan voida hyvin! Se se on! 

Tämä nainen on nyt täynnä virtaa, loma todellakin teki tehtävänsä ja alan pikkuhiljaa palautua työrytmiinkin. Ruokavalio on hyvässä jamassa, toki välillä syön suklaatakin, mutta muuten oon mennyt aika siististi. Vettä vaan en saa juotua vieläkään tarpeeksi. Mikähän siinä on? Uskon, että se auttaisi tähän ihoonkin ja kyllähän sitä sanotaankin, että "vesi vanhin voitehista". No, ei liikaa kerralla. 

Maanantaina koin todella suurenmoisen onnistumisen kokemuksen ratsastaessani. Olen ratsastanut nyt aika tarkalleen puoli vuotta enkä ole yhtä asiaa muistanut: miten ihmeessä takapuoli pysyy penkissä laukatessa?!:D Tätä olen pohtinut ja yrittänyt harjoitella, mutta ei. Laukatessa haluaisin nousta ylös ja olla kuin mikäkin laukkaratsastaja. Kaikille hevosista tietämättömille kerrottakoon, että minun tapani tuppaa lisäämään vauhtia entisestään ja heikentää hevosen hallintaa. Mutta maanantaina se tapahtui. Jostain lihasmuistin sopukoista se lähti ja osasin käyttää sisäreisiäni oikein! Ja se on oikeasti todella pieni juttu mikä reisillä tuli tehtyä. Mutta miten suuri vaikutus sillä olikaan ja sen tunsi heti: Ai niin, näinhän se oli! Olin kyllä itsestäni ylpeä ja seuraavana päivänä oli reidet kipeänä :D Maran kanssa on alettu tekemään taas töitä ja ratsastuskertojen jälkeen on ollut hikisenä sekä ratsastaja, että hevonen. 

Eilen alkoi kauan kaipaamani ryhmäliikuntatunnit. Menin zumbatunnille aika negatiivisella asenteella. Tiesin, että ohjaaja on vaihtunut. Viime vuoden ohjaaja oli ihan huippu ja muistan, että viime vuonna tulin yhden ainoan kerran huonolla mielellä zumbasta. Se oli se kerta kun meillä oli tuuraaja. Mielestäni tuuraaja oli todella ärsyttävä ja tekopirteä. Niinpä en ilahtunut kun kuulin, että tämä kyseinen tuuraaja on nyt meidän vakkariohjaaja. Onneksi kuitenkin annoin uuden mahdollisuuden ja mitä ihmettä?! Zumbassa oli IHANAA. Ohjaajakin oli ihan huippu! Ja varmasti hän oli ihan samanlainen kuin keväälläkin. Nyt kuitenkin itse ajattelin, että "onpa siinä ihanan iloinen ihminen" ja pakosti itsekin aloin hymyilemään ohjaajan kannustuksesta. Tulin siihen tulokseen, että itselläni taisi olla keväällä TODELLA huono päivä. Mutta tässä sen taas näkee, miten omat ärsytykset ei yleensä oikeasti johdu muista ihmisistä vaan ihan omasta itsestä. Helppohan se on kääntää asia toisin päin. Ja zumbassa huomasin, että kyllä vaan puolen vuoden tupakoimattomuus on tehnyt tehtävänsä, henki kulki koko tunnin ajan! Ja tosiaan, puoli vuotta tuli täyteen reilu viikko sitten enkä sen kummemmin tajunnut sitä edes hehkuttaa tai juhlistaa. Kai se alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää?

Tänään sitten liikuntatunnit jatkui. Vuorossa oli ensimmäinen Power-ryhmä. Saliin mennessä vastaan tuli edellisen tunnin ihmisiä jotka kirkuvan punaisina ja hengästyneinä sanoivat: älkää menkö sinne, tunti on ihan hullu! Ja hullu se olikin. Ja mie nautin. Power-tunti on siis sekoitus Armyfitiä,Crosfitiä,Tabataa ym nopeatempoista. Toimii. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo liikkuessa, että oksennan! Jalat ja kädet on vieläkin maitohapoilla joten voi olla, että huominen kahvakuulatunti ennen iltavuoroa jää aikamoiseksi räpiköimiseksi. Mutta olen päättänyt sinne mennä joten vedän sitten sisulla jos muu ei auta. Power-tunti oli hyvin yksinkertainen ja selkeä, ja sehän sopi miulle. Erityisesti mieleen jäi harjoitus 20x haarahyppy + 15x syväkyykky kahvakuulan kanssa + 10 x vatsarutistukset. Ja sitten sama alusta. Ilman taukoja. 10min putkeen. Sitten 5min tauko ja uusi liikesarja eri liikkeitä. Loppuun tehty nopeatehoinen Tabata-harjoitus jossa tehdään yhtä liikettä 20s, 10s tauko, 20s uutta liikettä, 10s tauko jne...tämä harjoitus kesi 4min. 

Perjantaina on sitten taas ratsastuksen vuoro. Lauantaina en varmaankaan kävele. No se on sen ajan murhe sitten se. Tässä miulla on opettelu, se etten murehtisi asioita etukäteen niin älyttömästi. Sain pari viikkoa sitten kehitettyä itselleni paniikin ensi viikon työvuoroista ja siitä miten jaksan. aamu-ilta-aamu-ilta-yö-aamu-sekoitus tuntui niin mahdottomalta, että lannistuin jo etukäteen. Mutta nyt yritän ajatella, että se on yksi viikko. Jaksaa sen jos suunnittelee muun elämänsä hyvin. 

Ja tekstin alkuun palatakseni, miten pidän huolen siiitä, että voin hyvin? Syön hyvin, nukun hyvin, liikun hyvin, pidän huolta sosiaalisista suhteistani, teen työni hyvin ja teen asioita joista nautin. Eiköhän noilla pääse alkuun? Ja sitten kun muistaisin pitkän tähtäimen: ei kannata syödä suklaata joka ilta vaikka se siinä hetkessä tuntuisikin hyvältä vaihtoehdolta :) 

Tulevana viikonloppuna pääsen muuten treffeille! Mennään A:n kanssa leffaan ja syömään, vähänkö kivaa :) Ja ensi kuulle ostettiin kaverin kanssa liput Apulannan keikalle ja miehetkin pääsee mukaan. Nyt on asioita joita odottaa, ei sen aina tarvitse olla suuren suurta :) 

Jumpasta tultuani talon vieressä oleville pelloille nousi mielettömän upea usva ja pakkohan sitä oli taas käydä kuvailemassa:

Mahtava oli tuo usvan raja :)