"Pelkkä eläminen ei riitä; tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka." - H.C.Andersen

Yllä oleva kuva kuvastaa meidän viime viikkoa. Auringon paistetta, ulkoilua, hyvää mieltä ja tyytyväinen lapsi joka viihtyy upouudessa Tula-kantorepussa. 

Mummokoira <3

Viime viikolla alkoi tämän naisen kunnon kohotus. Nyt kun synnytyksestä on aikaa jo 2kk ei voi käyttää joka tilanteessa tekosyytä "en voi, kun oon vasta synnyttänyt". :D Eli kävin tiistai-iltana ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen zumbassa ja loppuviikon valitin kun lantionseudun lihakset oli jumissa. Mutta siitä se lähti! Zumba meni hyvin, tunnilla oli mukavaa enkä edes hengästynyt niin pahasti mitä olin etukäteen pelännyt. Hartiat ja lavat aukesi hyvin, itse asiassa niin hyvin, ettei lapojen väliin ole koskenut sen jälkeen. 

Osaltaan minun hyvää vointiani on auttanut uusi paras ystävä nimeltä Tula. Tula on siis tuo kuvan kantoreppu. Johan aukesi uudet lenkkeilymaastot kun pääsee menemään taas pitkin polkuja ja kiipeilemään. Hartiat ovat olleet koetuksella kun poikaa on pitänyt kannella, mutta Tulan tultua taloon olen saanut kädet vapaiksi ja poika nukkuu rinnalla samalla kun minä touhuan kotihommia. Tai illalla pojan saa rauhoitettua, että äiti pääsee kirjoittamaan blogia. Eilen käytiin retkeilemässä ja sain kokemuksen siitä, että saan otettua pojan ihan yksin autosta ja pujotettua tuohon kantoreppuun. Kuulostaa yksinkertaiselta, pieneltä jutulta, mutta minä sain taas hurjasti varmuutta siihen, että uskallan lähteä pojan kanssa joskus yksin pidemmällekin reissuun. Tähän asti ollaan pyöritty tässä oman kylän alueella. 

Tänään sitten oli synnytyksen jälkitarkastus ja tuomio oli armoton: lantionpohjan lihakset on ihan rappiolla. Siinäpä meikäläiselle kotitehtävää ja ei tarvitse miettiä miksi zumban jälkeen lihakset oli jumissa monta päivää. Toinen ikävämpi tuomio tuli myös: hevosen selkään ei ole vieläkään asiaa ainakaan kuukauteen. En ole mitään synnytyskertomusta tänne kirjaillut, mutta tuosta jälkimmäisestä tuomiosta jokainen voi päätellä, ettei ihan helpolla päästy. Pääseekö sitten synnytyksestä koskaan "helpolla", mene ja tiedä. 

Levätäkin voisi ehkä enemmän, niinpä viikonloppuna köllähdettiin pojan ja Saran kanssa sänkyyn katsomaan Sinkkuelämää-leffaa. Ihanan hömppää. Kuvassa ei näy suklaalevy joka tuhoutui siinä samassa.Kävin myös perjantaina kampaajalla ja otin pienet torkut samalla kun ripsien ja kulmien väri oli vaikuttamassa. Tehokasta.

Leffailta :)

Viime viikko meni todella nopeasti ohi, ja tällekin viikolle on ohjelmoitu paljon treffejä. Mukava huomata, että täältä tuppukylästäkin saa seuraa pienten vauvojen vanhemmista. Ja ensi viikolla tulee ihana ystävä käymään pienen vauvansa kanssa! Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, meidän lapset syntyi päivän ikäerolla ja nyt pääsen näkemään pienen tytön ensimmäistä kertaa. 

En olisi arvannut, että arki vauvan kanssa on näin kiireistä :D Tämä nyt jäi lyhyeksi postaukseksi, päätin tehdä mustikkapiirakkaa vielä näin iltapuhteena ja kohta se on valmista vasta yöllä. 

Voikaa hyvin!

Etsi kuvasta belgianpaimenkoira :)

Urmas <3