"Jos pelaat elämässäsi aina varman päälle, päätät samalla, ettet enää halua kasvaa." — Shirley Hufstedler

Suunnitelmien tekijänä olen ihan ilmiömäinen. Ja ai että, jos jokin asia ei mene suunnitelmieni mukaan. Viime kirjoituksen lopussa hehkutin loman alkamista. 4 viikkoa. Tein suunnitelmia: otan aurinkoa, käyn vaikka päivittäin ratsastamassa, uimassa, nautin olostani ja katselen leffoja. Sovin tapaamisia ystävieni kanssa. Ja mitä tapahtuu kun lomaa on kulunut kokonaisen päivän: tulen kipeäksi! Kyllä muuten on ottanut koville maata kotona kurkkukivun ja kuumeen kourissa sunnuntaista asti. Toki olin suunnitellut löhöäväni sohvalla leffoja katsellen, mutta ei se ole sama asia jos jokin kuume pakottaa miut tekemään sen. Olin tehnyt niin hienon suunnitelman kalenteriinkin liikkumisistani. Enpä ole liikkunut en. Joo joo, varmaankin tällä oli se tarkoitus, että ihan oikeasti pysähdyn ja lepään, mutta ei sen näin pitänyt mennä! ...5-vuotias pikkutyttö sisälläni täällä taas kiukuttelee :)

Pihan kukkasia :)

Eihän tässä nyt muu auta kun huomenna mennä lääkäriin ja pyytää sairaslomaa. Tässä sairastaessani olen ollut jälleen ihan mielettömän kiitollinen tuosta miun miehestä. Mie oon lomalla ja hän käy töissä, töiden jälkeen kaupassa, tekee ruokaa ja ulkoiluttaa koiran. Silittää päätä ja sanoo "älä nyt hermoile, vasta pari päivää on mennyt ja saatpahan levätä".  Ja mie vaan kiukuttelen. Jes.

Loppuviikolle olen edelleen suunnitellut koiranäyttelyreissua perjantaille ystävän kanssa ja lauantaina on toiset ystävät tulossa meille ysäri-pyjamabileisiin. En nyt suostu luovuttamaan tän sairauden edessä :D 

Tehtiin muuten A:n kanssa sellanen extempore-juttu, et varattiin matka Milanoon elokuun lopulle! Perjantaina alettiin miettiä pitäisikö lähteä jonnekin reissuun ja sunnuntaina varattiin matka. Se on nopeaa toimintaa meiltä, yleensä mie oon tarvinnut puolen vuoden suunniteluajan :) Mutta lennot oli edulliset ja A:llakin vielä lomapäiviä käyttämättä joten miksipä ei? Toivottavasti oon siihen mennessä parantunut... ennen reissua on luvassa yhdet ihanat häätkin ja toivottavasti monta ihanaa ratsastusretkeä Maran kanssa :)

Ja jos jotain tästä sairastamisesta olen oppinut, niin sen ettei pitäisi tehdä varmoja suunnitelmia. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joten pitäisi osata nauttia hetkestä ja toimia silloin kun siihen on mahdollisuus, ei sitten "joskus lomalla..."

Violetti taivas ukkosen jälkeen, pieni sateenkaaren alkukin siellä odottaa patsaan muodossa.

En oo muuten tupakoinut 5 kuukauteen :)