"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" - Suomalainen sananlasku

Niinpä. Liitänpä tähän heti alkuun oman facebook-päivitykseni perjantailta. Lukekaa, naurakaa ja uskokaa, olen juurikin näin tohelo:

ONNI on omistaa vanha talo. Perkele. Aamu alkoi kotoa ULOS murtautumalla (ulko-ovemme tarvitsee avaimen myös sisältä ulos mentäessä). Noh, ONNEKSI ei ollut edes ensimmäinen kerta kun onnistun tässä (jättämällä avaimet autoon) ja tiesin miten toimia: ikkuna auki ja hyppy pihalle. Ai niin! Ikkunan avaaja lainattiin naapuriin pari viikkoa sitten!

No mutta ONNEKSI meidän saunassa on pieni 40cmx40cm kokoinen ikkuna josta pudotus ulos on vaan reilu 2m! Vaati aikamoista akrobatiaa saada sullottua jalat ensin ulos korkeasta ikkunasta, pää meinas jäädä hartioiden kanssa jumiin, mutta ONNEKSI painovoima ei tälläkään kertaa pettänyt ja mie mätkähdin pehmeälle nurmikolle. Ohimolle tuli melkoinen patti tästä aamuisesta temppuradasta ja kyllä on muuten kipeä!

Tajusin ONNEKSI soittaa A:lle töihin ja kiukuta ja möskytä sille, hänen vikansahan se on, että mie jätin avaimet eilen autoon kotiin tullessani, eikö?! Kissat ja koira katsoivat ihmeissään miun aamujumppaa, ONNEKSI ne ei osaa puhua, voin kuvitella miten paljon olisivat kettuilleet miulle!

Olenpa mie onnekas, ei voi muuta kyllä sanoa. A-Rakas, voisitko töitten jälkeen käydä Prismalla teettämässä 10 uutta avainta? T: Tohelo Vaimo

Että sillälailla. Tämä siis sattui perjantaina aamulla, nyt on sunnuntai-ilta ja päähän koskee vieläkin. Oksettaakin. Eli ilmeisesti jonkinasteisen aivotärähdyksen sain aiheutettua itselleni perjantaisen aamujumpan jälkeen. Nyt on muuten ulkona olevan vara-avaimen lisäksi myös vara-avain sisällä ja se on lukossa kiinni. Eipä haittaa vaikka omat avaimet hävittäisinkin. Sattuneesta syystä en ole jaksanut koneella istua, nyt sain vasta siirrettyä Italian kuvatkin koneelle, jospa ne vielä tänne blogiinkin eksyisi. 

Kuluneella viikolla sain äidiltäni omenoita ja niistä innostuneena omppuja pääsi piirakkaan, smoothieeseen ja Omena-hirssi-uunipuuroon. Yllätyin miten makeaksi omenat smoothien teki, olisi melkein voinut kuvitella, että mukana oli sokeria. Omena-hirssi-puuron tein uunissa ja siihen laitoin mukaan intiaanisokeria. Se oli minulle uusi tuttavuus ja kylläpä yllätyin positiivisesti! Sain tällä viikolla ruokavalioni taas kondikseen, eli syön säännöllisesti kasviksia unohtamatta. Salaatit on saaneet vaihtelua kesäkurpitsasta ja kaupan valmiista salaattisekoituspusseista joita en ole aiemmin jostain syystä tajunnut ostaa. Italian reissulla opin syömään rucolaa ja siitä lähti se ajatus, ettei salaatin tosiaan tarvitse olla aina samaa jäävuorisalaattia tai lehtisalaattia... 

Ajolenkillä lauantaiaamuna :)

Mara oli viimeistä viikkoa kesähepan roolissa naapurissa ja tänään hieman haikein mielin lastasin sen kuljetuskoppiin ja vietiin se takaisin kotipihaansa. Onneksi matka on vain vajaa 10km ja parin päivän päästä tavataan taas :) Eilen käytiin ajamassa ja tänään kävin ratsastamassa tältä erää viimeistä kertaa "omissa" kotimetsissä. Tajusin tänään miten paljon ollaan Maran kanssa opittu luottamaan toisiimme kun ravailin löysin ohjin pitkin metsäteitä. Teeriparvikin pääsi säikyttämään minut, mutta Mara onneksi säilytti hermonsa vähän paremmin kasassa. 

Metsässä liikkuminen kuuluu miun jokaiseen päivään, ulko-ovesta kun astuu ulos niin on metsän laidalla. Nyt syksyaikaan metsissä liikkuu paljon marjastajia ja metsästäjiä niin Sara saa lenkkeillä huomioliivit päällä. 
Tänä kesänä metsätiet on tullut entistä tutummaksi kun saman päivän aikana on tullut mentyä samoja teitä hevosella ja sitten vielä koiran kanssa kävellen :)  

Rauhalliset ratsastusreissut ja kävelyt metsissä onkin olleet ainoat liikuntamuodot mitä olen uskaltanut viimeisen kolmen päivän aikana harrastaa. Ajattelin ottaa rauhallisemmin siihen asti kunnes pahin pääkipu hellittää ;)

Aamuisia kavionjälkiä pitkin lenkkeiltiin illalla Saran kanssa :)