"Kysymys ei ole siitä, etteivät he näkisi ratkaisua. Kysymys on siitä, etteivät he näe ongelmaa." - G.K. Chesterson

Niin mielettömän helppoa on neuvoa toisia. Teen itsekin sitä todella paljon. Ystävä kertoo tilanteestaan (todennäköisesti vain murto-osan) ja minulla on heti kirkkaana mielessä suunnitelma miten hänen pitää toimia. Mitä todellisuudessa tiedän ystävän tilanteesta? Todennäköisesti en paljoakaan. En näe (onneksi) toisen ihmisen pään sisälle enkä voi tietää, mitä hän todellisuudessa ajattelee. Helppo on sanoa "jos minä olisin tuossa tilanteessa niin kyllä minä tekisin näin...". Viime päivinä on suunnasta tai toisesta tullut vihjeitä miten minun pitäisi jokin asia tehdä. Todennäköisesti nämä "vihjeet" ovat olleet ihan harmittomia eikä neuvojen antajat tiedä kaikkea, mutta minä olen kyllä säpsähtänyt. Tilanteet ovat olleet ihan pieniä, sellaisia joihin olisin aiemmin sanonut "joo joo" ja toiminut ohjeiden mukaan, mutta nyt olen laittanut rajoja. Neuvojen antamisessa yleensä ei ole mitään vikaa ja yleensä haluankin kuunnella viisaampien neuvoja ja monesti niitä itse pyydänkin, mutta nyt en puhu sellaisesta. Saakohan tästä nyt kukaan kiinn? Hassuinta tässä on se, että viime päivinä kun niitä neuvoja on tipahdellut niin ne ovat tulleet sellaisiin asioihin, mihin en tiennyt edes neuvoa tarvitsevani... Mietityttää vain, miksi olen ottanut neuvoista nyt niin kovasti itseeni?

Saran kanssa ollaan käyty uimassa joka päivä, tekee hyvää molemmille :)

Täällä on vietetty helteisiä kesäpäiviä. Koiravanhus Sarakin tuli siihen tulokseen, että kesä on tullut ja alkoi pudottamaan talviturkkiaan. Onhan se tietysti jo heinäkuun loppu... Ratsastamaan olen päässyt harmittavan vähän, paarmat kiusaavat niin paljon, että hulluksi tulee hevonen ja ratsastaja siinä touhussa. Olen sitten käynyt iltaisin vähän köpöttelemässä metsässä tai vienyt heppaa niitylle heinän syöntiin. Loppuviikosta olisi tarkoitus viedä ponit ja Mara lammelle uimaan, saa nähdä mitä siitä touhusta tulee. Maanantaina kävin pitkästä aikaa salilla, lähinnä tein pienillä painoilla yläselälle ja hartioille liikkeitä, hyvin olin saanut jumahtamaan lukkoon koko yläkropan. Vaan kylläpä oli salilla niin kuuma, että ihan suosiolla voin jatkaa kotona kahvakuulan kanssa riehumista viilentävän ilmalämpöpumpun alla :) Juoksemaan en ole päässyt kahteen viikkoon, pitäisi varmaan keskellä yötä lähteä niin olisi sopiva keli.

Saahan sen kesäpäivän näinkin vietettyä...

Kameran kanssa olen kulkenut viime päivinä taas enemmän, ensi kuussa saan kunnian olla kuvaamassa häitä niin pitää harjoitella ahkerasti. 

Tupakanpoltosta sen verran, tai siis sen lopettamisesta, että kohta alkaa olla 5 kk tupakoimatonta aikaa. Erikoisia vaikutuksia on kropassa näkynyt, mm. hampaat alkavat nyt tervehtyä. Kävin hammaslääkärissä pari viikkoa sitten ja ihmettelin lekurille miksi ikenistä vuotaa verta, mutta ne ei ole kuitenkaan kipeät. Johtuu kuulemma polttamisen lopettamisesta, ikenet alkavat uusiutua ja tervehtyä. Hampaat on myös kirkastunut pari astetta keväästä! Myös hiuksissa ja kynsissä alkaa olla vahvuutta ihan eri tavalla kuin aiemmin, puhumattakaan keuhkokapasiteetin paranemista. Tervayskä on hävinnyt jo lähes kokonaan! Makuaistin parannuttua on saanut maistella paljon "uusia" ruokia ja nautiskella ruuasta vielä entistä enemmän. Vielä kun iho alkaisi parantua niin olisin tyytyväinen. Ei sillä, ettenkö olisi jo nyt. Eniten olen tyytyväinen tähän henkiseen oloon, "hitto miehän pystyn tähän!" :D 

 

Eilen grillailtiin täytettyjä herkkusieniä, nam :P

Humala joka kasvaa toispuoleisesti ja K-raudan ale-laarista ostettu lyhty (3€!)

Ystävät <3

Valtsu kukkapuskassa

Piilossa :)

Iltapesu!

 

 

<3

 Enää kolme (3!) hassua työvuoroa ja sitten se alkaa.... L O M A .... 4 VIIKKOA!